Kymmenennet kulttuurintutkimuksen päivät, Joensuu 8.–10.12.2021
Kulttuurintutkimuksen seura ry ja Itä-Suomen yliopiston humanistinen osasto kutsuvat kulttuurintutkimuksen ja lähialojen tutkijoita, opettajia, opiskelijoita ja asiantuntijoita Kulttuurintutkimuksen päiville Joensuuhun 8.–10. joulukuuta 2021. Vuodesta 2003 saakka järjestetty konferenssi on tieteenalan tärkein kotimainen kohtaamispaikka. Tänä vuonna kymmenettä kertaa järjestettävän tapahtuman teemana on ilo. Pyydämme nyt ehdotuksia päivien työryhmiksi. Esitelmäkutsu ja rekisteröityminen avataan myöhemmin.
Päivien ohjelma
Konferenssi alkaa keskiviikkoiltana (8.12.) illanvietolla, joka sisältää pientä purtavaa sekä kulttuuriohjelmaa. Työryhmät kokoontuvat torstaiaamusta (9.12.) kello yhdeksästä perjantai-iltapäivään (10.12) kello neljään saakka. Muualta kuin Joensuusta saapuvien osallistujien tulee varautua matkustamaan jo keskiviikkoiltana ehtiäkseen torstain työryhmiin. Väitöskirjantekijöille järjestetään keskiviikkona artikkelijulkaisemisen työpaja, josta tiedotetaan myöhemmin.
Päivien kutsupuhujat ovat etnomusikologian professori Jocelyne Guilbault (University of California, Berkeley), yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen (Itä-Suomen yliopisto) sekä mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen (Turun yliopisto). Pääohjelman rinnalla kokoontuu kymmeniä työryhmiä kulttuurintutkimuksen ja lähialojen eri tutkimussuuntauksiin liittyen.
Päivien teema: ilo
Vuoden 2021 Kulttuurintutkimuksen päivien teemana on ilo.
Kulttuurintutkimuksella yhteiskunnallisesti sitoutuneena akateemisena suuntauksena on maine tarkkana nykyajan kriitikkona. Monet kulttuurintutkijat pyrkivät esimerkiksi valaisemaan pimentoon jääneitä yhteiskunnallisia valtarakenteita, tuomaan esiin vähäpätöisinä pidettyjä arjen kokemuksia tai antamaan äänen marginalisoitujen ryhmien tavoille elää ja tulkita maailmaa. Vaikka kulttuurintutkimusta on toisinaan moitittu triviaaleihin ilonaiheisiin kiintymisestä ja jopa kulttuuripopulismista, kriittinen katse johtaa kulttuurintutkijat usein epäkohtien ja ikävyyksien äärelle. Kulttuurintutkimuksen rooli oman aikansa tulkkina tuntuu toistuvasti vaativan kapuloiden heittämistä rattaisiin ja silkkaa ilonpilaajaksi ryhtymistä.
Ilonpilaamiselle onkin painavat perusteet, sillä ilo on poliittisesti ambivalentti tunne. Ritualisoitunut ilo saattaa olla väkinäistä alistumista, pakonomaista hymyä ja vallitsevien valtahierarkioiden tahatonta uusintamista. Osa ilon kulttuureista hegemonisoituu ja niveltyy osaksi vallan dynamiikkaa. 2020-luvun alussa esimerkiksi itseapuoppaat, positiivinen psykologia ja popularisoidut neurotieteelliset diskurssit valmentavat lukijoitaan pitämään naaman hymyssä vaikeuksien keskellä, näkemään haasteet mahdollisuuksina, nielemään kiukun ja olemaan työyhteisöissä mieluummin ”hyviä tyyppejä” kuin hankalia riidankylväjiä. Toisaalta ympäröivässä maailmassa ilonaiheet ovat jääneet vähälle: koronapandemia on pannut tauolle pienet arkiset ilonaiheet, kun taas mittakaavaltaan hallitsemattomalta tuntuvan ekologisen kriisin jokapäiväinen läsnäolo on tuottanut uuden ahdistussyndrooman.
Synkän ajankuvan keskellä ilo voi olla välillistä antautumista olosuhteiden ehdottomuudelle tai pakoa ikävistä faktoista riemukkaampiin fiktioihin. Mutta voiko se olla muutakin? Voiko ilo itsessään olla kriittinen ja uutta tuottava tunne? Millaisissa ilon kulttuureissa voisimme nähdä utopioita toimeenpanevaa potentiaalia ja ajattelua eteensysäävää voimaa tässä ja nyt? Ja erityisesti: mitä aihetta iloon kulttuurintutkijoilla on 2020-luvulla?
Kutsumme esitelmien ja työryhmien pitäjiä pohtimaan ilon kulttuureja ja kulttuurintutkimuksen iloa esimerkiksi seuraavista näkökulmista:
Miten ilo ja ilonpilaaminen ilmenevät erilaisissa kulttuurintutkimuksen tutkimuskohteissa?
Mitä voisi tarkoittaa ilo kulttuurintutkimuksen tutkimusmenetelmänä tai tutkimuksen tekemisen affektiivisena laatuna?
Minkälaisia näkökulmia juuri kulttuurintutkimus voisi tuoda ilon ulottuvuuksien ymmärtämiseen aivopuheen ja neurobiologismien hallitsemassa julkisessa keskustelussa?
Mitä ja miten ilolla hallitaan?
Miten ilo voisi toimia näkökulmana laajempien kulttuuristen murrosten ymmärtämiseen?
Miten ilonaiheet ja -mahdollisuudet ovat yhteiskunnallisesti – meillä ja muualla – jakautuneet?
Miten uudet teknologiat ja niiden ympärille muodostuneet kulttuurit muokkaavat ilon merkityksiä ja käyttötapoja?
Miten ilo (tai sen puute) tällä hetkellä tematisoituu taiteen ja kulttuurin tuotannon kentillä?
Mikä on ilon suhde esimerkiksi toivoon, nautintoon ja mielihyvään?
Varautuminen koronatilanteen muutoksiin
Järjestelytoimikunta seuraa ja arvioi konferenssin järjestämismahdollisuuksia terveysturvallisuustilanteen muutokset huomioiden. Lähtökohtana on päivien järjestäminen paikan päällä Joensuussa, mutta tarvittaessa tapahtuma voidaan siirtää hybridimuotoiseksi (etä- ja lähiosallistumismahdollisuus) tai kokonaan etäyhteyksin järjestettäväksi. Muutoksista tiedotetaan hyvissä ajoin.
Lisätietoja: järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Tuomas Järvenpää,
Tapahtuma Facebookissa https://www.facebook.com/events/165353985280363/
***