Kalevalaseuran vuonna 1921 julkaisema elokuva Häiden vietto Karjalan runomailla herää uudelleen henkiin duo Pajolaisen käsittelyssä. Emmi Kuittisen ja Minsku Tammelan muodostama, karjalaiseen kansanlauluperinteeseen perehtynyt Pajolaine on säveltänyt ja sovittanut elokuvaan uuden musiikin. Sävellystyö alkoi ajatusleikistä: miltä elokuva olisi kuulostanut, jos siihen olisi alun perin saatu tallennettua myös musiikki. Kalevalaseuran vuosikirja 100 vuotta -juhlaseminaarissa kuullaan musiikillinen kokonaisuus viidestä elokuvakohtauksesta mykkäelokuvan kera esitettynä.

Tärkeään rooliin Pajolaisen musiikissa nousi rajakarjalainen häälauluperinne, erityisesti elokuvassa esiintyvien itkijä Matjoi Plattosen itkuvirret ja loitsut sekä kantelisti Iivana Brelon soittama Maanitus. Elokuvan uudella ääniraidalla musisoivat Kuittisen ja Tammelan lisäksi myös laulaja-puhallinsoittaja Juulia Björn sekä kantelisti-laulaja Maija Kauhanen. Äänityksestä ja äänisuunnittelusta vastaa Mikko H. Haapoja.

Kesäkuussa 1920 Raja-Karjalan Suojärvellä kuvattu Häiden vietto -elokuva ja sen taustat ovat melko tyypillisiä itsenäisyyden jälkimaininkien karelianismille. Karjalaisuudesta ammentavaa menneisyyttä, tapoja ja perinteitä kohtaan oli kansallista kiinnostusta. Elokuva on taiteellinen ja kulttuurinen konstruktio, jossa savokarjalainen häänäytelmä heijastelee mielikuvaa ”kalevalalaisesta” perinteestä, jota ei tällaisenaan ole koskaan ollut.

Kuittinen ja Tammela taustoittavat sävellystyönsä lähtökohtia: ”Elokuva on vahvasti aikakautensa tuote. Vaikka elokuvan rytmi saattaa tuntua nykykatsojasta oudolta, koimme, että siinä on paljon kauniita kohtauksia. Paikalliset ihmiset esiintyvät siinä luontevasti ja tuli olo, että elokuva kaipaa musiikin, joka toisi sitä samaa tunnelmaa. Kaikki elokuvan tekstit kuten laulujen, itkujen ja loitsujen sanat on tallennettu Raja-Karjalan alueelta, ja ne ovat pääosin karjalaksi. Elokuvan kuvitteelliset häät olivat inspiroiva asetelma tuoda esiin perinnemusiikkia ja säveltää uutta, sillä kohtauksien tunnelmat vaihtelevat itkuvirsien ja runolaulujen seesteisestä maailmasta riehakkaisiin häätansseihin.”