TM Marika Pulkkinen väittelee 8.5.2020 kello 12 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Paul’s Use of Psalms – Quotations, Allusions, and Psalm Clusters in Romans and First Corinthians”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena-rakennus, sali 107, Siltavuorenpenger 3 A.
Vastaväittäjänä on professori Lauri Thurén, Itä-Suomen yliopisto, ja kustoksena on professori Ismo Dunderberg.
LIVE STREAM – http://video.helsinki.fi/unitube/live-stream.html?room=l6
KYSYMYKSET – https://presemo.helsinki.fi/athena107
PSALMILAINAUKSET JA -VIITTAUKSET PAAVALIN KIRJEISSÄ
Eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen alalle sijoittuva väitöstutkimukseni käsittelee kreikankielisen Septuagintan psalmien käyttöä Paavalin kirjeissä. Septuaginta on antiikin aikana laadittu kreikankielinen käännös niistä juutalaisuuden pyhistä teksteistä, joista myöhemmin muodostui kristittyjen Vanha testamentti. Paavalin kirjoitustoiminta ajoittuu 1. vuosisadan alkupuoliskolle jaa. ja hänen kirjeensä ovat varhaisin Uuden testamentin kirjallinen dokumentti. Paavali käyttää psalmeja sekä suoraan lainaten (19 lainausta) että niihin epäsuorasti viitaten (noin 60 viittausta).
PSALMIT ARVOVALTAISINA JA PYHINÄ TEKSTEINÄ
Koska ei ole varmaa tietoa, milloin psalmit saavuttivat arvovaltaisen aseman osana juutalaisia pyhiä kirjoituksia, Paavalin tavat käyttää psalmeja antavat vihjeitä psalmien asemasta. Paavali vaikuttaa suhtautuvan psalmeihin yhtä arvovaltaisina kuin laki- tai profeettateksteihin, sillä hän lainaa psalmeja samaan tyyliin, myös yhdessä näiden tekstien kanssa. Psalmit toimivat myös itsessään Paavalille lähdetekstinä, kun hän pyrki tulkitsemaan psalmien sisältämiä profeetallisia ennusteita tai antamaan psalmien pohjalta eettistä opetusta. Paavali toimiikin esimerkkinä siitä, että myöhäisen toisen temppelin ajan (n. 200 eaa.–70 jaa.) juutalaisuudessa myös muut kirjoitukset kuin Pentateukki eli 1.–5. Moos. saattoivat toimia opillisen eksegeesin kohteena. Pentateukista tuli vasta myöhemmässä juutalaisuudessa, rabbiinisella ajalla (200-luvulta jaa. alkaen), opillisen eksegeesin ainoa arvovaltainen lähde. Paavali ei kuitenkaan vielä tuntenut tätä rajoitusta tai välittänyt siitä.
Aiempi tutkimus on osoittanut, että ajanlaskun taitteessa juutalaisten pyhiin teksteihin kuuluvia psalmeja käytettiin kolmessa eri tarkoituksessa: 1) liturgisesti osana yksityistä ja yhteisöllistä hartauselämää, 2) niitä luettiin, siteerattiin ja tulkittiin siitä näkökulmasta, että psalmit sisältävät profeetallisen viestin kulloisenkin ajan tulkintayhteisölle, sekä 3) opiskeltaessa yhteisöjen omaa historiaa. Myös Paavali ammensi psalmien kielestä ohjeistaessaan kirjeidensä vastaanottajia. Hänen psalmiviittauksissaan voi nähdä niin opetuksellista käyttöä, yhteisön historiantulkintaa kuin profeetallistakin ennustamista.
Vaikka on oletettavaa, että psalmeja käytettiin profetian ja opetuksellisen käytön lisäksi myös osana liturgiaa, psalmien liturginen tausta ei nähdäkseni ensisijaisesti valaise Paavalin tapaa käyttää psalmeja, sillä hän ei tarjoa kirjeidensä vastaanottajille psalmilainauksia hartauselämän materiaaliksi vaan omien argumenttiensa tueksi; niin opetuksellisessa kuin profeetallisessa käytössä. Lisäksi kun Paavali lainaa juutalaisuuden pyhiä kirjoituksia, hän ei yleensä pyri osoittamaan sitä, että kirjoitusten profetia olisi toteutunut tapahtumissa, joista hän julistaa. Sen sijaan kirjoitukset toimivat itsessään auktoriteettina, joihin nojaten hän hakee vahvistusta ja tukea omalle opetukselleen.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.