FM Nina Järviö väittelee 15.12.2018 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Polkuja suomalaiseen tasa-arvoon? – Kansalaistoiminta, Tahdon2013 ja translaki” (Paths to equality? Civic engagement, Tahdon2013 and the Trans Act). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, sali 12, Fabianinkatu 33.
Vastaväittäjänä on dosentti Tuula Juvonen, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Marjut Jyrkinen.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
***
Kansalaisaloitteesta tasa-arvoisen avioliittolain puolesta tuli kautta aikain ensimmäinen suomalainen kansalaisaloite, jonka esittämä lakiuudistus on hyväksytty eduskunnan käsittelyssä. Aloitetta ajoi poikkeuksellisen näkyvästi Tahdon2013-kampanja, ja lähes kaikilla vaikutti olevan mielipide siitä, tulisiko samaa sukupuolta olevien parien avioliitot mahdollistaa vai ei. 2010-luvulle tultaessa Suomessa käynnistyi myös toinen lhbti-poliittinen keskustelu, kun kansalaistoimijat ryhtyivät ajamaan translain (laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta) uusimista. Nouseva transpolitiikka ei kuitenkaan saanut samanlaista huomiota osakseen kuin avioliittolakikeskustelu. Väitöskirjan tutkimuskohteena on vuosien 2010–2015 välinen suomalainen kansalaistoiminta, jonka tavoitteena oli saada aikaan lainsäädännöllinen muutos seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Työssä tarkastellaan ja verrataan samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeutta ajanutta Tahdon2013-kampanjaa ja transihmisten sukupuolen juridiseen vahvistamiseen liittyvien käytäntöjen uudistuksen eteen tehtyä translakityötä. Minkälaisia polkuja kansalaistoimijat rakensivat vaikuttamistyölleen? Ketkä keskusteluissa näkyivät ja ketkä jäivät sen ulkopuolelle? Miten uudistuksia vastustettiin ja miten avioliittolaki sekä translaki kytkeytyivät käsityksiin Suomesta tasa-arvon mallimaana? Tutkimus tuo esiin niitä eri tapoja, joilla seksuaali- ja sukupuolipoliittista kansalaistoimintaa tehtiin 2010-luvun ensimmäisen puoliskon aikana. Tutkimuksessa muun muassa analysoidaan kansalaisaloiteinstituution vaikutuksia kansalaistoimintaan ja kansalaisjärjestöjen muodostamia koalitioita. Väitöskirjassa tehdään myös näkyväksi sitä, kuinka brändäys, kuluttaminen ja poliittinen toiminta risteävät ja kohtaavat yhä tiheämmin. Analysoimalla erikseen samaa sukupuolta oleviin pareihin liittyvää avioliittolakikampanjaa ja transihmisiin kytkeytyvää translakityötä väitöskirja osoittaa samankaltaisuuksien lisäksi niitä eroja, joita homoseksuaalisuudesta ja transihmisyydestä käytyihin poliittisiin keskusteluihin sisältyy. Esimerkiksi kansalaistoiminnan suhde suomalaisuuteen vaihteli tavalla, joka osoittaa kuinka hankalaa transihmisyyden yhdistäminen suomalaisuuteen on samaa sukupuolta oleviin pareihin verrattuna. Toisaalta sekä Tahdon2013-kampanjaa että translakityötä edistäneet kansalaistoimijat kuitenkin tukeutuivat mielikuvaan Suomesta eräänlaisena tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edelläkävijänä, minkä avulla lainsäädäntöuudistuksia perusteltiin. Väitöskirjan ensisijainen tutkimusaineisto koostuu yli 150 erillisestä kansalaistoimijoiden laatimasta tekstistä sekä yhdeksästä kansalaistoimijoiden parissa tehdystä puolistrukturoidusta haastattelusta. Aineistoa on analysoitu feministisen lähiluvun avulla paikantamalla erilaisia polkuja, joita kulkemalla kansalaistoimijat pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa. Tutkimus on ensimmäinen tieteellinen teos, jossa keskitytään laajasti niin Tahdon2013-kampanjaan kuin translain uudistamista vaativaan kansalaistoimintaan. Työ lisää tietoa suomalaisella queer- ja transtutkimuksen, sosiaalisten liikkeiden tutkimuksen sekä tasa-arvotutkimuksen kentällä. Vaikka molemmat tutkimustapaukset kytkeytyvät nimenomaan lainsäädännöllisiin keskusteluihin, heijastavat ne laajemmin sitä, miten homoseksuaalisuuteen ja transihmisyyteen liittyviä kysymyksiä käsiteltiin ja voitiin käsitellä Suomessa 2010-luvulle tultaessa.