Väitökset

The Vestal Virgins and Power – Tradition and Change in Third Century Rome

FM Outi Sihvonen väittelee lauantaina 29.8.2020 kello 12 Tampereen yliopiston yhteiskunnallisessa tiedekunnassa aiheesta ”The Vestal Virgins and Power – Tradition and Change in Third Century Rome” (Vestaalit ja valta – Traditio ja muutos 200-luvun Roomassa). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Linna-rakennus sali K103 (Kalevantie 5).

Vastaväittäjänä on professori Helène Whittaker, University of Gothenburg, ja kustoksena on professori Christian Krötzl.

Väitöskirja on luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1670-9

Väitöstiedote: https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/mesenaatteja-ja-papittaria-vestaalit-olivat-oman-aikansa-julkkiksia

***

Tutkimus käsittelee Vestan neitsyiden, virgines Vestales, yhteiskunnallista vaikutusvaltaa 200-luvun Roomassa. Vestan eli kotilieden jumalattaren kultti oli tärkeä osa Rooman valtion uskontoa ja kuusi Vestan neitsyttä, vestaalia, olivat ainoa naispuolisia papisto pontifex-pappien kollegiossa. He tulivat kulttiin jo lapsina oppiakseen papittaren ammatin, jossa heidän oli palveltava seuraavat kolmekymmentä vuotta. Tuona aikana he saavuttivat huomattavan itsenäisen aseman ja laajat privilegiot. Neitseinä pitäytyminen oli kuitenkin pakollista koko virkauran ajan kuolemanrangaistuksen uhalla – siveetön vestaalin joutui elävänä haudatuksi kaupungin muurien sisäpuolelle. Vaikka aiempi tutkimus on käsitellyt vestaaleita laajasti, heidän roolinsa vaikutusvaltaisina naisina on jätetty tutkimuksessa vähäiselle huomiolle. Tutkimuksessa analysoin erityisesti heidän privilegioitaan osana uskonnollista virkaa, heidän taloudellisia etuoikeuksiaan ja asemaansa itsenäisinä eliitin naisina. Näin ollen työni keskiössä on kysymys, mihin tarkoituksiin ja keiden hyödyksi nämä naiset käyttivät etuoikeutettua asemaansa ja uskonnollista vaikutusvaltaansa. Käsittelen heidän yhteiskunnallista toimintaansa 200-luvun Roomassa, joka joutui tuolloin yhteisöä laajasti koskettaneeseen kriisiin. Tästä johtuen tarkastelen, miten kriisi vaikutti heidän julkiseen rooliinsa papittarina ja patronoina. Vastakkaisena teemana vestaalien aktiiviselle roolille tutkimus keskittyy toisaalta kysymykseen miten heidän keskeisyys ja yhteiskunnallinen arvo hyödynnettiin keisarillisessa politiikassa. Yhteisönsä huomattavina jäseninä vestaalit toimivat välittäjinä klienteillensä, jotka hakivat keisarin huomiota ja hyväksyntää. Vestaalien huomattava yhteiskunnallinen arvoasema ja symboliarvo valjastettiin osaksi keisarin politiikkaa ja vallan manifestaatiota.

Pääasiallinen lähdeaineistoni koostuu kirjallisista ja epigrafisesta materiaalista, jota tutkin kvalitatiivisin metodein ja yhteiskuntahistoriallisesta näkökulmasta käsin. Lukuisat kunniapiirtokirjoitukset, joita papittarille omistetiin 200-luvulla, ovat työssäni tärkeä aineisto. Tätä materiaalia ei ole vielä tutkittu perin pohjin 200-luvun kriisi-ajan tematiikan pohjalta. Piirtokirjoitusten määrä supistui tuolloin, mutta vestaalien kunniapiirtokirjoitusten määrässä tämä kehityssuunta ei ole näkyvissä. Käytän työssäni myös numismaattista aineistoa, joka on tärkeä materiaali tutkittaessa papitarten suhteiden muutoksia keisariperheen kanssa. Tutkimus osoittaa että vestaalien elämänkaaren eri vaiheet olivat merkittäviä tekijöitä, joiden kautta sosiaalinen status ja toimijuus kehittyivät. Naisen elämänkaari eri vaiheineen – puella, nupta ja matrona – tuli esille kuuden papittaren muodostamassa taloudessa Atrium Vestae -talossa. Johtava vestaali, virgo Vestalis maxima, oli vaikutusvaltaisin hahmo, jonka alaisuudessa kultti toimi. Hänen suhteensa keisarillisiin naisiin perustui ystävyyteen (amicitia), joka oli mahdollista vertaisten kesken. Johtavan vestaalin saavutuksia esiteltiin kunniapiirtokirjoituksissa, joiden laatijat manifestoivat vestaalin statusta siinä missä omaa asemaansa. Kunniapiirtokirjoitusten on tulkittu noudattavan monotonista ja kaavamaista formulointia, mutta vestaaleja ylistetään hyvinkin eri sävyin ja luonnehdinnoin. Jotkut vestaaleista esitellään velvollisuudentuntoisiksi hyväntekijöiksi ja toisia ylistetään erityisesti heidän uskonnollisuuden ja pyhyyden vuoksi. Painotukset luovat kiinnostavia eroja vestaalien keskuuteen ja julkiseen kuvaan.

Eräs työn pääasiallisista löydöksistä on, että vestaali oli perheensä edustaja myös pappeutensa aikana. Tästä syystä hänen perheensä asema ja vaikutusvalta vaikuttivat hänen kunnia-asemaansa papittarena ja myös taloudellisiin etuihin. Huolimatta kriisiajasta vestaalien taloudellinen asema pysyi turvattuna ja näin ollen vestaalit pystyivät antamaan taloudellista tukeaan biologisen perheensä jäsenille ja klienteilleen. Vestaalit edustivat itse asiassa keisarillista valtaa, sillä heidän hoitamansa kotiliesi oli käytännössä keisarillinen kotialttari. Kun 200-luvun keisarit olivat usein poissa pääkaupungista ja heidän valtakautensa jäin usein suhteellisen lyhyeksi, vestaalit sitä vastoin pysyivät virassaan useita vuosikymmeniä ja edustivat Rooman valtion jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Tutkimukseni merkitys onkin ollut tuoda esiin papitarten roolien moninaisuus ja näyttää heidän yhteiskunnallisen toiminnan laajuus yhteiskunnassa, joka oli muutoksen ja kriisin keskellä.