Uskallus puhua: Sukupiiri ja sosiaalinen pääoma Adelaïde Ehrnroothin yhteiskunnallisen toiminnan mahdollistajina

FM Eeva Kotioja väittelee 15.9.2018 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Uskallus puhua: Sukupiiri ja sosiaalinen pääoma Adelaïde Ehrnroothin yhteiskunnallisen toiminnan mahdollistajina”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, auditorio XII, Unioninkatu 34, 3 krs..

Vastaväittäjänä on Yliopistonlehtori Maarit Leskelä-Kärki, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Anu Lahtinen.

Väitöskirjaa myy tekijä.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

***
Tutkimus käsittelee aatelisnaisen yhteiskunnallista toimijuutta 1800-luvun lopun Suomessa ja sitä, miten hän pystyi hyödyntämään sukupiiristä nousseita voimavaroja toimijuutensa vahvistamisessa. Tarkastelen aihettani henkilöhistoriallisesta näkökulmasta, naisasianaisen Adelaïde Ehrnroothin (1826–1905) kautta. Pohdin Ehrnroothin sukupiirin dynamiikkaa vasten hänen nousuaan suomalaisen naisasialiikkeen esitaistelijaksi. Tarkastelen aihettani seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1) mikä merkitys sukupiirillä oli yhteiskunnallisen toiminnan mahdollistajana? 2) mitkä olivat säätyläisnaisen yhteiskunnallisen vallankäytön keinot? 3) millainen oli yksityisen ja yleisen suhde Ehrnroothin yhteiskunnallisessa työssä? Miten sukupiirin tapahtumat heijastuivat hänen toiminnassaan? Pääasiallinen lähdeaineistoni on Ehrnroothin perhekirjeenvaihto, minkä lisäksi hyödynnän hänen julkaistuja kirjoituksiaan ja suomalaisten naisasiajärjestöjen arkistokokoelmia. Työni teoreettisen viitekehyksen muodostaa Pierre Bourdieun teoria sosiaalisesta pääomasta. Sovellan Bourdieun teoriaa sukupuolihistoriaan liittämällä siihen pohdinnan sukupuolen merkityksestä pääomaa vahvistavana tai heikentävänä tekijänä. Toril Moi on puolestaan osoittanut, että naiseus itsessään on negatiivinen pääoman muoto, mutta mikäli naisella on runsaasti sosiaalista pääomaa, hänen sukupuolensa negatiivinen merkitys vähentyy. Vauras ja laajasti verkostoitunut nainen saa äänensä kuuluville yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkimukseni on osoittanut, että sukupiiri toimi yhteiskunnallisesti aktiivisen naisen toiminnan mahdollistajana kolmella tapaa: se tarjosi luottamuksellisia suhteita vaikutusvaltaisiin ihmisiin sekä liitti hänet osaksi vahvaa ja yhtenäistä eliittiyhteisöä, josta käsin toimia. Ehrnroothin tapauksessa kolmanneksi tekijäksi muodostui hänen isänsä Gustaf Adolf Ehrnroothin henkinen perintö, jonka myötä rakentunut upseerin identiteetti oli Ehrnroothin yhteiskunnallista työtä määrittänyt tekijä. Isänperinnöllä hän oikeutti näkyvän yhteiskunnallisen toimintansa, vaikka samalla rikkoi säädylleen ja sukupuolelleen määriteltyä tapakulttuuria. Ehrnroothin toimintakeinot olivat julkinen kirjoittaminen, hyväntekeväisyys ja yksityinen vaikuttaminen laajojen sukulais- ja ystäväverkostojen kautta. Hänen yhteiskunnallisen työnsä ja yksityiselämänsä välinen suhde oli ongelmallinen. Vaikka reformisti, hänen arvonsa kumpusivat patriarkaalisesta ihanteesta, joka korosti velvollisuudentuntoa sukua ja säätyä kohtaan. Hän työskenteli naisten oikeudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden parantamiseksi, mutta edellytti omalta suvultaan perinteisten aatelisarvojen huomioimista.