Reetta Hänninen väittelee 14.9.2019 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Kevyt ja pirteä kynä? – Naisten ensimmäinen aalto Helsingin Sanomien toimituksessa sotien välisenä aikana”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania-rakennus, sali PIII, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on Yliopistonlehtori, dosentti Maarit Leskelä-Kärki, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Niklas Jensen-Eriksen.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta 44.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
Väittelijän yhteystiedot:
Reetta Hänninen
Väitöskirja tarkastelee sanomalehdistön kehitystä, toimittajan ammattia ja erityisesti naistoimittajana työskentelyä Suomen suurimmassa lehdessä, Helsingin Sanomissa. Tutkimus ajoittuu sotien väliseen aikaan ja osoittaa, että tällöin naisten määrä Helsingin Sanomien toimituksessa alkoi kasvaa, toisin kuin aiempi tutkimus on esittänyt. Tutkimus kysyy keitä nämä naiset olivat, miksi heitä palkattiin ja minkälaista oli heidän työnsä arki.
Väitöskirja osoittaa, että naisten määrä ei lähtenyt kasvuun sodan pakottamana, vaan markkinoiden vaatimuksesta. Tutkittavana aikana sanomalehdistö kokonaisuudessaan ja Helsingin Sanomat erityisesti toimi yhä selkeämmin kaupallisten periaatteiden ohjaamana. Viihteellistä sisältöä lisättiin, kun omalle puolueelle uskollisten lukijoiden lisäksi houkuteltiin laajempaa yleisöä. Yleisölle suunnatun aineiston määrän kasvaessa suureni myös sitä kirjoittaneiden toimittajien joukko.
Naisten oletettiin kirjoittavan kevyttä, eläväistä ja pirteää tekstiä. Näillä ominaisuuksilla oli uudenlaista arvoa lehdessä, joka tavoitteli laajaa levikkiä ja koetti saada myös kodin kulutuksesta vastaavia naisia lukijoikseen. Osa naisista saattoi hyödyntää näitä oletuksia, kuten kevyiden pakinoiden kirjoittajana tunnettu Seere Salminen. Toisaalta lehdessä oli tilaa monenlaisille naisille ja esimerkiksi reportteri Vappu Roos teki myös niin sanottuja kovia uutisia.
Väitöskirjan lähdeaineisto on erittäin monipuolista ja suurelta osin ennen tutkimatonta. Se valottaa tutkimuskysymyksiä eri näkökulmista. Koko toimituskunnan, sekä miesten että naisten, koulutustaustaa, työtehtäviä ja palkkatasoa avaavat aineistot luovat kokonaiskuvan, jota terävöittävät yksittäisten toimittajanaisten työeetosta, kokemuksia ja toimitustyön arkea kuvaavat kirjeaineistot.
Tutkimus tuo esiin täysin uutta tietoa toimittaja-ammatin historiasta, kirjoittavien naisten työstä ja sanomalehden kasvun strategioista. Se osoittaa naisten merkityksen kaupallisilla markkinoilla toimivalle sanomalehdelle ja kertoo myös niistä mahdollisuuksista, joita suurlehdessä työskentely naiselle tarjosi.