FM Marja Silde väittelee 27.1.2018 kello 10 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta ”Poseeramisia ja itsensä ylittämisiä. – Habituksen esteettinen muokkaaminen 1980-luvun Helsingin kaupunkikulttuurin murroksessa.”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus auditorio XIII, Unioninkatu 34, 3.krs..
Vastaväittäjänä on professori Annette Arlander, Taideyliopisto, ja kustoksena on professori Hanna Korsberg.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.
***
Väitöskirjassa tarkastellaan habituksen esteettistä muokkaamista jokapäiväisen elämän sekä teatterin käytännöissä. Työssä analysoidaan rinnakkain helsinkiläisten niin kutsuttujen futuristiklubbaajien taiteenomaisessa käytännössä (n. 1981-1985) ja Jouko Turkan näyttelijäkoulutuksessa (1981-1985) vallinneita ruumiin tuottamisen tapoja kulttuurisena esityksenä ja vastauksena kaupunkikulttuurin murrokselle. Teatteritieteen alaan kuuluvassa ja esitysanalyysiin keskittyvässä työssä hyödynnetään monitieteistä lähestymistapaa. Tarkastelun yhteiskunnallis-kulttuurisena kontekstina on 1980-luvun alkupuoliskon helsinkiläinen kaupunkikulttuurimurros. Sitä lähestytään refleksiivisen modernisaation näkökulmasta tarkastellen sen ilmiöitä toiminnan irtautumisena valtio- ja keskusjohtoisista rakenteista sekä näkemyksillä arkielämän estetisoitumisesta ja kulttuurin monimutkaistumisesta eri elämänalojen rajojen liuetessa keskenään. Työssä kehitetyn habitus-analyysin avulla tarkastellaan habituksen esteettistä muokkaamista. Ruumista lähestytään ruumiintekniikoihin ja niihin kiinnittyvien havainnon- ja suhtautumistapojen sekä affektien koosteena. Ruumiintekniikoiden harjoittamisen ymmärretään olevan kytkeytynyttä materiaalis-diskurssiiviseen ympäristöönsä. Esimerkkikäytäntöjen organisoitumista tarkastellaan hyödyntämällä verkosto -metaforaa tunnistamalla aineistosta tarjoumuksia, joiden kautta ruumiintekniikat välittyivät osaksi ruumiin esteettistä tuottamista. Futuristiklubbaajien habitusta muokattiin uudenlaisen kaupunkikulttuurin tarjoumusten verkostossa. Siinä heterogeenisten sosiaalisten kontaktien lisäksi vaikuttivat median sekä korkea- ja populaarikulttuurin kansalliset ja historialliset rajat ylittävät kuvat, kehittyvä mediateknologia sekä edullisen matkustamisen kautta avautuneet Euroopan metropolit ja niiden klubit. Futuristiklubbaajat purkivat habituksissaan ja kekseliäässä elämäntavassaan ironisoimalla ja parodioimalla monia olennaisesti hegemonisia rakenteita; kuten palkkatyön ja vapaa-ajan sekä korkeataiteen ja kulttuuriteollisuuden toisistaan erottamista, heteronormatiivisuutta, agraaris-porvarillisiin ydinperhearvoihin kiinnittyvää kansalaisuus-ideaalia ja maskuliinista suorituskulttuuria. Aineistoni perusteella habituksen muokkaaminen ei ollut vain yksilöllisyyttä korostava identiteettiprojekti, vaan myös kollektiivisia sävyjä tavoittanut prosessi. Näyttelijäopiskelijan habitusta muokattiin tarkoituksellisesti tyhjennetyssä harjoitustilassa modernin näyttelijäntaiteen tradition ja nietzscheläisten vaikutteiden kansalliset ja historialliset rajat ylittävässä verkostossa. Koulutuskäytännössä luotettiin ruumiin omavoimaisuuteen sekä mielikuvitukseeen. Vaikka näyttelijäopiskelijan habituksen muokkaamisen prosessi hajotti sosiaalistumisesta vastuussa olevien instituutioiden, kuten luokkataustan, perheen, siviilisäädyn ja koululaitoksen valtaa muokata porvarillista, säädyllistä ja affektikontrolloitua ruumista, se ei antagonismissaan uudelleen määritellyt kulttuurin tai yhteiskunnan hegemonisia rakenteita. Sen sijaan se tuotti modernille autonomiselle taiteen sfäärille ominaista moraalis-esteettistä taiteilijan habitusta. Tällä nähtiin olevan voimaa vastustaa kulttuurin monimuotoistumista ja taiteilijan aseman tavanomaistumista eri elämänalojen rajojen liuetessa keskenään.