Oli nimimerkki K. W. W-n sitten Pyhtäällä vuonna 1838 syntynyt Karl Wilhelm Weman tai ei, jatkokertomuksensa Tykö Tomminpojan elämä ja onnen-vaiheet (*) on aikaansa nähden harvinaisen hauskasti kirjoitettu. Tyylinäyte alusta:Yhtenä päivänä hämärän tullessa seisoi joukko akkoja Toimelan kylässä vanhan, maantien varrella olevan koivun vieressä ja pakisi tapauksista ja muista kylän asioista. Heidän kielet ja huulet…

Lue lisää

Vuosikymmen sitten olen yrittänyt juurieni etsintää Asikkalassa ja kirjoittanut nurinkurisen tekstin, johon oli parin vuoden viiveellä tullut kommentti sukutauluineen. Aika testata auttaisivatko taitojen ja digitaalisten mahdollisuuksien lisääntyminen eteenpäin Ilmavallan torpparipariskunnan Eric Simonsson (s. 1799) ja Maria Helena Johansdotter (s. 1803) esivanhempien etsinnässä. Edellisellä kierroksella kertynyt tieto koski Maria Helenan äidin Eva Mattsdotterin (s. 5.12.1769 Heinola) juuria. Kun tämä…

Lue lisää

1930−1940-luvulla Wilhelm Konrad Helin eli Ville työskenteli Kupittaan Savella arvostettuna savenvalaja ja teki yhteistyötä tehtaan taiteilijoiden kanssa. Wilhelm Konrad Helin (1881−1944) eli tuttavallisemmin ”Ville” oli äidinäitini isä. Hänestä ei suvun kesken juuri puhuttu tai jos puhuttiin, keskusteluissa oli aistittavissa jokin erityinen pohjavire. Sen olin kuullut, että hän 1920-luvulla jätti vaimon ja lapset ja lähti Kupittaan Savelle…

Lue lisää

Uusi Suomi 27.5.1922Nimimerkin O. L.:n kirjoituksen "Eräs savolainen maakauppias. Muistelmia Hannu T:n elämästä" (Kauppias. Suomen vähittäiskauppiasliiton äänenkannattaja 20/1931) päähenkilön tunnistaminen oli haasteellista kunnes hain esiin saman nimimerkin kirjoittajan artikelin "Rantasalmen liikeolojen taustaa" (12/1935), josta poimittu sukunimi Tiainen osoittautui sopivaksi. Eli kyseessä oli Hanno Tiainen , joka "oli syntynyt maanviljelijän poikana Säämingin Ahvionsaaressa lokak. 15 p. 1844. Jo nuorena antautui…

Lue lisää

 Taannoisen Töölön Taipale -proggikseni yhteydessä kiinnosti monen muun asian lomassa mahdollisuus liikkua Taipaleeseen ja sieltä pois polkupyörällä. Luulin, että löytäisin Helsingissä vuodesta 1895 alkaen rekisteröityjen polkupyörien määrän kätevästi Helsingin kaupungin tilastollisesta vuosikirjasta, mutta ainakin vuoden 1920 osa tuotti pettumyksen, sillä numerosarja alkoi vuodesta 1905. Alaviitteessä tietona "Poliisikamarissa otettuja numeromerkkejä: vuosina 1907, 1912, 1914 ja 1918…

Lue lisää

Hbl 27.10.1912Venäjästä omaksuttiin ruotsin kieleen sana spitting, jonka vastine suomalaisten suussa oli spiittinä, piittinä, piikinä ja kaikki mahdolliset niiden muutokset. Juoma tunnettiin myös suomalaisemmalla nimellä makivare tai varimake.Helsingin markkinoilla 1848... Som vanligt, gjordes de största affärerna i kringlor och spitting. (Helsingfors Tidningar 2.2.1848)Joensuussa vuonna 1860... oli sinne rakennettu keilirata, jota kesäisin ahkerasti käytettiin, ja sen…

Lue lisää

Tämä lista sopisi paremmin Wikipediaan, mutta koska en viitsi yhtenäistää kielenkäyttöä... Suluissa tynnyrinalat vuosien 1846/47 ilmoituksista, joiden murto-osien tulkinnassa voi olla virheitä, sillä painojäljessä on tulkinnanvaraa. Tulkinnanvaraa on myös pienimmissä numeroissa, jotka voivat olla sekä paikallista/vanhempaa sarjaa tai laajempaa/tuoreempaa. N:o 1 ÅnäsN:o 2 ForsbyN:o 3 AnnebärgN:o 4 ArabiaN:o 8 Töölön tontti, joka osa (?) tonttia 56N:o…

Lue lisää

Erilaisten Kansalliskirjaston digitointihakujen tuloksena on tullut eteen varhaisen 1800-luvun tehdasluetteloita, mutta kun niitä olen tarkoituksella lähtenyt hakemaan en löydä mitään. Joten aika tehdä edes puutteellinen listaus. Vastaavat tiedot ovat varmasti (tai ehkä?) jossain asiallisemmassakin paikassa, mutta toisinaan (koskaan?) ei jaksa lähteä kotikonetta kauemmaksi.Folkwännen 7.4.1884Statistiska Upplysningar rörande Helsingfors 1841 och 1842 (Helsingfors Tidningar 21.5.1842) ei ole varsinainen…

Lue lisää

Jatkismetsästyksessäni tuli vastaan nimimerkki "K. W. W-n", jolle ei löytynyt verkosta valmista selvennystä. Kansalliskirjaston digitoinneista sanahauilla syntyi uskottava kokonaisuus, jossa ensin oli lähetetty Viipurissa ilmestyneeseen Aamuruskoon ensisijaisesti käännöksiä ja muunnelmia.Tyhmä minäkin olin! Tarina Kyösti Kyöstinpojalta AAMURUSKO 11.06.1859 NO 23  Jalo kosto (Ranskan mukaan) AAMURUSKO 18.06.1859 NO 24 Kuvailemia ja satuja elämästä ja luonnosta XI &…

Lue lisää

WikimediaSuomalainen Wirallinen Lehti kertoi 5.7.1867 kenelle Keisarillinen Suomen Senaatti oli määrännyt "ne Teollisuus-johtokunnan kuulutuksen kautta viimekuluneen Huhtikuun 15 p:ltä maan virallisissa sanomissa haettavaksi julistetut matka-apurahat Parisin teollisnäyttelössä käymistä varten". Listan nimet ovat - lukuunottamatta sitä, jota hakemalla sivulle päädyin - tuntemattomia. Kävivätkö he oikeasti Pariisissa? Hyötyivätkö näkemästään?1200 markkaa annettiin kolmelle miehelleHelsingin teollisuuskoulun opettaja Siviili-insinööri Rudolf…

Lue lisää

Oululainen Kaiku esitteli 2.2.1878 aloittamansa jatkokertomuksen erikoisesti.Se novellin-tapainen kertomus, jonka alkua olemme painattaneet tähän numeroon, ansainnee enemmän huomiota kuin moni valikoimalla valittu käännös ulkomaan rikkaasta kaunokirjallisuudesta. Tämän kertomuksen kirjoittaja on näet halpasäätyinen ja koulunkäymätön tyttö Oulun kaupungin lähellä olevassa seurakunnassa. Ne henkilöt, joitten luonnetta hän on ottanut kuvatakseen, eivät jää hämäriksi varjoiksi; ne ovat todellisia ihmisiä,…

Lue lisää

Lainasin tänne kerran Kuokkamiehen muistelmia 1830-luvun Siirappi-jumalisista sanomalehdestä Sanomia Turusta 4.9.1863. En löytänyt ryhmästä tuolloin lisätietoa eikä sitä ole kertynyt muutenkaan.Mutta koin mielenkiintoiseksi, että kolme vuotta myöhemmin hyväntekeväisyyttä kritisoivassa jutussa kirjoitetaan "sekä käyvät virsikirja kainalon alla yhdesstä kahve pöydästä toiseen matkimassa jumalan sanaa ja haukkumassa toisia kansalaisiansa; piplian selityksissä ja muissa siirappi-seuroissa käydään myös ehtimiseen"(Sanomia Turusta 29.3.1866)Vaikuttaa…

Lue lisää

Antti RäihäKielitoimiston sanakirjan mukaan ’talonpoika’ on ”omistamaansa, vuokraamaansa tms. maata viljelevä ja siitä pääasiallisen toimeentulonsa saava mies, maanviljelijä”. Suomen etymologisessa sanakirjassa maanviljelijäksi määritelty talonpoika-sana periytyy kantasanaan ’talo’. Talo-sanan johdannaisia ovat muun muassa talollinen, talous, talonmies ja talonpoika. Sana ’talo’ on etymologisesti samaa sanuetta kuin ’talas’, joka pohjautuu sekä erä- ja pyyntitalouteen viittaavaan sanastoon että tukemiseen…

Lue lisää

Karhulan kylänraittia maaliskuussa 2007. Lähimpänä Tohnan navetan pääty. Kuva: Iina Wahlström, Suomen maatalousmuseo Sarka. Ennen länsisuomalaiset maatilat sijaitsivat tiiviisti rakennetuissa ryhmäkylissä, niinhän meille on koulun historiankirjoista asti kerrottu. Mutta mitä se tarkoittaa? Osaammeko kuvitella kylän sellaisena, kuin se oli vaikkapa 250 vuotta sitten? Maatilojen rakentamisen ja rakennuskannan muuttumista 1700- ja 1800-luvuilla tutkinut ruotsalainen Göran Ulväng…

Lue lisää

Kirjoitan parhaillaan pientä elämäkertaa Turussa 1800-luvulla asuneesta miehestä. Asuinolonsa eivät ole jutulle keskeisiä, joten sorruin mutuiluun. Sanomalehti-ilmoitukset kertoivat isän verstaan muutosta ja perhe on siitä lähtien rippikirjassa kyseisessä osoitteessa, vaikka isä kuolee ja isäpuoli liittyy talouteen. Samoihin aikoihin, kun elämäkerran kohteesta tulee täysi-ikäinen ja hän perustaa perheen, sanomalehti-ilmoituksissa osoitteeksi muuttuu hänen talonsa eikä isäpuolen talo, kuten…

Lue lisää

Suomettaressa syksyllä 1864 (*) ilmestynyt jatkokertomus Papin virasta eroitettu. Kerrottu itseltään antaa alaotsikollaan ymmärtää olevansa tosi tarina. Kerättyäni osat ja silmäiltyäni tekstin, pidän tätä erittäin epätodennäköisenä. Fredrik-päähenkilön vaiheet ovat siinä määrin oudot ja dramaattiset. Päähenkilö oli nahkurinpoika Fredrikki. Hän oli käynyt Porvoon kymnaasin, jatkoi yliopistoon ja päätyi vastentahtoisesti papiksi:Minä tulin apulaiseksi erääsen pieneen pitäjäseen. Päämieheni oli vanha pappi,…

Lue lisää

Suomen suurin kaupunki imi 1800-luvun alussa väkeä ympäri maan ja aina Ruotsista, Saksasta, Tanskasta, Itävallasta, Italiasta ja Venäjältä asti. Lovisa Herlin oli Perniössä vuonna 1798 syntynyt talonpoikaisnainen. Monen kansanihmisen tavoin palvelijan työ vei hänet ensi kertaa suureen kaupunkiin, tässä tapauksessa Suomen suurimpaan kaupunkiin Turkuun. Turussa Herlin palveli niin venäläisiä, baltiansaksalaisia kuin suomalaisiakin isäntiä ja emäntiä.…

Lue lisää

Romaaneilla, jotka ainakin osaksi käsittelevät historiallisia tapahtumia, on usein katsottu olevan dokumenttiarvoa myös historiantutkimuksen parissa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimivat 1800-luvun maaseutuyhteisöjen toiminta- ja ajattelutapojen kuvaus osana teosta. Monet historialliset romaanit perustuvatkin kirjoittajan tekemään tutkimustyöhön ja historiallisten taustojen selvitystyöhön. Kaunokirjallisen romaanin perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin tarjota lukijoille nautittava lukukokemus. Saavuttaakseen tämän tavoitteen kirjailijan, toisin kuin historiantutkijan,…

Lue lisää

Kirjoittaja: Ossi Tammisto Varsinais-Suomen Tarvasjoelta löytyy nähtävyys, joka voi hätäiseltä jäädä tyystin huomaamatta. Kun Valtatieltä 10 suuntaa Tarvasjoen SEOn kohdalta Hämeen Härkätietä pitkin kohti Tarvasjoen keskustaa kulkee reitti Paimionjoen vartta myötäillen. Vastaan tulee taloja, sitten risteys, josta pääsee Juvan vesivoimalaitokselle, jonka patoluukkujen mahdollista aukioloa kirjoittaja jännitti lapsuuden sukuloimisreissuilla. Ei kuitenkaan käännytä sinne, vaan jatketaan kohti keskustaa.Talojen…

Lue lisää

Historiska romaner samlar stora läsekretsar och fascinerar med sina människonära perspektiv på historien. De gör historien levande och för ofta fram underrepresenterade grupper och erfarenheter som traditionellt har getts mindre uppmärksamhet inom historievetenskaplig forskning. Romanerna inbjuder till fantiserande om människors känslor och tankevärldar i gångna tider, i gränslandet mellan fakta och fiktion. Denna sfär av…

Lue lisää