Mikko Moilanen Tarina miekasta kirkossa Kun Pyhälle Katariina Aleksandrialaiselle pyhitettyä Huittisten keskiaikaista kivikirkkoa remontoitiin vuonna 1959, tehtiin kirkon sisältä yllättävä löytö. Kirkon itäosassa sijainneen, nykyään puretun miestenparven penkin ja seinän välistä löytyi noin metrin mittainen miekka. Museoviraston puolesta remonttia olivat valvomassa Nils Cleve ja Reino Palmroth. He määräsivät miekan nykyiseen paikkaansa sakariston oven yläpuolelle, ja…

Lue lisää

Ulla Moilanen Vilusenharjun alue sijaitsee nykyisin Tampereen Kaukajärven kaupunginosassa, mutta rautakaudella kalmisto sijaitsi melko poikkeuksellisella paikalla: korkealla hiekkaharjulla, josta se löydettiin hiekanoton yhteydessä vuonna 1961. Arkeologisia kaivauksia paikalla tehtiin vuosina 1961–1962. Vuonna 1971 seulottiin vielä kaivinkoneella kasattu maa-aines, joka sisälsi runsaasti rautakautista esineistöä. Kalmistossa on ollut ainakin viitisenkymmentä ruumishautaa ja tuntematon määrä polttohautauksia, mutta koska…

Lue lisää

 On yleinen harhakäsitys että Ranska olisi saanut nimensä fransiska-kirveen mukaan, ja Saksa väkipuukon (seax) kautta. Historiallisesti ja etymologisesti nämä ”faktoidit” eivät ole totta, enkä tunne muutakaan maailman kansakuntaa, heimoa tai valtiota, jonka nimi olisi peräisin jostakin aseesta.Kyseessä on laajalle levinnyt virhekäsitys tai väärinymmärrys, joka kuuluu suunnilleen seuraavasti, ensin Ranskan tapauksessa: Koska eräs germaaniheimo varhaiskeskiajalla käytti…

Lue lisää

 Otsikossa voi hieman liioitella, mutta aloitetaanpa aivan alusta. Karl Kristian (kirjoitetaan myös Carl Christian) Ranau syntyi 28. elokuuta 1828 turkulaisen ruokatavarakauppiaan eli höökarin perheeseen. Aatelittomana sotilasura piti aloittaa sotamiehenä, ja Ranau teki sen värväytymällä jo 17-vuotiaana Sirkkalan kasarmille Turussa majoittuneeseen Suomen krenatööritarkk'ampujapataljoonaan (joukko-osaston takki löytyy Turun museokeskuksen kokoelmista).Krimin sodassa yksikkö puolusti 1854 Bomarsundia, jossa Ranau…

Lue lisää

 Tähän blogiartikkeliin olen kerännyt nykypäivän parhaita viikinkiaikaisten kilpien jäljennöksiä esiteltäväksi kiinnostuneille. Osa on jo valmiiksi tunnettuja, osa tuntemattomia suurelle yleisölle, mutta kaikkia yhdistää niiden korkeatasoinen pyrkimys historialliseen autenttisuuteen. Kilvet oli viikinkiajalla rakennettu tietyillä tavoilla ja tietyistä raaka-aineista, ja tässä artikkelissa esitellyt nykyaikaiset kilvet jäljentävät mahdollisimman hyvin viikinkiaikaisten kilpien materiaaleja, mittasuhteita ja siten myös käyttöominaisuuksia. Vain hyvin…

Lue lisää

 In this blog article I have collected the best viking age shield replicas of today to be presented to all who are interested. Some of them are already famous replicas, some unknown to a wider public, but all of them are connected by the high standards of their attempts at historical accuracy.  Shields in the…

Lue lisää

Tänään veistin puisen kilvenkupuran. Miksi puisen, joku saattaa kysyä? Puisen sen takia että kaikki kilvenkupurat eivät suinkaan olleet metallia. Kilvenkupuroita valmistettiin puusta jo antiikin ajalla, roomalaiset niin tekivät, samoin keltit ja germaanit. Varmasti monet muutkin kansat, mutta edellä mainituilta on olemassa lähteitä, eli nykypäivään asti säilyneitä puisia kilvenkupuroita. Viikinkiajalla puisia kilvenkupuroita käytettiin ainakin Baltiassa, mutta mitä…

Lue lisää

Corcumello weapons relief. The relief in its finding place. A new Roman weapons relief has just been found in Italy. These are not extremely rare, but new ones don't come up every decade. It was found in Corcumello, a town 100 km east of Rome. The relief was most probably originally part of a great Roman funerary…

Lue lisää

Hei kaikki, ajattelin tällä kertaa kertoa että kandiaatintutkielmani Helsingin yliopiston historian laitokselle on viimein yli kahden vuoden työn jälkeen valmis ja julkaistu. Sen aiheena ovat kilvet möyhäisrautakauden, siis viikinkiajan ja ristiretkiajan Suomessa. Kyseessä on ainoa pelkästään kilpiin kohdistuva tutkimus Suomen historiassa. Täytyy suoraan sanoa että aihe oli etenkin alkuun varsin vaikea tutkittava, sillä niin aineelliset…

Lue lisää

Tämä artikkeli on jatkoa edelliselle artikkelilleni viikinkiaikaisten miekkojen pito-otteista. Tarkoitukseni oli alunperin tehdä vain yksi kirjoitelma, mutta aihe paisui niin laajaksi, että päätin jakaa sen kahtia. Vastaan tässä toisessa osassa myös samalla erään lukijan kysymykseen:"Nämä [viikinkiaikaisten miekkojen] lyhyet kouraimet ovat aina hämmentäneet minua, enkä taida olla ainoa. Osastahan ei saa neljän sormen otetta lainkaan. On…

Lue lisää

Miekka oli viikinkiajalla aseista arvostetuin. Vaikka keihäs oli yleisempi, ei mihinkään muuhun kuin miekkaan liitetty niin paljon symboliarvoa, se oli aseiden kuningas ja kuninkaiden ase. Miekan ulkoista olemusta vähäisemmälle huomiolle on tutkijapiireissä jäänyt miekan käyttötapa. Oikeastaan tapoja on useita, eikä ole olemassa vain yhtä ainoaa tapaa käyttää miekkaa. Tässä artikkelissa pureudun miekan pitotapoihin, eli siihen…

Lue lisää

Pikakiväärien käyttö armeijoiden aseistuksessa on sotahistoriassa suhteellisen lyhyt vaihe, mutta niiden synty ja kehitys kuvaa paljon 1900-luvun ensimmäisen puoliskon sodankäyntiä ja etenkin ongelmia, joita I maailmansodan aikana kohdattiin taistelukentillä.Vielä I maailmansodan (1914–1918) aikana ja vielä pitkälle II maailmansotaan (n. 1939–1943) sarjatuliaseiden sijaan pulttilukollinen kivääri oli jalkaväen perusase. Sarjatuliaseet olivat raskaita, puolustukseen soveltuvia tai hyvästä asemasta…

Lue lisää