Henri Deconin Battement de cœur (1940) on hämmentävä, poikkeuksellinen komedia. Sitä ei ole tiettävästi esitetty Suomessa, mutta sen voisi kääntää nimellä Sydämen syke. Suomeen Decoinin elokuva ei toisen maailmansodan keskellä päätynyt, mutta täällä nähtiin sodan jälkeen Hollywoodissa tehty remake, Sam Woodin ohjaama Sellaista tapahtuu Pariisissa (Heartbeat, 1946), joka oli uskollinen Max Kolpén alkuperäisidealle. Battement de…

Lue lisää

Claude Autant-Laran Mustaa lihaa Pariisissa (La Traversée de Paris, 1956) perustui Michel Aymén novelliin, joka oli ilmestynyt vuonna 1947 kokoelmassa Le Vin de Paris. Aymén tarina kertoi kahdesta miehestä, taiteilijasta ja työttömästä taksinkuljettajasta, jotka salakuljettavat porsaanlihaa matkalaukuissa Pariisin halki. Jean Aurenchen ja Pierre Bostin käsikirjoituksessa keskiöön asettuvat elokuvan tähdet Jean Gabin ja Bourvil, joiden dialogi…

Lue lisää

Yojimbo – onnensoturi (Yōjinbō, 1961) jatkoi Akira Kurosawan samuraielokuvien sarjaa. Sen suhde lännenelokuvaan on kaksisuuntainen: toisaalta Kurosawa sai vaikutteita westernistä, minkä voi havaita jo ensimmäisistä otoksista, toisaalta Yojimbo antoi ratkaisevan sysäyksen Sergio Leonen elokuvalle Kourallinen dollareita (Per un pugno di dollari, 1964), joka käänsi Cinecittàn elokuvateollisuuden suuntaa. Leone joutui oikeudessa puolustautumaan viittamalla muun muassa siihen, että Kurosawan ja…

Lue lisää

Pitkästä aikaa katsoimme Alfred Hitchcockin Takaikkunan (Rear Window, 1954). Blogini paljastaa karun tosiasian: edellisestä katsomisesta on vierähtänyt kaksitoista vuotta. Pakko tunnustaa, että näin Takaikkunan 80-luvulla niin monta kertaa, että en oikein osannut ammentaa siitä enää uusia näkökulmia. Takaikkuna on loistava jännäri, mutta samalla se on Hitchcockin formaalisimpia elokuvia. Truffaut'n haastattelukirjassa Hitchcock totesi, että kuvaustilanne oli hänelle useimmiten…

Lue lisää

Muutaman vuoden tauon jälkeen katsoimme Akira Kurosawan Seitsemän samuraita (Shichinin no samurai, 1954): tähän klassikkoon voi uppoutua säännöllisesti ja aina löytää uutta. Samalla tuli todistettua, että elokuva, joka valmistui 64 vuotta sitten, puhuttelee yhä myös 12- ja 16-vuotiaita katsojia! Katsoimme kaikki herkeämättä viimeiseen kuvaan asti. Seitsemän samuraita kestää hämmästyttävän hyvin pitkän kestonsa: elokuvassa on eeppistä…

Lue lisää

Henry Hathawayn Verinen erämaa (Legend of the Lost, 1957) valmistui tilanteessa, jossa Hollywood jalkautui Eurooppaan. Teoksen sisäkuvat taltioitiin Cinecittàssa Roomassa. Ulkokuvaukset tehtiin pääasiassa Välimeren eteläpuolella Libyassa, mikä oli välttämätöntä, sillä elokuvan keskiössä oli erämaa, Sahara, niin kuin ensimmäisistä kuvista voi jo todeta. Angelo Francesco Lavagninon mehevä soundtrack rakentaa alusta lähtien spektaakkelin tarunhohtoisuutta, joka virittää odotukset korkealle.…

Lue lisää