Carol Reed (1906–1976) nousi maailmanmaineeseen toisen maailmansodan jälkeen sellaisilla elokuvilla kuin Neljän tuulen talo (Odd Man Out, 1947) ja Kolmas mies (The Third Man, 1949). Hän oli kuitenkin jo 1930-luvulla vakiinnuttanut paikkansa alalla, ja sodan aikana tuotannot muuttuivat kunnianhimoisemmiksi. Olen viimeksi katsonut vuonna 1940 valmistuneen jännityselokuvan Yöpikajuna (Night Train to Munich), joka Suomessa nähtiin vasta vuonna…

Lue lisää

Gregory Ratoffin jännityselokuva Maan alla Pariisissa (Madame Pimpernel /Paris Underground, 1945) valmistui heti toisen maailmansodan jälkeen, kuten moni muukin miehitetyn Ranskan vaiheita käsitellyt elokuva. Kyse oli paluusta sota-ajan tapahtumiin mutta kyse oli myös Ranskan vastarintaliikkeen tietoisesta heroisoinnista. Kiinnostavaksi Ratoffin elokuvan tekee sen viittaus vanhempaan brittiläiseen tarinaperinteeseen, paroonitar Orczyn romaaniin Punainen neilikka (The Scarlett Pimpernel, 1905), joka…

Lue lisää

Kun edellinen katsomani brittielokuva oli sodan aikana tehty Salainen panos (The Adventures of Tartu, 1943), siirryin nyt viisi vuotta ajassa eteenpäin: John Paddy Carstairsin ohjaama Makuuvaunu Triesteen (Sleeping Car to Trieste, 1948) sijoittuu Eurooppaan, jossa rajojen yli voi jälleen liikkua, vaikkakin sodan muisto ja uhka ovat yhä olemassa. Tunnelmassa on kuitenkin merkittävä ero aiempaan nähden: Makuuvaunu…

Lue lisää

Ryhdyin katsomaan Harold S. Bucquetin vakoiludraamaa The Adventures of Tartu (1943) kuvitellen, että Tartu viittaa Tarttoon ja että kyse olisi viittauksesta Viroon. Lopulta paljastui, että Tartu onkin sukunimi. Elokuvan päähenkilö on brittikapteeni Terence Stevenson (Robert Donat), joka lähetetään erikoistehtävään Tšekkoslovakiaan, Romanian kautta. Stevenson on opiskellut Saksassa ja osaa sujuvasti sekä saksaa että romaniaa. Voidakseen soluttautua…

Lue lisää

Unkarilaissyntyinen Gabriel Pascal tuotti 1930-luvulla sarjan George Bernard Shaw’n näytelmiin perustuvia elokuvia. Näistä tunnetuin on Leslie Howardin ja Anthony Asquithin ohjaama Pygmalion (1938), joka  nähtiin Suomessa heti talvisodan jälkeen 24. maaliskuuta 1940. Sittemmin komedia on nähty televisiossa kahteen kertaan, vuosina 1977 ja 1999. Kun Pygmalion sai Suomen ensi-iltansa, näytelmä oli katsojille tuttu sekä aiemmista elokuvista että…

Lue lisää

Ronald Neamen komedia Sepä vasta mies! (The Card, 1952) pohjautuu Arnold Bennettin romaaniin, josta Eric Ambler teki käsikirjoituksen. Bennettin romaani valmistui vuonna 1911, ja se kuvasi humoristisesti köyhän pyykkärin pojan Dendry Machinin sosiaalista nousua vuosisadan vaihteen yhteiskunnallisen myllerryksen keskellä. Romaanin, kuten elokuvankin, nimi The Card viittaa ilmeisesti puhekieliseen ilmaisuun, joka Oxford Dictionary of Englishin mukaan on…

Lue lisää

Arthur Ripleyn ohjaus Vainooja (The Chase, 1946) on pesunkestävä film noir. Ohjaajana Arthur Ripley on jäänyt tuntemattomaksi, mutta hän oli monipuolinen elokuvantekijä, joka toimi myös leikkaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana. Ohjauksia Riplyn uralle kertyi vain muutama, valitettavasti. Vainooja on joka tapaksessa hämmentävä kokonaisuus, ja sen tiimissä moni asia on loksahtanut kohdalleen. Elokuvan pohjana on Cornell Woolrichin romaani The Black…

Lue lisää

YLE Teema esitti Alexander Zolotukhinin esikoiselokuvan Venäläinen poika (Malchik russkiy, 2019), jota jäin katsomaan katse lasittunena. Zolotukhin on ilmeisesti Alexander Sokurovin oppilaita ja, jos oikein tulkitsin, Sokurovin säätiö on tuottanut myös tämän elokuvan. Äkkiseltään vaikuttaa siltä kuin Venäläinen poika olisi kuvattu 16-milliselle filmille: kuva on rakeinen ja perinteisessä kuvakoossa. Värit ovat lisäksi haaleat, maalaukselliset, ja tuovat mieleen…

Lue lisää

Johnny Come Lately (1943) on veljesten voimannäyte. Pääroolissa esiintyy legendaarinen James Cagney (1899–1986), ja elokuvan tuottaja oli hänen pikkuveljensä William Cagney (1905–1988), jonka oma tuotantoyhtiö William Cagney Productions ei koskaan noussut kunnolle siivilleen. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi Johnny Come Lately on jäänyt pitkälti unholaan. Tämä ei kuitenkaan ollut veljesten ensimmäinen yhteinen produktio. William Cagney oli…

Lue lisää

Maihinnousu uhkaa (Confirm or Deny, 1941) on kreditoitu vanhan konkarin Archie Mayon ohjaukseksi, mutta tiettävästi toisen maailmansodan ajankohtaisiin tapahtumiin sijoittuvaa draamaa ohjasi kreditoimattomasti myös Fritz Lang, tosin vain kuuden päivän ajan ennen kuin yhtiö vaihtoi ohjaajaa. Usein todetaan, että Hollywood oli suhteellisen vaitelias Euroopassa käytävän sodan vaiheista ennen Pearl Harborin hyökkäystä, mutta Maihinnousu uhkaa on poikkeus:…

Lue lisää

Hal B. Wallisin tuottama ja Archie Mayon ohjaama Kivettynyt metsä (Petrified Forest, 1936) on odottanut katsomista jo jonkin aikaa: viimeksi olen tainnut nähdä sen tv-esityksenä 1980-luvun alussa. Robert E. Sherwoodin näytelmää olivat elokuvaksi sovittamassa kirjailijan lisäksi Charles Kenyon ja Delmer Daves. Olen aiemmin ollut paljonkin kiinnostunut Davesin urasta: alun perin lakia Stanfordissa opiskellut tekijä tuli elokuva-alalle…

Lue lisää

William Wylerin Lain vartija (Detective Story, 1951) on kovaksikeitetyn poliisielokuvan klassikko, joka perustuu Sidney Kingsleyn samannimiseen näytelmään vuodelta 1949. Elokuvan tapahtumapaikka on poliisiasema, ja vaikka stabiili lähtökohta voisi korostaa teatterillisuutta, sekä Kingsleyn alkuperäisnäytelmä että Wylerin ohjaus huolehtivat siitä, että taitava rytmitys pitää tapahtumat sujuvassa liikkeeessä. Katsojalle ei synny ajatusta siitä, että pitäisi hetkeksi piipahtaa esimerkiksi päähenkilön…

Lue lisää

Vietimme Alcatraz-illan, silläkin uhalla, että tunnetun vankilan nimi tahtoo minulta lipsahtaa aina Tintin seikkailujen kuuluisan kenraalin sukunimeksi, Alcazariksi. Mutta ehkä en ole ainoa! Katsoimme peräkkäin John Frankenheimerin Alcatrazin vangin (Birdman of Alcatraz, 1962) ja Don Sieglin jännityselokuvan Pako Alcatrazista (Escape from Alcatraz, 1979). Molemmat perustuvat tositarinaan ja tuovat valkokankaalle kaksi Alcatrazin kuuluisinta vankia. Frankenheimerin elokuvan keskiössä on Robert…

Lue lisää

Vuonna 1939 syntynyt Peter Bogdanovich on niin kirjoittajana kuin elokuvantekijänä jatkanut vanhan Hollywoodin perinnettä ja siirtänyt sitä jälkipolville. Ennen ohjaajan uraansa hän haastatteli vanhoja tekijöitä ja julkaisi kirjat Orson Wellesistä, John Fordista, Alfred Hitchcockista, Fritz Langista ja Allan Dwanista. Korvaamattomia ovat Bogdanovichin kokoelmat Who The Devil Made It: Conversations with Legendary Film Directors (1997) ja …

Lue lisää

Robert Parrish tuli Hollywoodissa tunnetuksi ensin lapsinäyttelijänä, sittemmin leikkaajana ja ohjaajana. Esikoispitkä Kostaja iskee (Cry Danger, 1951) oli erinomainen film noir. Parrish sai onnistuneen aloituksen jälkeen tarjouksen Iso-Britanniasta: Two Cities Films palkkasi hänet ohjaamaan toisen maailmansodan tapahtumiin sijoittuvan H. E. Batesin romaanin Purppuratasanko (The Purple Plain), joka oli ilmestynyt vuonna 1952. Elokuvallinen tulkinta valmistui kaksi vuotta myöhemmin,…

Lue lisää

Zoltán Fábrin elokuvien katsomisesta on aikaa: nyt kun luen elokuvapäiväkirjaani, huomaan, että viimeksi listalla on ollut Rakas Anna (Édes Anna, 1958), vaikuttava kuvaus vuoden 1919 Budapestista, sitä ennen Pieni karuselli (Körhinta, 1955) ja Professori Hannibal (Hannibál tanár úr, 1956). Nämä kaikki ansaitsisivat milloin tahansa uuden tulemisen! On hienoa, että YLE Teema esitti nyt Fábrin harvoin esitetyn elokuvan…

Lue lisää

Kirjailija Thomas Mann (1875–1955) palasi läpimurtoromaanissaan Buddenbrookit (1901) lapsuutensa ja nuoruutensa Lyypekkiin. Teoksesta avautui laaja historiallinen kaari 1830-luvulta 1870-luvulle ja samalla näkökulma aikakauden poliittisiin muutoksiin ja intohimoihin pohjoissaksalaisen kauppiassuvun näkökulmasta. Gerhard Lamprecht ohjasi teoksesta filmatisoinnin jo vuonna 1923, mutta laajin elokuvallinen sovitus valmistui vasta hieman Thomas Mannin kuoleman jälkeen, kun Alfred Weidenmannin kaksiosainen tulkinta valmistui…

Lue lisää

Alfred Hitchcockin brittikauden tuotantoa tulee katsottua aivan liian harvoin. Hitchcock tuli elokuva-alalle jo vuonna 1919, 20-vuotiaana, ja ohjaajana hän debytoi vuonna 1925 elokuvalla The Pleasure Garden. Pitkän uransa aikana hän ehti kokea mykkäelokuvan loppuvaiheen ja äänielokuvan ensiaskeleet. Muutettuaan Euroopasta Yhdysvaltoihin vuonna 1939 hänestä sukeutui Hollywood-tyylin taituri ja uudistaja, tunnetuin tuloksin! Iso-Britanniassa hän ohjasi ensimmäisenä brittiläisenä…

Lue lisää

Sacha Guitryn Katrilli (Quadrille, 1938) tuo nimensä puolesta mieleen toisen 30-luvun elokuvan, Willi Forstin ohjaaman ja Pola Negrin tähdittämän meloraaman Mazurka (1935), jonka nimi viittasi niin ikään tanssiin. Masurkan kohtalonomaisuuden tilalla on Guitryn elokuvassa kuitenkin parinvaihdolla leikittelevä katrilli. Nimi viittaa kahden lemmenparin teemaan, jota Guitryn ylitsepursuava, säkenöivä dialogi kehystää. Tällä kertaa Guitry itse esittää keski-ikäistä…

Lue lisää

Sacha Guitry, loistavien nopeasanaisten komedioiden taitaja, oli myös erinomainen historian kuvaajaa. Tätä linjaa edusti jo Kruunun helmet (Les perles de la couronne, 1937), jossa menneisyyden tapahtumat saavat satiirisen kosketuksen. Guitryn sotaa edeltävän tuotannon kohokohtia oli seuraavana vuonna valmistunut Kärsimysten katu (Remontons les Champs-Élysées, 1938), joka on historiallisen elokuvan perinteessä innovatiivinen jo pelkän ideansa vuoksi: kyse on…

Lue lisää