Julkaisuseuranta
Antti Tuurin kirja Yksinpurjehdus Hankoniemen ympäri (Otava 2024) tarjoilee 1980-luvun lokikirjaa purjevene Haukan matkoista Itämerellä. Kirjassa on puhtaaksikirjoitetun muistikirjan makua – aikanaan tehdyt matkat kuvataan lakonisesti. Kepeä tuuli, sumun putoaminen, tietyt merireitit toistuvat ilman isompia sattumuksia tai variaatioita, sikäli kuin tällainen maakrapu asiaa pystyy arvioimaan. Mukaan on lisätty jotain vertailuja myöhempiin aikoihin, toivotetaan kaikkea hyvää…
Arvio kirjasta: Leila Koivunen & Raita Merivirta (toim.) Colonial Aspects of Finnis-Namibian Relations, 1870—1990. Cultural Change, Endurance and Resistance. SKS 2024. Kolonialismikeskustelu on 2020-luvulla saanut lisäkierroksia. Black Lives Matter -liike tuotti radikaalia anti-kolonialistista historiakulttuuria. Asuttajakolonialismin käsite puolestaan teki esimerkiksi myös suomalaisista Pohjois-Amerikan uudisraivaajista kolonialisteja. Taloushistoria paljastaa siirtomaita omistamattomien maiden asukkaiden välillisesti käyttäneen hyväkseen siirtomaavaltojen alusmaita. Näin…
”Hienoa nähdä tämä päivä”, taisi olla ajatukseni, kun eräs suosikkisarjani, Mary Marckin Eevan luokka, saatiin nähdä tv-sarjana vuonna 1986. Koululaistarinoiden filmatisoinnit olivat harvassa. Nirson, vanhoista tyttö-/koululaisromaaneista pitävän lukijan hyväksymät filmatisoinnit olivat vielä harvemmassa. Yhtään vanhempia filmatisointeja ei juuri muuten nähnyt kuin televisiossa. Oli siis hienoa olla juuri oikeassa luku- ja katsojaiässä, kun Eeva Norma, Hertta…
Meluinen myöhäisillan seurusteluhuone, jossa nuoret naiset koettavat luovia tietään päihtyneessä miesseurassa. Ihannekuvan mukaan illan pitäisi sujua sivistyneesti teen ja kahvin ääressä, musiikkia kuunnellen. Miehet ovat kuitenkin humalaisia ja riitaisia. Yksi nainen itkee ja väistelee miehensä kiukkua, toinen yritää säilyttää mielenrauhansa ja pitää järjestystä haukkumasanojen ja ivanaurun ryöpystä huolimatta. Kolmas kääntää selkänsä aviomiehelleen ja flirttailee seurueen…
”On vaarallista näyttää ihmiselle liian selvästi hänen pedonkaltaisuutensa, muistuttamatta samalla suuruudestamme. Samoin on kuitenkin vaarallista näyttää ihmisen suuruutta liian selvästi unohtaen alhaisuutemme. Ja näitäkin vaarallisempaa on, ettemme tunne kumpaakaan.”[1] Näin alkaa Nicholas Spencerin tuore tiiliskivi ”uskon ja tieteen yhteenkietoutuneesta historiasta”. Kirjan arvioi tässä James C. Ungureanu, jonka mukaan teoksessa on paljon kiitettävää, mutta myös silmiinpistäviä…