Katsoimme eilen pitkästä aikaa Alfred Hitchcockin jännityselokuvan Vertigo – Punainen kyynel (Vertigo, 1958), joka tietysti pitää katsoa säännöllisin väliajoin. Jostain syystä en ole blogiini vielä Vertigosta kirjoittanut – ehkä se johtuu siitä, että elokuvaan tiivistyy niin paljon, että tuntuu kohtuuttomalta puristaa ajatuksia muutamaan kappaleeseen. Minulle kysymys on myös nostalginen siinä mielessä, että Vertigo kytkeytyy orastavaan filmihulluuteeni 1980-luvulla. Suomessa…

Lue lisää

Elämään tarvitaan ajoittain hieman bling blingiä ja pehmeä laskeutuminen tulevan syksyn kiireisiin. Siksipä alkuviikko starttasi laineilla Viking Gracen kyydissä ja elävästä musiikista nauttien.Kerrankin päätin vähän panostaa, joten varasin astetta paremman hytin. Huh, hei! Täytyy kyllä sanoa, että Premium-hytin parisänky ja merinäköala ovat hintansa väärti. Lisäksi hintaan kuuluu baarikaappi vesineen ja limppareineen sekä pullo kuohuvaa. Ihan…

Lue lisää

Danièlle Huillet’n ja Jean-Marie Straubin pitkä dokumenttielokuva Trop tôt/Trop tard (1981) on varmaankin toteutettu neljällä eri kielellä, ranskaksi, saksaksi, englanniksi ja italiaksi. Ainakin julisteessa nämä kielet ovat esillä. Katsomassani versiossa selostusteksti on luettu englanniksi, mutta varsinkin alkuosa on vahvasti ranskalaisittain murrettua, lukijana toinen ohjaajista Daniélle Huillet. Toisessa osassa lukija on Bahgat el Nadi.Trop tôt/Trop tard on hämmästyttävä…

Lue lisää

Kansallisoopperan uusi Nibelungin sormus -tetralogia käynnistyi Reininkullalla 30. elokuuta 2019. Viikko on ollut niin kiireinen, etten ole vielä ehtinyt kirjata ajatuksia muistiin. Nyt on sen aika. Ensi-illassa oli aistittavissa jännitystä kuten aina: minkälaisena Ringin maailma avautuu, kun esirippu vihdoin nousee? Toisaalta, olivat ensivaikutelmat mitä tahansa, Reininkulta on aina matkan ensimmäinen etappi. Wagnerille tämä yksinäytöksinen, neljästä kohtauksesta muodostuva…

Lue lisää

Vastikään viime viikolla ilmestyi levy nimeltä Kalevala elävänä tai kuolleena. Se on osa Juha Hurmeen ja Tuomari Nurmion työstämää KalevalaFest-hanketta, jonka myötä on odotettavissa Kalevalan tuoretta tulkintaa myös konserteissa, pienoisnäytelmissä ja lapsien laatimissa tarinoissa.  Kesän alussa tapahtumapuutarha Botaniassa Joensuussa avattiin näyttely, jossa on esillä Kalevala-aiheisen hiekkaveistoskilpailun satoa. Sami Makkosen kauhusävytteisen Kalevala-sarjakuvan ensimmäinen painos myytiin loppuun,…

Lue lisää

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ensimmäinen tanssikesäni eronneena ja karanneena on ollut hyvin tunnepitoinen, yllättävä ja vaihteleva. Olen joutunut tottumaan siihen, etten aina pääse parketille silloin kun tahtoisin. Silti olen saanut kokea mitä upeimpia tanssihetkiä. Nämä illat ovat ehdottomasti pitäneet pääni kasassa ja tuoneet lohtua. Ja tämän tanssikesän päätös oli mitä upein! Voisi sanoa, että…

Lue lisää

Lüdeniz Bay 29. maaliskuuta -28 Hyvä Äiti Saavuimme tänne Lüdenitz Bayhin helmikuun 27. päivänä, mutta on kertynyt niin paljon työtä, etten ole ehtinyt kirjoittaa. Täytynyt lossata ja lastata lastia ja paljon muutakin, niinpä tänäänkin purimme 8 mieheen 103 tonnia hiiltä, joka on kyllä kuivaa, kevyttä, nokista jne. Olen saanut kirjeitä paitsi sinulta myös Siukosen Yrjöltä…

Lue lisää

Taas kaksi hyvin erilaista tanssireissua takana. Molemmissa ehdotonta plussaa upeat esiintyjät, mahtava musiikki ja kauniit, pimeät ja lämpimät elokuun illat.Koska Uittamo sattuu olemaan se kotilava, olen kuluttanut sen parkettia ahkerasti. Sunnuntaina 18.8.2019 olikin taas luvassa huippuilta, nimittäin meidän Kyästi, kuningas Kyösti I Mäkimättila Varjokuvineen saapui Uitulle. Väkeä oli jälleen tupa täynnä. Mutta, kuten niin monesti…

Lue lisää

Inkeri ja inkeriläisyys – muistot talteen, arkistot haltuun -hankkeen puitteissa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon luovutettuja arkistoaineistoja järjestäessäni huomioni on Inkerinmaan 1900-luvun alun dramaattisten käänteiden ohella kiinnittynyt toiseen inkerinsuomalaisten historian kannalta erityisen tapahtumarikkaaseen ja monin tavoin mullistavaan ajanjaksoon, perestroikaan. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeisen pääsihteerin Mihail Gorbatšovin 1980-luvun jälkipuoliskolla alullepanema talouden ja yhteiskunnan uudistaminen johti aktiivisen kansalaistoiminnan…

Lue lisää

Kun tutkija tai tietokirjailija saa lottovoiton eli apuraha arpoutuu hänen kohdalleen, luulisi, että kyseessä on juhlan paikka. Työ on huomattu ja tekijä voi saadun rahan turvin keskittyä kirjoittamiseen ja olla edes hetken poissa työttömyystilastoista. Niin minäkin ajattelin, kun sain tietää Suomen Tietokirjailijat ry:n myöntämästä esikoistietokirjailijan apurahasta. Summa ei ollut suuri, mutta työskentelin sen turvin kaksi…

Lue lisää

16.8.2019

Erottajalta Uudenmaankadulla heti oikealla on pieni parin huoneen galleria Piirto. En ehkä olisi edes päätynyt tähän yllytyskirjoitukseen, ellei nyt esillä olevista töistä osaa olisi tehnyt sukulaiseni (Outi). Suhtaudun lasiesineisiin tietämättömästi ja keramiikkaan välinpitämättömästi. Ja se on pelkkää omaa tyhmyyttä.Samalla tavalla kuin sitä voi poiketa kippaamassa kupin kahvia tai teetä kaupungilla, vielä vähemmällä vaivalla voi saada…

Lue lisää

Joskus sitä ajautuu juuri oikeanlaiseen työtehtävään. Näin kävi minulle päästessäni toteuttamaan SKS:n Minun kulttuuriperintöni – koululaiset mukaan keruutoimintaan -pilottihanketta, joka oli osa laajempaa kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta 2018. Lasten ja nuorten omaehtoinen kulttuuri on herättänyt minussa aina kiinnostusta. Opiskeluaikoina tein muutamia opinnäytteitä mm. nuorten alakulttuureista ja henkisistä kokemuksista, mutta pro graduni ja väitöskirjani myötä ajauduin tutkimuksellisesti…

Lue lisää

Pyhitin lepopäivän lukemalla sarjakuvaa. Richard Wagnerin Reininkultaa odotellessa ajattelin lukea Yoko Tsuno -tarinan Reinin kulta (L’or du Rhin, 1993). Yoko Tsuno on vuonna 1933 syntyneen belgialaisen piirtäjän Roger Leloup’n luomus. Kerrotaan, että Leloup tuli sarjakuva-alalle sattumalta: hänen naapurinsa oli Jacques Martin, Alixin luoja, joka tarvitsi värittäjää. Leloup otti tarjouksen vastaan ja osallistui Kirotun saaren (L’Ile maudite)…

Lue lisää

Kun Robert Siodmakin jännityselokuva Pimeä peili (The Dark Mirror, 1946) esitettiin Suomessa vuonna 1948, lehti-ilmoituksissa teosta mainostettiin sanoin: ”Mainio ja omaperäinen!” Trillerin lähtökohtana oli Vladimir Poznerin tarina, josta Nunnally Johnson rakensi käsikirjoituksen. Keskiössä olivat identtiset kaksoset, mikä oli lähtökohtana poikkeuksellinen. Kaksoisroolin sai näyttelijä Olivia de Havilland, joka täytti juuri 1. heinäkuuta 103 vuotta. Nyt kun YLE Teema…

Lue lisää

Valentin Vaalan komedia Yhteinen vaimomme (1956) perustui Arijoutsin näytelmään Mieheni taivaasta, joka oli saanut kantaesityksensä Kokkolassa lokakuussa 1950. Vaalan käsissä tarina muuntui Hollywood-komedioita mukailevaksi uudelleenavioitumiskomediaksi. Mieleen tulee erityisesti Garson Kaninin loistava Lempivaimoni (My Favorite Wife, 1940), jossa Ellen Arden (Irene Dunne) on elänyt laivan haaksirikon jälkeen seitsemän vuotta ”autiolla” saarella. Hän saapuu kotiin, ja sillä välin…

Lue lisää

Heinä-elokuun vaihde ei ole hiljentänyt tanssitahtiani. Sää on ainakin suosinut, harmi vain, että omat tanssi-illat ovat olleet onnistumisiltaan hyvin epätasaisia. Uittamo 28.7.2019 Mitäpä sitä tekisi hellepäivänä, kun aivot jo sulavat ja pelkkä ajattelu hikoiluttaa? Menen tietenkin tanssimaan! Täytyy myöntää, että harkitsin kyllä hetken, onko ajatuksessa mitään järkeä, mutta lähdin silti. Olihan legendaarisella Uittamon lavalla vielä…

Lue lisää

Lasten kanssa liikkuessa kokemus Japanista ja Tokiosta on erityinen. Lapsen huomiot voivat olla vaikkapa tällaisia: ”Iskä, miksi hiekkaa on harjattu?” (leikkipuiston hiekkakentästä aamuisin), ”Iskä, mikä tämä on?” (leikkipuiston riisiviljelmästä) tai ”Iskä kuuntele, mikä laulu toi on!” (leikkipuiston kaiuttimista kuuluvasta kellopelin soitosta). Hyviä kysymyksiä kaikki. Viimeisimpään kysymykseen vastaaminen johdatti lopulta kiinnostavan kulttuuriperinnön äärelle. Tarinalla on yhtymäkohtansa…

Lue lisää

Self help-kirjallisuus on yksi myyvimpiä tietokirjallisuuden muotoja. Koska nykyelämä on niin hektistä, suoristuskeskeistä ja jatkuvien vaatimusten ristipainetta, ei ole mikään ihme, että haluamme lukea selkeitä ohjeita siitä, miten meidän tulisi elämäämme elää. Suurimpaan osaan näistä oppaista suhtaudun kuitenkin skeptisesti. Totta kai kuka tahansa voi kirjoittaa omien kokemustensa perusteella kirjan, näin rikastut, näin saat unelmiesi työpaikan/miehen/elämän…

Lue lisää

Ajauduimme katsomaan Matti Kassilan viimeisen Palmu-elokuvan Vodkaa, komisario Palmu (1969), joka on tietysti aivan toista maata kuin aiemmat, Waltarin teksteihin perustuvat Palmut. Bloggasin elokuvasta viimeksi vuonna 2008, joten edellisestä katsomiskerrasta on aikaa vierähtänyt, eikä silloiseen tekstiin ole paljoakaan lisättävää. Aikalaisarvosteluissa Vodkaa sai jokseenkin nuivan vastaanoton, mikä on tietysti helppo ymmärtää, sillä elokuva yhdistää komedian, agenttielokuvan, toimintaelokuvan…

Lue lisää

Lämpötila kohoaa täällä Turun seudulla päivä toisensa jälkeen hellelukemiin, mutta se ei estä innostunutta tanssityttöä suuntaamasta parketille. Eilen lähdin hetken mielijohteesta tiistain naistentansseihin Hotelli Hiittenharjuun. Tämä ex tempore-lähtö tarkoitti tosin puolentoista tunnin yhdensuuntaista ajomatkaa. Mutta valoisassa Suomen kesässä on kiva ajella.Jos en ihan väärin muista, edellinen visiittini Hiitteenharjuun oli viime kesänä ja silloinkin oli läkähdyttävän…

Lue lisää