Denys de La Patellièren sotaelokuva Taksilla Tobrukiin (Un taxi pour Tobrouk, 1961) esitettiin eilen YLE Teemalla. Erityiseksi ”klassikoksi” elokuvaa ei ehkä voi kutsua, mutta kiinnostava se on sekä näyttelijäkaartiltaan että Pohjois-Afrikan sodan kuvauksena. Jälkimmäisessä toki kilpailutilanne on kova: toisen maailmansodan tapahtumista Pohjois-Afrikassa on tehty erinomaisia elokuvia, jo sodan aikana muun muassa Zoltan Kordan Sahara (1943) ja Billy Wilderin…

Lue lisää

Sacha Guitry (1885–1957) oli sotien välisen Ranskan teatterielämän voimahahmoja. Hän oli tuottalias kirjoittaja, jonka on arvioitu kynäilleen lähes 120 näytelmää. Pitkiä elokuvia hän ohjasi 30 vuodesta 1935 lähtien. Muistelen, että oman elokuvainnostukseni alkuvaiheissa 1980-luvulla Guitryn tuotantoa oli hankala nähdä, mutta Cercle français välitti toisinaan 16-millisiä kopioita. Muutaman silloin näinkin, mutta Guitryn elokuvat ovat aina dialogiltaan niin…

Lue lisää

YLE Teema on viime vuosina esittänyt useita kertoja Stanley Donenin jännityskomedian Charade – vaarallinen peli (Charade, 1963). Ehkä elokuvasta on saatu edullisesti useita esityskertoja. Vaikka mielenkiintoista esitettävää tietysti riittäisi muiltakin tekijöiltä ja aikakausilta, Charade puolustaa paikkaansa. Stanley Donenin ohjaajanura oli 1950-luvun jälkeen vaihtelevaa, mutta tämä Audrey Hepburnin ja Cary Grantin tähdittämä seikkailu toimii hyvin. Peter Stonen novelliin…

Lue lisää

Mitä tullee jussista, mittumaarista, keskikesän pitkästä päivästä ja lyhyestä yöstä? Kukkiiko sananjalka, näkyykö aarnivalkeita? Sataako, paistaako, vai miettiikö ylipäänsä kenkään, mitä mahtavat luonnonmerkit sekä juhannusyön ihmeet enteillä? Luultavaa sentään lie, että kun juhannusliikenteen humu hiljenee ja Lahdenseudun pullonkaula kerran narahdettuaan aukeaa, kun pakaasit puretaan ja sauna alkaa lämmetä, niin sekä hiljentyneissä kaupungeissa että satojen järvien…

Lue lisää

Mennyt kevät on ollut varsin poikkeuksellinen. Korona levisi maailmalla ja meillä; on ollut surua, huolta ja murhetta. Uutiset täyttyivät kuvilla tehohoidossa makaavista ihmisistä ja tyhjistä suurkaupunkien kaduista. Myös suomalaiset joutuivat linnottautumaan koteihinsa ja opettelemaan etätyöskentelyä. Monet perhetapaamiset, juhlat, merkkipäivät ja valmistujaiset jäivät juhlimatta tai niitä on juhlittu pienimuotoisesti vain perhekunnittain. Oma etätyöjaksoni kesti kaikkiaan runsaat…

Lue lisää

Suomen eteläisimmän kalliomaalauksen Pohjan Lammasjärvellä Raaseporissa löysi muusikko Sami Wirkkala suppilautaillessaan järvellä elokuussa 2016. Ensimmäisenä huomion kiinnitti suurinenäinen, punertava ukon profiili ylhäällä kalliossa (kuva 1). Se osuu monen muunkin silmään kaakosta päin kalliota lähestyttäessä. Samin ystävä teki maalauksesta ilmoituksen maakuntamuseoon, mutta sähköposti katosi jonnekin virastojen eetteriin. Suomen ensimmäisen kalliomaalauksen löysi säveltäjä Jean Sibelius vuonna 1911…

Lue lisää

As spring goes by, I am preparing an expedition to the Kola Sami, supported by the SKS, which expressed a keen interest in my project. This feels very symbolic, given the fact that over one hundred years ago Armas Launis, one of the first Finnish yoik collectors, set off on a trip to Lapland (1904)…

Lue lisää

Kello pirisi koulun päättymisen merkiksi kolmen aikaan iltapäivällä. Kymrinkielisen ala-asteen edustalla velloi massa äitejä, isiä, lastenhoitajia ja isovanhempia noutamassa koulun kuuttasataa sinikeltaisiin koulupukuihin puettua pikkukoululaista − täällä Walesissa harva alakoululainen saa kulkea koulumatkoja ilman aikuista. Kolmevuotias poikani Lucas ryntäsi paikalle, tökkäsi koulun logolla varustetulla kirjalaukulla reiteen ja vaati eväitä kiukkuisen kaoottisella koodinvaihdolla: − Fi eisiau…

Lue lisää

Pirunkirkon lohkareluola kaartuu päälleni, valtavat kivet sulkevat viileyteen kallion sisälle. Tarina kertoo, että luolan hyllyn perällä olevasta halkeamasta näkee pirujen kirkonmenot. Kiipeän hyllylle.  Jalkani lipeää kiivetessä muutaman kerran, mutta pääsen tasanteelle. Kun silmäni tottuvat pimeyteen, näen halkeaman takaseinämässä, ja myös päälläni roikkuvan valtavan lohkareen. Kuva: Nina Mutik. Painan kasvoni rakoon, tuoksuu märkä kallio ja kylmä…

Lue lisää

Viimeisen kaksintaistelun (Saddle the Wind, 1958) ohjaaja Robert Parrish (1916–1995) tuli tunnetuksi lapsinäyttelijänä muun muassa Murnaun Auringonnousussa (Sunrise, 1927) ja Chaplinin Kaupungin valoissa (City Lights, 1931). Sittemmin hän pääsi seuraamaan läheltä elokuva-alaa myös leikkaajana muun muassa Robert Rossenin, George Cukorin ja Max Ophülsin tuotannoissa. Parrishin esikoisohjaus oli vuonna 1951 valmistunut tiukka film noir Kostaja iskee (Cry Danger).…

Lue lisää

Juri Tšuljukinin romanttinen komedia Taigan tyttö (Девчата, 1962) on katsottavissa Youtubessa, jossa monet muutkin Mosfilmin elokuvat ovat avoimesti tarjolla. Taigan tyttö lukeutuu venäläisiin nostalgiaklassikoihin, ja se oli myös Nadezhda Rumjantsevan (1930–2008) läpimurtorooli. Rumjantseva palkittiin Mar del Platan elokuvajuhlilla parhaasta naispääroolista. Suomalaisittain kiinnostavaa Taigan tytössä on se, että kyse on itse asiassa tukkilaiselokuvasta. Rumjantseva esittää nuorta Tosjaa,…

Lue lisää

Richard Brooksin käsikirjoittama ja ohjaama Huijarisaarnaaja (Elmer Gantry, 1960) oli Burt Lancasterin uran kohokohtia, jonka pääroolista hän sai Oscar-palkinnon. Lähtökohtana on nobelisti Sinclair Lewisin romaani Elmer Gantry, joka ilmestyi alun perin vuonna 1927 ja joka rohkeasti käsitteli uskontoa ja herätysliikkeitä. Brooksin tulkinta esittelee jouluaattoon sijoittuvassa avauskohtauksessa Elmerin, joka on kapakassa iltaa viettämässä. Hän asettuu auttamaan…

Lue lisää

Kyösti Wilkunan osin omaelämäkerrallinen romaani Vaikea tie (1915) kuvaa nuoren, talonpoikaistaustaisen ylioppilaan kehitystä ulkokohtaisesta sosialismista hänelle itselleen perinnöllisten, ”patriarkkaalis-pietististen vaistojen” ohjaamaan elämännäkemykseen. Siksi vaikea tie näyttää ainakin alkuun silmiinpistävän yksilölliseltä, keskushenkilö Markus Kaarlelan omakohtaiselta toiviolta. Kaksi tärkeää, jännitteitä synnyttävää juonnetta hänen kasvukertomuksessaan kuitenkin on. Ensinnäkin tuo tie käy läpi vuoden 1905 suurlakon, ja läpi Helsingin,…

Lue lisää

Huristelemme lähes autiota Petsamon tietä Raja-Joosepista koilliseen, tunturiruska on heleimmillään. Mieliala on sen mukaisesti juhlallisen korkealla. Vihreän pakettiauton ohjauspyörän takana on murmanskilainen Semjon. Arvaan hänen tausta-ammattinsa keinuvasta käynnistä.  Niin hän kertoo itsestään: entinen valtamerikalastaja. Kalastus ei enää ole entisellään, oli pakko vaihtaa ammattia. Tie on osittain päällystämätön, hiekka pöllyää ja kuoppia pitää väistellä. Titovkan kohdalla…

Lue lisää

Katsoimme runsas vuosi sitten Henri Decoinin loistavan komedian Battement de cœur (1940), jonka voisi suomentaa Sydämen syke. Vasta nyt saimme katsottua elokuvan remake-version Sellaista tapahtuu Pariisissa (Heartbeat, 1946), joka valmistui Hollywoodissa ja josta välittyy sodanjälkeinen sympatia Ranskaa ja ranskalaisuutta kohtaan. Kun alkuperäisessä elokuvassa pääroolia esitti Danielle Darrieux, Hollywood-versiossa osaa tulkitsee Ginger Rogers, jota ei ehkä ensimmäisenä…

Lue lisää

”Ulla Lipponen olisi jo tarttunut tähän”, muistan pohtineeni kollegan kanssa helmikuussa, kun huhuja ja meemejä oli alkanut liikkua vielä kovin etäisen oloisen koronaepidemian ympärillä. Entisellä kansanrunousarkiston tutkijalla oli kyky reagoida nopeasti ajankohtaisten tapahtumien generoimaan perinteeseen. Ulla Lipposen (1941−2015) ansiosta arkiston kokoelmat karttuivat muun muassa WTC-terrori-iskun  ja Lahden dopingskandaalin  synnyttämällä sähköpostihuumorilla. Koska olimme selvästikin poikkeuksellisen ajan…

Lue lisää

Thorold Dickinsonin Kaasuvalo (Gaslight, 1940) valmistui toisen maailmansodan aikana ja jäi Hollywoodissa vuonna 1944 valmistuneen uudelleenfilmatisoinnin jalkoihin. Kerrotaan, että ohjausvastuuta olisi tarjottu Dickinsonillekin, mutta lopulta Hollywoodin Kaasuvalon ohjasi George Cukor ja päärooleissa nähtiin Ingrid Bergman ja Charles Boyer. Dickinsonin alkuperäisessä tulkinnassa avioparina nähdään Anton Walbrook ja Diana Wynyard. Walbrook oli oikealta nimeltään Adolf Wohlbrück. Hän oli…

Lue lisää

Saimme äkillisen kohtauksen: tänään on katsottava jokin seikkailullinen Burt Lancaster -elokuva. Valitsimme John Frankenheimerin ohjauksen Juna (The Train, 1964), jossa Lancaster esittää ranskalaista Labichea, rautatietarkastajaa ja vastarintaliikkeen aktiivia. Uransa aikana Lancaster esitti sujuvasti italialaista aristokraattia (Viscontin Tiikerikissa ja Bertoluccin 1900),  mutta kieltämättä kesti hetken aikaa tottua ajatukseen, että Lancaster voisi olla ranskalainen... Varsinkin kun Junassa esiintyvät…

Lue lisää

Kerran erään vappua käsitelleen suomen kielen oppitunnin jälkeen japanilainen yliopisto-opiskelija tuli huolissaan kysymään minulta, mistä hän voisi saada lainaan opiskelijahaalarit − eihän hän voi osallistua opiskelijoiden vappurientoihin ilman asiaankuuluvaa asua. Huomasin opiskelijan vakavasta ilmeestä, että vastaukseksi ei riitä, että vappuna voi pukeutua mihin asuun vain. Monille suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin oppijoille on tärkeää viettää…

Lue lisää

Jorma Nortimo (1906–1958) on jättänyt lähtemättömän jälkeen suomalaisen elokuvakomedian historiaan farssiohjauksellaan Rovaniemen markkinoilla (1951). Nortimolla oli vankka teatteritausta, niin Ylioppilasteatterista kuin myöhemmin Turun kaupunginteatterista, mutta hän oli myös elokuvanäyttelijä ja -ohjaaja jo 1930-luvulta lähtien. Ohjaajana hän aloitti draamoilla Syyllisiäkö? (1938) ja Halveksittu (1939). Komedia Takki ja liivit pois (1939) oli hänen kolmas ohjauksensa ja ensimmäinen komediansa. Pohjana…

Lue lisää