Julkaisuseuranta
Kööpenhaminan Linnasaaressa, mahtavan Kuninkaallisen kirjaston takana, on pieni, turhankin huonosti tunnettu helmi, Tanskan juutalainen museo (Dansk jødisk museum). Kun eilen muistettiin vainojen päättymistä 75 vuotta sitten monin hienoin menoin, ajattelin kirjoittaa tästä pienestä helmestä. Tämä siksi, että meidän pitäisi muistaa joka päivä. Pieneen museoon sukelletaan kuin kellariin, mutta sisällä aukeaa ihmeellinen, Daniel Libeskindin (s. 1946)…
31.12.2019
Joulun parasta tekemistä on lukeminen. Jaettu käsitys, eikö vain? Tämän syyskauden lukuharrastuksissani päähuomion on saanut kaikkea muuta kuin kekseliäästi historia. Juuri ennen joulua olin jo ahminut Arto Kivimäen ja Pekka Tuomiston armoitetun vauhdikkaan teoksen Rooman keisarit (3. laajennettu painos, Karisto 2015), mikä oli aiheuttanut ihanan keisariähkyn. Olin jo päässyt pitkälle Maijastina Kahloksen erinomaisesti kirjoitetussa ja…
Kulttuurihistorian oppiaine järjestää tutkijaseminaareja, joissa käsitellään osallistujien ajankohtaisia tutkimusaiheita ja -tekstejä. Seminaareihin osallistuu myös oppiaineen opiskelijoita. Syksyllä mukana oli Lapin yliopiston filosofian yliopistonlehtori Juha Himanka, joka piti esitelmän kolmesta tavasta lukea filosofi Hans-Georg Gadamerin tekstejä. Kulttuurihistorian tieteenalan kannalta kiinnostava esitelmä herätti keskustelua käsitteistä, käsityksistä ja oletuksista, jotka otamme usein vastaan itsestäänselvinä asioina. Tässä blogitekstissään Himanka…
Tämä päivä on sujunut pienimuotoisessa juhlahumussa. Huomasin eilen, tai oikeastaan viime yönä, että Lavatanssien hurma on ilmestynyt jo Suomalaisen Kirjakaupan ennakkotilausvalikoimaan. Tämä tuli kirjailijalle itselleenkin kivana yllätyksenä. Ihan jo siksikin, että kirjan ilmestymiseen on vielä muutama kuukausi.Pääsy suuren kirjakauppaketjun valikoimaan on tietenkin suuri ylpeydenaihe. Tänä päivänä julkaistaan niin paljon kirjoja, että oman opuksensa saaminen mukaan…
Rakkaat blogin seuraajat! Tämä kuukausi on ollut hieman hiljaisempi, sillä olen toipunut alkukuun töyssyistä (kuten voitte postauksista lukea) ja keskittynyt kiireellisiin työprojekteihin. Lupaan kuitenkin vielä ennen uutta vuotta laatia taas jonkinlaista tilinpäätöstä.Kiitokset kaikesta positiivisesta palautteesta, jonka olen teksteistä saanut! On kiva kuulla, että ne selvittävät paitsi omia ajatuksia, tuovat myös lohtua toisille. Aion siis jatkaa…
Suomen talven ehdottomasti synkin ja pimein kuukausi lähti kyllä melkoisella kolinalla liikkeelle. Mitähän tästä vielä tulee, kun vasta puolimatkan krouvi on saavutettu?Facebook ystävällisesti muistutti, että vuosi sitten juhlistin Lavatanssien hurman kustannussopimusta. Nyt vuotta myöhemmin, kirja on vinhaa vaihtua valmistumassa. Ei uskoisi. Teksti lähti korjauksineen ja loppuine kuvineen takaisin kustantajalle. Jos kaikki on ok, sen voi…
Hyvät blogin lukijat!Koska tämä tietokirjailija-juttu on lähtenyt niin lupaavasti käyntiin, päätin perustaa sitä varten aivan omat verkkosivut. (Perheen markkinointiammattilaisten pienoisesta kehotuksesta.)Jatkossa kaikki Lavatanssin hurman ja muiden tulevien opusteni kuulumiset voi lukea osoitteesta hkarppinenkummunmaki.wordpress.com Myös Facebook-sivut kannattaa ottaa seurantaan!Täällä blogin puolella lupaan kuitenkin myös jatkossa kertoilla kirjailijan työn iloista ja suruista sekä kaikesta muusta mieleen tulevasta,…
27.10.2019
Sain tutkittavaksi ystäväni ja sukulaiseni Harri Ala-Kuljun kokoelmasta 9. päivä syyskuuta vuonna 1892 laaditun Ala-Kuljun talon kalunkirjoituksen. Talo oli Kuortaneen Mäyryssä. Se on laadittu talon silloisen emännän, isoisäni isoäidin, Hedvig ”Heta” Yrjöntytär Ala-Kuljun os. Sippolan kuoleman johdosta. Kalunkirjoitukseen kirjoitettiin kuolinpesän irtain ja kiinteä omaisuus. Syvennyn tässä artikkelissa ainoastaan irtaimeen omaisuuteen. Siinä esitetyistä esineistä, työ- ja…
Minua fiksummat asiantuntijat väittävät, että erossa käydään läpi skaala erilaisia tunteita: surua, vihaa, ahdistusta, yksinäisyyttä jne. Ja niiden tunteiden pitäisi vain antaa tulla. Ei pakoilla tai tukahduttaa niitä. Tätä neuvoa olen parhaani mukaan noudattanut. Ja sehän olisikin aivan helppoa, ellei oma tunne-elämäni muistuttaisi jatkuvaa maanis-depressiivistä vuoristorataa. Totta kai suren avioeroani, vaikka en haikailekaan takaisin entiseen…
Eilen vietettiin Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää, mutta myös Mielenterveyspäivää. Kuten te tämän blogin lukijat hyvin tiedätte, mielenterveys ja sen heilahtelut ovat olleet omassa elämässäni hyvin vahvasti tapetilla viime aikoina.Pidän tämän postauksen melko lyhyenä, sillä voimat eivä juuri nyt riitä kovin pitkän raapustuksen tekemiseen. Oli nimittäin jotenkin surkuhupaisaa, että juuri mielenterveyden teemapäivänä oloni oli…
Joskus käy niin, että kirjan luettuani pohdin, miten ihmeessä olen ohittanut tämän opuksen aiemmin. Miksi en ole lukenut sitä jo vuosia sitten? Näin kävi Rosa Meriläisen ja Saara Särmän kirjoittaman kirjan Anna mennä. Opas hauskempaan elämään (S&S 2016) kohdalla. Ja tämänkin helmen löysin sattumalta kirjakaupan alelaarista! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.Anna mennä ei ole…
Puoli vuotta eronneen rouvan elämää takana. Aika on kulunut nopeasti, mutta ei siltikään riittävästi. Matka on vielä kesken. Olen pohdiskellut näitä samoja asioita eri postauksissa, mutta pieni koonti ei ole pahitteeksi. Jos vaikka tästä elämästä saisi itsekin jotain tolkkua.Ensimmäinen asia, minkä olen oppinut:Inhoan sanaa sinkku yli kaiken. Se ei ole ihminen, se on levytysjulkaisu (single)!…
29.8.2019
Kulttuurihistorian oppiaineen blogi palaa kesätauolta Annastiina Leppälän ajankohtaisella kirjoituksella. Peruskoulun aloittaneet oppilaat harjoittelevat parhaillaan tekstaamaan, ja esiopetuksessa lapset saavat tukea ja ohjausta kirjoittamiseen. Sen sijaan kaunokirjoitusta ei kouluissa enää opeteta. Leppälä pohtii kirjoituksessaan kaunokirjoituksen taiteellista arvoa. Kaunokirjoitus. Sen taiteellisuus, koristeellisuus ja historiallisuus Annastiina Leppälä Opetushallitus julkaisi elokuussa 2015 verkkosivuillaan uutisen, joka näytti suuntaa seuraavana vuonna…
Kun tutkija tai tietokirjailija saa lottovoiton eli apuraha arpoutuu hänen kohdalleen, luulisi, että kyseessä on juhlan paikka. Työ on huomattu ja tekijä voi saadun rahan turvin keskittyä kirjoittamiseen ja olla edes hetken poissa työttömyystilastoista. Niin minäkin ajattelin, kun sain tietää Suomen Tietokirjailijat ry:n myöntämästä esikoistietokirjailijan apurahasta. Summa ei ollut suuri, mutta työskentelin sen turvin kaksi…
9.8.2019
Heinä-elokuun vaihde ei ole hiljentänyt tanssitahtiani. Sää on ainakin suosinut, harmi vain, että omat tanssi-illat ovat olleet onnistumisiltaan hyvin epätasaisia. Uittamo 28.7.2019 Mitäpä sitä tekisi hellepäivänä, kun aivot jo sulavat ja pelkkä ajattelu hikoiluttaa? Menen tietenkin tanssimaan! Täytyy myöntää, että harkitsin kyllä hetken, onko ajatuksessa mitään järkeä, mutta lähdin silti. Olihan legendaarisella Uittamon lavalla vielä…
Self help-kirjallisuus on yksi myyvimpiä tietokirjallisuuden muotoja. Koska nykyelämä on niin hektistä, suoristuskeskeistä ja jatkuvien vaatimusten ristipainetta, ei ole mikään ihme, että haluamme lukea selkeitä ohjeita siitä, miten meidän tulisi elämäämme elää. Suurimpaan osaan näistä oppaista suhtaudun kuitenkin skeptisesti. Totta kai kuka tahansa voi kirjoittaa omien kokemustensa perusteella kirjan, näin rikastut, näin saat unelmiesi työpaikan/miehen/elämän…
Ei mennyt montaa päivää ennen kuin hinguin taas lavatansseihin. Tämä ensimmäinen "sinkkukesäni" tanssilavoilla on sujunut tähän asti ristiriitaisin fiiliksin. Ihan sivuhuomautuksena, en oikein pidä sinkku-sanasta. En tiedä, mikä siinä nyppii. Mieluummin käytän itsestäni termiä eronnut rouva, mikä oikeasti olenkin. Joka tapauksessa, kun on 10 vuoden ajan tottunut vakiopariin, tanssi-illan yksin ovat olleet hyvin vaihtelevia kokemuksia:…
Pilvikki Lantelan kirjoitus johdattaa blogin lukijat juhannuksen viettoon. Blogi jää kesätauolle ja palaa syksyllä uusien kirjoitusten kera käsittelemään menneisyyden näkyvyyttä ja vaikutusta erityyppisten kirjoitusten ja monipuolisten esimerkkien kautta. Kulttuurihistorioitsijan aarteita Pilvikki Lantela Suosikkilauluni J. Karjalaisen uusimmalta albumilta Sä kuljetat mua on Terve, Sirkka Lautamies. Ensin ihastuin musiikkikappaleen mystiseen ja sadunomaiseen tunnelmaan, sen jälkeen sen paljonpuhuvaan…
Mitäpä sitä kesällä tekisi? Jäätelöä, auringosta nauttimista, uintia, Aurajoen jokilaivoja vai maaseudun rauhaa. Ehkä hyvin vähän mitään näistä, sillä, kuinka ollakaan, työt pukkaavat päälle ja työpöytä kutsuu lähes koko tulevan kesän. Ja työmäärä ei voisi olla suurempi! Väitöskirja ja kaksi tietokirjaa. Eipähän tarvitse miettiä, mitä sitä tekisi. Myönnetty apuraha Tyttöjen elämää 1700-luvulla-tietokirjan kirjoittamiseen päättyi toukokuun…
30.5.2019
They shall grow not old, as we that are left grow old: Age shall not weary them, nor the years condemn. At the going down of the sun and in the morning We will remember them. Ensimmäisen maailmansodan muisto poikkeaa merkittävästi toisen maailmansodan vastaavasta. Siinä missä toinen maailmanpalo tuotti sankaritarinoita, ensimmäinen loi lähinnä uhreja. Se…