Julkinen keskustelu terveydestä on kiivasta ja täynnä monenlaisia, ristiriitaisiakin väitteitä. Tutkijoilta kaivataan kannanottoja siihen, mikä tieto pitää paikkansa ja mikä ei. Keskeinen keino osallistua keskusteluun on muiden osallistujien lausumien referoiminen ja evaluoiminen sekä oman kannan esittäminen. Yksi keskusteluun osallistumisen kanava puolestaan on tietokirja. Tämä artikkeli tarkastelee kolmea tutkijan kirjoittamaa tietokirjaa, joiden eksplikoitu tavoite on korjata…

Lue lisää

Artikkelissa tarkastellaan, miten kaunokirjallisuuden yhdessä lukeminen lukupiirissä tuottaa kokemuksia kulttuurisesta kielenoppimisesta. Tutkimuskohteena on korkeakoulutetuille, edistyneille suomenoppijoille järjestetty lukupiiri ja sen yhteydessä kerätty aineisto. Aineiston avulla tutkitaan sitä, miten osallistujat sanallistavat ja tulkitsevat kokemuksiaan kielenoppimisesta lukupiirissä. Kieli on erottamaton osa kulttuuria, joten kaunokirjallisuuden opetuskäyttö tarjoaa mahdollisuuden kulttuuriseen kielenoppimiseen. Siinä painottuu kaunokirjallisten tekstien suhde maailmaan ja ympäröivään…

Lue lisää

Artikkeli tarkastelee monikulttuuristen suomenpuhujien käsityksiä itsestään suomen murteiden käyttäjinä. Aineisto koostuu 25 yksilön suomenkielisestä haastattelusta, jossa käsitellään heidän kielellistä elämäkertaansa. Tutkittavien joukko on heterogeeninen, sillä osa on syntynyt Suomessa, osa muuttanut maahan lapsena, nuorena tai aikuisena ja osalla on monikielinen perhetausta. Heidän suomen kielen taitonsa vaihtelee, mutta kaikilta on kysytty tavasta puhua suomea ja siitä,…

Lue lisää

Artikkeli tarkastelee puhuttelua ja sen metakielistä kommentointia kaunokirjallisuudessa, tarkemmin Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa (1971–1998), joka kuvaa noin 70 vuoden aikajaksoa yhden yksilön näkökulmasta. Vaikka autofiktiivisen romaanisarjan metakielisten kommenttien ja puhuttelun representoinnin ei voikaan ajatella suoraan heijastavan historiallista todellisuutta, ne valaisevat osaltaan etenkin 1920–1950-lukujen suomalaista puhuttelukulttuuria. Tutkimus ankkuroituu aiempaan sosiopragmaattiseen puhuttelun tutkimukseen sekä metakieltä koskevaan tutkimukseen. Analyysin…

Lue lisää

Lue lisää

Suomen pronomini-ilmaus me jonkun kanssa on kaksitulkintainen: konstruktion mahdollisia merkityksiä ovat ’minä ja joku’ sekä ’me ja joku’. Sama toteutuu suomenruotsissa, esimerkiksi vi med Anna voi viitata osallistujajoukkoon ’minä ja Anna’ tai ’me ja Anna’, paljolti kontekstin osoittamana. Erityislaatuista konstruktiossa on sen yksiköllinen ’minä ja joku’ -merkitys, joka poikkeaa monikollisen pronominin tavanomaisesta käytöstä. Sekä suomen…

Lue lisää

Lue lisää

Artikkelissa tarkastellaan arkisessa puhekielessä ja sosiaalisessa mediassa käytetyn jonnet ei muista -konstruktion muotoa ja merkitystä. Ilmauksen taustalla on etunimi Jonne, joka on appellatiivistunut tietynlaisen teinipojan merkitykseen. Tutkimuksessa hyödynnetään kahdenlaista internetaineistoa, jotka on kerätty Suomi24-korpuksesta ja Twitteristä. Analyysin perusteella konstruktion keskeisiä muotopiirteitä ovat subjekti jonnet, tavallisesti kongruoimaton kieltoverbi sekä pääverbi, joka on mentaalista tai tiedollista tilaa…

Lue lisää

Lue lisää

Juustossa löytyy: eksistentiaalilause ja inessiivisubjekti Suomen kielen lausetyypit sekä niille ominaisten ydinargumenttien eli subjektien ja objektien merkintä kuuluvat fennistiikan perinteisiin ydinaiheisiin, ja partitiivisubjekti on niiden joukossa erittäin keskeisellä sijalla. Vaikka lausetyyppien määrittelystä ja keskinäisistä suhteista on olemassa monia mielipiteitä, yhtä mieltä ollaan siitä, että subjekteja ja objekteja merkitään nominatiivilla, partitiivilla, genetiivillä sekä persoonapronominien ja kuka-pronominin…

Lue lisää

Tarkastelen artikkelissa itämerensuomalaisten ja saamelaisten roolia Tacituksen Germania-teoksessa (98 jaa.). Taustalla on jo kauan vaikuttanut oletus, että Finland-nimitys juontaa juurensa Germaniassa mainituista fenneistä nimenomaisesti sillä perusteella, että fennit olisivat olleet suomalaisia. Mutta koska fennien ”viheliäinen” alkukantaisuus ei sopinut leimallisesti suomalaisen elämänmuodon kuvaan Tacituksen aikaan, siirrettiin fenni-mielikuva jo varhain saamelaisille. Uusimman tutkimuksen valossa käsitykset fennien liittymisestä…

Lue lisää

Lue lisää

Lue lisää

Artikkeli tarkastelee Outi Pakkasen Maanantaihin on paljon matkaa (1975) ja Matti Yrjänä Joensuun Väkivallan virkamies (1976) -rikosromaaneissa esiintyvää paikannimistöä. Tutkimuksessa selvitetään, miten paikannimet osallistuvat teosten maailmojen rakentamiseen. Tarkastelun kohteena on Helsingin Punavuoren kaupunginosa, johon molempien romaanien tapahtumat sijoittuvat. Tutkimusaineisto koostuu teoksista ja niissä esiintyvistä 171 eri paikannimestä. Aineistoa tarkastellaan yhdistämällä nimistön- ja kirjallisuudentutkimuksen metodeja. Lähestymistapana…

Lue lisää

Suomen kirjakielen historiassa 1800-luku on merkittävää kielen kehityksen aikaa, jolloin suomen kielen käyttöala laajenee ja suomen kielestä kehitetään sivistyskieli, jota voidaan käyttää kaikilla yhteiskunnan aloilla. Uusia sanoja ja termejä luodaan aloille, joilla ei ole aiemmin käytetty suomea. Myös suomen kielioppia aletaan kirjoittaa suomeksi. Lönnrot on ensimmäinen, joka kehittelee kielioppiterminologiaa suomeksi. Hän julkaisee termiehdotuksia Mehiläisessä 1830-luvulla…

Lue lisää

Perhe, yhteisö ja ainutlaatuiset elämäntavat olivat välttämätön ehto omaperäisen inkerinsuomalaisen kulttuurin periytymiselle sukupolvelta toiselle. Tämän etnisen ryhmän säilymisen kannalta tärkeät käyttäytymismallit siirtyivät yhteisön nuorille jäsenille sekä arkielämässä että juhlissa. Inkerinsuomalainen kulttuuri ja elämäntavat ylläpitivät yhteisöllisyyden henkeä, jonka avulla etninen yhteisö pysyi elinvoimaisena ja pystyi selviytymään venäläistämispolitiikan, massakulttuurin ja taloudellisten paineiden vaikutuksesta yhtenäisenä ja vahvana. Tämä…

Lue lisää

Suomen sotienjälkeisen modernistisen kirjallisuuden määrittelyissä tuodaan usein esiin kielen keskeisyys teoksissa ja tekijöille. Samalla esitetään yleensä muutamien määritteiden kautta yleisluontoinen kuva ajan kielestä ja kieli-ihanteista. Tästä yleisestä määrittelyn tasosta on suomalaisessa tutkimuksessa kuitenkin vain harvoin edetty laajemmin ja tarkemmin esittelemään, mitä kielestä sotienjälkeisellä kirjallisuuskeskustelussa kirjoitettiin. Artikkeliss syvennytään siihen, mitä kielestä kirjoitettiin 1950-luvun suomenkielisellä kirjallisuuden kentällä.…

Lue lisää

Viime vuonna esitimme Sananjalassa lainasanojen todistukseen perustaen, että eteläsaameen johtava kielilinja olisi eronnut ensimmäisenä myöhäiskantasaamelaisesta yhteydestä. Ajoitimme eteläsaamen luoteisgermaanisissa ja kantaskandinaavisissa lainasanoissa näkyvien äännekorvausten perusteella eteläkantasaamen saapumisen Keski-Skandinaviaan jo vuoden 200 jaa. tienoille. Tässä artikkelissa tarkastelemme eteläisten saamelaiskielten äännehistoriaa: mitkä äänteenmuutokset voidaan sijoittaa siihen kielilinjaan, jota kutsumme eteläkantasaameksi ja mitä äänteenmuutoksia on tapahtunut siinä kielilinjassa,…

Lue lisää