Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen…

Lue lisää

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen…

Lue lisää

Törmäsin tähän papinpoika Fransiin sattumalta sukututukimukseni ohessa vanhan amerikkalaisen digitoidun lehden uutisessa. Siinä kerrottiin hänen maailmanympärysmatkastaan jalkapatikalla. Ensimmäisessä osassa ”Ei mikään tavallinen elämäntarina osa 1 – Frans Immanuel Wettberg eli Kivekäs” kuvailin häntä yleisesti muutaman lehtileikkeen perusteella. Hän oli mies, joka esitteli itsensä tilanteen mukaan; kapteeniksi, merimieheksi, leipuriksi, ammattipatikoijaksi, maapallonkiertäjäksi, kirvesmieheksi tai vedonlyöjäksi sekä viisilapsisen…

Lue lisää

T. k. 1 päiwänä kuoli Oulaisissa kauppias M L Widnäs 37 wuoden iässä. Wainaja alkoi liikealansa kauppa-apulaisena Kokkolassa ja perusti sittemmin oman kauppapuodin Haapawedellä. Tämä kumminkaan ei kannattanut, jonka tähden W läksi merelle. Waan ei täälläkään onni ollut hänelle suosiollinen, sillä laiva joutui haaksirikkoon. Widnäsin palattua kotiin, hoiti hän useampaa kauppaliikettä. Wainaja, jota lähinnä suree…

Lue lisää

Syyslomalla pääsin käymään Oulaisten kotiseutuarkistossa. Vaikka vierailun varsinainen tarkoitus oli tutkia seuraavaan kirjoitukseen liittyvää tilikirjaa, arkistosta löytyi kaksi todellista aarretta.Kaatopaikkakuormasta arkistoon oli pelastettu kaksi valokuva-albumia. Toinen albumeista sisälsi oulaistelaisen kauppiaan Nikolai Ojajärven kuvia Amerikasta - sekä omista perheenjäsenistä että muista suomalaissiirtolaisista. Toisessa albumissa puolestaan oli useita visiittikorttikuvia Oulaisten ylimpään yhteiskuntaluokkaan kuuluneista henkilöistä. Koska visiittikorttikuvat olivat…

Lue lisää

Bergströmin kiinteistö on olennainen osa Oulaisten kaupunkikuvaa. Tosin nykyisellä Bergströmin kiinteistöllä ei ole alkuperäisen kanssa mitään muuta yhteistä kuin paikka, sillä samalla paikalla sijaitsi vuosisadan alussa leipomo, jonka omisti - yllätys, yllätys - Bergström-niminen leipuri.Vaikka Elin Bergströmillä on Oulaisten hautausmaalla kaksi hautamuistomerkkiä, häntä ei löydy Oulaisten kirkonkirjoista. Muu perhe kylläkin. Ehkä pikkuinen Elin kuoli muuttomatkalla,…

Lue lisää

Jo vuosi sitten syksyllä kiersin Oulaisten hautausmaalla kuvaamassa vanhimpia hautamuistomerkkejä. Kuvia on paljon, ja tässä vasta kaksi ensimmäistä.Kuvauskohteet on valittu täysin sattumanvaraisesti. Joukossa on vanhimpia löytämiäni hautakiviä, kiviä joiden tiedot ovat kuluneet mutta joita olen silti yrittänyt selvittää, nimiä jotka eivät vaikuta paikallisilta, titteleitä ja ammattinimikkeitä jotka ovat jotakin muuta kuin paikkakunnan perinteisiä talonisäntiä ja…

Lue lisää

Oulaisten nykyinen kirkko valmistui vuonna 1753. Kuinka kauan sen rakentaminen kesti? Mikä oli kirkon hinta? Ja vielä knoppikysymyksenä - montako naulaa kirkon rakentamiseen tarvittiin? Kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy vastaus Oulaisten seurakunnan tileistä vuodelta 1753. Kirkon rakentaminen kesti noin 69 työpäivää.  Hinta oli pyöristettynä 1405 kuparitaalaria. Nauloja tarvittiin 36 500.Oulaisten kirkko 1970-luvulla.10. joulukuuta 1750 pidettiin Pyhäjoen…

Lue lisää

Muutaman vuoden takaisella kesälomamatkalla Oulaisissa minulta kysyttiin, olenko perehtynyt neljän nobelistin suomentajan Väinö Jaakkolan uraan. Häpeäkseni jouduin myöntämään, etten ollut koskaan kuullutkaan oman ammattini uranuurtajasta.Asiasta oli otettava selvää. Kansallisarkistosta löytyi nippu Jaakkolan ja WSOY:n kirjeitä, jotka kertoivat kirjallisuuden suomentajan työstä sata vuotta sitten. Jaakkolan kotitalosta Oulaisista löytyi toinen nippu kirjeitä, perheenjäsenille lähetettyjä viestejä, jotka toivat…

Lue lisää

Naistenpäivän kunniaksi asiaa kaikista äideistäni.Kirkon mukana palaneet Haapaveden seurakunnan paperit jättävät sukututkimukseen välillä melkoisia aukkoja. Niin myös äitilinjani tutkimisessa, sillä en ole esimerkiksi saanut selville isoäitini syntymäpaikkaa. Vielä vuosi ennen isoäitini syntymää isoisoäitini Maria Manni, s. 10.1.1892, asui miehensä, anoppinsa ja 2-vuotiaan tyttärensä kanssa huonekuntalaisena Haapavedellä, Ainalin kylässä, Junnon tilalla nro 6 (kartalla nro 1). Vuonna…

Lue lisää

Toisinaan tuntuu, että sukututkimus on yhtä surua, kurjuutta, murhetta ja kuolemaa. Toki on myös tarinoita, jotka herättävät hilpeyttä vielä satojen vuosien jälkeenkin. Niistä toisella kerralla, aloitetaan ensin synkistä kohtaloista.Vaikka monet esivanhempani ovat kuolleet hivutustautiin, joskus kuolema tuli ihan kirjaimellisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta. 28. kesäkuuta 1786 oli todennäköisesti lämmin kesäpäivä. Elisabeth Erichsdotter eli Liisa Erkintytär…

Lue lisää

Kun Heikki Ollila 1910-luvulla matkusti Amerikkaan, talo autioitui väliaikaisesti. Tyhjilleen se ei jäänyt, sillä taloon asettui asumaan kummitus. Kun Heikki palasi Amerikasta, kummitus aloitti yölliset vaellukset. Öisin välikatolta kantautuivat askelten äänet alakertaan, ja vaikka äänten aiheuttajaa käytiin kerta toisensa etsimässä, mitään ei löytynyt. Talonväelle kummitus oli tuttu, mutta tukinuittajat, matkalaiset ja muut satunnaiset yöpyjät saattoivat…

Lue lisää

Ilmoitus julkaistiin Uusi Suometar -lehdessä 5.6.1892. Vain noin viikkoa aiemmin oli Mikkelin tyttökoulusta saanut päättötodistuksensa nuori tyttö, joka tulevaisuuttaan pohtien oli kirjoittanut päiväkirjaansa: Nyt on tämä osa päiväkirjastani päättynyt. Nyt en enää tästä lähtien tule kirjoittamaan kouluasioista, opettajistani ja rakkaudestani heihin, nyt on minulla vakavampiakin asioita ajatettavana. Mitähän odottaakaan minua maailmassa, mitähän saankaan siellä kohdata.Kolme…

Lue lisää

Tarinat nälästä eivät näytä loppuvan. Vaikka Kainuuta yleisesti pidetään maakuntalaulunsa mukaisena nälkämaana, ei seudulla loppujen lopuksi kovinkaan moni ole kuollut nälkään. Ainakin jos on Hiskiä uskominen.Haapavesi ennen ja nyt -kirjan mukaan nälkää nähtiin Haapavedellä jo ennen varsinaista nälkätalvea 1867-1868. Vuosina 1601 ja 1602 pitäjässä kuoli nälkään viisikin sataa henkeä, ja ihmiset myivät hädässään lapsiaan orjiksi…

Lue lisää

Sukututkimuksen liittyvien keskustelupalstojen ikuisuuskysymyksiä on nimien suomentaminen - onko Erich Erkki ja Sigfrid Sihveri? Ongelma on tuttu jokaiselle sukututkijalle, koska oikeaa kutsumanimeä ei kirkonkirjojen perusteella voi aina päätellä. Esimerkiksi 1890-luvulla syntynyt isoisäni äiti oli kirkonkirjoissa Kaisa Eveliina mutta perheraamatun etusivulla Katri Elina. Aikalaiset eivät kuitenkaan kutsuneet häntä kummallakaan nimellä, vaan hänet tunnettiin Liinuna.Koko nimivalikoima 1700-…

Lue lisää

Tämä teksti löytyi Haapaveden opiston kotiseutuesitelmien joukosta. Teksti oli tarkoitettu julkaistavaksi kirjassa Kansalaiselämäkertoja I Maanraivaajia, mutta syystä tai toisesta se ei kirjaan asti päätynyt. Kovin monta muutakaan maanraivaajaa ei kirjaan Pohjois-Suomesta  päätynyt - vain Olli Holappa Muhokselta ja Fredrik Isokangas Haapajärveltä. Kirja ei myöskään koskaan saanut jatkoa, vaikka tarkoitus oli jatkaa sarjaa ja paneutua muun…

Lue lisää

Tiesittekö, että 1. kesäkuuta on maailman maitopäivä? Ei hätää, en minäkään ennen kuin luin asiasta Kansallisarkiston FB-sivulta. Kun oma sukututkimus alkaa kyllästyttää, voi laajentaa omaa osaamistaan ja tutkia myös lehmien sukua. Sekin onnistuu Kansallisarkistossa.Lehmien sukupuut tuskin kuitenkaan ulottuvat omien esivanhempieni aikoihin.Vuonna 1749 kruunun virkamies Carl Borg sekä lautamiehet Johan Kananen ja Johan Karvola saapuivat Haapavedellä…

Lue lisää

Vuosina 1867-1868 Suomessa koettiin suuri nälänhätä, katastrofi joka vei hautaan noin kahdeksan prosenttia koko Suomen väestöstä.Toki nälkä oli ollut tuttu vieras Suomessa, sillä suurina kuolonvuosina 1500- ja 1600-luvun taitteessa koetteli Suomea ja koko Pohjois-Eurooppaa paha nälänhätä. Perimätiedon mukaan Haapavedellä ja lähiseuduilla myivät nälän riivaamat ihmiset hädässään lapsiaan orjiksi Venäjälle. Haapavedellä asutus oli kasvanut jatkuvasti vuoteen…

Lue lisää

Tilasin Oulusta pinon papereita luettavaksi kansallisarkistoon, ja jotta painoraja täyttyisi, tilasin saman tien ison erän. Papereiden joukossa oli Haapaveden opiston opiskelijoiden kirjoittamia aineita. Ilmeisesti opiston vastaanotto ei ollut järin sydämellinen, sillä eräs vuosina 1899-1900 ja 1909-1910 opistolla opiskellut henkilö kirjoittaa seuraavasti:Kotimökissä poikaressuna. Kunnankokouksesta tulee naapureita kertoen siellä olleen kysymyksessä jonkun koulun perustaminen. Sitä varten kuului…

Lue lisää

Vuonna 1776 Pohjois-Amerikassa oli pitkin talvea ja kevättä keskusteltu kolmentoista englantilaisen siirtokunnan irrottautumisesta emämaasta Britanniasta. Kanta itsenäistymiseen oli kaikkea muuta kuin selvä, mutta tavoitteena oli, että itsenäisyysäänestys olisi yksimielinen. Vielä äänestyspäivänä tilanne oli kuitenkin täpärä. Kun kaikkien siirtokuntien edustajat olivat äänestäneet, Pennsylvanian viisihenkinen delegaatio odotti vielä yhden jäsenensä, John Mortonin päätöstä.John Mortonin terveydentila ei enää…

Lue lisää