Alkoi kiinnostaa, että onkohan tuo maiden nimien pienellä kirjoittaminen jotakin vakiintunutta käytäntöä, vai johtuuko se kirjoittajien viitsimättömyydestä. Koskeeko tämä kaikkia erisnimiä, myös henkilönnimiä?

Outoa ja vääränlaista? Pikemmin luonnollista ja odotettua, inhimillistä. Kukapa haluaa häpeää ja huonoa omaatuntoa. Tuttuja tunteita ja ilmiöitä Suomessakin. Mutta esimerkiksi taloudellinen hyöty paljastuksista saattaa syrjäyttää negatiiviset tunteet.

Siinähän olisi jollekin historiantutkijalle olennainen työmaa, koettaa tutkia mm. Haapalan tapaus selväksi. Pelkistä toisiaan korville iskevistä väitteistä ja vastaväitteistä en ainakaan minä tule tyydytetyksi. Ehkä sitten tutkijat ajattelisivat toisenkin kerran, ennen kuin ottaisivat epäiltävän ja ...

Pieni PR-tappio ja vanhentunutta julkaisupolitiikkaa. Estely ja epäluottamus vain ärsyttävät.
Vaikka toisaalta ymmärtää, että rajoitus on ehkä välttämätön niiden varalta, jotka eivät tiedä tai piittaa palvelun käyttäjän velvoituksista.

Sota on sen verran kaoottista toimintaa, että omilta tappioilta ei siinä hässäkässä voi välttyä. Oman lisänsä tuo se tosiasia, että monesti vain nopein jää henkiin, mikä aiheuttaa painetta toimia ensin ja harkita vasta sitten. Niinpä merkittäviä ovat "tunnistushäiriöiden" ja hätäilyn aiheu...

Ei hätää, kukaan ei menetä historiaa. Vain harva ryhtyy historiantutkijaksi, vielä harvempi tutkii vanhempaa aikaa kuin 1900-lukua ja vielä harvemmasta tulee professori. Ruotsin kieltä ehtii tosiaan opiskella sitten, kun sitä todella tarvitsee, vieläpä painottuen sen ajan kieleen ja kirjoitustapaan,...

Voikohan kulttuurihenkilöiden ja valtiomiesten varovaisuuden ja pitkämielisyyden natsismia ja Hitleriä kohtaan ymmärtää muuten kuin terveellä pelolla samalla, kun idässä kummitteli vielä suurempi peikko, Neuvosto-Venäjä ja Stalin? Pienemmältä pahalta oli syytä toivoa turvaa. Meidän on vaikea enää ku...

Esimerkiksi Paasikivi oli historiasta lukenut, että rauhanteoissa vain rajoja siirrellään, ei väestöä. Kattavat evakuoinnit uudemman ajan Euroopassa tulivat kaiketi käyttöön vasta nimenomaan Suomessa 1940/44 ja Saksassa 1944-. Vai olenko väärässä?

Mutta kyllä se nytkin tuntuisi äkkisestään ylivoimaiselta tehtävältä, jos maahan tupsahtaisi runsaasti yli puoli miljoonaa pakolaista (suhteutus nykyalueella tuolloin asuneista noin 3,3 miljoonasta 5,4 miljoonaan) sijoitettavaksi yhteiskuntaan. Siinä tulisi päättäjille ja koko kansallekin monenlaist...

Itse ehdinkin tarkemmmin ajateltuani vetää moitettani takaisin sitä muistaen, että oikeudenkäynnissä sana ei ollut vapaa. Syytetyt olivat hankalassa tilanteessa, kuten epäilemättä jo vuosina 1940-41.
Mutta olisikohan Mannerheimilla ollut jo varaa olla avoimempi muistelmissaan?

Jatkosotaan joutumiseen tai hakeutumiseen on epäilemättä vahvat, ehkä jopa hyväksyttävät perusteet. Näiden vapaa esilletuonti olisi ollut edellytys Saksan-yhteyksien ja -yhteistoiminnan rehelliseen tilittämiseen, mitä edellä syytetyiltä olisi odottanut. Hyökkäysvalmisteluja ei olisi voinut eikä voi ...

Viittaan Mauno Jokipiin tutkimukseen Jatkosodan synty (1988), jota minulla eivalitettavasti ole tässä käytettävissä. Tuskin sekään voi olla lopullinen sana, kuten edellä yleisemmin epäilin. Kaikki ei tullut historiantutkijoiden tavoitettavaksi.

Ehkä valmisteltiin molemminkin puolin rajaa, mutta varmasti tällä puolen. Tuskin kaikki tämänsuuntainen toiminta on edes vielä tiedossa. Minulla olisi suurempi myötämieli "sijaiskärsijöitä" kohtaan, jos he olisivat avoimesti kertoneet omista toimistaan oikeudenkäynnissä tai jo aikaisemmin....

Minusta on selvää, että Suomi suostui rauhansopimuksiin vain pakkotilanteessa, kansallisen tuhon edessä. Se joutui tilanteeseen nimenomaan ulkoisen väkivallan johdosta. Ensimmäinen, ratkaiseva kerta on tässä mielessä selvä tapaus.

Karjalan palauttamista sopii kannattaa ja pitää vireillä, mutta hankkeen toteutumiseksi on ensin odotettava Venäjän hajoamista valtiona. Jos onnistuu sittenkään. Jokaisen suomalaisen odottaa hyväksyvän periaatteessa ajatuksen aikanaan väkivalloin viedyn valtioalueen takaisinliittämisestä, mutta käyt...