Tapio Onnela
Viestit: 4782
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Kun historioitsija kohtaa vihaa

10.01.19 21:40

Politiikkaa-lehdessä kirjoittamassaan jutussa Oula Silvennoinen kertoo minkälaista vihapalautetta hän on saanut tutkimuksistaan. Kaikki alkoi hänen väitöskirjastaan:
Ensimmäisten julkaisujeni johdosta koskaan saamieni yhteydenottojen joukossa oli soittaja, joka oli tullut siihen tulokseen, että olin kommunisti. Oli vuosi 2008, ja olin juuri julkaissut väitöskirjani Salaiset aseveljet.
Soittajan päätelmä tuntui ällistyttävältä. En heti kyennyt edes kuvittelemaan, minkälaisen päättelyketjun kautta hän oli voinut siihen päätyä.
Työssäni käsittelin valtiollisen poliisin osallisuutta pääasiassa natsi-Saksan SS:n alaisuudessa tehtyihin sotarikoksiksi katsottaviin tekoihin, joiden uhrit olivat lähes yksinomaan olleet Neuvostoliiton kansalaisia. Tutkimuksen tulos oli, että myös monilla suomalaisilla oli ollut aktiivinen osuus näissä etupäässä sotavankeihin kohdistuneissa rikoksissa.
Tyypillistä näissä palautteissa tuntuu olevan se, etteivät sen antajat edes vaivaudu lukemaan itse tutkimuksia:
Kustantajani kysyi minulta ennen kirjan julkaisua, kuka tästä tulee suuttumaan. ”Oikeisto ja vasemmisto”, vastasin. Ei se aivan väärin mennyt. Tuohtuneita yhteydenottoja tuli myös nähdäkseni joiltakin äärivasemmistoa edustaneilta ihmisiltä – niiltä kommunisteilta. Mutta ehdoton valtaosa oli juuri epäilyjä kommunistisuudestani.
Minulle selvisi myös pian, että hyvin harva jos kukaan vihaisen palautteen antajista oli kirjaani lukenut. Heidän reaktionsa perustuivat tiedotusvälineiden aiheesta laatimiin uutisiin, joita niitäkään monet eivät ilmeisesti olleet jaksaneet lukea otsikkoa pidemmälle.

Silvennoinen kertoo miten hänen Törni tutkimuksensa vastaanotettiin somen yleistyttyä vuoden 2013 tienoilla:
Kaikki päättyi sosiaalisen median yleistymiseen. Vihapuhe alkoi rehottaa ensimmäiseksi internetin keskustelufoorumeilla, uutisjuttujen kommenttiketjuissa ja palautesivuilla. Julkaistuamme Pohjosen kanssa vuonna 2013 teoksen ehkä merkittävimmästä valkoisen Suomen perillisten vaalimasta sotasankarihahmosta, Lauri Törnistä, saimme kuulla olevamme paitsi kommunisteja myös ”punavihreitä dosentteja”, ”tutkijoita” ja ”yliopistovässyköitä”.

Arvostelun päälinja oli selvä: olimme kirjoittaneet Törnistä niin kuin olimme, koska meitä eivät ohjanneet tutkimukselliset periaatteet, vaan vasemmistoliberaali ideologia. Siinä vaiheessa, teoksen julkaisupäivänä, kukaan yleensä nimettömistä arvostelijoista ei tietenkään ollut voinut koko kirjaa edes lukea. Kaikki reaktiot perustuivat uutisjuttuihin ja niiden otsikoihin, jos niihinkään.
Lopuksi Silvennoinen kertoo miten vihapuhe tutkijoihin vaikuttaa:
Tutkijoihin kohdistetun vihapuheen tavoite on hiljentää. Se on suunniteltu rajaamaan puheenaiheet ja tekemään trollaajien kannalta ei-toivottujen aiheiden käsitteleminen julkisuudessa seurauksiltaan niin epämiellyttäväksi, että tutkija mieluummin jättää asiansa sanomatta.

Perussuomalaisilta ja samanlaisiin mediataktiikoihin turvautuvilta, puolueen liepeillä pyöriviltä äärioikeiston edustajilta jää kuitenkin huomaamatta, että heidän nostattamansa vihamyrsky on joka kerran osoitus puheena olleen asian tähdellisyydestä.

Kommunistisyytösten ja muun solvaavan palautteen jatkuva saaminen on ainakin minulle selvä merkki, että asiassa taitaa olla jotain lähempää tarkastelua ansaitsevaa. Hyökkäykset tutkijoita vastaan uskoakseni tapaavat kaatua tutkijoiden mielenlaatuun. Ne herättelevät uteliaisuutta ja halua saada tietää joka asiasta enemmän.
Lue koko teksti Politiikasta 10.9.2019
Oula Silvennoinen: Kun historioitsija kohtaa vihaa

I Palvo
Viestit: 171
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Kun historioitsija kohtaa vihaa

11.01.19 15:40

Tapio Onnela kirjoitti:
10.01.19 21:40
Politiikkaa-lehdessä kirjoittamassaan jutussa Oula Silvennoinen kertoo minkälaista vihapalautetta hän on saanut tutkimuksistaan. Kaikki alkoi hänen väitöskirjastaan:

Oli vuosi 2008, ja olin juuri julkaissut väitöskirjani Salaiset aseveljet.
[/quote]


Aloitetaan Suomen itsenäisyyden alusta, Oula Silvennoinen sanoo https://yle.fi/uutiset/3-8673325 "Fasismia on Suomessa ollut itsenäisyyden alkuvuosista saakka".

Moskovan Kominternin etäispääte Suomen Sosiaalidemokraattinen Työväenpuolue ( SSTP ) osallistui heinäkuun 1922 vaaleihin. Puolueohjelman oli kirjoittanut
salanimellä 8.11.1919 Suomeen palannut Otto Wille Kuusinen. 1922 vaaleissa SSTP sai eduskuntaan 27 paikkaa.
https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaedusk ... -1923.aspx Kansanvallan tulikoe.

"SSTP:n edustajat kritisoivat esimerkiksi määrärahoja, joita eduskunta osoitti kommunismin torjumista varten perustetun etsivän keskuspoliisin toimintaan".

Heinäkuussa 1923 pidätyksiä ja pääministeri Kyösti Kallion hallitus nosti syytteen 189:lle valtiopetoksen valmistelusta tai avunannosta siihen, mukaan lukien SSTPn eduskuntaryhmä. Kaikki tuomittiin vankilaan ja kansalaisluottamus pois viideksi vuodeksi.

SSTP jatkoi vaaliliittona ja maanalaisena toimintana.

Mussolini oli 10.1922 marssinut mustapaitoineen Roomaan ja olisikohan Komintern luonut "fasismi-käsitteen", jota sanotaan esiintyneen Suomessakin itsenäisyyden alkuvuosina, ehkä, jo vuonna 1923?





lis.: Maailmanvallankumouspuolue Kominternin manifestissä fasismista 23.6.1923 sanotaan "fasismin olevan tyypillinen porvarivaltion hajoamisilmiö", mutta se nähdään ilmeisesti myöskin kommunismin kilpailijana, sillä manifestissä kehotaan taisteluun fasismia vastaan.

Oliko kommunismilla, fasismilla ja kansallissosialismilla suurtakaan eroa erityisesti Stalinin ja Hitlerin aikakaudella?
Stalinkin taisi todeta tiukan kommunismin aatteen toteutuneen yhdessä maassa, Neuvostoliitossa. Mussolinilla ja Hitlerillä ei näyttäisi selkeää ideologiaa olleenkaan. Stalinillekin kommunismi oli vain ideologinen ase ja Komintern julisti Lännen sosiaalidemokraatitkin sosiaalifasisteiksi. Kominternin kansanrintamaoppi sai Espanjassa aikaiseksi sisällissodan ja Ranska heikentyi romahtaen Saksan hyökkäykseen kuukaudessa, mikä puolestaan ilmeisestikin romutti Stalinin suuren suunnitelman tulla ratkaisijaksi Saksan ja länsivaltojen uuvutettua sitä ennen sodassa toisensa.

Eivätkö Stalinin, Hitlerin ja Mussolinin johtamat maat olleet nationalistisen puolueen johtamia totalitaarisia valtioita, joiden kansalaiset pidettiin kurissa valtiollisen poliisin terrorin avulla?
Nuorisokasvatuskin yhteisen nationalistisen yhteisökäsityksen iskostamiseksi oli noille maille yhteistä, samoin suunnitelmatalous.

AgitProp, agitaatio ja propagandakin oli Neuvostoliitolla, Saksalla ja Italialla yhteinen suuri vaikuttaja ja yhtä korkealle arvostettua. Sosialistista realismia, oikeaa/ rappiotaidettakin esiintyi, maiden ulkopuolelta sanottiin rappion ja turmeluksen uhkaavan.
Johtajakulttikin oli yhteistä, "isä aurinkoinen", fyhrer ja Il Duce ja "suvereenia tai ohjattua demokratiaa" ei esiintynyt edes yhden sallitun puolueen piirissä.

New York Times kirjoitti Molotov - Ribbentrop -sopimuksen jälkeen 18.9.1939: " Hitlerismi on ruskeaa kommunismia ja stalinismi on punaista fasismia."
https://en.wikipedia.org/wiki/Red_fascism
Tai eivätkö Isä aurinkoisen, fyhrerin ja ducen valtakunnat olleet kaikki fasistisia?

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”