Olen aikaisemmin esittänyt näillä sivuilla kysymyksiä muinaishistoriasta. Minua on ilahduttanut asiantuntevat vastaukset, joita olen saanut kysymyksiini.Itse en ole mikään asiantuntija enkä ammattilainen historiassa, vain iloinen amatööri.
Olen ulkomaansuomalinen ja matkustanut nyt jo pian 40 vuotta ympäri maailmaa insinöörinä ja saanut mahdollisuuden tutustua moniin eksoottisiin kultuureihin paikan päällä. Esimerkiksi inuitkansaan Grönlannissa ja hinduihin Intiassa. Lähtökohtana ajattelin, että tämä porukka ei ajattele samalla tavalla kuin me "muut".
Mutta olen myös asunut Saksassa ja nykyisin Tanskassa. Useat ystäväni ovat amerikkalaisia. Alkukansoista saamani kokemukset ovat saaneet minut ajattelemaan, että hei! Minäkin olen erinlainet kuin ne "muut".
Esimerkiksi siitä voin kertoa tanskalaisesta avovaimostani, jonka kanssa asuin yhdessä noin 10 vuotta. Me olemme molemmat luonnonystäviä ja vietimme lomamme mielellään lähellä luontoa, teimme tunturivaelluksia, retkiä metsissä ja sellaista.
Hän sanoi minulle, että minä näin asioita luonnossa, mitä "muut" eivät nähneet. Sillä hän ei tarkoittanut sitä, että minä näen näkyjä. Vain, että minä ymmärsin kaiken aivan toisella tavalla.
Kun aloin sitä ajattelemaan, totesin, että se on totta. Ukkosilmalla en voinut olla ajattelematta, että "Ukkopas se tuolla taivaalla jyristelee", kalastellessani toivon, että "Ahti olisi minulle antelias" ja metsäretkillä tunsin olevani "Tapion valtakunnassa". Täysin pakanallisia ajatuksia. Hassua, sillä minä olen kasvanut kristillisessä perheessä. Kovin uskovaisia ei perheeni ole, mutta ristiäiset, häät ja hautajaiset vietetään kirkossa.
Muistan kuitenkin, että lapsena minun ajattelutapani ei ollut erinlaista, kaikki tuntuivat ajatelevan samalla tavoin.
Onko tämä joku esi-isiltä peritty muisti alitajunnassa? Jotain, minkä juuret ovat syvemmällä kuin historiankirjoitus pystyy meille selvittämään?
Puhun suomalaiseta sielusta, en sieluista, sillä annan jokaisen omat maailmankuvansa olla rauhassa, vaan sitä, mikä non-dualistisesti on meille yhteistä.
Erinlaisuus ei minun mielestäni ole mikään arvo sinänsä, mutta se mitä pidän suomalaisessa sielussa arvokkaana on tämä kunnioitus luontoa kohtaan. He uhrasivat luonnolle ja pyrkivät elämään sen kanssa sovussa.
Näinä päivinä kun kliimanvaihdokset uhkaavat olemassaoloamme pitäisi meidän ehkä paremmin tutkia, mitä meidän esi-isillämme on sanomista siitä asiasta.
Haluaisin kuulla onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia suomalaisesta sielusta.
