Kaikkien maiden armeijoissa on esiintynyt rintamakarkuruutta eri muodoissaan, mutta se ei muuta noiden armeijoiden tekemisiä muuksi.
Muuallakaan ei sota- ajoilta haeta vain tällaisia lieveilmiöitä esille myöhemmin, esim. "suuren isänmaallisen sodan historia",
Napoleonin sodat tai vaikkapa Amerikan sisällissota.
Suomessa erityisesti 1970- luvulla YYA-aikana kyseenalaistettiin isien ja äitien teot sodassa, johon omat poliitikot olivat syyllisiä.
Jotkut sanovat ettei kunniaa voi palauttaa, koska sitä ei ole vietykään ja rehabilitointi on itämainen käsite.
Jotkut vähättelevät edelleen isiensä tekoja puhuen samalla rauhasta, vaikka "rauha- käsite" syntyi reaalisosialismin ollessa historiallinen totuus.
Neuvostoliiton sotilasneuvonantajien ja -aseiden rauhantoiminnan aikana
mm. Chilessä, Angolassa, Etiopiassa, Somaliassa, Egyptissä jne.
Afrikassa oli 1970- luvun lopulla kuubalaisia sotilaita 14:sta maassa
"rauhanlähettiläinä."
Mistä syistä johtuen ainoastaan samanaikainen Vietnamin sota oli sota rauhaa vastaan ?
Siksikö, että se oli ensimmäinen "televisiosota" ja tämä avoimmuus kääntyi länttä vastaan ?
Veikko Palvo