Morgonbladet nro 100, 2.5.1877: Sota
I Suurvaltojen asema. Englanti
Euroopan elättelemät toiveet että rauhaa ei enempää häirittäisi eivät ole toteutuneet. Harvassa maassa on haluttu ostaa rauhaa Turkin kristittyjen kustannuksella ja jättää heidät edelleen sortajiensa villien rietastelujen armoille. Englannin torypuolueen hallitus ja unkarilaiset ovat olleet tämän opin ainoat kaivatut tunnustajat.
Myönnettäköön että paljon vaaditaan siihen, että hallitus ottaisi vastuulleen uhrata veroja ja verta vieraan maan olojen järjestämiseksi. Ja sellaisen väliintulon tulokset ovat aina epävarmat. Mutta Kreikka, Serbia, Belgia, Romania ja lisäksi vielä Italia ovat paljon puhuvia todisteita siitä, että väliintulo voi kantaa hedelmää ihmiskunnan ja kyseisten kansojen omaksi eduksi. Sillä vaikka Kreikan tilanne on yhä surkea ja Romanian on ollut, kukaan tuskin epäilee, että se on parempi kuin Turkin yli- ja väkivalta.
Vapaa, ihmisystävällinen Englanti on ollut kaikissa näissä väliintuloissa joko este tai vastahakoinen osanottaja. Sen nykyinen asenne Turkin kysymykseen on siten perinteistä politiikkaa. Maan rahaintressi ilmenee siinä hyvin. Veriuhri olisi samantekevä asia, sillä sekä armeijassa että laivastossa se koskee vain palkkasotilaita.
On ilmeistä, että Englannin politiikka ei käy yksiin ihmiskunnan yleisten etujen kanssa. Sillä tuskin kukaan uskoo, että Turkin vallan ylläpitäminen edistää niitä. Ilman erehtymisen vaaraa voinee väittää, että siksi Englannin politiikka ei myöskään ole hyvää politiikkaa, vaan ennemmin tai myöhemmin se kärsii lisää vahinkoa.
Morgonbladet nro 111, 16.5.1877: Sotanäyttämö
Pariisin rauhaan vuonna 1856 Venäjän rajana Moldovaa ja Turkkia vastaan olivat Prutjoki aina sen laskupaikkaan Tonavaan ja Tonavan eteläinen haara siitä eteenpäin. Mutta tämän rajan siirto oli yksi niistä toimenpiteistä, joilla länsivallat haluavat pitää Turkin jatkamassa niitä murhatöitä, jotka kaikkina aikoina ovat olleet sen vallanpidon tunnusmerkkinä.
Nyt raja kulkee 5 peninkulmaa Prutin itäpuolella, joen suuntaisena, ja kääntyy yhtä kaukana Tonavasta suorassa kulmassa itään, Mustanmeren rantaan. Venäläiset saattoivat nyt mennä omalla maalla aina tähän kulmankärkeen asti. Niin he myös tekivät; ja sieltä he tunkeutuivat vuorokaudessa Galatiin ja pian Brailaan.
Bukarestista on ilmoitettu, että venäläisillä on kaksi päivää tulonsa jälkeen joella 3 kpl höyrylaivoja miinojen laskemista varten. Ne on kuljetettu sinne osin rautateillä, eikä ole mahdotonta, että jokin niistä on kotoisin Turusta.
Morgonbladet nro 54, 5.3.1878: Rauhansopimus
Alustavien rauhanehtojen allekirjoituksen jälkeen olemme jo julkaisseet katsaukset sodan kulusta ja korostaneet siinä sitä suurta työtä, jonka Venäjä on kautta sodan tehnyt, niin merkittävän työn, että se on käänteen tekevä ihmiskunnan historiassa.
Euroopan puoleisen Turkin viiden miljoonan kristityn - vasallivaltiot pois lukien - vapauttaminen kaikkein sietämättömimmästä muslimisorrosta ja häpeällisen ottomaanivallan pakosta ei ole itsessään ainoa tulos Venäjän sankaritöistä ja uhrauksista. Paljon tulee sen lisäksi: järjestyneemmät olot Turkin tähänastisissa alusmaissa, ratkaisu koko itämaiseen kysymykseen, joka kauan on ollut Englannin syöpähaavana, ym. ym.
Sitä vastoin Englanti koettaa viedä Venäjältä sen jalon taistelun hedelmät, enemmän tai vähemmän avoimesti puhuu mädän Turkin puolesta. Se on uroteko, jonka kunniaa moni tuskin haluaa jakaa "ylpeän" Albionin kanssa. Ja jos rohkenee toivoa, että sen ei onnistu hankkia liittolaisia - ja ilman niitä se ei varmaan paljon kykene - estämään Venäjää nauttimasta rauhan siunauksista ja täyttämästä tehtäväänsä, niin ei liene liian rohkea.
Eurooppa tarvitsee rauhaa, eikä rauhan lahjasta ole vähiten kiitollinen meidän pieni maamme, jonka taloudellista ahdinkoa sodan jatkuminen olisi pahentanut äärettömästi.