Venäjän historian kouluopetus herättää keskustelua myös Venäjällä. Suomalainen Voima-lehtion julkaissut erittäin kiinnostavan Ljudmila Rybinan kirjoittaman artikkelin, joka alunperin ilmestyi Novaja Gazetassa syyskuussa 2007
Ljudmila Rybinan artikkelin on venäjästä suomentanut Anu Lönnqvist. Se on julkaistu Novaja Gazetassa 25.9.2007 ja Voima-lehdessä 10/2007)
Artikkeli liittyy siihen, että Venäjällä ollaan uudistamassa nopeaan tahtiin maan historian opetusta.
Rybina kiinnittää huomiota historian poliittisuuteen:
Uudet oppaat valmistuivat kesäkuussa ja herättivät Venäjällä kovaa keskustelua. Putinin mukaan nykyiset oppikirjat ovat ”ulkomaalaisten” vaikutuksille alttiita.Ljudmila Rybina kirjoitti: Historiankirjaprojekti sai alkunsa tämän vuoden kesäkuussa, jolloin valtiovalta kiinnitti huomionsa opetuksen sisältöön. Kuten entisenkin järjestelmän aikana, uudistus aloitettiin historianopetuksesta. Historia kun on oppiaineena poliittinen.
Erityisoperaatio ”Suunnanmuutos” toteutettiin ennätysajassa. Uusi historiankirja kirjoitettiin kahdessa kuukaudessa. Niin sanottujen laajojen kansalaispiirien hyväksynnän saamiseen varattiin kuukausi ja tarkastuslautakunnan työhön kaksi viikkoa. Opettajia koulutetaan uudestaan pikavauhtia, sillä presidentin sanojen mukaan ”heidän päässään vallitsee täysi sekamelska”.
Oikeaoppisen historiankirjan takana on joukko presidentin hallinnon kanssa kiinteätä yhteistyötä tekeviä poliittisen manipuloinnin ammattilaisia sekä isänmaallisten nuorisojärjestöjen Meikäläisten ja Nuoren kaartin ideologeja.
Artikkelissa kerrotaan miten Venäjällä tehdään ero historian tutkimuksen ja sen kouluopetuksen välillä:Ljudmila Rybina kirjoitti: Presidentti selitti asian näin: ”Monet oppikirjojen tekijöistä tekevät työtään ulkomaisten stipendien turvin ja tanssivat tietenkin maksajan pillin mukaan.”
Seuraava askel Lähihistorian voittokulussa otettiin 22. elokuuta Itar-Tassin lehdistökeskuksessa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa:
”Venäläislasten oppikirjojen tulee olla sataprosenttisesti kotimaisia. Emme ole tyytyväisiä kotimaisiin autoihin, ja olemme sen vuoksi alkaneet ostaa tuontiautoja... Mutta venäläinen oppikirja, joka on tärkeimpiä venäjän kansalaiseksi muovaamisen välineitä, ei voi olla tuontitavaraa.”
Myös kriittisiä ääniä hankkeesta on kuulunut:Ljudmila Rybina kirjoitti:
”Älkäämme samastako historiaa tieteenalana koulun historiankirjoihin. Ne palvelevat aivan eri pyrkimyksiä. Historian on tieteenalana tutkittava ja analysoitava jonkin tapahtuman kaikki eri aspektit”, Kalina kertoo. Hän jatkaa, että tieteeseen nähden ”historian – tai minkä tahansa muun oppiaineen – oppikirjan tehtävä on hieman erilainen”.
”Sen vuoksi otan vapauden käyttää yksinkertaista vertausta. Jos haluatte poikanne tuntevan sukunne historian, mitä lähteitä haluatte hänen käyttävän hyväkseen? Ehdotatteko, että hän pyytäisi isoäitiänne kertomaan siitä, vai lähetättekö hänet tutustumaan korttelimiliisin tai omalääkärin arkistoihin, joihin sukulaistenne tekemät rikkeet ja sairaudet on kirjattu kuivan asiallisesti miliisin tai lääkärin näkökulmasta?”
”Haluaisin todellakin, että lastenlapseni opiskelisivat maamme historiaa oppikirjasta, jota ei olisi kirjoitettu miliisin tai lääkärin logiikan mukaan, mikä on enemmänkin tieteen heiniä.”
Kalinan mukaan koulun historiankirjojen tehtävä on muovata oppilaiden suhdetta maailmaan, itseensä, läheisiinsä ja ystäviinsä, maahansa ja valtiovaltaan.
”Haluan heidän oppivan historiaa kirjasta, joka hyödyntää isoäitien ja isoisoäitien logiikkaa, joka pyrkii siihen, että lapseni ja näiden lapset suhtautuisivat myönteisesti sukuumme, vaikka sen historiassa olisi ollut vaikeitakin jaksoja.”
Uutta isoäitien logiikkaan perustuvaa historiakäsitystä ollaankin levittämässä koko valtakuntaan.
”Eihän oman kotimaan historiasta saa jäädä ankeaa kuvaa.”Ljudmila Rybina kirjoitti: Venäjän tiedeakatemian filosofian laitoksen johtaja akateemikko Guseinov oli ensimmäinen puhujista, joka rohkeni arvostella hanketta. Hänen mukaansa esitellyssä yhteiskuntaopin kirjassa annetaan yksi ennalta määrätty tulkinta tapahtumista, joista on olemassa lukuisia kilpailevia tulkintoja.
Yhteiskuntaopin kirjan kirjoittaja Poljakov ei kiinnittänyt huomiota akateemikko Guseinovin arvosteluun, vaan listasi kahdeksan päämäärää, johon kirjalla pyritään.
Yksi päämääristä on hänen mukaansa ”Venäjä-keskeisyys – venäläinen näkökulma globaalin maailman tapahtumiin. Uskon, että tässä muodossa yhdistämällä objektiivisuuden ja Venäjä-keskeisyyden voimme juurruttaa yhteiskuntaan kansallisen ideologian.”
Historian professori Aleksandr Daniilov päätti rauhoitella tilannetta ja totesi, ettei uusi Venäjän lähihistoriasta kertova kirja ole aiempien historiankirjojen kopio, vaan oppimateriaali, jossa painotukset ovat kohdillaan – kaiken keskiössä on isänmaallisuuden iskostaminen: ”Eihän oman kotimaan historiasta saa jäädä ankeaa kuvaa.”
Tverin yliopiston historian tiedekunnan dekaani Inna Seregina oli hieman toista mieltä: ”Isänmaallisuuteen kasvattaminen on toki tärkeää, mutta historianopetuksen tavoitteisiin kuuluu myös kriittisen ajattelun oppiminen. Historianopetukseen tulisi isänmaallisuuteen kasvattamisen lisäksi pystyä käsittelemään myös epämiellyttävät ja traagisetkin tapahtumat.”
Rybinan mukaan kirjan tekijöiden mielestä historian opetuksen tulisi käsitellä maan menneisyydestä lähinnä positiivisia asioita:Ljudmila Rybina kirjoitti: Historian professori Aleksandr Daniilov päätti rauhoitella tilannetta ja totesi, ettei uusi Venäjän lähihistoriasta kertova kirja ole aiempien historiankirjojen kopio, vaan oppimateriaali, jossa painotukset ovat kohdillaan – kaiken keskiössä on isänmaallisuuden iskostaminen: ”Eihän oman kotimaan historiasta saa jäädä ankeaa kuvaa.”
Tverin yliopiston historian tiedekunnan dekaani Inna Seregina oli hieman toista mieltä: ”Isänmaallisuuteen kasvattaminen on toki tärkeää, mutta historianopetuksen tavoitteisiin kuuluu myös kriittisen ajattelun oppiminen. Historianopetukseen tulisi isänmaallisuuteen kasvattamisen lisäksi pystyä käsittelemään myös epämiellyttävät ja traagisetkin tapahtumat.”
Lue koko artikkeli: Erityisoperaatio uljas historia (Voima 10/2007)Ljudmila Rybina kirjoitti: Historiankirjan tekijäkaartiin kuuluva Pavel Danilin kertoi: ”Päämääränämme oli kirjoittaa ensimmäinen oppikirja, joka ei kuvaisi Venäjän historiaa ankeana epäonnistumisien ja virheiden jatkumona, vaan niin, että se olisi koko maan ylpeydenaihe. Opettajien tulisi opettaa Venäjän historiaa juuri tällä tavalla eikä tallata sitä lokaan.”
Santarmipäällikkö ja Nikolai I:sen poliittisen poliisin päällikkö, kreivi Aleksandr Benkendorf kirjoitti aikanaan: ”Venäjän menneisyys on ollut ihmeellinen ja sen nykyisyys on enemmän kuin upea. Tulevaisuus puolestaan ylittää kaikki kuvitelmat hienoudessaan. Tästä lähtökohdasta, ystäväiseni, Venäjän historiaa tulisi tarkastella.”
