Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 20:42
Paikkakunta: Turku

Muutamia Pierre Bourdieun ajatuksia

Bourdieu on kiistanalainen ajattelija, jota käsittääkseni ei suomalaisessa historiantutkimuksessa aivan kauheasti käytetä. Hän tuntuu kuitenkin mielenkiintoiselta tuttavuudelta ja hänen teorioihinsa ja käsitteisiinsä olisi mielenkiintoista tutustua. Tästä syystä olisi kauhean mukavaa jos Bourdieutä enemmän lukeneet voisivat valaista hänen ajatteluaan.

Erityisesti muutama kieleen liittyvä asia on jäänyt mietityttämään. Mitä esimerkiksi Bourdieu lopulta tarkoittaa kielellisellä legitimiteetillä? Teoksessa Sosiologisia kysymyksiä (1985) puhuessaan kielen markkinoista Bourdieu kirjoittaa: "[- -] Markkinavaikutukset ovat olemassa, myös suhteessa kansanluokkiin, jotka ovat yhä käytännössä markkinalakien ulottuvilla. Tätä kutsun legitimiteetiksi: kielellisestä legitimiteetistä puhuminen on sen korostamista, että kukaan ei voi olla piittaamatta kielen laeista. Tämä ei tarkoita, että tavalliseen kansaan kuuluvat tunnistaisivat Giscardin tyylin kauneuden. Se tarkoittaa, että joutuessaan tekemisiin Giscardin kanssa he menettävät otteensa, että heidän kielensä särkyy de facto, että he vaikenevat, että he ovat tuomittuja vaitioloon jota sanotaan kunnioittavaksi. [- -]" (s. 119) Itse käsittäisin kyseisen kohdan niin, että ainoastaan valtaa pitävien kielellä on legitimiteettiä. He ovat valtansa kautta legitimitoineet oman tapansa käyttää kieltä ja kaikki kyseisen yhteiskunnan jäsenet tiedostavat tämän.

Jos oma käsitykseni kielellisestä legitimiteetistä on lähellä oikeaa, voidaanko silloin siitä esittää seuraavanlainen esimerkki: opiskelleet historiantutkijat ovat arvoasemansa kautta legitimoineet oman tapansa käyttää kieltä tutkimuksissa. Tästä syystä muiden, kuin tuon legitimoidun tavan käyttää kieltä sisäistäneiden, on vaikea kirjoittaa uskottavasti. Sanotaan, että olisi kaksi historiantutkijaa: yliopistossa opiskellut ja itseoppinut. Heidät kutsutaan kahtena eri hetkenä TV-haastateluun, jossa he sisällöllisesti kertovat samat asiat aivan samankaltaisesta tutkimuksestaan, mutta ainoastaan toinen omaa kielellistä legitimiteettiä (yliopiston käynyt). Eikö tällöin Bourdieun mukaan ainoastaan yliopiston käynyt ole yhteiskunnan silmissä uskottava?

Entä millä tavalla tuota kielellistä legitimiteettiä hankitaan? Itse käsittäisin, että kyseessä eivät olisi niinkään yksittäiset sanat vaan yleensä tapa käyttää kieltä. Tieto siitä mistä kuuluu puhua ja miten. Mitä kuuluu painottaa missäkin kohtaa tai missä kohtaa tulee hymähtää ymmärtävästi. Siis koko eräänlainen kielellinen tapakulttuuri.

Mitä mieltä olette? Muutoinkin ajatuksia Bourdieuhön liittyen olisi mukava lukea. :-)

Toni Selkala
Viestit: 159
Liittynyt: 15.04.07 13:28

Pierre Bourdieu kirjoitti:Se tarkoittaa, että joutuessaan tekemisiin Giscardin kanssa he menettävät otteensa, että heidän kielensä särkyy de facto, että he vaikenevat, että he ovat tuomittuja vaitioloon jota sanotaan kunnioittavaksi.
Olen tältä osin samaa mieltä A. Mäkilän kanssa siitä miten ko. lause tulisi tulkita: Kyse on siitä, miten ne puhujat, joiden kieli ei ole Ranskassa arvostettua huoliteltua kieltä, joutuvat puhumaan itselleen vierasta kieltä -- heidän kielensä vaiennetaan. Uskoisin, ettei Bourdieun tarkoitus ole todeta ihmisten mykistyvän vallan edessä vaan joutuvaan ainoastaan keskustelulliseen tilanteeseen, jonka kielen ja tavan käyttää kieltä he kokevat vieraaksi. Kyse lie samasta ilmiöstä, jonka jokainen maallikko havaitsee joutuessaan kosketuksiin tuomioistuinkielen kanssa (tai yleisemmin virkakielen). Pohdimme miten asiamme tulisi ilmaista, vaikka puhumme äidinkielenämme tuomioistuinmaan kieltä, oma luonnollinen kielemme on vain vaiennettu erikoiskielen tieltä.
Annastiina Mäkilä kirjoitti:Eikö tällöin Bourdieun mukaan ainoastaan yliopiston käynyt ole yhteiskunnan silmissä uskottava?
Minna-Riikka Luukka on kirjoittanut mielestäni tieteen kielestä mainion teoksen, jossa hän yhdistää Bourdieun ajattelun elementtäjä ns. systemaattis-funktionaaliseen kielitieteeseen siinä muodossa kuin M.A.K. Halliday on sitä kehitellyt. Toinen näkökulma kieleen vallankäytön välineenä voidaan löytää vielä Hallidaytäkin aikaisemmalta ajalta, Bourdieunkin viittaamasta Mihail Bahtinista. Bahtin katsoi, marxilaista konfliktiteoriaa seuraillen, että yhteiskunnassa valtaapitävä luokka pyrkii vaientamaan sen mitä hän kutsui kielen moniäänisyydeksi. Merkitykset ja tavat keskustella pyritään kahlitsemaan niin, että tosiasiallista kontrollivaltaa kielen muutokseen käyttää harvalukuinen joukko valtaapitäviä.

Bourdieulle tämä joukko taas tuntuu usein olevan joko akateeminen ja/tai koulutuksellinen: "väärää" kielenkäyttöä harjoittava oppilas koulussa joutuu armottomasti rangaistuksi huonomman arvosanan muodossa. Täten opettajat ja kielioppien kirjoittajat seisovat auktoritatiivisen kielenkäytön norsunluutornissa, josta he voivat tuomita poloiset opiskelijat kadotukseen normipoikkeaman takia. Liioiteltua -- ehkä, mutta totta toinen puoli. Tuskin kukaan muistaa kouluajoiltaan aikaa jolloin opettaja olisi katsonut hyvällä kongruenssivirheitä tai "alkaa tekemään" -muotoja, vaikka puhekielessä moiset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Sama kongruenssivirheen karsaan katsominen näyttäytyy toisessa muodossa akateemisessa kielenkäytössä. Jokainen oppiaine luo oman järjestelmänsä vaikkapa viittausten tekemiseen tai alaviitteiden merkitsemiseen. Samalla isoloidaan tiede "ulkopuolisten" yrityksiltä päästä tähän tiedon sakastiin. Tämä näkyy myös tavassa käyttää erilaisia erikoistuneita termejä tai termistöjä kuvaamaan asioita tai esineitä. Kun tällainen termi on luotu, se nostetaan tikun nokkaan ja todetaan sen kuvaavan todellisuutta suuremmin ja paremmin kuin tuo ja tämä tavallisen rahvaan käytössä oleva sana. Luodaan eräänlainen metatiede kuvaamaan tieteen harjoittamista. Tämän metatieteen sarkaa on kieli, jossa asustavat kaikki kulloinkin kyseessä olevan tieteen tunnusomaiset termit. Vain niihin ja muihin tieteen sisäisiin konventioihin vihkiintyneet saavat harjoittaa tiedettä.

Olen tarkoituksellisesti käyttänyt polemisoivaa lähestymistapaa tuodakseni esiin sen mitä katson omalta osaltani Bourdieun tarkoittaneen kielen legitimiteetillä. Se on kokonaisvaltaisen pääomamarkkinan dominointia rajoittamalla niiden määrää, jotka omaavat resursseja. Onhan kuitenkin niin, että mikäli kaikilla on jotain, ei ole olemassa markkinoita joille tuotetta myydä. Toivottavasti olen väärässä ja akateeminen sivistys on muutakin kuin kielellä koreilua -- aina toisinaan kuitenkin tuntuu, että itse asia katoaa kaiken tämän kielellisen leikin taakse, jolloin edellä esitetty raadollinen näkemys tieteestä tuntuu kovinkin oikeutetulta. Ainahan voidaan vain sanoa, että lukija ei ole ymmärtänyt -- tollo kun on. Tämä tollo päättää nyt tähän, toivottavasti keskustelu viriää ja tutkijoiden ja opiskelijoiden laajat joukot osoittavat pessimismini perättömäksi.

kari lumppio
Viestit: 45
Liittynyt: 15.11.07 15:00

Tervehdys!

Tietämättömyyden syvä rintaääni tässä (en tiedä kuka Bourdieu on ja mitä hän edustaa).

Eikö ranskalaisessa koululaitoksessa - myös yliopistosssa - ole käytössä pääasiassa suulliset tentit? Jolloin puhutun kielen merkitys kohoaa aivan oleellisesti.

Itselläni oli aikoinaan TKK:lla toisen syventymiskohteen tärkein tentti suullinen. Oli aivan eri maailma kuin kirjallinen tentti. Tunnetusti sitä mitä olet suustasi ulos päästänyt ei enää takaisin saa. Kirjoitetun voi aina pyyhkiä pois ja muokata. Em. tentissä selvisi myös suhteellisen karmealla tavalla kuinka lepsua oma terminologiani oli. Professori ei tuntunut lainkaan ymmärtävän mitä halusin sanoa, koska käytin "omia sanojani"... läpi pääsin kuitenkin rima heiluen.



Kari

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”