Bourdieu on kiistanalainen ajattelija, jota käsittääkseni ei suomalaisessa historiantutkimuksessa aivan kauheasti käytetä. Hän tuntuu kuitenkin mielenkiintoiselta tuttavuudelta ja hänen teorioihinsa ja käsitteisiinsä olisi mielenkiintoista tutustua. Tästä syystä olisi kauhean mukavaa jos Bourdieutä enemmän lukeneet voisivat valaista hänen ajatteluaan.
Erityisesti muutama kieleen liittyvä asia on jäänyt mietityttämään. Mitä esimerkiksi Bourdieu lopulta tarkoittaa kielellisellä legitimiteetillä? Teoksessa Sosiologisia kysymyksiä (1985) puhuessaan kielen markkinoista Bourdieu kirjoittaa: "[- -] Markkinavaikutukset ovat olemassa, myös suhteessa kansanluokkiin, jotka ovat yhä käytännössä markkinalakien ulottuvilla. Tätä kutsun legitimiteetiksi: kielellisestä legitimiteetistä puhuminen on sen korostamista, että kukaan ei voi olla piittaamatta kielen laeista. Tämä ei tarkoita, että tavalliseen kansaan kuuluvat tunnistaisivat Giscardin tyylin kauneuden. Se tarkoittaa, että joutuessaan tekemisiin Giscardin kanssa he menettävät otteensa, että heidän kielensä särkyy de facto, että he vaikenevat, että he ovat tuomittuja vaitioloon jota sanotaan kunnioittavaksi. [- -]" (s. 119) Itse käsittäisin kyseisen kohdan niin, että ainoastaan valtaa pitävien kielellä on legitimiteettiä. He ovat valtansa kautta legitimitoineet oman tapansa käyttää kieltä ja kaikki kyseisen yhteiskunnan jäsenet tiedostavat tämän.
Jos oma käsitykseni kielellisestä legitimiteetistä on lähellä oikeaa, voidaanko silloin siitä esittää seuraavanlainen esimerkki: opiskelleet historiantutkijat ovat arvoasemansa kautta legitimoineet oman tapansa käyttää kieltä tutkimuksissa. Tästä syystä muiden, kuin tuon legitimoidun tavan käyttää kieltä sisäistäneiden, on vaikea kirjoittaa uskottavasti. Sanotaan, että olisi kaksi historiantutkijaa: yliopistossa opiskellut ja itseoppinut. Heidät kutsutaan kahtena eri hetkenä TV-haastateluun, jossa he sisällöllisesti kertovat samat asiat aivan samankaltaisesta tutkimuksestaan, mutta ainoastaan toinen omaa kielellistä legitimiteettiä (yliopiston käynyt). Eikö tällöin Bourdieun mukaan ainoastaan yliopiston käynyt ole yhteiskunnan silmissä uskottava?
Entä millä tavalla tuota kielellistä legitimiteettiä hankitaan? Itse käsittäisin, että kyseessä eivät olisi niinkään yksittäiset sanat vaan yleensä tapa käyttää kieltä. Tieto siitä mistä kuuluu puhua ja miten. Mitä kuuluu painottaa missäkin kohtaa tai missä kohtaa tulee hymähtää ymmärtävästi. Siis koko eräänlainen kielellinen tapakulttuuri.
Mitä mieltä olette? Muutoinkin ajatuksia Bourdieuhön liittyen olisi mukava lukea.