Laitman kirjoitti:Syksyllä maasta poistuivat sellaiset henkilöt jotka tiesivät eniten ja voidaan olettaa, että samalla myöskin putsattiin pois juuri ne arkistot, jotka olisivat kertoneet paljon.
Vahvoja oletuksia tuntuu löytyvän. Ketkö poistuivat ja mitkä arkistot putsattiin? Toisessa maailmansodassa, siis sodassa, vakoojan kohtalo oli kuolema! Tämä ei eritellyt sitä oliko kyseessä oman vai naapurimaan kansalainen.
Osaatko Laitman kertoa kuinka monta vakoojaa teloitettiin, jotta saisi jonkinlaisen mielikuvan arkistojen putsauksen laajuudesta?
Nykyisin keskustellaan joskus sota - ajan oikeudenkäytöstä, esim. Huhtiniemi- tapaus.
Kaikkia vakoilijoita ei kuitenkaan teloitettu, mistä lienee johtunut kuolemantuomioiden muuttaminen vankeusrangaistukseksi näiden kolmen kohdalla:
Hella Wuolijoki: vankilasta suoraan YLEn pääjohtajaksi.
Kerttu Nuorteva: palasi takaisin Neuvostoliittoon.
Aimo Rikka: 1944 SNS:n pääsihteeriksi.
Rintamalle paluusta kieltäytynyttä uhkasi ankara, ankarinkin rangaistus, mutta nämä toverit selviytyivät, eikä heitä koskevia arkistotietoja ole hävitetty - miksi ei ?
Ciccio kirjoitti: Hella Wuolijoki: vankilasta suoraan YLEn pääjohtajaksi.
Kerttu Nuorteva: palasi takaisin Neuvostoliittoon.
Aimo Rikka: 1944 SNS:n pääsihteeriksi.
Rintamalle paluusta kieltäytynyttä uhkasi ankara, ankarinkin rangaistus, mutta nämä toverit selviytyivät, eikä heitä koskevia arkistotietoja ole hävitetty - miksi ei ?
Kyseessähän olivat oikeudenkäynneissä tuomitut, joiden tuomiot olivat julkisia, joten mitä hyötyä olisi sellaiset arkistotiedot hävittää? - Sen sijaan Hella Wuoilijoen tiedot NKVD:n arkistossa eivät kuitenkaan vieläkään ole julkisia kuin osittain.
Kerttu Nuorteva teki tunnustuksen ja ilmiantoi useita auttajiaan ja kirjoitti paljastuskirjan Neuvostokasvatti (salanimellä Irja Niemi). Johan tuosta kaikesta kannatti palkita presidentin armahduksella. Ehkäs siitä oli jopa etukäteen sovittu?
Hellalla taas oli paljon vaikutusvaltaisia ystäviä, Linda ja Väinö Tannerista alkaen. Loppujen lopuksi hän ei kuolemantuomiota edes saanut, vaan "vain" elinkautisen.
Hei!
Yritin jo eilen lähettää pitkän ja perusteellisen vastauksen vakoilijoiden ja desanttien määristä ja miten muutama sotatuomari poistui maasta! Ei päässyt läpi, joten en kirjoita uudelleen!
Laitman
Hei!
Tästä otsikosta voi lyhyesti sanoa, että se oli silloin! Tänä päivänä jos Suomi joutuisi sotaan niin laiton taistelija ja sotarikollinen saisi sotavangin statuksen ja vakooja jonkun lyhyen vapausrangaistuksen, jos edes sitäkään!
Tämähän on hyvä kysymys nykyisille päättäjille ja lainsäätäjille; oletteko valmiit uhraamaan tuhansien nuorten miesten hengen ja samalla olette sitä mieltä, että vakooja joka tekee kaikki uhraukset turhiksi, niin hänen elämänsä on pyhä ja koskematon?
Siitä edellisestä lisäys; en viisti toistaa niitä tietoja sotatuomareista, arkistoista ja vakoilijoista joita jo kertaalleen olin kirjoittanut. Mutta lyhyesti tiedoksi, maasta poistuneet sotatuomarit ovat saattaneet viedä tärkeitä papereita mukanaan. Esim Kanta-Hämeen suojeluskuntapiirin KeO:n pj 1941-1944, Hämeenlinnassa vaikuttanut, Åke Renvall lähti heti marraskuussa Ruotsiin ja jäi asumaan Västeråsiin.
Mitä papereita hänella on ollut en tiedä mutta diaarit tietävät kertoa että Porvoossa vaikuttanut sotatuoamari (3.Rannikkoprikaati, Nylands södra skyddskårsdistrikt) Bror Clas Carlsson on saanut vastaanotta (siis yksityishenkilönä) sellaisia asiakirjoja, joiden oikea osoite olisi ollut joku osasto tai toimisto, joko piirissä tai prikaatissa.
Laitman
Laitman kirjoitti:Mitä papereita hänella on ollut en tiedä mutta diaarit tietävät kertoa että Porvoossa vaikuttanut sotatuoamari (3.Rannikkoprikaati, Nylands södra skyddskårsdistrikt) Bror Clas Carlsson on saanut vastaanotta (siis yksityishenkilönä) sellaisia asiakirjoja, joiden oikea osoite olisi ollut joku osasto tai toimisto, joko piirissä tai prikaatissa.
Kohtuullisen vahvaa olettelua. Entä asiakirjasta tehdyt muut kappaleet, missä ne ovat. Mitä asiakirjoja olisi Carlssonilla ollut ohi oikeiden osoitteiden? Monta kysymystä, miten on?
Hei!
Ei se kyllä mitään olettelua ole! Ainakin tietyt diaarit kertovat näin! Sen voi tarkastaa, koska en silloin laittanut ylös näiden kirjelmien numeroita, johtuen siitä etten tiennyt että asiasta kysytään. Koska Carlsson on ollut sekä siviilipuolella raatimiehenä että yhden rannikkoprikaatin ja yhden suojeluskuntapiirin sotatuomarina niin on vaikeata arvioida mitä kaikkea hänelle on lähetetty.
Asia on vain niin kuin kerroin jo kerran, tämän suojeluskuntapiirin papereita poltettiin Kauniaisissa marraskuussa 1944 ja 3.Rannikkoprikaatin arkisto on aika lailla kadoksissa. Kyllä löytyy jotain pientä, mutta ei taida olla yhtään sotapäiväkirjaa tallella! Ei ollut kun viimeksi katsoin Sota-arkistossa!
Laitman
Laitman - mielestäni sinä dramatisoit paperien polttamista.
Tänäkin vuonna viranomaiset polttavat asiakirjoja hillittömät määrät. On lapsellista luulla, että sadat miljoonat paperit päätyisivät arkistoon. Tuskin sodassa olisi toimittu toisin kuin rauhassa. Niin pitkää kuin asia on tutkimatta, siis eri viranomaisten sodan ajan arkistojen kokoaminen ja supistaminen, niin kaltaistesi puheet ovat luulottelua ja toisaalta ihmisten pelottelua. Onneksi näitä sivuja lukevat tosi harvat. Eikä Ylikangaskaan pääse polttopuheineen muualle kuin pölyttymään noin joka sadanteen suomalaiseen kirjahyllyyn, joka määränä tiedon paikkansapitämättömyyteen nähden nähden on kunnioitettava suoritus.
Hei!
Tuskinpa olen ketään pelotellut, eikä ole kyse luulottelusta! Sattuneista syistä haluttiin syksyllä 1944 hävittää tai piilottaa asiakirjoja. Vaikka tuomiot olivat täysin laillisia oli syytä olla varuillaan. Ei siinä mitään kummallista. Jonkun verran on vielä sotapäiväkirjoja yksityisten omistuksessa, esim is-komppanioiden.
Näissä minun mainitsemissa tapauksissa oli kyllä kysymys siitä, että osa näistä papereista oli jo tallennettu mm Sota-arkistoon mistä ne haettiin pois syksyllä 1944.
En ole kertaakaan väittänyt, että Suomen armeija olisi tehnyt mitään väärää tai laitonta (poikkeus tämä I.Pödermaan teloitus 18.7.1941, jonka Lindstedtkin mainitsee) päinvastoin pidän tätä kovaa ja johdonmukaista suhtautumista vakoojiin ja laittomiin taistelijoihin oikeutettuna, jonka johdosta Suomi onnistui niin tavattoman hyvin suojelemaan siviiliväestöään! Ja, se uskottavuus, joka sai kiinni saadun vakoojan yhteistoimintaan ja joka sitten pelasti paljon ihmishenkiä Helsingin pommituksissa, luotiin juuri käyttämällä kuolemanrangaistusta vakoilijoiden kohdalla.
Laitman
Laitman kirjoitti:Ja, se uskottavuus, joka sai kiinni saadun vakoojan yhteistoimintaan ja joka sitten pelasti paljon ihmishenkiä Helsingin pommituksissa, luotiin juuri käyttämällä kuolemanrangaistusta vakoilijoiden kohdalla.
Helsinki säästyi tuholta ilmtatorjutnatykistön tulen vuoksi. Vakooja menee samaan sarjaan palavien halkopinojen kanssa. Se miten Helsingin desantti saatiin yhteistyöhön, niin tuskin tiedät! Tai jos tiedät, niin kerro!
Hei!
Suntio on oikeassa mitä tulee Joki-Pekkaan ja hänen taitoihinsa. Hän käytti todella taitavasti ilmatorjuntatykkejään.
Pitäisikö nyt näitä lähteitä mainita, mitä tulee tähän kiinnisaatuun desanttiin niin kyllä niitä on kirjallisuudessa. Albert oli kai hänen peitenimensä, ja hänet saatiin kiinni Helsingin rautatieasemalla ja annettiin "tarjous josta ei voinut kieltäytyä!" Eli lähetti toimeksiantajalleen vääriä tietoja pommitusten tuhoista välttääkseen teloitusta.
Onko Mäkelä maininnut hänestä tai Kumenius (tiedän kyllä, että Kumenius on osittain puhunut aivan omiaan, mutta osa hänen kirjansa tiedoista ovat totta ja hän oli mukana paljastamassa Stig Berglingin vielä 1978).
Mutta yksi henkilö, joka oli mukana silloin ja joka myöskin on tutkinut näitä asioita oli Veikko Sjögren. Hän piti tästä esitelmän 20.Prikaatin kokouksessa Lahdessa 1992 ja kertoi, että nämä väärät tiedot olivat hyvin ratkaisevia. Tämän hän vahvisti minulle keskustelussa esitelmän jälkeen.
Mutta koska otsikko on tämä "Vakoojan kohtalo on kuolema" niin olisi syytä miettiä juuri sitä, mitä jo kerran kysyin: Eli jos Suomi joutuisi sotaan, niin poliittiset päättäjät ovat valmiit uhraamaan tuhanisa nuoria miehiä taisteluissa, mutta vakooja, petturi tai muu sotarikollinen, joka tekee uhraukset turhiksi tai auttaa omien siviilien surmaamisessa, niin hänen elämänsä on pyhä ja koskematon!
Mitä tähän sanotte? Onko suomalainen sotilas valmis tähän?
Kysyn tämän erikoisesti Suntiolta, koska hän on rehellinen ja vilpitön henkilö? Mutta sen sanon, että minua suututtaa kun näen että nämä nykyiset poliitikot paistattelevat sotaveteraanien (kunnioitan suuresti!) valossa, samalla kun he ovat vastuussa lainsäädännöstä, joka merkitsee, että maata jouduttaisiin puolustamaan ilman sitä moraalista ja juriidista perustaa, joka oli itsestään selvä asia vuosina 1939-45!
Laitman
Kyseessä oli tietenkin Veikko Sjöblom! Nuorena sotilaspoika ja Helsingin it-toiminnassa mukana ollut. Siitä Kumeniuksen kirjasta: Epäilen, että kustantaja oli halunnut saada dramatiikkaa ja pyytänyt lisämään sellaisia kohtauksia, jotka eivät ole tapahtuneet.
Laitman
