Juhani Pesu

Kansansivistyksestä ja salaliitoista

Ensimmäinen uuden kansakouluasetuksen mukainen koulu, joka oli avoin sekä tytöille, että pojille, avattiin Elimäen Mustilassassa v. 1864. Koulun henkisenä äitinä toimi Margaretha Etholen (o.s. Sundvall) ja sen toimeenpanijoihin Mustilan & Peippolan kartanoitten omistajat: Emil af Forselles, Sofia Margaretha af Forselles (o.s. Möllersvärd), Ernst Jacob Ulrik af Forselles ja Carl Fredrik Wilhelm af Forselles

Mallin koulun perustamiseen Margaretha Etholen oli saanut Alaskan-matkaltaan miehensä, vara-amiraali Arvid Adolf Etholenin kuvernöörikautena 1839-1845.

Kuvernööri Etholenin seurueeseen kuului tuolloin myös nuori Uno Cygnaeus, joka perusti Sitkan-saarelle suomalais-ruotsalais-saksalaisen seurakunnan pian Etholenin virkakauden alussa. Margareta Etholen itse antoi Sitkassa opetusta luku- ja kirjoitustaidossa paikallisille tytöille niiden oppien (mm. Pestalozzi) mukaisesti, joihin hän oli tutustunut Sveitsin-matkallaan vuonna 1810

Mutta oliko tuo taannoin 140-vuotisjuhliaan viettänyt Mustilan kansakoulu ensimmäinen rahvaan lapsia (sekä poikia, että tyttöjä) kouluttanut
sivistyslaitos Suomessa?

Jo vuonna 1802 oli Anjalassa käynnistetty kartanon alustalaisten lapsille tarkoitettu ns. Regina-koulu ja jo sitäkin ennen “vallankumouksellinen
pilottiprojekti” Loviisassa.

Kuuluisiko kunnia ensimmäisestä pojille ja tytöille kansansivistystä antaneesta, järjestäytyneestä koulusta vv 1786-1812 Loviisan pikkukaupungissa toimineen, löyhästi vapaamuurariliitännäisen “Pro amore proximi”-seuran opinahjolle? Seuran tarkoitusperiin kuului “att hos sina medlemmar väcka kärlek till dygd och ära, dels att vårda och uppfostra värnlösa barn till dugliga tjenare.”

Koulussa opetettiin käytännön taitoja, kuten kirjoitusta ja käsityötä, mutta curriculumiin kuului arvatenkin myös seuran ideologian mukainen spengtportenilainen historiankäsitys. Ei liene pelkkä sattuma, että Pro amore proximin perustajajäseniin ja kantaviin voimiin lukeutuivat useat AnjalanKliittoon myöhemmin sekaantuneet merkkihenkilöt kuten kuolemaantuomittu Peter af Enehjelm, apensa Gabriel Gylling ja mitä mielenkiintoisimmin; ruotsinmaalainen aatelismies ja eversti Johan Axel Hägerflycht, joka 21/11/1781 sai komennuksen Loviisan linnoituksen kommendantiksi

Seura kokoontui Loviisan kommendantintalon (nykyinen kaupunginmuseo) toisessa kerroksessa olevassa suuressa juhlasalissa , tarkkaan suunnitellun protokollan mukaisessa järjestyksessä. Joitakin johtohenkilöille kuuluvia seremoniallisia kunniamerkkejä ja rekvisiittaa on esillä museon tiloissa tänäpäivänäkin. Itse seuraa koskevia asiakirjoja säilytetään Kansallisarkistossa.

Missä sijaitsi itse koulurakennus, vai annettiinko opetusta itse kommendantintalossa?

Miten sijoittuivat kylvön sisäistäneet koulun oppilaat yhteiskuntaan?

Miksi/ kenen aloitteesta toiminta päättyi?

Miten noteerataan “Pro amore proximi” suomalaisessa historiankirjoituksessa tänään?



Juhani Pesu

Riyadh, Saudi Arabia
Viimeksi muokannut Juhani Pesu, 20.01.08 09:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Juhani Pesu

Ja vielä muutamia lisähuomioita:

Sveaborgissa toiminut Valhalla lakkautettiin samana vuonna,
kuin Pro Amore Proximi-seura perustettiin Loviisassa.
Vuosi 1786 on myös se, jolloi Sprengtporten siirtyi Venäjälle.

Onkin spekuloitu ajatuksella, että Pro Amore Proximi olisikin ideologisesti
Valhallan suora perillinen ja Loviisa, rajan lähellä sijaitsevana kaupunkina, valittu seuran sijaintipaikaksi Sprengtportenin tarpeita
silmälläpitäen. Mahdollista on jopa se, että Sprengtporten henkilökohtaisesti olisi salaa ollut läsnä seuran kokouksissa Loviisassa.

Se, miten läheisesti paikallisten sotilasvirkatalojen isännät olivat mukana
seuran toiminnassa, kuten myös näitten samaisten upseerien osallisenaolo Anjalanliitossa, puhuu sekin sen puolesta, että Pro Amore Proximi-seuran syvin tarkoitus oli ehkä jotain muuta kuin "att hos sina medlemmar väcka kärlek till dygd och ära, dels att vårda och uppfostra värnlösa barn till dugliga tjenare" .

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Loviisan salaseurat

Olen lukenut Sprengtportenin olleen Pro Amore Proximi- salaseuran sielu ja seuraan on kuulunut mm. Porthan, B.O.Stackelberg ja W.M.Klingspor.
Tuon ajan salaseuroilla - "lähimmäisen rakkaudellakin" - on ollut merkitystä pakostakin, samat upseerit muodostivat sittemmin Anjalan liitonkin.
Svartholmassa
kokoontui Bacchuksen merkeissä myös juomaseura Hypotenus, jossa
upseerit ovat myös vaihtaneet mielipiteitä.

Petter Forskålin Arabian retkikunta 1760- luvulla on vähemmän tunnettu,
mitä tietoja siitä olisi ?

Veikko Palvo
Strömfors

Juhani Pesu

Kiitos Veikko Palvolle mielenkiinnosta. Huomaan, että kirjoitat synnyinkunnastani (Ruotsinpyhtää).

Petter Forsskål on todella lempiaiheitani, mutta palaisin häneen
mieluiten aivan oman viestiketjunsa puitteissa.

Mielestäni "Pro amore proximi"-seuran toiminta on suurennuslasin arvoinen. Mitä todella tiedämme sen historiasta? Missä ovat seuraa
koskevat julkaisut? Onko seuran toiminta Suomen itsenäisyyden
eräänä ensiairueena merkityksetön? Entä sen suorittama kansanvalistustyö?

Samaa yleistä välinpitämättömyyttä olen aistivinani suhtautumisessa
ns. "Turun kenraalikuvernöörikuntaan".

Vuonna 1742 muodostettu ja seuraavana vuonna lakkautettu Turun kenraalikuvernöörikunta on eräs historiamme merkillisimpiä ja vähiten tutkittuja episodeja. On kyse transitperiodista, jonka laista merkitykseltään joudutaan hakemaan vuosista 1808-1809 ja vuosista 1917-1918. Kaksi ensimmäistä johtui Ruotsin heikkoudesta kolmas Venäjän. Kaikilla kerroilla itsenäisyydestä haaveiltiin ja puhuttiin. Vasta kolmannen kohdalla se toteutui.

Surkean "Hattujen sodan" seurauksena Ruotsi oli menettänyt koko Suomen Venäjälle. Venäläinen kenraalikuvernööri oli asetettu maan merkittävimpään kaupunkiin Turkuun. Ajan hämärtyneitä lojaliteetteja kuvaa mainiosti se, että kenraalikuvernööriksi nimitettiin suomalaissyntyinen, ruotsalainen vapaaherra Johan Balthasar von Campenhausen, jonka isä Johan Herman von Campenhausen oli palvellut Käkisalmessa luutnanttina ja muodostanut läheisiä ystävyyssuhteita
sikäläisen upseerikuntaan.

Johan Baltasar von Campenhausen oli toiminut nuoruudessaan Upplannin tremanningsrykmentissä ja tullut ylennetyksi luutnantiksi vuonna 1707, seurasi sitten kuningasta Benderiin, josta tämän kuriirina tuli lähetetyksi Tukholmaan. Tällä matkalla hän kuitenkin joutui vangiksi Sachenissa. Sieltä hän siirtyi ensin Puolan palvelukseen ja myöhemmin (1711) Venäjälle, jossa pian yleni Muromskin jalkaväkirykmentin everstiksi. Suomen (Turun) kenraalikuvemööriksi nimitettäessä hän oli sotilasarvoltaan kenraaliluutnantti.

Ensimmäisen avionsa hän solmi Margareta Lilliegrenin kanssa ja oli näin mm. Pyhtäällä syntyneen luutantti Lars Malmin lanko. Margareta Lilliegren (vanhemmat Axel Christersson Elephant nobil. Lilliegren ja Hedvig Ahlebom) kuoli vuonna 1733, jonka jälkeen vuonna 1736 von Campenhausen solmi toisen avionsa liiviläistä aatelissukua olevan Helena Juliana von Straelbomin kanssa.

Uuden kenraalikuvernöörin eräs ensimmäisistä hallintotoimista liittyy Elimäen Peippolaan. Tästä kertoo Heikki Kokkonen Elimäen pitäjän historiassaan (osa II) sivu 55 seuraavaa:

"(Suomen) taloudelliset, oikeudelliset ja kirkolliset asiat oli annettu 14.10.1742 kenraalikuvernööriksi nimitetylle Venäjän palveluksessa majuriksi kohonneelle, alkujaan Suomessa Pohjanmaalla Vöyrin pitäjässä syntyneelle everstinpojalle, Juhana Balthasar von Campenhausenille. "Lokakuusta alkaen hän ensin oli järjestämässä Lappeenrannan läänin hallintoa, tuli Marraskuun lopulla Elimäelle, jossa jonkun aikaa viipyi Peippolan kartanossa ja saapui vihdoin Tammikuun 2 p. 1743 Turkuun, jossa maan hallitus järjestettiin." (Biografinen nimikirja s. 103). "Campenhausen... piti... erityisen kokouksen Joulukuun 3 p:nä, jossa oli sekä pappeja että kruununmiehiä muutamista Itä-Suomen ja Kymenjoen seudun pitäjistä. Paikkaa ei mainita, mutta näihin aikoihin oleskeli von Campenhausen luultavasti vielä Elimäen Peippolan kartanossa, jonne hän marraskuun lopulla oli saapunut. Tämä lienee ollut kokouksen paikkakin. Läsnäoleville esittelee hän, että virkamiesten palkoiksi otettaisiin varakkaimmilta henki-, vero-, tuomari-, ja laamannirahat. Tähän suostuivat kokoukseen saapuneet, arvellen, ettei mainittujen verojen suorittaminen heitä häviöön saattaisi." (Lindeqvist, K.O., Pikkuvihan aika Suomessa, s. 42). Nuo kokouksen osanottajat olivat pöytäkirjan allekirjoituksista päätellen Georg Nigraeus Lappeenrannan kirkkohra, Gabr. Procopaeus VaIkealan khra, Carl Fred. Andersin Lapveden maakomissaari, "Salomon Gestrinius P .Pastor in Elimä" , Herman Porthanus Lapinjärven khra., Eeric Engelb. Norring talouskomis. ja "Eric Backman Häradzskrifvare i Kymmene"."

Tästä dokumentista voidaan siis päätellä, että kenraalikuvernöörin aivan ensimmäiset Suomea koskevat suunnitelmat ja päätökset näkivät päivänvalon Peippolassa. Niissä otetaan haparoivaa kantaa niin valtakunnalliseen verotukseen kuin paikallisiin kirkollisiin ja hallinnollisiin nimityksiinkin. Aivan ensimmäisiin edunsaajiin kuului Salomon Gestrinius, joka kaksi päivää ennen kokousta oli saanut virkaanvahvistuskirjan Elimäen itsenäisen kirkkoherrakunnan pastoriksi von Campenhausenilta. Toinen silmiinpistävä päätös on Eric Backmanin nimitys Kymin kihlakunnankirjuriksi.

Miksi von Campenhausen valitsi Suomen sadoista kartanoista juuri Peippolan virkansa ensimmäiseksi residenssiksi? Miksi juuri nämä yllänimetyt henkilöt kutsuttiin hänen ensimmäisen audienssinsa ja "kabinettinsa" osanottajiksi?

Olen törmännyt näihin merkintöihin synnyinseutuni paikallishistorioihin
perehtyessäni. Ehkäpä tapahtumat, Suomen itsenäisyyden varhaisina rakennuspuina, ansaitsisivat laajemmankin julkisuuden.

Juhani Pesu
Riyadh, Saudi-Arabia

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”