Juhani Pesu

Emerentia Tott; revisited

05.01.08 14:50

Michelangelon Sikstuksen-kappeliin maalaamat vanhatestamentilliset- ja Kristuksen elämään liittyvät maalaukset ovat monille tuttuja,
mutta harvemmat ovat tietoisia “Pohjolan sikstiiniläisestä” Isossakyrössä. Seurakunnan 1300-luvulla pystytetty, Pyhälle Laurentiukselle omistettu kivikirkko, sisältää liki kaksisataa, vain kolmisenkymmentä vuotta Michelangelon maalausten jälkeen syntynyttä, motiiveiltaan lähes identtistä kuvakavalkadia. Isonkyrön maalaukset ovat roomalaisiin verrattuna kansanomaisia ja aika on kohdellut niitä ankarasti, mutta sanoma on se sama; Jumalan ylistys ja hänen sanomansa kirkastus kristikansalle kuvallisessa muodossa.

Maalaukset sponsoroi Isonkyrön tuolloinen rovasti, kuuluisa “kirkkoruhtinas” Jacob Geet (kirkkoherrana 1550-86), rikas ja komea, kuningas Erik XIV henkilökohtainen suosikki.

Maalauksilta vapaaksijääneeseen tilaan, sakastin oven yläpuolelle, pystytti Geetin myöhempiaikainen kolleega, Israel Alftanus, vuonna
1681 massiivisen, barokkikehyksisen epitafionsa, johon liittyy myös mitä erikoislaatuisin maalaus pastorin perheestä.

Kuvattuna Kristuksen ristin äärellä ovat ristiltä katsottuna oikealla itse Israel ja hänen poikansa Isak ja Erik. Vasemmalla seisovat Israelin
kaksi ensimmäistä puolisoa Sophia Frisius ja Susanna Eichman. Näistä Sophia on kuvattu kauniskasvoiseksi ja siroksi. Susanna Eichman
sensijaan on huomattavasti kookkaampi ja poikkeuksellisen leveäharteinen. Israelin kolmatta puolisoa Maria Elisabet Lietzeniä ei ole kuvattu, taulu valmistui Israelin elinaikana, ennen Susanna Eichmanin kuolemaa. Puolisoiden jälkeen seuraavat valkokauluksisiin , täysmustiin asuihin pukeutuneet Israelin tyttäret: Sophia, Maria, Helena, Charin, Sophia ja Barbro.

Maalauksen oikeassa alakulmassa on lisäksi muista erillään huomattavan pienikokoinen, täysvalkoisiin puettu hahmo, jonka jalkojen juureen kirjoitettu nimi on ajan saatossa kulunut liki tunnistamattomaksi. Se on mahdollisesti Emer:tha.

Tuija Tuhkanen on väitöskirjassaan “In memoriam sui et suorum posuit, Lahjoittajien maalauksia Suomen kirkoissa 1400-luvulta 1700-luvun lopulle”, kuvannut epitafiomaalauksen ja votiivikuvan eroja seuraavasti:
Ratkaisevana erona epitafiomaalauksen ja votiivikuvan välillä pidän sitä, että votiivikuvaan liittyvä pyyntö, tai kiitos on selvästi yhteydessä maanpäälliseen hätään tai vaivaan. Kuten Lenz Kriss-Rettenbeck on määritellyt, sisältyy votiivikuvaan jokin tietty yhteys hätätilanteeseen tai siitä selviytymiseen. Votiivin, uhrilahjan, luonnetta kuvastaa Vanhan testamentin kertomus Jaakobin antamasta lupauksesta: “Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen:
“Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni, niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin Herra on oleva minun Jumalani; ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset.”
Tuhkanen on kiinnittänyt tekstissäään huomiota myös siihen, että epitafiokuvista poiketen Alftan-perheen jäsenet luovat katseensa anovasti
ristiinnaulittuun. Kaikkien kuvassaolojoiden kädet ovat rinnalla rukouksessa

Onko siis tulkittava niin, että Israel Alftanin epitafiotekstiin liittyvä kuva on luonteeltaan votiivimaalaus? Mikä oli se hätä ja selviytyminen, josta kiitettiin. Mikä/ kuka oli se uhrilahja?


Mutta käykäämme peremmälle Isonkyrön kirkkoon.

Kirokon vanhin osa on tiilestä rakennettu sakaristo, jonka oven yläpuolella alunperin sijaitsi tuo Israelin epitafiokokonaisuus.

Sakastissa säilytettiin aina viime vuosiin asti sidottua kirjaa, joka on otsikoitu seuraavasti:

“Kyrkiones Prestegårdens och Capellans Boletz inventarier och Dokumenter i Storkyro”.

Kirjan aukeamalla 100 on vasemmalla sivulla Genealogia Sursillianan prototyyppiin liittyvä sivu ja sen oikealla ensisivu Alftanien sukukronikasta otsikolla: “Alftanska Slächtens uhrsprång på Fädernet af Abrahams ägna anteckningar”.

Otsikkoa seuraava teksti on kutakuinkin yhdenpitävä Ruotsissa v. 1774 historioitsija Samuel Loenbomin toimesta, sarjassa “Uplysningar i svenska historien” julkaistuun tekstiin, jossa kirjataan Alftan-suvun polveutuminen patriarkaalisesti kuningatar Kaarina Maununtyttären veljentyttärestä.

Kronikka on päivätty Israel Alftanuksen veljen, Abraham Alftanuksen, toimesta Hattulan pappilassa 6.3.1695 ja sen viimeinen paragrafi kuuluu:

“Af dessa ofwanskrefne är jag på Fädernet utkommen, och hörde ofta min sal. Moder EMERENTIA TOTT, här om tala, och med förnämliga Män
Conferera.”

http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/

Isonkyrön kirkon suurin yllätys tarjoillaan kuitenkin saman kirjan seuraavalla aukeamalla (101), jossa ensikerran julkisuuteen ilmestyy aukeaman vasemmalla sivulla “Israel Alftans pastoris i Storkyro uhrsprång på Mödernet. Afskrifvit af hans egna anteckningar”.

Tämä sukupuu esittelee Alftanien äidinpuoleisen, Emerentia Tottista lähtevän sukupuun, joka johtaa Sigrid Vasan kautta suoraan
Erik XIV ja Kaarina Maununtyttäreeseen.


Tätä äidinpuoleista sukutaulua ei toistaiseksi ole julkaistu painetussa muodossa ja sen olemassolo tuli yleiseen tietouteen vasta vuonna 2006 Suomen Sukututkimusseuran sivuilla käydyissä keskusteluissa.

Vaikkakin Alftan-suvun polveutumista Vasoista pidettiin, kronikkaan perustuen, totena aina 1800-luvun lopulle (mm. Oskar Wasastjernan
aatelismatrikkelissa), on moderni tutkimus lähes täysin tuhonnut kronikan uskottavuuden. Emerentia Tott on todettu “epähenkilöksi”
ja jopa kantavanhempien linkki Kaarina Maununtyttäreeseen on kyseenalaistettu. Tuskin mitään on jäänyt käteen tuosta kronikan
kahdenkertaisesta sukulinkistä Ruotsin hallitsijapariin.

Miksi Abraham Alftanus kirjoitti niinkuin kirjoitti Hattulan pappilassa 6.3.1695?

Miksi kunnianarvoisat pohjalaiset papit jäljensivät pelkkää legendaa, vaikka kronikan käsittelemien henkilöiden kuolemasta oli ajallisesti silloin kulunut vain “silmänräpäys”? Miksi Alftan-kronikkaa edeltävä käsikirjoitus Isonkyrön inventaarikirjassa (Genealogia Sursilliana) on saanut täsmälleen päinvastaisen kohtelun ja asetettu “kansakunnan kaapinpäälle” ; samat papit olivat toki kynänvarressa jäljentäjinä?


Jotain kuitenkin jäi nokkelien sukututkijoitten kiusaksi; todiste Alftanien kuuluisasta perintöesineestä, 111 luodin hopeakannusta, joka esiintyy Taivassalon perukirjoissa Alftan-suvun todellistakin todellisempana kiistakapulana.

Tästä kannusta kirjoittaa Axel Bergholm vuonna 1901 seuraavaa:
Alftanien suvussa oli tarinan mukaan ollut Eerik XIV:n jossain perhejuhlassa lahjoittama hopeakannu, jonka kahdessa salakuhmussa
säilytettiin pieniä pärmäkirjoituksia tuon lahjan tarkoituksesta ja kannun omistajista, kunnes eräs neiti Frosteruse’n holhoja Kokkolassa,
Kauppaneuvos Kyntzell, möi sen tämän vuosisadan alussa kultasepälle Tukholmassa. Kts. Rancken, Döbeln o. Björneborgarne.”
Onko viimeinen sana sanottu?


Juhani Pesu
Villa Abdul Salam
Viimeksi muokannut Juhani Pesu, 26.01.08 16:02. Yhteensä muokattu 3 kertaa.

Juhani Pesu

Emerentia Tott; revisited

07.01.08 09:43

Kuningas Erik XIV ja Kaarina Maununtyttären ainut tytär Sigrid Vasa avioitui vuonna 1597 Henrik Claesson Tottin kanssa.

Hämmästyttävästi, parin yhteisistä lapsista on matrikkeleissa annettu hyvinkin erilaisia tietoja.

Jully Ramsay listaa lapsiksi seuraavat: Ake, Erik , Maria ja Johan. Kolmen viimeisen kohdalle hän on merkinnyt seuraavaa:

“införda, såsom barn till Henrik Tott i ättartaflorna i Dansk Adels Aarsbog år 1900, men finnas icke i några handlingar. Sannolikt afledo de späda”

Elgenstierna listaa lapsiksi samat ja merkitsee nyt Erikin, Marian ja Johanin varmuudella lapsena kuolleiksi.

Uusinta tietoa alallaan edustava Äldre svenska frälsesläkter, Häfte III Stockholm 1989, hätkähdyttävästi, ilmoittaa Hans Gillingstamin ja Kjell-Gunnar Lundholmin kokoamassa Tott-selvityksessä seuraavaa:
Barn (Rålamb Fol. vol. 137. KB: Gen 38, f. 29v. RA; Anna, Åke och Erik födda i angivet äktenskap enl. förstnämnda källa; de övrigas mödernebörd ej angiven: den av A. G. Ahlqvist, Karin Månsdotter. 1874. s. 103. nämnda uppgiften om en dotter Emerentia beror på förväxling enligt E. Lindh. Släktbok. Ny följd. 1:1, 1941, s. 1).

Anna. Dog som liten (Rålamb Fol. vol. 137.

Åke Tott, född 1598, dog 1640, riksråd, fältmarskalk. Om honom, hans hustrur och barn se E 8 s. 340 f.

Erik Tott. Studerade i Uppsala för Johannes Messenius 1611-14 (H. Schück, Messenius, 1920. s. 87: jfr s. 103 och 105). Inskrevs 1615 vid universitetet i Jena. där han var ännu 1618. Återvände hem senast 1621, då han var fänrik vid Jürgen Maydells värvade ryttare och 18.11 stupade i striden vid Kropymuyz (Kroppenhof) under överste Samuel Cobrons framryckning mot Kokenhusen i Livland samt begravdes i Riga (Gillingstam.Tott-studier. PHT 1961. s. 35-39).

Claus och Kerstin (Gen 38. f. 29v. RA).
Paitsi sitä, että Maria ja Johan ovat kadonneet listasta kokonaan, tilalle on tullut Anna ja myös aiemmin lapsena kuolleeksi mainittu Erik on saanut opiskelu- ja sotilasuran.

Lisäksi lapsilistan päätteeksi ovat ilmestyneet nimet Claus ja Kerstin, joille on löydetty arkistoviite (Gen 38. f. 29v. RA) sekä ehdollisena Emerentia Tott, joka saa nimensä yhteyteen selityksen Erik Lindhin tarjoamasta “nimisekaannuksesta”.

Näin siis vain 20 vuotta sitten (1989) Ruotsissa!

Näinkö puutteellisia ovat tietomme kuningas Erik XIV lapsenlapsista? Onko tämäkään se lopullisin sana?

Juhani Pesu
Villa Abdul Salam

Juhani Pesu

Sigrid Stigelius

09.02.08 10:43

Huhtikuun 4. päivänä vuonna 1737 kätkettiin Sigrid Stigeliuksen maallinen maja Nummen kirkossa sijaitsevaan holvihautaan.

Sigrid oli kuollessaan Carl Erikssonin 22.7.1705 vihitty puoliso ja samaan hautaan 6.9.1703 haudatun Jakovan rusthollarin Henrik Johansson Danbomin leski.

Sigridin vanhemmat olivat Pusulan autuas kappalainen Jacobus Clementii Stigelius ja Catharina Eriksdr Alftan.

Kuten tunnettua, etunimet periytyivät menneinä aikoina siinä missä sukunimetkin. Itseasiassa sukunimiä tuolloin (1700-luvulla) käyttivät vain
aatelisto, papisto ja porvaristo. Rahvas kulki edelleen pelkillä patronyymeillä. Keneltä siis Sigrid Stigelius oli perinyt tuon tuolloin tuikiharvinaisen etunimensä?

Alftanien ylläesitellyn sukukronikan mukaan Sigridin äidinäiti oli Emerentia Tott, jonka äiti, Sigrid Vasa, oli kuningas Erik XIV ja Kaarina Maununtyttären tytär!

Sigrid Vasa esiintyy sukukronikassa paitsi esiäitinä, myös henkilönä, jolle veljekset Erik, Henrik & Rolamb myivät, uutta lakia kiertääkseen, Alftanien
maaomaisuuden Ruotsissa ja Suomessa.

Kuten mainitsin, moderni tutkimus on lähes täydellisesti onnistunut tuhoamaan Hattulan pappilassa 6.3.1695 allekirjoitetun Alftan-dokumentin, jonka ensisivu lähes sellaisenaan julkaistiin Samuel Loenbomin toimesta Ruotsissa v. 1774 sarjassa “Uplysningar i svenska historien, tredje delen" (kts. nettiviite: http://personal.inet.fi/clan/bpr/alftanus/loenbom/ ) ja jonka toinen sivu yllättän löydettiin Isonkyrön kirkonarkistosta taannoin.

Miten selitettäisiin Sigrid Stigeliuksen etunimi? Kuinka se sovitettaisiin moderniin tulkintaan Alftan-suvun juurista?

Kiitän Suomesta saamastani vihjeestä sen lähettäjää!

Juhani Pesu

Rancken:Karin Månsdotters lefverne

13.02.08 11:01

Merkittävien lisätietojen virta Suomesta jatkuu!

Aiemmin käydyissä Emerentia Tott-keskusteluissa on takerruttu
Alftan-kronikan alasajossa mm. siihen, ettei Henrik Tottin ja Sigrid Vasan "lyhyen" avion aikana voinut syntyä kaikkia kirjallisuudessa mainittuja lapsia.

Aviovuodeksi nykylähteissä ja käydyssä keskustelussa on systemaattisesti annettu vuosi 1597.

Nettiosoitteessa:

http://books.google.com/books?id=ZSAwAA ... wc#PPA1,M1

on nyt luettavissa O. Ranckenin Suomi-aikakauslehdessä vuonna 1849
ilmestynyt laaja artikkeli "Karin Månsdotters lefverne", jossa myöhemmistä teksteistä poiketen, annetaan Henrikin ja Sigridin aviovuodeksi 1587, siis kymmenen vuotta nykytutkimusta aiempi
vuosiluku. Tuona vuonna (24.7.1587) Juhana III antoi Sigridille ja hänen jälkeläisilleen läänityskirjeen Liuksialaan vielä Kaarina Maununtyttären
eläessä. Samassa yhteydessä Juhana lahjoitti myötäjäisinä Sigridille
myös kuusi tuhatta taaleria selvää rahaa. Nämä tuli Hämeen ja Satakunnan voutien toimittaa Sigridille kolmen vuoden aikana, 1588, 1589, 1590.

Sigrid oli lahjoitusvuonna 21-vuoden ikäinen, mutta modernin tutkimuksen antamana vihkivuonna (1597) jo 31 vuoden ikäinen;
siis ensiavioonsa "luonnottoman" vanha.

Ranckenin teos tuo myös merkittävää lisäaineistoa Alftan-suvun hopeakannu-keskusteluun.

Juhana III dokumentoidusti luovutti 28.8.1577 Kaarina Maununtyttärelle
14-luodin hopeakannun. "Luoti"-sanan merkitys vanhassa ruotsinkielessä tarkoitti myös "hopeapitoisuuden mittaa".

"Täysluotiseksi sanottiin 12/16 eli 750/1000 puhdasta hopeaa sisältävää, eli 14 luodin hopeaa".

Alftanien hopeakannun 111-luotia viittaa taas painoon (1,5 kg). Kyseessä
voi siis hyvinkin olla yksi ja sama esine!

Lähteeni Suomessa toteaa:

"Uskon, että tässä on käypä toinen lähdetieto Alftan-suvun kadonneelle
kannulle, joskaan nykyään ei voida varmuudella sanoa muuta kuin, että
Sigrid Vasan äiti sai kuninkaalta hopeisen kannun, joka kaiken todennäköisyyden mukaan periytyi Sigridille ja sitten jollekulle hänen
jälkeläisistään."

Suurkiitokset jälleen lisätietojen toimittajalle!

VirtasPekka
Viestit: 1
Liittynyt: 15.02.08 17:30

15.02.08 17:38

Tässä säikeessä mainuttu Alftan-kronikan alasajo viitannee tähän polveilevaan keskusteluun:

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1088

Juhani Pesu

Tidö-kokoelma

10.03.08 11:24

Emerentia Tott-aihe tuntuu jatkuvasti herättävän mielenkiintoa Suomessa, vaikkakaan Agricola-ketjussa ei varsinaista keskustelua asiasta ole syntynytkään.

Monologinakin, ketju palvelee “uusimman” tiedon kokoajana. Näitä vihjeitä ja lähteitä toivottavasti tuleva Tott-Alftan-tutkimus työstää ja hyödyntää.

Uusin vinkki koskee Alftan-suvun maaomistuksia, jotka veljekset Erik, Henrik & Rolamb (Alftan) myivät Sigrid Vasalle kiertääkseen Örebron-päätöstä (kronikan “Räfvsta tinget”), jonka mukaan kaikki maaomaisuus valtakunnassa alistettiin tutkintakomitean vahvistettavaksi. Aatelittomina veljekset pelkäsivät menettävänsä tiluksensa ja turvautuivat hädässä sukulaisensa apuun. Alftan-kronikan mukaan Sigrid Vasa oli äitinsä, Kaarina Maununtyttären, kautta veljesten äidin (Sofia) täysserkku ja Emerentia Tottin äiti.

Hämeessä valtuutettu selvitysmies oli Gödik Gustafsson Fincke (valtakirja 20.6.1614).

Suomesta juuri saadun tiedon mukaan Ruotsin Riksarkivetin Tidö-kokoelmassa on säilynyt mm. Gödik Fincken v. 1616 lähettämä kirje Sigrid Vasalle, josta käy ilmi Sigridin maaomaisuuksiin liittyviä epäselvyyksiä Kalvolassa ja sekin, että Fincke oli saanut Sigridiltä vastauksen , jota Fincke lupaa selvitellä asiakirjoista (“rettelser”). Tämä kirje on julkaistu: Waaranen, Johan E., Samling af urkunder rörande Finlands historia , osa V.

Tidö-kokoelma saattaisi sisältää enemmänkin asian tiimoilta…

Sydämellinen kiitos tiedon lähettäjälle.

http://www.tidoslott.se/

http://www.tidoslott.se/index_sv-filer/ ... toria1.htm

http://nad.ra.se/archive_index.aspx?id= ... b&s=Balder


Terveisin

Juhani Pesu
Viimeksi muokannut Juhani Pesu, 16.03.08 14:42. Yhteensä muokattu 4 kertaa.

Juhani Pesu

Ylele gårdh dhen 24 junij åhr 1616

11.03.08 11:25

Alla, suomenterveisinä, Fincken kirjeen teksti kokonaisuudessaan:


Samling af urkunder rörande Finlands historia.
Femte delen.

Handlingar upplysande Finlands Historia under Gustaf II Adolfs tid.
II. 1615-1618.

samlade af D:r Johan E. Waaranen

Utgifne efter samlarens dödh af Finska Statsarkivet.
Helsingfors, J. Simelii arfvingars tryckeri, 1878

ss. 170-171




447. Ylelä gård den 24 Juni.

Gödick Finckes egenhändign bref till Fru Sigrid Tott, Konung Eriks dotter.
Original i Tidö samlingen uti Kongl. Riksarkivet.


Min weluillich flitich helssen med dhen alzmechtige Gudh
nu och altidh tilförne, Edle, uelborne, Käre Fru Siredh Eders
Samptt Eders käre uårdneders lyckelige uelmogen önsker iagh
aff gudh longuarich bliffue, Thacker eder och kere Fru Si=
redh för monge beuiste uelgärninger, Synnerlich för thet store
omak och åmvårdnedh, som i min K. hustru och mig i åbo
senesth beuisthe, uele Samptlich med all tacksamhet eders
gode uillie och store omack ueluilligen aff uår ringe förmöge
gärne förtiene och förskylle. Dhernesth, käre Fru Siredh,
haffuer iagh nu bekomedh Eders skriffuelsse, med nogra Co=
pijer på iordeträthor med edre uederpartter i Kaluola Sochn,
och adt iagh eder ther vpå en vnder rättelsse göre uille, Så
skall all mögelich flijth i så måtto gärne uare osparth, men
the rettelser iagh senesth hadhe i åbo, lydhe inthet ditt vth
motj Kaluola, vthan alenesth om hållola hereds inbyggiere
och nogedh moth Sattagunden, men iagh haffueren en hop gam=
ble dom böker uidh pårckala, kan ther nogre finnes, Såm på
sådane beuis och Copijer kunne ländhe eder til godhe, uill
iagh ther til all mögelich flijth ahnuendhe och haffuer oma=
kedh osparth, adt lathe them opsökia och dem seden edher
en sanfärdich skrifftlich vnderrättelse tilskicke, om the noger=
ledes i mine gömer finis kunne, Såsom och vdj all den måtte
iagh kan uare eder vdi sodene och all annen motte til uil=
lie och godhe, lather iagh mig ther til altidh finnes godhuil=
lich, Befhaler eder käre Fru Siredh, sampth alth thet eder
kärth ähr, Gudh dhen alzmechtig:te til beskydd, til mycken
lycke och uelmogen, Datum Ylele gårdh dhen 24 junij åhr
1616,

E. a. T. t. w. o. B.

Gödick
Fincke
mp.

Kähre Fru Siredh, lather min hustru
hellssa Edher medh sin khärligh och flittigh tjensth.


Lämmin kiitos tekstin lähettäjälle!

Anu Lahtinen
Viestit: 49
Liittynyt: 19.12.05 17:18
Paikkakunta: Helsinki - Turku

15.03.08 13:13

Tervehdys,

Mainio kirje - sukulinjoista riippumatta Sigrid Vasan vaiheet ansaitsevat varmasti aiempaa perinpohjaisemman tarkastelun, ja hänen elämänsä eri vaiheet ovat kiinnostavia. On myös mainiota, että esim. Google-aineistojen kautta löytyy 1800-luvun aineistoja.

Olen kuitenkin eri linjoilla avioliittovuoden 1587 osalta. 1590-luvun kirjeenvaihdossa ja asiakirjoissa Sigrid mainitaan edelleen neitsyenä. Neito Sigridin häitä Henrik Tottin kanssa suunnitellaan vuonna 1596 Kaarle-herttuan kirjeenvaihdossa. Lukemani alkuperäinen lähdeaineisto on täysin yksiselitteinen: avioliittoa ei ole voitu solmia aikaisemmin. (Ks. esim. Hertig Karls registratur vol. 22, kirje Prinsessa Annalle, päivätty 6.5.1596 fol. 169v.)

Juhana lienee määrännyt 1587 asiakirjassa, että Sigrid tulevaisuudessa solmittavassa avioliitossaan saa tietyt oikeudet Liuksialaan, erityisesti jos hänellä on lapsia. Tällainen tulevaisuuteen suuntautuva lupaus olisi täysin aikakauden asiakirjaperinteiden mukainen.

1500-luvun aatelisnaisten elämää ja avioliittoja tutkineena haluaisin myös korostaa, että yllättävänkin moni 1500-luvun jälkipuolen aatelisnainen avioitui itse asiassa suhteellisen myöhään, jopa yli 30-vuotiaana. Kihlaukset pitkittyivät ja avioliittosuunnitelmat keskeytyivät toisen kihlatun kuollessa, minkä jälkeen kihlattunsa menettänyt saattoi elää pitkäänkin solmimatta uutta kihlausta tai avioliittoa. Lisätietoja esimerkiksi allekirjoittaneen väitöskirjasta tai Mia Korpiolan loistavasta väitöskirjasta "Between Betrothal and Bedding".

Tämä on siis lähdetyöhöni perustuva huomio. Tämä seikka tai sukulinjoihin liittyvät erilaiset tulkinnat eivät sinänsä riistä Sigridin elämäntarinalta sen kiehtovuutta. On totta, että sukuselvitykset ovat usein hukanneet naislinjat ja siten jättäneet meille hankalia arvoituksia. Ymmärtääkseni meneillään on tutkimusta, joten saamme ehkä piankin uutta tietoa aihepiiristä.

Ystävällisin terveisin,

Anu Lahtinen, FT
Historian laitos, TURUN YLIOPISTO

Juhani Pesu

Vaakunaharjoittelua Mitaussa

16.03.08 14:02

Anu Lahtinen,

Minustakin kirje on hieno tuulahdus menneiltä vuosisadoilta ja tuo henkilöt “ulos historiasta”, lähelle.
“Virkakirjeestä” on myös, taitavasti muotoiltuna, tullut henkilökohtainen tervehdys.

Kiitos korjauksesta Sigridin aviovuoden osalta. Palaamme siis jälleen vuoteen 1597, joka on esillä uusimmissa matrikkeleissa.

Se, miksi Rancken on esittänyt vuotta 1587, saattaa olla pelkkä painovirhe. Koska kyseessä Sigridin tapauksessa oli kuninkaantyttären avio ja poliittinen siirto, on mahdollista toki sekin, että aviokontrahti on solmittu jo kymmentä vuotta varsinaista hääpäivää aiemmin (tätä tapahtuu täällä Orientissa edelleen).

Vuonna 1588 Henrik Claesson Tottin tiedetään olleen ylioppilaana Rostockissa ja seuraavana vuonna Helmstädtissä. Yleisesti hänen katsotaan olleen noin viisi vuotta Sigridiä nuoremman.

Se, että Sigrid naitettiin “herttuanmiehille” , silmälläpidon alaiseksi, todistuu mielestäni sillä, että hänen toinen puolisonsa, Nils Nilsson Natt och Dag, oli aiemmalta viraltaan Kaarle-herttuan Christina-puolison hovimestari.

Henrik Claesson ei osoittautunut tottelevaiseksi vasalliksi, vaan siitti Sigridille lapsia (“laillista kuningaslinjaa”) solkenaan ja joutui lopulta
vuonna 1599 pakenemaan Puolaan perheineen.

Epäselvyys lasten nimien ja syntymäaikojen suhteen juontuu juuri pakomatkalla syntyneistä. On myös mahdollista, että Sigrid Vasa on
miehensä kuollessa (1602/1603) ollut raskaana. Täten viimeinen lapsi, tai mahdollisesti kaksoset olisivat syntyneet postuumisti Henrikin
poismenon jälkeen.

Tiedämme varmuudella Henrikin haaveiluista hiukan ennen kuolemaansa. Mitaun kaupunginmuseossa Kuurinmaalla säilytetään dokumenttia, johon hän vuonna 1600 on kirjoittanut nimensä “Heinrich Tått zu Siundeby” ja piirtänyt itselleen ja lapsilleen nelikenttäisen vaakunan. Kentistä vain yksi
sisältää Tottien perinteisen motiiviin, muut ovat Vasa-suvun tunnuksia. Koko komeuden Henrik kruunasi Ruotsin majesteetillisella kruunulla.

Kuollessaan Henrik Tott oli juuri 30 täyttänyt. Mies parhaissa voimissaan. Koituiko tottelemattomuus turmioksi? Oliko vaakunanraapustelu se
viimeinen pisara?

Parhain terveisin

Juhani Pesu

Villa Abdul Salam

Juhani Pesu

Nettitietojen julkaisu

28.06.08 16:13

Suomen Sukututkimusseuran Genos-lehti on julkaissut tuoreimmassa numerossaan Alftan-kronikkaa koskevan artikkelin.

Kyseinen artikkeli nojaa Isonkyrön kronikkalöydön ja eräitten tuomiokirjatietojen osalta SSS:n sukulistalla ja Suku Forumilla,
julkaistuihin tietoihin ( Emerentia-ketjut)

Nettikeskusteluihin, löytöjen ensiesittelypaikkana ei kuitenkaan ole,
Genoksen päätoimittajan mukaan, voitu viitata, eikä myöskään löytöjen esilletuojia ole muutenkaan artikkelissa muistettu esim. acknowledgement-
tyyppisesti.

Koska kyse on nettikeskustelujen arvosta yleisimminkin, voisi
oheinen keskusteluketju kiinnostaa myös Agricolan kirjoittajia & lukijoita.

http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=3440

Terveisin

Juhani Pesu

Juhani Pesu

Magnus von Celsen rooli

30.06.08 12:29

Olen tänä aamuna tuonut Suku Forumilla esille Alftan-kronikan
Ruotsissa julkaisuun oleellisesti vaikuttaneen valtakunnanhistorioitsija
Magnus von Celsen roolin kysymysmerkeillä.

Samoin olen esittänyt, että Ruotsissa on ollut liikkeellä Alftan-kronikan
toinenkin sivu, koskapa Kaarina Maununtyttären historioitsija A. G. Ahlqvist
viittaa teoksessaan Emerentia Tottiin kuningasparin jälkeläisenä.

Tämä tieto ei voine olla peräisin Isonkyrön kronikkaversiosta, joka tuli
julkisuuteen vasta toissavuonna SSS:n sukulistalla avaamassani keskustelussa (Emerentia Tott).


Viesti, pienin korjauksin, alla:

Kiitos huomiosta. Olen etsimässä tämän kirjan ensipainosta kokoelmiini.
Kiitän etukäteen mahdollisista vinkeistä.

Palaan tuhon eilen esittämääni kysymykseen von Celsen motiiveista
Alftan-kronikan julkaisuun.

Mielestäni valtakunnahistorioitsijan vakanssi tuolloin oli, ainakin jossain
määrin, poliittinen. He kirjoittivat yleensä sitä mikä kulloinkin oli vallanpitäjien intressissä. He tulkitsivat historiaa ja heillä oli
usein hallussaan "valtakunnansalaisuuksia", joiden julkaisuhetki ei vielä ollut tullut.

En yhtään ihmettelisi, vaikka von Celsellä olisi ollut hihassaan vielä kronikan toinenkin sivu, johon ykkössivun "patriarkaalisuutta" painottamalla viitataan. Ehkä ykkössivun julkaisu hänen toimestaan oli "koepallo".

Tuntematta Ruotsin historiaa kovinkaan hyvin kronikan julkaisuajalta, en osaa sanoa oliko meneillään jokin ERIK XIV-ajan "rehabilitointi"-projekti tms.

Suomalaisen provinssipapin kirjoitelmaa ei julkaista Ruotsin historiassa faktana, ilman tarkoitusta.

Olisi siis tutkittava tuon ajan poliittinen ilmapiiri ja von Celsen ura erityisesti.

Se, että kronikan kakkossivu on ollut Ruotsissa vanhastaan, tulee esille
eilisestä ASF-sitaatista, jossa toimituskunta viittaa Emerentiaan
Kaarina Maununtyttären jälkeläisenä, lähteenään A.G. Ahlqvistin vuonna 1874 julkaisema Kaarina Maununtyttären elämänkerta.

Ahlqvistin lähde ei ole voinut olla Loenbom, joka mainitsee kronikassaan
Emerentia Tottin Abraham Erici Alftanin äitinä, mutta ei anna hänelle
omaa sukupuuta, kuten Isonkyrön kakkossivu tekee.

Isonkyrön kronikka, joka vasta toissa vuonna tuli yleiseen tietouteen
avaamassani Emerentia Tott-ketjussa, ei varmaankaan ole voinut olla
Ahlqvistin lähde. Kuinka hän olisi osannut sellaista etsiäkään Isonkyrön
kirkon sakastiin kätketystä inventaari- ja dokumenttikirjasta?
Koska olen estetty kirjoittamasta avaamaani ketjuun SSS:n sivuilla, pyydän osoittamaan
mahdolliset kommentit Agricolaan.

Terveisin

Juhani Pesu
Viimeksi muokannut Juhani Pesu, 30.06.08 13:21. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Juhani Pesu

Magnus von Celse

19.07.08 09:59

Magnus von Celse, Ruotsin valtakunnanhistorioitsija (rikshistoriograf), joka
henkilökohtaisesti luovutti von Stiernmanin hallussapitämän Alftan-kronikan
assistenttinsa Samuel Loenbomin julkaistavaksi oli Hälsinglandissa sijaitsevan
Alftan-pitäjän kappalaisen Nicolaus Magni Alptaneuksen (ALFTANEUS) pojan pojan poika.

Magnuksen isoisä, Vanhan Uppsalan kirkkoherra Magnus Nicolai, käytti
sukunimenään Metagrius- , Celsius- ja lopulta Helsingus- sukunimiä. Hän oli syntynyt Alftassa 16/1/1621.

Merkillepantavaa on, että Kaarina Maununtyttären isän sukunimeksi on
annettu Helsing ja sekin, että hän oli syntynyt, von Stiernmanin mukaan, Anga gårdissa Borgsjön pitäjässä Medelpadissa.

Ja vielä sekin, että Erik XIV sihteerinä tunnettu Mårten Helsing oli juuriaan
talonpojan poika Ljusdalin pitäjästä, joka on Hälsinglandissa, aivan Borgsjön
naapurissa.

Kuten Alftan-kronikan lukeneet muistavat, suvun kantaisäksi annetaan
kuningas Erikin sihteeri Hans Eriksson, joka omisti kuninkaankartanoita mm.
Hälsinglandissa ja Alftassa, sekä toimi Hälsinglandin & Medelpadin lainlukijana.

Yllä mainitun huomioonottaen, on mahdotonta ajatella, että valtakunnanhistorioitsija olisi aktiivisti ajanut Alftan-kronikan julkaisua Ruotsissa, varmistumatta ensin sen tietojen luotettavuudesta. von Celse ja Loenbom tuskin olisivat asettaneet tutkijankunniaansa vaakalaudalle julkaisemalla suomalaisen provinssipapin mielikuvituksesta syntyneen sepustuksen.

Löenbomin "Katsauksia Ruotsin historiaan"-teokseen kirjattu Alftan-kronikka sisältää myös Emerentia Tottin nimen.



Terveisin

Juhani Pesu
Viimeksi muokannut Juhani Pesu, 20.07.08 10:04. Yhteensä muokattu 5 kertaa.

Juhani Pesu

Hopeakannun arvoitus

20.07.08 09:59

Missä on Alftanien kuuluisa hopeakannu, josta tämän viestiketjun alussa mainitsin?

Axel Bergholmin mukaan:
Alftanin suvussa oli tarinan mukaan ollut Erik XIV jossain PERHEJUHLASSA lahjoittama hopeakannu, jonka KAHDESSA SALAKUHMUSSA säilytettiin pieniä pärmäkirjoituksia TUON LAHJAN TARKOITUKSESTA JA KANNUN OMISTAJISTA, kunnes erään neiti Frosterus’en holhoja Kokkolassa, kauppaneuvos Kyntzell, möi sen tämän vuosisadan alussa kultasepälle Tukholmassa.
Tämä 111 luodin hopeakannu on voitu varmuudella verifioida Taivassalon tuomiokirjoista Alftanien perintöriitojen yhteydessä. Sen paino oli 111 luotia
( 1 kg 474 gr) ja kannun tuolloinen arvo on vastannut pienehköä kartanoa (vrt. Sukulistan Emerentia Tott-keskustelu).

Perintökiistoissa pisimmän korren veti Isonkyrön pastori Israel Alftanus, jolta kannu siirtyi Lohtajan rovastin Johan Alftanuksen haltuun
ja tältä edelleen Magdalena Alftanille (1739-1778), joka oli aviossa Lohtajan rovasti Jacob Frosteruksen kanssa. Magdalena kuoli v. 1778 ja Jacob Frosterus v. 1794. Heidän tyttärensä holhoajana toiminut kokkolalainen kauppaneuvos Kyntzell on siis se henkilö, jonka kautta Alftanien hopeakannu siirtyi Tukholmaan 1800-luvun alussa.

Miksi kannu annettiin?

Kyseessä on Erik XIV PERHEJUHLASSA lahjoittama kannu. Tuo perhejuhla on voinut olla esimerkiksi Kaarina Maununtyttären veljentyttären
Sofian avio Alftan-suvun kantaisän ja kuningas Erikin sihteerin Hans Erikssonin kanssa. Avion olisi silloin tullut tapahtua ennen Erikin
kukistumista, 1560-luvulla. Tämä edellyttää myös sitä, että kuningattaren veli on ollut Kaarinaa huomattavasti vanhempi ja veljentytär vain hiukan tätiään nuorempi. Tämä on toki mahdollista. Kannun lahjoitus on voinut tapahtua myös jonkin muun, meille tuntemattoman perhetilaisuuden yhteydessä Erikin hallitusaikana.

On varsin luonnollista, että Erik halusi muodostaa ympärilleen oman sukuverkostonsa, jonka lojaalisuuteen hän voi täysin luottaa. Velipuolet ja Ruotsin ylhäisaatelisto olivat Erikille jatkuva pelon ja epäluuulon aihe, eikä suotta, kuten historia sittemmin osoittaa.

Hans Eriksson (Alftan) on varmaankin ollut jo Kustaa Vaasan ja sitten Erikin seniorisihteerinä toimineen Mårten Helsingin sukulainen Hälsinglandista.
Sekä Hans Eriksson, että Mårten Helsing ovat taas voineet olla samalta seudulta polveutuvan Kaarina Maununtyttären sukua, kuten eilisessä
viestissäni uumoilin. Kaarina Maununtytär ei näin olisikaan “pähkinänmyyjä tukholmalaiselta torilta”, vaan Erikin sisärenkaan esilletoimittama
“poliittinen” valttikortti. Liikkeen “primus motor” on saattanut olla juuri vanha ja ovela Mårten Helsing, joka turhaan oli yrittänyt naittaa Erikiä Euroopan
kuningashuoneitten prinsessoille.

Miltä kannu näytti?

Hopeakannussa on saattanut olla piirteitä alkavaan jos kohta vasta 1600-luvulla kukoistaneeseen barokkiin. Se on Alftan-suvun perimätiedon mukaan sisältänyt nuo “salakuhmut”, joihin on kätketty tietoja lahjan tarkoituksesta (esim. Erik XIV lahjakirja) ja omistajista (esim. Abraham Alftanin 1695 laatiman kronikan alkuperäiskappale), mikä sen luonnollisempaa?! Kannu palveli suvun arvoasiakirjojen kätköpaikkana, kuten talonpojilla kapioarkku, tai aatelisilla rahakirstu.

Tiedämme myös että viestit olivat “pärmäkirjoituksia”, jolla Bergholm tarkoittanee pergamenttipaperille kirjoitettua pienikokoista tekstiä. Näin esim. kronikka on saatu sopivan pieneen ja helposti kätkettävään muotoon.

Onko kannu edelleen olemassa?

Kauppaneuvos Kyntzell oli kokkolalaisten kunnioittama ja muuallakin Pohjolassa tunnettu merkkihenkilö.

Koska hän on myynyt hopeakannun holhoamansa neiti Frosteruksen puolesta ja ilmeisesti perikunnan nimiin, on varsin luultavaa, että kannun myynti on mainittu Frosterus-perukirjoissa, mahdollisesti kuitti liitteenään.

Jos ostaja, “tukholmalainen kultaseppä”, on dokumenteissa nimeltä mainittu, lienee kannun jäljitys hyvinkin mahdollista. Kultaseppä tuskin on sulattanut
Ilmiselvää arvoesinettä metalliksi, vaan on myynyt sen edelleen Ruotsin linnoihin, tai kartanoihin. On jopa mahdollisuuksien rajoissa, että kannu olisi
ostettu “kuninkaalliseen hopeakamariin” ja näin palannut Ruotsin hovin haltuun.

Jos kannu löytyy, ehkä salalokeroihin kätketyt viestitkin ovat säilyneet?!

Odotamme sitä päivää!

Terveisin

Juhani Pesu
Viimeksi muokannut Juhani Pesu, 20.07.08 17:09. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Juhani Pesu

Mårten Helsing

20.07.08 17:07

Siinä missä Jöran Persson edusti Erikin sisäpiiriin pesiytyneitä mustia voimia, Mårten Helsing näyttäytyy positiivisessa ja rakentavassa
valossa.

Hän oli se Erikin sihteereistä, joka lähetettiin v. 1557 tunnustelemaan aviomahdollisuuksia Englantiin, prinsessa Elisabethiin
(myöhemmin kuningatar Elisabeth I) nähden. Helsing oli mukana myös vuoden 1561 toisella tunnustelumatkalla yhdessä Nils Gyllenstiernan kanssa,
jolta Gyllenstierna kirjoittaa Erikille mm. seuraavaa:
Intet tecken finnes till att hon skulle leva ett okyskt liv, däremot många på hennes jungfrulighet, blygsamhet och goda seder, så att jag skulle
vilja med mitt liv gå i borgen för hennes kyskhet. Hon är skön och vältalig och i hög grad värdig Ers Majestät, enligt min
uppfattning mer än någon annan i hela Europa.
Ajatus aviosta Ruotsin kuninkaan ja Englannin kuningattaren välillä oli kuitenkin sula mahdottomuus tuon ajan valtapoliittisessa
pelissä, eikä koskaan toteutunut. Erikin riippana oli lisäksi hänen epävakainen maineensa ja sekin, että Kustaa Vaasa katsottiin
“talonpojan pojaksi” Euroopan degeneroituneissa hovipiireissä.

Ajatusta Skotlannin Maria Stuartin nainnista viriteltiin hetken, samoin lopputuloksin

On oireellista, että Mårten Helsing mainitaan jälleen Erikin ja Kaarina Maununtyttären suhteen varsinaisen syttymisen yhteydessä v. 1565,
jolloin Kaarina ensikerran sai seurata kuningasta sotanäyttämölle. Kaarinan lisäksi seurueeseen kuuluivat mm. sihteerit
Jöran Persson, Mårten Helsing ja kuninkaan “svarte ryttare”.

Jöran Persson kärsi hivuttavan ja tuskallisen kuoleman kidutettuna, mestattuna ja teilinpyörään teilattuna v. 1568. Myös hänen noitana pidetty äitinsä Anna tuomittiin kuolemaan poikansa rinnalla, mutta onnistui heittäytymään hevosten jalkoihin matkalla teilipaikalle ja taittoi niskansa.
Hänen ruumiinsa seivästettiin ja haudattiin matkan varrelle metsään.

Mårten Helsing käänsi latinaksi, enimmäkseen huvikseen, mutta myös oppiakseen ranskaa, joukon tuon ajan historiallisia matkakertomuksia,
joskus varsin koomisinkin seurauksin. Nuo katkelmat jättävät hänestä jälkipolville näköisen kuvan Ljusdalin maalaispojasta, joka
huumorinpilke silmäkulmassaan eteni prinsessa Elisabetin sulojen tunnustelijaksi ja tuotti sittemmin Ruotsin valtaistuimelle sen
ensimmäisen ja ainoan talonpoikaiskuningattaren.

Terveisin

Juhani Pesu
Viimeksi muokannut Juhani Pesu, 21.07.08 10:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Juhani Pesu

Jöran Persson

21.07.08 10:45

Jöran Perssonin kova kohtalo selittyy sillä, että häntä pidettiin yleisesti
Erik XIV "takapiruna" ja vastuussa Erikin-ajan murhatöistä.

Hänen asiaansa ei lainkaan parantanut se, että Persson oli se henkilö, jonka Erik lähetti lukemaan syytepuhetta Juhana-herttualle tämän viruessa vankina
Vaxholmassa.

Oratorio, jossa Juhanaa syytetään saatanan vaikutukselle alistumisesta
ja verrataan kuninkaallisia veljeksiä Kainiin ja Abeliin on säilynyt jälkipolville sellaisenaan Jöran Perssonin pojan, Erik Jöransson Tegelin Erik XIV kronikassa.

Ei ole tiedossani liittikö Tegel opukseensa myös Juhanan vastauksen, joka kuului:

"Min sak och gärning skola kejsare, konunger, furstar och herrar döma om, och icke du, din prästekläpp”.

Loukkaus osui sattuvasti Jöran Perssoniin, joka oli papinpoika Salasta ja äitinsä “Red-Deja”, ennen aviotaan Curatus Petruksen (Perssonin katolinen pappisisä) taloudenhoitajana toiminut, myöhemmin noidaksi kutsuttu Anna.

Terveisin

Juhani Pesu

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”