Juhani Pesu

Erik Jöransson Tegel

Kovaonnisen Jöran Perssonin poika Erik Jöransson Tegel, ajalle oireellisesti,
sai siis palata Ruotsin hovin suosioon ja toimi mm. kuningas Kustaa Adolfin
valtakunnanhistorioitsijana (rikshistoriograf), samalla vakanssilla, jonka
myöhemmin täytti Alftan-kronikan julkaisuun niin oleellisesti vaikuttanut
Magnus von Celse.

Hänen näkemyksensä Erik XIV ja isänsä Jöran Perssonin ajasta julkaistiin
Anders Anton von Stiernmanin toimesta, esipuheella ja kommenteilla v. 1751.

von Stiernman on juuri se henkilö, jonka postuumeista kokoelmista Magnus von Celse, omakätisesti, siirsi Alftan-kronikan Loenbomin jukaistavaksi "Upplysningar i Svenska Historien-sarjassa v. 1773.

On siis juuri niin kuin uumoilin; 1750-1780-luvuilla oli ilmeinen "tilaus"
Erikin-ajan ja jopa Jöran Perssonin rehabilitoinnille. Alftan-kronikan julkaisu
on osa sitä!

Miksi kronikan toista sivua (matriarkaalista sukupuuta) ei koskaan
tuotu esille Ruotsissa isänpuoleisen sukupuun rinnalle?, jää arvailujen
varaan. Ajoiko aika ja "tilaus" ohi? Muuttuivatko poliittiset suhdanteet?

Tieto Emerentia Tottista Erik XIV ja Kaarina Maununtyttären jälkeläisenä
on joka tapauksessa ollut Ruotsissa jo varhain, varsin kauan ennen Isonkyrön dokumenttilöytöjä vuonna 2006.

Terveisin

Juhani Pesu
Viimeksi muokannut Juhani Pesu, 28.07.08 10:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Juhani Pesu

Erik XIV muotokuva

Kuva

Luin hiljattain hauskan brittiartikkelin, jossa Englannin aateliston nuoret vesat
poseerasivat valokuvaajalle esi-isiensä muotokuvien rinnalla.

Oli suorastaan hämmästyttävä huomata, kuinka esi-isien prominentit
piirteet periytyivät jälkipolville vuosisatojen takaakin.

Erik XIV on olemassa useitakin aikalaismuotokuvia, joista nettisoitteessa:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... Sweden.jpg

on se merkittävin. Teos on maalattu Erikin elinaikana n.v. 1560 ja kuuluu nykyisin Ruotsin Nationalmuseumin kokoelmiin.

Harvemmin julkisuudessa näkyneet Erikin ja Kaarinan tupla muotokuvat ovat mm. Tegelin opuksen kuvaliitteinä. Toivon saavani skannauksen näistäkin näkösälle pikapuoliin.

Hans Holbeinin tunnettu muotokuva prinsessa Elisabethista Erikin kosion aikoihin on nähtävänä nettiosoitteessa:

http://www.artnet.com/Artists/LotDetail ... F598A4A237


Terveisin

Juhani Pesu

Juhani Pesu

Kuvista

Eric Jöransson Tegelin "Konung Erics den XIV:des historia"-opukseen kuuluvat muotokuvat Erikistä ja Kaarinasta on nyt onnellisesti saatu siirrettyä ketjuun
Annastiina Mäkilän ystävällisellä avulla ja potretit kirjasta kuvanneen Jan Strangin luvalla. Heille kaunis kiitos!

Tegelin kirja julkaistiin vuonna 1751 Anders Anton von Stiernmanin toimesta.
Muotokuvien tulee olla siis tätä edeltävältä ajalta.

Tiedossani ei ole tekijän (tekijöiden) nimiä. Mustabarettisesta ja "akateemisesta" Erikin nuoruudenkuvasta on pitkä matka vallan symbolien ympäröimään ja ajan hallitsijamuotokuville tyyppilliseen majesteettimuotokuvaan. Samasta, vanhemmasta ja vallanrasittamasta miehestä on toki kyse!

Sanotaan, ettei Kaarina Maununtyttärestä ole säilynyt ainuttkaan
hänen elinaikanaan valmistunutta kuvaa. Olisiko tämä se varhaisin ja mahdollisesti näköisin?

Terveisin

Juhani Pesu

Juhani Pesu

Liuksiala

Muutamia mielenkiintoisia poimintoja vuonna 1913 ilmestyneestä Aakkulan “Liuksialan kartanon vaiheita”:

-20 maaliskuuta 1576 Juhana III lahjoitti kartanon irtaimistoineen Kaarina Maununtyttärelle

-kartanoon kuului tuolloin 26 taloa veroineen

-kartano käsitti 28 huonetta ja 47 tuolloin harvinaista lasi-ikkunaa

-Kaarina saapui Liuksialaan kesäkuussa 1577 mukanaan 7 naista “seuranpitoa varten”, että apulaisiksi ja 13 miestä, joissa
kuninkaan määräämä avustaja Liuksialan olojen järjestämiseksi sekä 3 pappia ja 4 messuteiniä. Tavaroita saattamassa oli
4-miehinen suojelusväki Poriin saakka.

-29.8.1577 Juhana lisäsi lahjoitukseensa 4 taloa (Suoramaan kylän). Kuningas lupasi lisäksi lähettää Turun linnan päällikön
Bertil Ericssonin mukana 14 luodin painoisen hopeakannun ja vielä vastaisuudessa muutakin hopeaa. Lisäksi kuningas lahjoitti
seuraavan talven varaksi 10 härkää ja 5 paria vetohärkiä ja 8 puntaa viljaa. “Näillä lahjoituksilla tahtoi kuningas hyvittää Kaarina Maununtytärtä, joka kirjeellisesti oli pyytänyt saada poikansa Kustaan luokseen. Mutta kuningas oli lähettänyt nuorukaisen ulkomaille, ettei häntä olisi käytetty välikappaleena kuninkaallisen perheen tuhoamiseen.”

-17.6.1581 Kaarina Maununtytär sai kuninkaalta vahvistuksen Liuksialaan ja muihin lahjoituksiin eliniäkseen

-22.10.1582 Juhana lahjoitti vielä 11 taloa

-23.10.1590 kuningas määräsi annettavaksi Turun linnasta vuosittain 10 tynnyriä suolattua turskaa ja silakoita

-Sigrid Vasa sai 21.8.1587 rintaperillisen oikeudet Liuksialan kartanoon ja sen ympärillä olevien 23 kylän veroihin ja muihin etuihin,
talojen lukumäärä oli 69

-Juhana III kuoltua hänen veljensä Kaarle IX vahvisti Kaarina Maununtyttären saamat lahjoitukset. “Vahvistus koski kaikkia niitä etuja,
mitä edellinen kuningas oli “rakkaalle Liuksialan Kaarina-rouvalle” suonut, “minkä nimellisiä olivatkaan ja missä maakunnassa, voutikunnassa,
kihlakunnassa ja pitäjässä voivat olla, mitään erottamatta”.”

-Kaarina Maununtyttären rakennuttaman päärakennuksen hirret sanotaan tuodun Rautalammilta

-Kaarina Maununtyttären seurana asui naissukulainen, “ehkä veljentytär”

-rakennuksen alla olevaan kellariin sanotaan, paikallisen tarinan mukaa, Kaarina Maununtyttären “muurauttaneen erään Erik XIV tyttären, jonka nimeä ei kuitenkaan mainita”.

-Kaarina kuoli Liuksialassa13.9.1612 kuudenkymmenen kolmen vuoden ikäisenä

-Sigrid Vasa oli Liuksialan periessään 46-vuotias

-1594 kuningas Sigismund vahvisti Sigridin oikeudet Liuksialaan ja sen ympärillä oleviin 75 taloon Kangasalan ja Pirkkalan pitäjissä.

“Samassa anomuskirjessä Sigrid myöskin valitti kuninkaalle, ettei hän saanut Juhana-kuninkaan lupaamaa 6,000 taalarin morsiuslahjaa täydellisenä ja että suurella vääryydellä ja väkivallalla häneltä oli anastettu muutamia saaria , myllypaikkoja ja Liuksialan kartanoon kuuluvien tilojen takamaita. Tähänkin vastasi Sigismundo ystävällisesti ja lupasi ottaa hänet “turviinsa, suojaansa ja vastuuseensa”.’’

-“Sigrid-rouva näyttää olleen ponteva ja itsekäs nainen, joka koetti valvoa etujaan aina välittämättä edes oikeudesta.”

- “Henrik Tott joutui kuningas Kaarle IX epäsuosioon, samoin puolisonsa Sigrid rouvakin. Kaarle XI puolisolle tämä oli kirjeessä valittanut
kärsineensä suurta vääryyttä kuninkaan puolelta isänsä perintöön ja Juhana-kuninkaan lahjoituskirjelmään nähden. Tähän vastasi kuningas
Suomen käskynhaltijan kautta kovin tylysti ja ankarasti kutsuen Sigrid Tottia veljensä äpärälapseksi, ja siten kieltäen hänen perintöoikeutensa.

Edellisten lainausten yhteenvetona seuraavaa:

On selvää, että Juhana III tunsi huonoa omaatuntoa velipuolensa Erikin lesken kohtalosta, joskaan ei varmaankaan vallananastuksestaan ja
Erikin pois päiviltä saattamisesta. Vasat pitivät tunnetusti huolta “naisväestään”. Se oli heille kunnia-asia.

Samaa ei voida enää sanoa Kaarle-herttuasta, joka nousi valtaistuimelle Kaarle IX nimellä. Hänestä Henrik Tott ja Sigrid jälkeläisineen
olivat henkilökohtainen uhka ja suuren epäluulon aihe, kuten Sigridin kutsuminen “äpärälapseksi” osoittaa.
Pelko syrjäyttää jopa traditionaalisen kohteliaisuuden.

Henrik Tot oli menetellyt vastoin herttuoiden toiveita siittämällä “laillista kuningaslinjaa” solkenaan. Hän sai maksaa sen hengellään.
Sigridiä n. viisi vuotta nuorempi Tott kuoli epäselvissä olosuhteissa Riiassa, kesken “vaakunaharjoittelujaan”, vain n. 30-vuotiaana.

Sigrid naitettiin seuraavaksi “varmalle herttuanmiehelle” Nils Nilsson Natt och Dagille, joka oli aiemmalta viraltaan Kaarle-herttuan (Kaarle IX) Christina-vaimon hovimestari!

Mielenkiintoista Alftan-kronikan kannalta on tuo perimätieto Kaarinan “veljentyttärestä” hänen seuralaisenaan Liuksialassa.
Eräs veljentyttäristähän oli juuri Alftan-suvun kantaäiti Sofia, Hans Erikssonin puoliso. Oleskeliko Sofia miehineen siis Liuksialassa?

Tarina Liuksialan kellareihin teljetystä/haudatusta Erik XIV (mielipuolesta?) tyttärestä lienee vailla perää ja vain kansan suussa
syntynyttä legendaa.

Juhanan Kaarinalle lahjoittama 14 luodin painoinen hopeakannu kalpenee
sen 111 luodin hopeakannun rinnalla, jonka Alftanit olivat saaneet kuningas
Erikiltä lahjaksi perhetilaisuudessa. Tämä kannu säilyi todistettavasti (Taivassalon tuomiokirjat) suvun hallussa aina 1800-luvun alkuun asti.

Terveisin

Juhani Pesu

Juhani Pesu

Genos-lehden Alftan-artikkelista

Modernin Alftan-tutkimuksen suurin karhunpalvelus on selittää suvun varhainen kronikka itseasiassa ikäänkuin Johan Abrahamsson Alftanin kertomaksi ja omalta äidiltään kuulleeksi.


Pistämällä Johan Abrahamssonin suuhun lauseen:

Quote:

af dessan öfren skrifne är jag på fäderna utkommen och hörde ofta min saliga moder Emerentia TORSK
härom tala och med förnämliga Män konferera.

Unquote:

kajotaan radikaalisti itse historialliseen teksiin muuttamalla sen sanomaa ja jopa painetussa tekstissä olevaa sukunimeä, paremmin
artikkelinkirjoittajaa tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi

Teksti kuuluu alkuperäisessä asussaan seuraavasti:

Quote:

Af dessa ofwanskrefne är jag på Fäderne utkommen, och hörde ofta min sal. Moder Emerentia Tott, här om tala, och med
förnämliga Män conferera. Datum Hattula Prästegård den 6 Martii 1695.

Abraham Alftanius

Praepos. & Past. Hattulensis, aetatis 65.

Unquote:

Puuttumatta lainkaan jopa yksittäisten ruotsinkielen sanojen uudelleenmuotoiluun genoskirjoittajan toimesta, koko kronikka-asetelma
järkkyy tämän, mitä erikoisimman tekstintulkinnan ja –muokkauksen myötä.

JOHAN ABRAHAMSSON ALFTANUS EI ITSE ASIASSA SIIS ENAA KOPIOIKKAAN ISANSA ABRAHAMIN MUISTIINPANOJA, VAAN TALLENTAA TORSK-AITINSA KERTOMAA!

Näin Alftan-sukuun vain avion kautta kuuluvasta ja varsin vaatimattoman taustan omaavasta tilanhoitaja Torskin tyttärestä leivotaan
Alftan-Tott-ja Vasa-sukujen legendaarinen kronikoitsija, joka toistuvasti näistä kuuluisista suvuista JOHAN- pojalleen kertoi ja Alftan-Tott-Vasa-sukuasioista ylhäisten miesten kanssa neuvotteli (s.o. juonitteli).

Olen jo aiemmin todennut tämän hypoteesin sulaksi mahdottomuudeksi.

Torskin tyttären avio Abraham Erici Alftanin kanssa kesti vain hiukan toistakymmentä vuotta. Jo vuonna 1674 leski Abraham Erici Alftan nai Katarina Schraderin), joka omien lastensa (Carin ja Abraham Johan), lisäksi toimi yli neljännesvuosisadan ajan hoivaajana ja kasvattajana puolisonsa edellisen avion varhain orvoksi jääneille lapsille, joihin kuului myös kronikan “äidiltään oppinut” Johan Abrahamsson Alftanus. Jos joku JOHANILLE Alftan-Tott-Vasa-suvuista kertoi, hänen elossa edelleen olleen isänsä Abraham Erici Alftanuksen lisäksi, se lienee ollut Katarina Schräder, olen todennut.

Keitä olivat sitten nämä ylhäiset miehet (ei siis kylän akkalauma)? Mitkä olivat heidän motiivinsa? Miksi he eivät neuvotelleet Johanin ELOSSA OLEVAN Abraham-isä kanssa tämän suvusta, vaan haastattelivat asiaatuntematonta vaimoparkaa, kuten viimeisimmän Genos-lehden artikkelin mukaan voisi päätellä?!

Kestämätöntä!


Historiantutkimuksen tehtävänä ei mielestäni ole muuttaa olemassaolevia historiallisia dokumentteja kirjaimellakaan!

Miten on siis mahdollista, että Alftan-kronikka tulisi lukea toisin kuin se on kirjoitettu ja jopa kehittää kronikan kertojaksi alkuperästekstissä kokonaan
mainitsematon, sukuun naitu henkilö? Lopputulos esitellään Genos-sivuilla lähes ainoana mahdollisena “totuunena”, etsimättä lainkaan kronikan avainkohdalle loogisempaa selitystä.

Kronikan ytimenä on ja pysyy se, että Hattulan rovasti Abraham Erici Alftanus kirjoitti muistiin sukujensa (Alftan-Tott-Vasa) tarinan Hattulan pappilassa 6.3.1695 siten kuin hän sen omalta äidiltään Emerentia Tottilta oli kuullut suoraan kerrottuna ja seuraamalla niitä neuvotteluja, joita Emerentia Tott kävi omasta kuninkaallisesta Vasa-suvustaan ylhäisten miesten kanssa.


On mitä suurinta ylenkatsetta menneiden polvien historiankirjoituksia ja -kirjoittajia kohtaan epäillä, etteivät 1700-luvun suuret ruotsalaiset historioitsijat, sen aateliston ja erityisesti kuningas Erikin-ajan asiantuntijat, von Stiernman & von Celse olisi tunnistaneet Emerentia Tottin nimeä asiaankuulumattomaksi, vaan olisivat sponsoroineet omalla aktiivilla panoksellaan kokoajana (von Stiernman) ja julkaisijana (von Celse) Ruotsin historiaan tuulestatemmattua tietoa kuningassuvusta.

Anders Anton von Stiernman (Ruotsin aateliston expertti ja kronikoitsija) toki tiesi kuka Emerentia Tott oli ja Magnus von Celse (Ruotsin valtakunnahistorioitsija) epäilemättä tietoisesti ja tarkoituksella toi hänen ylhäisen nimensä yleiseen tietouteen toimittaessaan Alftan-kronikan assistenttinsa (Loenbom) julkaistavaksi vuonna 1773.

Olen Suku Forumilla toistuvasti esittänyt huolestumiseni Alftan-artikkelin
ydinkohdan ontuvasta hypoteesista. Toivottavasti se korjataan lehden
seuraavassa numerossa.

Asia on tuiki tärkeä, koska hypoteesi "nimisekkaannuksesta" on ollut
lähes kaikkien 1900-luvun jälkeisten Alftan-tutkijoitten lähtökohta
Emerentia Tott-nimen tulkinnassa.

Koska viestitysmahdollisuuksiani on jälleen radikaalisti rajattu SSS:n
Suku Forumilla, toivon mahdollisia kommentteja Agricolaan.

Terveisin

Juhani Pesu

Villa Abdul Salam

caput
Viestit: 19
Liittynyt: 16.08.08 19:09

Tunnut Juhani kovasti luottavan Magnus von Celsen julkaisemaan ja sinulle mieluisaan tietoon. Kuitenkin toteat Celsenkin kopioineen "tietonsa" von Stiernmanilta.

Lainaus alkaa:
von Stiernman on juuri se henkilö, jonka postuumeista kokoelmista Magnus von Celse, omakätisesti, siirsi Alftan-kronikan Loenbomin jukaistavaksi "Upplysningar i Svenska Historien-sarjassa v. 1773.
Lainaus loppuu.

Ruotsin ritarihuoneen sukuja tutkittaessa vastaan tulee kuitenkin minkälaisia "pommeja" Anders Anton Stiernman on käsistään läpi päästänyt.
Sukujuurien kultaus osattiin mainiosti 1700-luvun Ruotsissa.

Hans Gillingstam ja Kjell-Gunnar Lundholm mainitsevat ÄSF:n Tott-johdannossa myös väärintulinnasta "Tott" - "Hanssdotthr"

ps. Antti Järvenpää taisi ratkaista juuri Emerentia Tottin arvoituksen

Juhani Pesu

Ruotsin valtakunnanhistorioitsija Magnus von Celse on pistänyt maineensa
peliin "sisäänkirjoittaessaan" Emerentia Tottin Ruotsin historiaan, julkaisemalla jo kuolleen von Stiernmanin arkistoista siirtämänsä Alftan-kronikan assistenttinsa (Loenbom) toimesta v. 1773 "Katsauksia Ruotsin Historiaan-sarjassa" (Upplysningar i Svenska Historien, tredje delen).

von Stiernman ei siis ole laatinut Alftan-kronikka, mutta hän ja erityisesti
Alftaneus-sukuinen valtakunnahistorioitsija von Celse ovat tunteneet
erittäin läheisesti Vasa-suvun historian ja siihen liittyen Alftan-kronikan
taustat. Olen viestiketjun alussa jopa esittänyt heille likeisiä sukulinkkejä
Kaarina Maununtyttären isään Magnus Månsson Helsingiin, joka oli kotoisin
Borgsjön pitäjästä Medelpadista, aivan von Celsen (Helsingus-Alftanus) ja
Alftanien naapurista. Samalta seudulta oli kotoisin myös Erik XIV seniorisihteeri Mårten Helsing, jonka kautta Kaarina mahdollisesti esiteltiin
Erikille. Tämä hypoteesi poikkeaa radikaalisti kaikesta aiemmin julkisuudessa esitetystä, mutta on tutkimisen arvoinen.

Antti Järvenpään idea "äiti"-sanan laajemmasta merkityksestä 1600-luvulla
on mielenkiintoinen, samoin hänen esilletuomansa tieto Ermegård Tottista -
joka tosin kuului Tottien Skedebon-linjaan ja oli siten vain hyvin kaukaista
sukua Alftaneille. Joka tapauksessa Antin hypoteesi on verrattomasti parempi
kuin viimeisimmässä Genoksessa lähes "varmana" julkaistu tieto Emerentiasta "virtuaalihenkilönä". Juuri artikkelin ydinkohdassa on kirjoittajalle sattunut ikävä ajatusvirhe, joka on johtanut epäloogiseen hypoteesiin. Tämä tulisi ehdottomasti korjata.

Koska itse kirjoitan avoimesti omalla, todellisella nimelläni, toivon että
tässä ketjussa mahdollisesti kirjoittavat seuraisivat tätä esimerkkiä.
En, periaatteessa, käy kirjeenvaihtoa nimimerkkien kanssa,

Parhain terveisin

Juhani Pesu

Juhani Pesu

Koska samaa asiaa koskeva viestini on poispyhkäisty Suku Forumilta
"Latinaako?"-ketjusta toistan se nyt muistini mukaan tässä:
"Eikö Alftan-ketjussa esitetty aiemmin "kynttilänvalossa tihruiltua"
Elin Mårtensdotteria Emerentia Tottiksi?

Olisiko nyt vain hyväksyttävä se, että Emerentia Tott siinä (kronikassa) seisoo ja sekin, että valtakunnanhistorioitsija Magnus von Celsellä oli aikanaan paremmat eväät sen (nimen) vahvistamiseen, tai hylkäämiseen, kuin kenelläkään nykytutkijoista.

Nimen selitys Emerentia Torskiksi siten, kuin se viimeisimmän Genoksen Alftan-artikkelissa on tehty, ei päde, olen jo useampaan kertaan todennut.

Peräänkuulutan edelleen korjausprosessia?
Toivon todella, että Agricolan Emerentia-ketju osoittautuu edeltäjiään
hedelmällisemmäksi.


Terveisin


Juhani Pesu

Juhani Pesu

Korjaus

Suku Forumin viesti näyttää palanneen alkuperäiselle paikalleen, joten
viestini oli siltä osalta aiheeton. Sanoma on kuitenkin suurinpiirtein sama
sekä siellä, että täällä, eikä suinkaan hukkaanmennyttä, toivon.

Terveisin

Juhani Pesu

caput
Viestit: 19
Liittynyt: 16.08.08 19:09

von Celsen syntyperä

Forumin säännöissa sallitaan nimimerkillä esiintyminen joten jatkan edelleen.

Olet Juhani Sukuforumilla useaan otteeseen vastoin totuutta antanut ymmärtää että Magnus von Celse olisi mahdollisesti sukua Alftaneille.
Svensta adelns ättartavlor kertoo kuitenkin von Celse tai Celsius -suvun kantaisästä aivan muuta:
Tab1,
Nikolaus Magui Travillagaeus, sedan Alptanaeus, f. 1577; bondson från Höglycke by i Asby sn (Ög.); gav sig till Linköping att studera vid den tid, då Stångebro slag stod; skolpräst i Gävle; kapellan i Alfta och Ovanåker 1639;

Ylläolevan tekstin perusteella von Celse, alias Travillagaeus on yhtä vähän Alftan kuin esim. kaksi Suomalainen, Virtanen tai Hämäläinen nimistä ihmistä.
Mihin siis perustat väitteesi?

Juhani Pesu

Re: von Celsen syntyperä

caput kirjoitti:Forumin säännöissa sallitaan nimimerkillä esiintyminen joten jatkan edelleen.

Olet Juhani Sukuforumilla useaan otteeseen vastoin totuutta antanut ymmärtää että Magnus von Celse olisi mahdollisesti sukua Alftaneille.
Svensta adelns ättartavlor kertoo kuitenkin von Celse tai Celsius -suvun kantaisästä aivan muuta:
Tab1,
Nikolaus Magui Travillagaeus, sedan Alptanaeus, f. 1577; bondson från Höglycke by i Asby sn (Ög.); gav sig till Linköping att studera vid den tid, då Stångebro slag stod; skolpräst i Gävle; kapellan i Alfta och Ovanåker 1639;

Ylläolevan tekstin perusteella von Celse, alias Travillagaeus on yhtä vähän Alftan kuin esim. kaksi Suomalainen, Virtanen tai Hämäläinen nimistä ihmistä.
Mihin siis perustat väitteesi?
Nimimerkki "caput" esittäköön kysymyksensä Suku Forumilla, omalla nimellään, kuten siellä on tapana. Vastaus on luvassa.

En Agricolassa avaamassani ketjussa tule kommentoimaan nimettömiä viestejä.

Terveisin

Juhani Pesu

caput
Viestit: 19
Liittynyt: 16.08.08 19:09

Niin sitä pitää!
Muuttuuko antamani vinkki jotenkin oikeammaksi jos ilmoitan nimekseni Matti Möttönen tai jotain muuta. Enhän minäkään voi olla varma nimestä Juhani Pesu. Itse olet tämän ketjua aloittanut mutta mitään erityistä oikeutta sinulla ei ole sen enempää tässä ketjussa kuin myöskään käsiteltävässä asiassa.

Kehoitan kuitenkin nimimerkki Juhani Pesua lukemaan uudelleen Elgenstiernasta von Celse -suvun kohdalta taulun 1 tiedot.
Von Celse -suvulla ei ole yhteisiä juuria Alftanien kanssa.

caput
Viestit: 19
Liittynyt: 16.08.08 19:09

Hopeakannu

Kahvikannu jonka Kyntzell myi Tukholmaan oli tuskin sama kuin Taivassalon perintöriidan kohde:
Mainitset Juhani Isonkyrön pastori Israel Alftanuksen perineen kahvikannun. Hänen pahaksi onnekseen kannu saattoi saada uuden omistajan 19.2.1714.
Napuen taistelun jälkeen Venäläiset joukot ryöstivät ja tuhosivat kaiken lähiseudulla. Erikseen mainitaan Isonkyrön pappiloiden tuho. Kirkkoherra Nils Aeimelaeniuksen sekä kappalalaisten Israel Alftaniuksen ja Johan Heiskiuksen hallitsemat rakennukset tuhottiin, karja teurastettiin ja ratsain liikkuneet joukot polttivat täydellisesti neljä kylää, sillat ja suurimmalta osin kymmenkunta muuta kylää.
Syyskäräjät Isokyrö 18.9.1722
Kustaa Vilkuna: Viha, s.54

caput
Viestit: 19
Liittynyt: 16.08.08 19:09

Yksinpuhelua, joskin puhuja on vaihtunut!

Hopeakannuun edelleen liittyen:
Huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1750 Nils Aeimelaeuksen ruumissaarnan "Menehtyminen ja menestyminen" piti Thomas Stenbäck.
Ruumissaarnassa Stenbäck kuvasi Nils A:n traumaattisia kokemuksia Isonvihan ja asemaa kirkkoherrana. Edelleen saarnassa on tarkka kuvaus koetusta venäläisten väkivallasta.
Vilkuna 2005
T. Stenbäck: Se Cuoleman Catkeruuden Makeuttawa, s 71-75

Klaus Lindgren
Viestit: 1178
Liittynyt: 30.11.05 12:31

Re: von Celsen syntyperä

Juhani Pesu kirjoitti:Nimimerkki "caput" esittäköön kysymyksensä Suku Forumilla, omalla nimellään, kuten siellä on tapana. Vastaus on luvassa.
En Agricolassa avaamassani ketjussa tule kommentoimaan nimettömiä viestejä.
Tällä palstalla nimimerkkien käyttö on edelleen lallista, joten sellaisesta on turha närkästyä. Toisekseen, pyytäisin, että tällä palstalla esitettyihin kysymyksiin ja argumentteihin vastattaisiin myös tällä palstalla, niin muutkin ymmärtävät, missä mennään.

kl

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”