Kalifornian nuorisoprotestimuoti, musiikki ja vapaa rakkaus sopivat meillä Suomessa erinomaisesti rauhanliikeiden houkuttimeksi ja kannatuksen lisäämiseen.
Rakastelkaa, älkää sotiko- iskulause sai ymmärrettävästi laajaa kannatusta houkutellen monia sosialistista terminologiaa käyttäen suorastaan "luokkapetturuuteenkin."
Hippiaatteen mukana Suomeen tuli myös huumeaalto, joka pitkään lakaistiin maton alle piiloon.
Voimakasväriset hippitunnukset elävät kenties yhä spray- töherryksinä.
Puberteettikapinallisuus sai rauhanliikkeissä ohjattua purkautumissuuntaa.
V.Palvo
Yhdistyneet voittajavaltaKunnat YK ja kylmä sota
F.Roosevelt ja W.Churchill antoivat taistelulaiva Prince of Walesilla
14 / 8 1941 Atlantin julistuksen - julistuksen YK: sta.
Prince of Wales upposi kolme kuukautta myöhemmin Malakan rannikolla, mutta julistus jäi voimaan.
YK:ta on totuttu pitämään ylikansallisena maailmanjärjestönä, mutta sellaiseksi sen voisi ehkä sanoa muuttuneen Korean sodan seurauksena -
jos silloinkaan.
Korean sotahan alkoi Pohj.-Korean, Kiinan ja Stalinin Neuvostoliiton hyökkäyksellä ja neuvostoaseilla.
Läntisiä Yhdistyneitä Kansakuntia oli rauhanpuolustajina kymmenkunta.
Pääsihteeri Trygve Lie vaihtui 1952/-53 vaihteessa Dag Hammarskjöldiin.
Suomessa perustettiin YK-seurojen keskusliitto 1954 ja Suomi hyväksyttiin YK:n jäseneksi 1955. Samana vuonna 1955 Neuvostoliitto luopui Porkkalan sotilastukikohdastaan.
Yöpakkaskriisi oli 1958- 59 ja noottikriisi 1961.
Neuvostoliiton kannanottoja Suomen suhteen voi tarkastella myöskin sen suurvalta- aseman ja maailmantapahtumien pohjalta
Noottikriisi ja Berliinin muuri 1961.
Nikita Hrustshov paukutteli kenkäänsä pöytään YK:n kokouksessa 1960 ja
N- liitto vaati YK:n pääsihteerin tilalle johtotroikkaa.
Berliinin muurin Neuvostoliitto pystytti 1961.
Kuuban ohjuskriisissä 1962 YK:lla ei ollut sanansijaa.
Rauhanpuolustaja- järjestöt Suomessa toivat esille N-liiton ja sen satelliittien - joidenkin kehitysmaidenkin YK-vaatimuksia.
Hrustshovin kengänpaukuttelun aikoihin aseveliyhteistyö Suomessa alkoi olla hiipunut.
Aseveliyhteistyötä oli yli puoluerajojen kommunisteja vastaan ja kommunistit olivat perustaneet ja yrittivät vallata yhä uusia järjestöjä.
Ketkä olivat YK-seurojen liiton jäseniä ja perustajia, YK-seura toimi myöhemmin
taistolaisten valtaaman Rauhanliiton kanssa ?
V.Palvo
14 / 8 1941 Atlantin julistuksen - julistuksen YK: sta.
Prince of Wales upposi kolme kuukautta myöhemmin Malakan rannikolla, mutta julistus jäi voimaan.
YK:ta on totuttu pitämään ylikansallisena maailmanjärjestönä, mutta sellaiseksi sen voisi ehkä sanoa muuttuneen Korean sodan seurauksena -
jos silloinkaan.
Korean sotahan alkoi Pohj.-Korean, Kiinan ja Stalinin Neuvostoliiton hyökkäyksellä ja neuvostoaseilla.
Läntisiä Yhdistyneitä Kansakuntia oli rauhanpuolustajina kymmenkunta.
Pääsihteeri Trygve Lie vaihtui 1952/-53 vaihteessa Dag Hammarskjöldiin.
Suomessa perustettiin YK-seurojen keskusliitto 1954 ja Suomi hyväksyttiin YK:n jäseneksi 1955. Samana vuonna 1955 Neuvostoliitto luopui Porkkalan sotilastukikohdastaan.
Yöpakkaskriisi oli 1958- 59 ja noottikriisi 1961.
Neuvostoliiton kannanottoja Suomen suhteen voi tarkastella myöskin sen suurvalta- aseman ja maailmantapahtumien pohjalta
Noottikriisi ja Berliinin muuri 1961.Nikita Hrustshov paukutteli kenkäänsä pöytään YK:n kokouksessa 1960 ja
N- liitto vaati YK:n pääsihteerin tilalle johtotroikkaa.
Berliinin muurin Neuvostoliitto pystytti 1961.
Kuuban ohjuskriisissä 1962 YK:lla ei ollut sanansijaa.
Rauhanpuolustaja- järjestöt Suomessa toivat esille N-liiton ja sen satelliittien - joidenkin kehitysmaidenkin YK-vaatimuksia.
Hrustshovin kengänpaukuttelun aikoihin aseveliyhteistyö Suomessa alkoi olla hiipunut.
Aseveliyhteistyötä oli yli puoluerajojen kommunisteja vastaan ja kommunistit olivat perustaneet ja yrittivät vallata yhä uusia järjestöjä.
Ketkä olivat YK-seurojen liiton jäseniä ja perustajia, YK-seura toimi myöhemmin
taistolaisten valtaaman Rauhanliiton kanssa ?
V.Palvo
Viimeksi muokannut Ciccio, 14.01.08 15:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Yhdistyneet voittajavaltaKunnat YK ja kylmä sota
Lisättäköön keskusteluun lainaus Robert M. Gatesin muistelmista. Gates toimi CIA:n korkeissa viroissa 1980-luvulla. Muistelmissaan "From the Shadows" hän toteaa 1980-luvun rauhanliikkeestä seuraavaa, koskien koko Euroopan rauhanliikettä.
(INF-protesteihin liittyen)
"During this period, the Soviets mounted a massive covert action operation aimed at thwarting INF deployment by NATO. We in CIA devoted tremendous effort at the time to uncovering this Soviet covert campaign.
...
The vast majority of individuals and groups involved in European peace movement in the early 1980s were sincere in their beliefs and had no connection with or particular sympathy toward for the Soviet Union. But that movement was the target of a Soviet campaign extending over a three year period and involving a major effort to infiltrate, manipulate and exploit it.
...
Soviet efforts were also defensive. Given a growing tendency by West European peace activists to blame the USSR as well as the United States for the arms race, the Soviet Central Committee issued a directive to its embassies and departments to collect information on "anti-Soviet phenomena" in Western European countries for use in the propaganda battle over INF. The Soviets told the leaders of the World Peace Council, a Soviet front organization, in late October 1982 to try to limit the effectiveness of a peace group that had critizized Soviet policies.
...
Our work (tarkoittaa CIA:ta) had two benedivial results. First, as it was publicized, European peace groups became much more attuned to how they were being unwittingly exploited by the Soviets. They became more alert to such efforts, and that made life harder for the Soviets. They also began to couch protests in anti-Soviet as well as anti-US terms. Second, our effort largely persuaded a very conservative Reagan adminstration that the Soviets did not control the peace movement, however much they worked to exploit it, and that much of the protest was genuine...
...
(s.260-262)
(INF-protesteihin liittyen)
"During this period, the Soviets mounted a massive covert action operation aimed at thwarting INF deployment by NATO. We in CIA devoted tremendous effort at the time to uncovering this Soviet covert campaign.
...
The vast majority of individuals and groups involved in European peace movement in the early 1980s were sincere in their beliefs and had no connection with or particular sympathy toward for the Soviet Union. But that movement was the target of a Soviet campaign extending over a three year period and involving a major effort to infiltrate, manipulate and exploit it.
...
Soviet efforts were also defensive. Given a growing tendency by West European peace activists to blame the USSR as well as the United States for the arms race, the Soviet Central Committee issued a directive to its embassies and departments to collect information on "anti-Soviet phenomena" in Western European countries for use in the propaganda battle over INF. The Soviets told the leaders of the World Peace Council, a Soviet front organization, in late October 1982 to try to limit the effectiveness of a peace group that had critizized Soviet policies.
...
Our work (tarkoittaa CIA:ta) had two benedivial results. First, as it was publicized, European peace groups became much more attuned to how they were being unwittingly exploited by the Soviets. They became more alert to such efforts, and that made life harder for the Soviets. They also began to couch protests in anti-Soviet as well as anti-US terms. Second, our effort largely persuaded a very conservative Reagan adminstration that the Soviets did not control the peace movement, however much they worked to exploit it, and that much of the protest was genuine...
...
(s.260-262)
-
Tapio Onnela
- Viestit: 4903
- Liittynyt: 13.09.05 12:40
- Viesti: Kotisivu
Näitä aika vahvoja väitteitä pitää vielä vähän kommentoida.laitman kirjoitti: Rauhanliikkeestä en voi muuta kuin toistaa, mitä sanoin 1980-luvun alussa: se on sataprosenttisesti Neuvostoliiton diktatuurin , kommunismin ja tyrannian puolella
...
Ongelma oli kai siinä, että Rauhanpuolustajat olivat selkeästi Neuvostoliiton puolella ja muut rauhanmarssijat ainoastaan vastustivat USA:n ja NATO:n ohjuksia.
...
Kun kysyin, että minkä takia teidän julisteissa puhutaan yksinomaan näistä Pershing II ja risteilyohjuksista, he sanoivat,
...
Historiassa on mielestäni melko harvoin tilanteita, josta voidaan olla 100% varmoja. Muitakin kylttejä ja organisaatioita oli kuten esim. linkkaamastani kuvasta näkyy. Ja taidan tässäkin tapauksessa pitää esim. noita CIA:n virkailijan muistelmia luotettavampana lähteenä kuin valikoivan muistin mielikuvia. Kiitokset nimimerkki ”Derkulle” kiinnostavasta sitaatista!
Tämänkaltaisesta argumentoinnista tulee väkisinkin mieleen keskustelut 1970-luvulla: ”kaikki hyvä tulee Neuvostoliitosta ja paha USA:sta” ja kääntäen. Ehkä kannattaisi jo nousta sieltä 70-luvun juoksuhaudoista?laitman kirjoitti:Niin, kyllä se on turha kaunistella näiden rauhanliikkeiden tekemisiä!
Yöpakkaset ja noottikriisi käännekohtana ?
Konkreettinen isänmaallisuus ja henkinen taistelu läntisistä arvoista jatkui
yöpakkaskauteen ja noottikriisiin saakka ja 1960 paljastettiin Helsingissä myöskin Mannerheimin patsas.
Mannerheimin patsaasta näkee yhä 2008 sen pystyttämistä seuraavina vuosikymmeninä opetettujen arvojen pohjalta kirjoitettuja kommentteja.
Ratsastajapatsaan paljastamisaikoihin asti asevelihenkinen taistelu kommunisteja vastaan jatkui henkisen riippumattomuuden ja vapauskäsityksen vaalimisena.
Äärivasemmisto tietysti koki henkisen vapauden antikommunismina ja Neuvostoliiton vastaisuutena.
------------------------
Vasemmistoradikaalit kokivat isänmaallisuuden militaristisena ja
"järkevän rinnakkaiselon neuvostovastaisuutena."
Neuvostojohtoinen ja/tai vaikutteinen rauhantoiminta Suomessa voimistui ja Suomessa tapahtui 1960-luvulla "k u l t t u u r i v a l l a n k u m o u s."
Vasemmistoradikaalit halusivat saada toisenlaisen Suomen aikaiseksi vasemmistolaisine isänmaa-, historia- ja yhteiskuntakäsityksineen ja 1970-luku olikin jo poliittisen vastakkainasettelun aikaa Kekkosen- ja YYA-linjalla.
Rauhanliikkeen valistus- ja kasvatustyö alkoi 1980-luvulla olla vakiintuneella pohjalla ja opit näyttäisivät vaikuttavat tänä päivänäkin.
"Vuosisadan katastrofi" romahdutti rauhanliikkeenkin toiminnan merkittävästi.
Perusarvot alkavat taas nousta esille ja rauhanliikkeen rippeiden joukosta kuuluu: "militaristista."
Ja palatakseni Mannerheimin patsaan paljastusajankohdan juoksuhautoihin, jotka kaivettiin puolustuksellisista syistä:
N-liitto oli 1959 järjestänyt sosialistimaiden nuorisofestivaalit Wienissä ja päätti järjestää seuraavat 1962 Helsingissä.
Yleisesti nähtiin Neuvostoliiton festivaalien kautta houkuttelevan puolueettomia tai harmaan vyöhykkeen maita rauhanrintamaansa.
Suomessa aie ärsytti muita paitsi tietysti vasemmistoa.
(Festivaalit ärsyttivät kirjoittajaa henkilökohtaisestikin)
Myöhemmin
olen lukenut: "SKP:n seurantaa tehostettiin festivaalien alla ja havaittiin, että SKP tulisi lisäämään toimintaansa."
"SKP:n poliittinen toimikunta oli asettanut Ville Pessin, Hertta Kuusisen ja Aimo Aaltosen toimikunnan laatimaan muistiota, joka osoittaisi oikeaksi Suomessa vallitsevan halun muuttaa ulkopoliittista suuntaa."
(haluja tosiaan oli)
"SKP:n keräämä materiaali toimitettiin Moskovaan.
SKP levitti huhuja YYA- vastaisuudesta ja väestönsuojeluorganisaatiokin
todisteltiin suojeluskunnaksi."
"SKP suunnitteli yleislakkoa jopa hallituksen hajottamiseen asti."
Kuten
tunnettua, sosialistisista festivaaleista ei tullut menestystä, eikä N-liitto järjestänyt festivaaleja enää sosialistisen leirin ulkopuolella.
Juoksuhaudoissa 1962 saavutettiin eräänlainen torjuntavoitto ?
Veikko Palvo
yöpakkaskauteen ja noottikriisiin saakka ja 1960 paljastettiin Helsingissä myöskin Mannerheimin patsas.
Mannerheimin patsaasta näkee yhä 2008 sen pystyttämistä seuraavina vuosikymmeninä opetettujen arvojen pohjalta kirjoitettuja kommentteja.
Ratsastajapatsaan paljastamisaikoihin asti asevelihenkinen taistelu kommunisteja vastaan jatkui henkisen riippumattomuuden ja vapauskäsityksen vaalimisena.
Äärivasemmisto tietysti koki henkisen vapauden antikommunismina ja Neuvostoliiton vastaisuutena.
------------------------
Vasemmistoradikaalit kokivat isänmaallisuuden militaristisena ja
"järkevän rinnakkaiselon neuvostovastaisuutena."
Neuvostojohtoinen ja/tai vaikutteinen rauhantoiminta Suomessa voimistui ja Suomessa tapahtui 1960-luvulla "k u l t t u u r i v a l l a n k u m o u s."
Vasemmistoradikaalit halusivat saada toisenlaisen Suomen aikaiseksi vasemmistolaisine isänmaa-, historia- ja yhteiskuntakäsityksineen ja 1970-luku olikin jo poliittisen vastakkainasettelun aikaa Kekkosen- ja YYA-linjalla.
Rauhanliikkeen valistus- ja kasvatustyö alkoi 1980-luvulla olla vakiintuneella pohjalla ja opit näyttäisivät vaikuttavat tänä päivänäkin.
"Vuosisadan katastrofi" romahdutti rauhanliikkeenkin toiminnan merkittävästi.
Perusarvot alkavat taas nousta esille ja rauhanliikkeen rippeiden joukosta kuuluu: "militaristista."
Ja palatakseni Mannerheimin patsaan paljastusajankohdan juoksuhautoihin, jotka kaivettiin puolustuksellisista syistä:
N-liitto oli 1959 järjestänyt sosialistimaiden nuorisofestivaalit Wienissä ja päätti järjestää seuraavat 1962 Helsingissä.
Yleisesti nähtiin Neuvostoliiton festivaalien kautta houkuttelevan puolueettomia tai harmaan vyöhykkeen maita rauhanrintamaansa.
Suomessa aie ärsytti muita paitsi tietysti vasemmistoa.
(Festivaalit ärsyttivät kirjoittajaa henkilökohtaisestikin)
Myöhemmin
olen lukenut: "SKP:n seurantaa tehostettiin festivaalien alla ja havaittiin, että SKP tulisi lisäämään toimintaansa."
"SKP:n poliittinen toimikunta oli asettanut Ville Pessin, Hertta Kuusisen ja Aimo Aaltosen toimikunnan laatimaan muistiota, joka osoittaisi oikeaksi Suomessa vallitsevan halun muuttaa ulkopoliittista suuntaa."
(haluja tosiaan oli)
"SKP:n keräämä materiaali toimitettiin Moskovaan.
SKP levitti huhuja YYA- vastaisuudesta ja väestönsuojeluorganisaatiokin
todisteltiin suojeluskunnaksi."
"SKP suunnitteli yleislakkoa jopa hallituksen hajottamiseen asti."
Kuten
tunnettua, sosialistisista festivaaleista ei tullut menestystä, eikä N-liitto järjestänyt festivaaleja enää sosialistisen leirin ulkopuolella.
Juoksuhaudoissa 1962 saavutettiin eräänlainen torjuntavoitto ?
Veikko Palvo
Juoksuhaudat.
Tässä on puhuttu juoksuhaudoista ja että olisin jäänyt sinne! Ei ole ollut siihen tarvetta ja olen kokenut nämä asiat niin, että lähinnä vastapuoli on jatkuvassa USA-kritiikissään jääneet niihin, eivätkä pysty myöntämään virheitään. Tästä oli mm Archady Wachsbergilla mielenkiintoinen kirjoitus Svenska Dagbladetissa vähän aikaa sitten. Eli hänen sanomansa oli että Venäjän tämän päivän nomenklaturan Amerikan-vastainen retoriikka on puhtaasti sisäpoliittinen ja tarkoitettu maan kasvavan vaurauskuilun verhoksi, mutta Euroopan älymystö lähtee mukaan yhtä innokkaasti kuin 1980-luvun alussa.
Aikaisemmin väitettiin, että Suomessa olisi jossain vaiheessa joku rauhanliike tasapuolisesti vaatinut sekä Neuvostoliiton että NATO:n keskimatkan ohjuksia poistettavaksi. Tämä vaatimus hukkui kyllä yleiseen ilmapiiriin ja sitäpaitsi tätä vaatimusta SS-20 ohjuksista ei esitetty silloin kun niiden sijoittaminen oli alkanut.
Laitman
Aikaisemmin väitettiin, että Suomessa olisi jossain vaiheessa joku rauhanliike tasapuolisesti vaatinut sekä Neuvostoliiton että NATO:n keskimatkan ohjuksia poistettavaksi. Tämä vaatimus hukkui kyllä yleiseen ilmapiiriin ja sitäpaitsi tätä vaatimusta SS-20 ohjuksista ei esitetty silloin kun niiden sijoittaminen oli alkanut.
Laitman
Vuosi 1983
Hei!
Tähän edelliseen pitää lisätä yksi mielenkiintoinen asia. Kun NATO syksyllä 1979 teki päätöksen, että nämä euro-ohjukset tuodaan Länsi-Eurooppaan syksyllä 1983, niin DDR:n johto taisi pelästyä, ei ohjuksia mutta itse ajoitusta. Nimittäin vuosi 1983 oli Lutherin 500-vuotis syntymäpäivä ja koska suurin osa niistä paikkakunnista jotka liittyvät Martin Lutheriin sijaitsivat DDR:n alueella niin tässä oli selvä paikka hankkia länsivaluuttaa. Ongelma oli vaan, että nyt piti antaa omalle, tiukoissa ohjaksissa pidetylle protestantiselle kirkolle vähän suurempi toimintavapaus kuin tavallisesti - kenenkään ei pidä käsittää asiaa niin, etten olisi tietoinen siitä, että lutherilainen kirkko DDR:ssä oli Itäblokin mittakaavassa aika riippumaton valtiosta, kenties jopa enemmän kuin katolilainen kirkko Puolassa - koska muuten se olisi huonoa mainosta.
Siis DDR:n johto Wandlitzissa pelästyi sitä, että nämä suuret mielenosoitukset Länsi-Saksassa voivat levitä DDR:n puolelle ( niin kuin 1989 sitten tapahtui) ja silloin ihmiset vaatisivat jotain aivan muuta kuin Lännen ohjusten kieltäminen.
Eri lähteissä sanotaan, että vuoden 1983 loppupuolella DDR oli kertonut Moskovalle, että nämä suuret mielenosoitukset lännessä eivät ole enää toivottavia, ja minä kun siihen aikaan seurasin tilannetta niin totta on että kun päästiin vuoden 1984 puolelle ja Andropov kuoli niin rauhanliikkeen puhti alkoi hiipua!
Tästä on myöskin kertonut mm William E. Griffith kirjassaan "The opening curtain"
Laitman
Tähän edelliseen pitää lisätä yksi mielenkiintoinen asia. Kun NATO syksyllä 1979 teki päätöksen, että nämä euro-ohjukset tuodaan Länsi-Eurooppaan syksyllä 1983, niin DDR:n johto taisi pelästyä, ei ohjuksia mutta itse ajoitusta. Nimittäin vuosi 1983 oli Lutherin 500-vuotis syntymäpäivä ja koska suurin osa niistä paikkakunnista jotka liittyvät Martin Lutheriin sijaitsivat DDR:n alueella niin tässä oli selvä paikka hankkia länsivaluuttaa. Ongelma oli vaan, että nyt piti antaa omalle, tiukoissa ohjaksissa pidetylle protestantiselle kirkolle vähän suurempi toimintavapaus kuin tavallisesti - kenenkään ei pidä käsittää asiaa niin, etten olisi tietoinen siitä, että lutherilainen kirkko DDR:ssä oli Itäblokin mittakaavassa aika riippumaton valtiosta, kenties jopa enemmän kuin katolilainen kirkko Puolassa - koska muuten se olisi huonoa mainosta.
Siis DDR:n johto Wandlitzissa pelästyi sitä, että nämä suuret mielenosoitukset Länsi-Saksassa voivat levitä DDR:n puolelle ( niin kuin 1989 sitten tapahtui) ja silloin ihmiset vaatisivat jotain aivan muuta kuin Lännen ohjusten kieltäminen.
Eri lähteissä sanotaan, että vuoden 1983 loppupuolella DDR oli kertonut Moskovalle, että nämä suuret mielenosoitukset lännessä eivät ole enää toivottavia, ja minä kun siihen aikaan seurasin tilannetta niin totta on että kun päästiin vuoden 1984 puolelle ja Andropov kuoli niin rauhanliikkeen puhti alkoi hiipua!
Tästä on myöskin kertonut mm William E. Griffith kirjassaan "The opening curtain"
Laitman
Loppupuheenvuoro
Loppusanat.
Koska itse tavallaan olin tämän keskustelun takana täytyy omalta kohdaltani lopettaa se näin: Kenties olen vähän kärjistänyt, nähnyt asioita mustavalkoisesti, mutta aikoinaan, 1980-luvun alussa, tunsin kyllä olevani melko yksinäinen toisinajattelija näissä asioissa. Keskisuuren työpaikan pääluottamusmiehenä sain kokea, miten aina kun 24 lokakuuta lähestyi niin eri rauhanjärjestöt - ja nyt ei ollut kysymys Rauhanpuolustajista - soittivat ja pyysivät vaikuttamaan niin että työpaikalta on mahdollisimman paljon mukana marsseilla ja kun sitten peräänkuulutin tasapuolisuutta, niin ei kyllä löytynyt. Marssittiin länttä ja USA:ta vastaan.
Samanlainen oli suhtautuminen mediassa. YLE:n ruotsinkielisellä puolella, varsinkin radiossa, taistolaiset olivat aika lailla kaapanneet uutistoimitukset ja sanoma oli sen mukainen: Kehoitettiin ja painostettiin ( kerran oli 24.10. yksi psykologi aamu-uutisissa vakuuttamassa, että jos vanhemmat eivät mene marssimaan Pershingeja, risteilyohjuksia ja Reagania vastaan, niin lapset saattavat sairastua psyykkisesti). Kun sitten joku saattoi kysyä, että te marssitte ainoastaan lännen ohjuksia ja aseita vastaan, niin vastaus oli selvä: Joo, koska niihin maihin voimme vaikuttaa joten täytyy aloittaa niistä!"
Mutta ei ollut HS paljon parempi. Neljä päivää sen jälkeen kun tämä korealainen matkustajakone oli ammuttu alas, niin oli Christer Kihlmanin koko sivun juttu, missä hän maalaili USA:ta todella synkissä väreissä, oli melkein pahempi kuin Natsi-Saksa. HS:n päärkirjoitussivuilla haukuttiin Reagania hänen reaktioistaan - jotka olivat aika maltillisia - tähän alasampumiseen ja varoitettiin, että Reagan on johtamassa maailmaa kohti katastrofia! Silloin Neuvostoliitto kävi kovaa propagandasotaa ja pelottelua näitä ohjuksia vastaan, mutta mistään todellisesta kriisistä ei ollut kysymys!
Näihin rauhanmarsseihin ja kokouksiin törmäsi vähän väliä ja jos yritti saada kielteistä sanaa Neuvostoliitosta, Puolan sotatilasta ja muusta se oli kyllä mahdotonta. Muistan miten itse keskustelin näiden mielenosoittajien kanssa Tukholmassa. Läsnä oli vanhan ajan stalinisteja ja uusia vihreitä. Jo silloin huomasin, miten lähellä toisiaan näiden ajatusmaailmat olivat. Molemmat ryhmät vaativat lännen yksipuolista aseidenriisuntaa ja myöskin vihreät olivat sitä mieltä, että suunnitelmatalous on paljon parempi järjestelmä "Koska se vaalii ja suojelee ympäristöä!"
Juuri tämä ajatus, että täytyy vaikuttaa demokratioihin, koska yleinen mielepide ei ole sallittua idässä oli yleinen. Toisaalta löytyi myöskin korkea-arvoisia läntisiä vasemmistolaisia, jotka olivat sitä mieltä että jos länsi ensi lähtee yksipuolisen aseidenriistunnan tielle, Neuvostoliitto seuraa perässä, koska eihän neuvostokansa voi haluta sotaa! Tunnettu sosialidemokraatti Länsi-Saksassa, Oskar Lafontaine, ilmaisi asian niin, että jos Länsi ensin luopuu aseistaan, niin yleisen mielipiteen takia Neuvostoliitolle ei jää muuta mahdollisuutta kuin seurata esimerkkiä. Siis kyseessä ei ollut mikään yksinäinen radikaali vaan osavaltion pääministeri, josta kaavailtiin liittokansleria.
Laitman
Koska itse tavallaan olin tämän keskustelun takana täytyy omalta kohdaltani lopettaa se näin: Kenties olen vähän kärjistänyt, nähnyt asioita mustavalkoisesti, mutta aikoinaan, 1980-luvun alussa, tunsin kyllä olevani melko yksinäinen toisinajattelija näissä asioissa. Keskisuuren työpaikan pääluottamusmiehenä sain kokea, miten aina kun 24 lokakuuta lähestyi niin eri rauhanjärjestöt - ja nyt ei ollut kysymys Rauhanpuolustajista - soittivat ja pyysivät vaikuttamaan niin että työpaikalta on mahdollisimman paljon mukana marsseilla ja kun sitten peräänkuulutin tasapuolisuutta, niin ei kyllä löytynyt. Marssittiin länttä ja USA:ta vastaan.
Samanlainen oli suhtautuminen mediassa. YLE:n ruotsinkielisellä puolella, varsinkin radiossa, taistolaiset olivat aika lailla kaapanneet uutistoimitukset ja sanoma oli sen mukainen: Kehoitettiin ja painostettiin ( kerran oli 24.10. yksi psykologi aamu-uutisissa vakuuttamassa, että jos vanhemmat eivät mene marssimaan Pershingeja, risteilyohjuksia ja Reagania vastaan, niin lapset saattavat sairastua psyykkisesti). Kun sitten joku saattoi kysyä, että te marssitte ainoastaan lännen ohjuksia ja aseita vastaan, niin vastaus oli selvä: Joo, koska niihin maihin voimme vaikuttaa joten täytyy aloittaa niistä!"
Mutta ei ollut HS paljon parempi. Neljä päivää sen jälkeen kun tämä korealainen matkustajakone oli ammuttu alas, niin oli Christer Kihlmanin koko sivun juttu, missä hän maalaili USA:ta todella synkissä väreissä, oli melkein pahempi kuin Natsi-Saksa. HS:n päärkirjoitussivuilla haukuttiin Reagania hänen reaktioistaan - jotka olivat aika maltillisia - tähän alasampumiseen ja varoitettiin, että Reagan on johtamassa maailmaa kohti katastrofia! Silloin Neuvostoliitto kävi kovaa propagandasotaa ja pelottelua näitä ohjuksia vastaan, mutta mistään todellisesta kriisistä ei ollut kysymys!
Näihin rauhanmarsseihin ja kokouksiin törmäsi vähän väliä ja jos yritti saada kielteistä sanaa Neuvostoliitosta, Puolan sotatilasta ja muusta se oli kyllä mahdotonta. Muistan miten itse keskustelin näiden mielenosoittajien kanssa Tukholmassa. Läsnä oli vanhan ajan stalinisteja ja uusia vihreitä. Jo silloin huomasin, miten lähellä toisiaan näiden ajatusmaailmat olivat. Molemmat ryhmät vaativat lännen yksipuolista aseidenriisuntaa ja myöskin vihreät olivat sitä mieltä, että suunnitelmatalous on paljon parempi järjestelmä "Koska se vaalii ja suojelee ympäristöä!"
Juuri tämä ajatus, että täytyy vaikuttaa demokratioihin, koska yleinen mielepide ei ole sallittua idässä oli yleinen. Toisaalta löytyi myöskin korkea-arvoisia läntisiä vasemmistolaisia, jotka olivat sitä mieltä että jos länsi ensi lähtee yksipuolisen aseidenriistunnan tielle, Neuvostoliitto seuraa perässä, koska eihän neuvostokansa voi haluta sotaa! Tunnettu sosialidemokraatti Länsi-Saksassa, Oskar Lafontaine, ilmaisi asian niin, että jos Länsi ensin luopuu aseistaan, niin yleisen mielipiteen takia Neuvostoliitolle ei jää muuta mahdollisuutta kuin seurata esimerkkiä. Siis kyseessä ei ollut mikään yksinäinen radikaali vaan osavaltion pääministeri, josta kaavailtiin liittokansleria.
Laitman
-
Tapio Onnela
- Viestit: 4903
- Liittynyt: 13.09.05 12:40
- Viesti: Kotisivu
Re: Loppupuheenvuoro
En tunne Ruotsin vihreiden historiaa kovin hyvin, mutta Suomen vihreiden osalta väitteesi taitaa taas kuulua tuohon valikoivan muistin osastoon.laitman kirjoitti: Näihin rauhanmarsseihin ja kokouksiin törmäsi vähän väliä ja jos yritti saada kielteistä sanaa Neuvostoliitosta, Puolan sotatilasta ja muusta se oli kyllä mahdotonta. Muistan miten itse keskustelin näiden mielenosoittajien kanssa Tukholmassa. Läsnä oli vanhan ajan stalinisteja ja uusia vihreitä. Jo silloin huomasin, miten lähellä toisiaan näiden ajatusmaailmat olivat.
Koska käsittelin tätä asiaa Jukka Kemppisen blogissa lainaan kirjoitukseni aiheesta osittain tähän:
Jos nyt jotkut olivat kaukana stalinisteita niin ainakin vihreän liikkeen perustajat ja kantavat voimat. Koko liikkeen synnyn yhtenä keskeisenä eetoksena oli ns. reaalisosialismin kritiikki ja suomalaisen YYA nöyristelyn vastustus!
Luulen, että stalinistiväitteistä loukkaantuvat erityisesti ne lukuista suomalaisetkin vihreät, jotka osallistuivat esimerkiksi Baltian kansalaisliikkeiden toimintaan aikana jolloin millään suomalaisella puolueella ei ollut suoria kontakteja ollenkaan Baltiaan. Loukkaantua voisivat nekin vihreät, jotka järjestivät yhteyksiä Puolan solidaarisuusammattiliittoihin tai maan alla olevan järjestön kiertuetta Suomessa Jaruzelskin sotilaskaappauksen jälkeen. Tai ne, jotka osoittivat mieltään Helsingissä Viron miehitystä vastaan jo 1980-luvun alussa. Siihen aikaan Neuvostovastaiseksi leimautuminen ei toden teolla Suomessa ollut mitään leikkiä. Viron uudelleen itsenäistyminen lähti käytännössä liikkeelle ympäristökysymyksistä ja kontakteilla Suomen ympäristöväkeen oli merkittävä vaikutus koko prosessissa. YYA Suomi oli tyly vihreille, jotka yrittivät kerätä rahaa Puolan Vapaus ja rauha järjestölle. Lupa evättiin ja keräyksen organisaattorit joutuivat seurantaan.
Vihreiden järjestämään Kotkan Itämerikokoukseen vuonna1989 Liettuan ja DDR:n vihreiden tulo kokoukseen estettiin, samoin Leningradilaisen Delta ryhmän. (Kts. esim. Tanja Remes, Jemina Sohlstén (toim.) Edellä Vihreä liitto 20-vuotta, Helsinki 2007, s.76) Itä-Saksan vihreiden Carlo Jordan (tunnettu Heidi Hautalan miesystävänä) pidätettiin.
Olen sitä paitsi ollut huomaavani, että ne henkilöt, jotka itse olivat 1970 tai 1980 luvuilla hipihiljaa Neuvostoliiton valtapiirin epäoikeudenmukaisuuksista (esim. hyväpalkkaisissa valtion viroissa istuvat) ovat kerkeästi nyt heittelemässä huonosti tähdättyjä leimakirveitä milloin mihinkin suuntaan perehtymättä asioihin muuten kuin iltapäivälehtien kolumnistien mielipiteiden pohjalta. Vähän sama ilmiö siis kuin esim. Ranskassa, jossa sodan jälkeen kävikin ilmi, että vastarintaliikkeeseen olikin kuulunut melkein 98% kansasta.
kts. Jukka Kemppisen blogikirjoitus: Derkkula II
Oma valikoiva muistini taas tietää kertoa, että kun Moskovassa järjestettiin vuonna 1987 lokakuun vallankumouksen 70-vuotisjuhlaparaati, niin paikalle oli kutsuttu lukuisia sosialististen puolueiden edustajia eri maista mutta ei-sosialistisia puolueita vain kolme: Intian kongressipuolue, Suomen keskustapuolue ja Länsi-Saksan vihreät. Entisaikojen vääryyksiä ruotivissa puheissa on mielestäni aika vähälle huomiolle jäänyt se, miksi Länsi-Saksan vihreät saivat tämän armon Moskovan silmissä ja oliko heillä muutenkin arveluttavia sympatioita "väärään" suuntaan. Varsinkin kun Itä-Saksan vihreät olivat kuulemma ihan eri pataa.Tapio Onnela kirjoitti:En tunne Ruotsin vihreiden historiaa kovin hyvin, mutta Suomen vihreiden osalta väitteesi taitaa taas kuulua tuohon valikoivan muistin osastoon.
Intian kongressipuolue on alusta lähtien ollut hyvinkin sosialistinen, tosin semmoisessa englantilaisten yliopistojen piirissä kehitellyn sosialismin merkeissä.
Vuonna -87 "Gorba" oli ehtinyt vaikuttaa jo tuntuvasti, ja aukonut ovia. Luulisin, että kutsuttuja olisi ollut enemmän, mutta tulijoita vain nuo mainitut.
Vuonna -87 "Gorba" oli ehtinyt vaikuttaa jo tuntuvasti, ja aukonut ovia. Luulisin, että kutsuttuja olisi ollut enemmän, mutta tulijoita vain nuo mainitut.
Nuorisoradikalismi
"Nuoren polven ulkopoliittinen yhdistys ry oli kutsunut 11/12 1963
Ilja Lupinin esitelmöimään Suomessa."
""Yhdistys ajoi "oikeata rauhan ja ystävyyden linjaa"
ja
järjesti Kiljavalla 8- 12 / 5 1965 nuorisoseminaarin teemalla "rauhan turvaaminen erityisesti silmällä pitäen Pohjois-Eurooppaa ja siihen liittyvää Itämeren aluetta.""
"Suomalaisina esitelmöitsijöinä esiintyi mm. maisteri Göran von Bonsdorff ja kokouksessa oli mukana myös Kekkosen hyvin tuntema tiedustelumies Mihail Kotov,
joka oli tullut kokoukseen Moskovasta ja poistui 14 / 5 1965 Suomesta."
Jukka Seppinen:
Neuvostotiedustelu Suomessa 1917 - 1991 sivu 291. ja alaviite Lupinin kansio.Supo., Muistio nuoren polven poliittisen yhdistyksen tilaisuuksista. SKP:tä koskeva aineisto. Kansio 23. SuPo
isbn 951 - 20 - 6548 - 7
Nuorisoradikalismin edistyksellinen leima liittyi äärivasemmistoon ja
Neuvostoliiton tuella haluttiin sellaiseksi liittääkin ?
Nuorisoradikaalien terminologiaksi otettiin äärivasemmistolaisten
Mauri Ryömän johdolla Kominternin kaudella kehitetty terminologia 1960-luvun arvomaailmassa.
Nuorisoradikalismin voisi siis katsoa olleen Suomen ulkopuoleltakin ohjattua toimintaa ?
Veikko Palvo
Ilja Lupinin esitelmöimään Suomessa."
""Yhdistys ajoi "oikeata rauhan ja ystävyyden linjaa"
ja
järjesti Kiljavalla 8- 12 / 5 1965 nuorisoseminaarin teemalla "rauhan turvaaminen erityisesti silmällä pitäen Pohjois-Eurooppaa ja siihen liittyvää Itämeren aluetta.""
"Suomalaisina esitelmöitsijöinä esiintyi mm. maisteri Göran von Bonsdorff ja kokouksessa oli mukana myös Kekkosen hyvin tuntema tiedustelumies Mihail Kotov,
joka oli tullut kokoukseen Moskovasta ja poistui 14 / 5 1965 Suomesta."
Jukka Seppinen:
Neuvostotiedustelu Suomessa 1917 - 1991 sivu 291. ja alaviite Lupinin kansio.Supo., Muistio nuoren polven poliittisen yhdistyksen tilaisuuksista. SKP:tä koskeva aineisto. Kansio 23. SuPo
isbn 951 - 20 - 6548 - 7
Nuorisoradikalismin edistyksellinen leima liittyi äärivasemmistoon ja
Neuvostoliiton tuella haluttiin sellaiseksi liittääkin ?
Nuorisoradikaalien terminologiaksi otettiin äärivasemmistolaisten
Mauri Ryömän johdolla Kominternin kaudella kehitetty terminologia 1960-luvun arvomaailmassa.
Nuorisoradikalismin voisi siis katsoa olleen Suomen ulkopuoleltakin ohjattua toimintaa ?
Veikko Palvo
Kun laitman vaahtoa Milosevicista, niin hän voisi esim. kertoa milloin Milosevic hyökkäsi kaukana maansa rajojen takana olevaa valtiota vastaan? Tai milloin hän käytti joukkotuhoaseita? Montako kulttuuria Milosevic tuhosi kokonaan? Sen jälkeen hän voisi vastata samoihin kysymyksiin rakastamansa kolmen kirjaimen valtion osalta.
Loppupuheenvuoro 2
Koska tuli suora kysymys, vaikka olin jo ajatellut että olen loppupuheenvuoron pitänyt niin vastaan lyhyesti: Tässä Trilisser toistaa sitä yleistä ja aina yhtä väärää USA:n vastaistuutta joka on valitettavan yleistä Suomessa ja perustuu median luomaan virheelliseeen maailmankuvaan. Jos on puhetta Milosevicistä niin hänen tekojaan ei päästy käsittelemään Haagissa kun mies ehti kuolla. Tämä Richard Holbrooken kirja Balkanin tapahtumista ja Milosevicin luonteesta on lukemisen arvoinen. Milosesevic saattoi olla erittäin hurmaava ja ystävällinen, kun taas hänen kätyrinsä Bosniassa olivat pelkästään karismaattisia joukkomurhaajia.
Jos puhutaan kansojen ja kulttuurien tuhoamisesta niin täytyy aloittaa niistä kansanmurhista, jotka ovat tapahtuneet aivan Suomen lähialueilla, ja joiden aloittaja oli V.I .Lenin ja joiden luotettu jatkaja oli Mikhail Gorbatsov Afghanistanissa, missä hän käytti joukkotuhuoaseita. USA on tehnyt virheitä mutta ei ole koskaan tapahtunut sellaista, että Washington olisi antanut suoran käskyn syyllistyä sotarikoksiin ja sitten presidentti olisi palkinnut näitä tekijöitä kunniamerkeillä, niin kuin esim Gorbatshov näiden Spetznaz-joukkojen osalta, jotka valloittivat Kabulin jouluaattona 1979.
Koska Suomen media on pitänyt mm Noam Chomskya jonkinlaisena guruna, ja Trilisserin sanoista huomaan Chomskyn ajatuksia, niin täytyy olettaa, että taustalla on mm tapahtumat Kampucheassa. Chomsky tuli kuuluisaksi siitä, että hän vuosina 1975-77 kiisti kansanmurhan Kampucheassa (muuten Chomsky on itse juutalainen mutta on myöskin ollut mukana tukemassa piirejä, jotka kieltävät Holocoustin) vaikka todisteet olivat kaikkien nähtävillä. Kun se ei enää onnistunut Chomsky teki täyskäännöksen ja sanoi, että kansanmurha Kampucheassa on paljon suurempi kun on luultu mutta kaiken takana on USA.
Tästä löytyy mm mielenkiintoinen valokuva Tukholmasta - todennäköisesti otettu vappuna 1974 - missä Olof Palme hymyilee yhdessä Chea Sanin kanssa, josta tuli yksi Pol Potin pääpyöveleistä. Palme vakuutti tukensa punakhemereille ja Chea San vakuutti, että kun me pääsemme valtaan niin kaikki porvarilliset ainekset likvidoidaan armotta! Se mitä tapahtui Kampucheassa oli siis pitkään suunniteltu eikä mikään vahinko.
Ruotsi ja pääministeri Olof Palme oli näiden kommunististen hallitusten uskollinen tukija, myöskin rahallisesti. Ruotsia ei voida vapauttaa vastuusta kun se syötti valtavasti rahaa ja muuta tukea Hanoin kommunistiselle hallitukselle. Silloin 70-luvun Vietnamissa kävi mm ministeri Roine Carlsson, joka tarkasti Ruotsin rahoittamia hankkeita ja rakennusprojekteja ja kun paljastui että näissä käytettiin poliittisia vankeja hän totesi lyhyesti "On jokaisen suvereenisen valtion oma asia miten se kohtelee kansalaisiaan".
Ruotsilla on muuten suuri vastuu niistä rahoista, joita on pumpattu kommunistisille tyranneille. Vietnamissa paljastui mm sellaista, että maa oli ollut rahoittamassa sellaisia projekteja, joita Vietnam on hyödyntänyt . sellainen oli kun maa yhdessä KGB:n kanssa testasi hermokaasuja Laosissa ja kohteena oli H mong-kansa, joka on yksi niistä, jotka ovat joutuneet kansanmurhan uhriksi.
Mutta jos näistä kansanmurhista ja muista tapahtumista haluaa keskustella niin pitäisi luoda uusi aihe.
Laitman
Jos puhutaan kansojen ja kulttuurien tuhoamisesta niin täytyy aloittaa niistä kansanmurhista, jotka ovat tapahtuneet aivan Suomen lähialueilla, ja joiden aloittaja oli V.I .Lenin ja joiden luotettu jatkaja oli Mikhail Gorbatsov Afghanistanissa, missä hän käytti joukkotuhuoaseita. USA on tehnyt virheitä mutta ei ole koskaan tapahtunut sellaista, että Washington olisi antanut suoran käskyn syyllistyä sotarikoksiin ja sitten presidentti olisi palkinnut näitä tekijöitä kunniamerkeillä, niin kuin esim Gorbatshov näiden Spetznaz-joukkojen osalta, jotka valloittivat Kabulin jouluaattona 1979.
Koska Suomen media on pitänyt mm Noam Chomskya jonkinlaisena guruna, ja Trilisserin sanoista huomaan Chomskyn ajatuksia, niin täytyy olettaa, että taustalla on mm tapahtumat Kampucheassa. Chomsky tuli kuuluisaksi siitä, että hän vuosina 1975-77 kiisti kansanmurhan Kampucheassa (muuten Chomsky on itse juutalainen mutta on myöskin ollut mukana tukemassa piirejä, jotka kieltävät Holocoustin) vaikka todisteet olivat kaikkien nähtävillä. Kun se ei enää onnistunut Chomsky teki täyskäännöksen ja sanoi, että kansanmurha Kampucheassa on paljon suurempi kun on luultu mutta kaiken takana on USA.
Tästä löytyy mm mielenkiintoinen valokuva Tukholmasta - todennäköisesti otettu vappuna 1974 - missä Olof Palme hymyilee yhdessä Chea Sanin kanssa, josta tuli yksi Pol Potin pääpyöveleistä. Palme vakuutti tukensa punakhemereille ja Chea San vakuutti, että kun me pääsemme valtaan niin kaikki porvarilliset ainekset likvidoidaan armotta! Se mitä tapahtui Kampucheassa oli siis pitkään suunniteltu eikä mikään vahinko.
Ruotsi ja pääministeri Olof Palme oli näiden kommunististen hallitusten uskollinen tukija, myöskin rahallisesti. Ruotsia ei voida vapauttaa vastuusta kun se syötti valtavasti rahaa ja muuta tukea Hanoin kommunistiselle hallitukselle. Silloin 70-luvun Vietnamissa kävi mm ministeri Roine Carlsson, joka tarkasti Ruotsin rahoittamia hankkeita ja rakennusprojekteja ja kun paljastui että näissä käytettiin poliittisia vankeja hän totesi lyhyesti "On jokaisen suvereenisen valtion oma asia miten se kohtelee kansalaisiaan".
Ruotsilla on muuten suuri vastuu niistä rahoista, joita on pumpattu kommunistisille tyranneille. Vietnamissa paljastui mm sellaista, että maa oli ollut rahoittamassa sellaisia projekteja, joita Vietnam on hyödyntänyt . sellainen oli kun maa yhdessä KGB:n kanssa testasi hermokaasuja Laosissa ja kohteena oli H mong-kansa, joka on yksi niistä, jotka ovat joutuneet kansanmurhan uhriksi.
Mutta jos näistä kansanmurhista ja muista tapahtumista haluaa keskustella niin pitäisi luoda uusi aihe.
Laitman
Älä viitsi. Miksi pitäisi keskittyä Suomen lähialueilla tapahtuneisiin rötöksiin? Mitä tulee jenkkipäättäjien "syyttömyyteen", niin esim. Andrew Jacksonin kädet olivat todella veriset, paljon verisemmät kuin Milosevicin (kun mitataan kokonaisiin, ainutlaatuisiin kansoihin kohdistettuja tuhoja). Ja esimerkiksi sankarinasemassa oleva Kit Carson orjuutti navajot tuhoamalla näiden kaivot ja viljapellot. Samasta teosta hirtettiin, kun tekijänä oli saksalainen.