Pitäisikö SUomen varhaishistoria kirjoittaa kokonaan uusiksi

[Jouko Heyno]

Keskustelulle pohjaa:

Lalli ja piispa Henrik Tarua vai totta

Yksi suomen kansallisista peruslegendoista kertoo köyliöläisestä talonpojasta, Lallista, joka surmasi vierasta valtaa ja uutta uskontoa edustaneen piispa Henrikin tämän käytettyä Lallin mielestä oikeudettomasti hyväkseen perinteistä vieraanvaraisuutta. Lallia on pidetty suomalaisen talonpoikaisen itsenäisyyden ja -päisyyden perikuvana. Legendaan on toki liitetty myös kristillisperäisiä motiiveja Lallin toimien oikeuttamiseksi, mm. "petollinen nainen", vaimo Kerttu, joka valheillaan sai Lallin raivostumaan, sekä julman murhamiehen kohtalo, joka Lallolan isäntää kohtasi - päänahan ja hiusten menettäminen ja joutuminen hiirten syömäksi.

Lallin ja Henrikin kohtaamista pidetään historiantutkimuksessa monestakin syystä mielikuvituksen tuotteena, ei siis legendana tai taruna, vaan historiallista todellisuuspohjaa vailla olevana lähetysmotiiviin tukeutuvana allegoriana: Näin käy lopulta - väliaikaisesta menestyksestä huolimatta - niille, jotka vastustavat katolisen kirkon ja kristinuskon leviämistä. Historiantutkijoilla on käsitykselleen lukuisia perusteita, joista tässä vain muutama keskeinen: Ensiksikin katolisen kirkon arkistoista, jotka tunnetaan yhtenä parhaista ja historiallisesti pitkäaikaisimmista yhtenäisistä arkistoista, ei löydy yhtään alkuperäismainintaa Henrik -nimisen piispan nimittämisestä hoitamaan Suomen asioita. Myöskään mainintaa hiippakunnan perustamisesta ei tuolta ajalta ole. Toiseksi, kaikki "suomalaisen" osapuolen keskeiset nimet ovat pohjoisgermaanisia; Lalli ~ Lars, Pentti ~ Bengt, Olavi ~ Olov ja Kerttu ~Gertrud.

Tarinalle Lallista ja Henrikistä on kuitenkin löydettävässä lihaa luiden päälle, kun käytetään monitieteellistä tarkastelutapaa ja pidetään mielessä yllä esitetty katolisen kirkon perinne hyödyntää perimätietoa ja tarinoita erilaisina kompositioina. Avain tutkimukselleni oli tässä suhteessa Krohnien toteamus, että tarina Lallista, jonka hiiret lopulta tuhosivat, on alkuaan transsylvanialainen, ja sen kulkua meille voidaan seurata. Tämä avain johti tutustumaan tarkemmin myös Haavion Piispa Henrik ja Lalli -teokseen. Tutkimuksessaan Haavio osoittaa tarinalle mielenkiintoisen, ja lopulta ratkaisevaksi osoittautuneen piirteen. Piispan ruumiin kerrotaan eri toisinnoissa kulkeutuneen aina kertojan naapuriseurakunnan kirkkoon; Mynämäellä Nousiaisiin, Nousiaisissa Maskuun ja Maskussa Mynämäelle - siis "tuonne", ei koskaan "tänne meille", vaikka voisi olettaa "meille" -version nostavan kertojan ja hänen seurakuntansa mainetta ja kunniaa.

Kun huomioidaan ylläesitetty ja muistetaan, että tarina ajoitetaan - tosi melko epätarkasti - 12. vuosisadan puoliväliin, ja että koko tarina joka tapauksessa on hallintohistoriallisesti Ruotsin historiaa kuninkaineen, voidaan tarinan taustoja alkaa kaivaa. Keskeistä tässä on itämerensuomen ja pohjoisgermaanin kieliraja ja sen siirtyminen.

Arkeologisesta ja osittain myös kielihistoriallisesta (toponyymit, kielen ilmiöt jne.) voidaan päätellä, että perusteiltaan tarina on historiallinen. Suomen alueelle (jos sillä tarkoitetaan nykyistä Suomea) ei tiedetä tuohon aikaan nimitetyn Henrik -nimistä piispaa, saati, että olisi aikalaisdokumentteja tänne tehdystä ristiretkestä. Euroopan ehkä kattavin historiallinen arkisto, Vatikaanin kirjasto, ei näytä tuntevan piispa Henrikiämme. Sen sijaan on tuon niminen piispa on saanut lähetyskäskyn kirkolta ja määrätty käännyttämään pakanat oikean kirkon huomaan. Hänen päämääränään on ollut Upsalan pakanallinen keskus. Suuren asejoukon mukana Henrik yritti tehdä työtä käskettyä. Retki kuitenkin epäonnistui, vihollinen löi piispan joukot ja hänet surmattiin pakomatkalla vuonna 1134, siis karkeasti silloin "kun pitikin".

Lallin rooli piispan surmaamisessa kuulunee ItäGöötanmaalaisen Tjulöholmin isännälle. Tila löytyy Tanskan kuninkaan Valdemarin maakirjoista valtiolle tuloutettuna tiluksena, rangaistus, joka tuohon aikaan oli tyypillinen majesteettirikosta tai valtiopetosta muistuttavassa tilanteessa. Mielenkiintoista on, että Tjulöholmin sijainti vastaa lähes tarkalleen kansantarinan kuvausta. Vastaavaa yhtenevyyttä ei Suomen Köyliöstä löydy.

Piispan retkellä mukana olleen kuningas Eerikin rooli kuuluu dynastiseen propagandaan. Se on jälkeenpäin lisätty kompilaatio, juuri alussa esitetyn perinteen mukaisesti. Eerikin lisäämisellä tarinaan ei kuitenkaan ollut kirkollista motiivia, vaan se liittyi Ruotsin valtakunnassa tuolloin riehuneen sisällissodan kuvioihin, joissa Eerikin poika pyrki lisäämään mahdollisuuksiaan valtaistuimelle nousuun saamalla isänsä kanonisoitua - ja onnistui.

Merkittävää on, että esittämääni tulkintaa tukee 1400-luvulla tehty tarinaa kuvaava "sarjakuva" ja se, että eräät vanhimmista Lallia kuvaavista maalauksista löytyvät Uplannista, eivät Suomesta, niin kuin olettaisi.

Tutkimus siis paljastaa meille, että Lalli, Henrik ja Eerik sekä itse tapahtumasarja ovat tapahtunutta menneisyyttä. Kertomus on paikkansapitävä siltä osin, kuin se kuvaa historiallista todellisuutta (pl. esim. hiiriosio), tosin siihen on yhdistetty poliittisista syistä Eerikin osuus. Piispa Henrik lähetettiin käännyttämään pakanoita ja hänet tapettiin. Tarina siirrettiin niskuroivaan Suomeen, ja siirto oli helppo, koska Varsinais-Suomi on ikimuistoisista ajoista ollut osa sitä taloudellista ja poliittista yhteisöä, jonka keskus oli Mälarin laaksossa.

Avoimen tutkimusasenteen etu on tässäkin ilmeinen. Tutkimustraditiolle tulee antaa sille kuuluva paikka - tradition asema. Perinteinen käsitys ja tulkinta ei ole lähde. Tutkimuksen tulee pureutua mahdollisimman pitkälle alkuperäislähteisiin ja tieteelliseen metodiin.

[Hannu]

Joskus vähän hymyilyttää, että joka kerta kun joku historoitsija löytää jotain epäkohtia yleisessä historiankäsityksessä, mennään heti vaatimaan, että koko maailman historia olisi kirjotettava uudelleen. Kuinkakohan montaa sitä tehtäisiiin, jos siihen joka kerta ryhdyttäisiin ja kuinka kauan sitten kestäisi kun taas joku olisi eri mieltä.

Mutta kyllä. Suomen varhaishistorian kuvaamisessa olisi hieman parentelemista.
Itse en henkilökohtaisesti koskaan ole uskonut Lallin historian olevan sananmukaisesti totta enkä usko että monikaan on niin tehnyt.
Näitä "wandring stories" ovat ihmiset kertoneet niin kauan toisilleen varmaan niin kauan kuin ovat osanneet puhua ja tekevät sitä vieläkin. Ajatelkaapa vain kaikkia niitä konspiraatioteorioita joita pyörii ympäriinsä.
Näille "kulkutarionoille" on aina tyypillistä, ettei kertoja e itse ole koskaan niitä kokenut vaan joku setä, joka kerran tunsi yhden joka kerran tunsi toisen, joka sen sitten varmasti tiesi.
Lallin tapaus on tyypillinen.
Silti minusta jutut ovat hauskoja ja mielenkiintoisia. Kun sama tarina kerrotaan eri tavalla eri puolilla maailmaa, on nimenomaan se juttujen eroavaissuus, josta voi oppia jotain. Nimittäin mitä kertoja itse asiassa haluaa sanoa.
Historiankirjotuksella on samanlaisia oireita. En usko, että on edes mahdollista kirjoittaa täysin objektiivistä historiaa. Asiat nähdään aina kirjoittajan kannalta ja aina on jotain mitä hän haluaa tuoda esiin enemmän tai vähemmän onnistuneella tavalla.

Kun nyt sitten kuitenkin olen sitä mieltä, että Suomen varhaishistoria olisi kerrottava toisella tavalla, niin ajattelen, että pitäisi suorittaa jonkinlainen uskonpuhdistus.
Kristinuskolla on aikojen kuluessa ollut niin suuri vaikutus historian kirjoitukseen ja vääristellyt sitä niin paljon, että totuutta pelkästään amatöörille on vaikea saada selväksi.
Historiasta on tullut eräänlainen miesten ja sotaherrojen historia, missä naisilla ja tavallisella kansalla ei ole ollut minkäänlaista merkitystä. Pelkkä järkihän sanoo, ettei se voi olla totta.

Minulla on yksi esimerkki: Birger Magnussonnin suojeluskirje karjalaisille naisille 1300-luvulta.
Miksi hän sen kirjoitti? Jos naisilla ei ollut mitään merkitystä, niin eikö se olisi ollut hänelle yksi ja sama miten heitä kohdeltiin?
Näin vain ei ilmeisesti ollut. Hänelle on yksinkertaisesti ollut tärkeää saada naiset puolelleen jos muuten tahtoi saada tahtonsa läpi.

Naisten historiaa on kyllä ruvettu viime vuosina tutkimaan, etenkin naispuoliset historijoitsijat -tietenkin. Joskus minä ihmettelen vain, että miksi he keskittyvät niin paljon pelkkään kurjuuteen ja naisten huonoon käsittelyyn, joissa miehet aina ovat syypäinä. Sellaista on tietenkin ollut, en epäile, mutta ei nyt aivan pelkästään.
Naissankareita on ollut muitakin kuin Jeanne D´arc - Suomessakin.

Siis historiankirjoittajat! Käykääpä vaan asiaan. Käsitelkää kirkollista ja poliittista propagandaa vain sinä mitä se on - nimittäin totuutta vieroksuvana propagandana ja yrittäkään löytää se todellinen kansan sielu. Se millä on aina ollut se kaikkein suurin merkitys historian kulkuun.
Vaikkapa tutkimalla vanhoja taruja ja miettimällä kuka ne kertonut ja miksi.
Itse uskon, että niistä löytyy enemmän tietoa kuin vanhoista, pölyyntyneistä asiapapereista.

Hannu

[Vetehinen]

Euroopan ehkä kattavin historiallinen arkisto, Vatikaanin kirjasto, ei näytä tuntevan piispa Henrikiämme. Sen sijaan on tuon niminen piispa on saanut lähetyskäskyn kirkolta ja määrätty käännyttämään pakanat oikean kirkon huomaan. Hänen päämääränään on ollut Upsalan pakanallinen keskus. Suuren asejoukon mukana Henrik yritti tehdä työtä käskettyä. Retki kuitenkin epäonnistui, vihollinen löi piispan joukot ja hänet surmattiin pakomatkalla vuonna 1134, siis karkeasti silloin "kun pitikin".

Miten varmaa on maininta Upsalan pakanallisesta keskuksesta? Voiko lähetyskäsky kohdistua johonkin muuhun maantieteelliseen alueeseen?


.

[Jouko Heyno]

Euroopan ehkä kattavin historiallinen arkisto, Vatikaanin kirjasto, ei näytä tuntevan piispa Henrikiämme. Sen sijaan on tuon niminen piispa on saanut lähetyskäskyn kirkolta ja määrätty käännyttämään pakanat oikean kirkon huomaan. Hänen päämääränään on ollut Upsalan pakanallinen keskus. Suuren asejoukon mukana Henrik yritti tehdä työtä käskettyä. Retki kuitenkin epäonnistui, vihollinen löi piispan joukot ja hänet surmattiin pakomatkalla vuonna 1134, siis karkeasti silloin "kun pitikin".

Miten varmaa on maininta Upsalan pakanallisesta keskuksesta? Voiko lähetyskäsky kohdistua johonkin muuhun maantieteelliseen alueeseen?

Ei voi, koska Upsala on mainittu.