Kolmensadan talonpojan joukko saapui 30 / 8 1831 illalla Salmin Lunkulansaaren Lehonniemen karanteenialueelle.
Talonpoika Feodor Michailov Pantschukoff löi nimismies Georg Neiglickin sulkeman ikkunan rikki ja iski Neiglickin lattialle.
Talonpojat polttivat nimismiehen talon mukana.
Turun hovioikeus tuomitsi 150 talonpoikaa, 90 %:lle ankara rangaistus,
Feodor Michailov Pantschukoff tuomittiin menettämään esivaltaa vastaan noussut oikea kätensä, sekä päänsä.
Salmin kapinasta on kirjoitettu monta erilaista näkökulmaa korostaen:
kolera, lahjoitusmaaolot, verotus, nimismies.
Kaikki näkökulmat ovat oikeita, mutta tapahtuma- ajan näkökulma on
jäänyt osittain taustalle - ymmärrettävästi, sillä arkistoistahan tiedot on täytynyt etsiä.
Riikka Pauliina Myllyksen pro gradu Kapinan tiellä 3 / 2003 on mielestäni paras, taustalta voi lukea tapahtumien kulkua toisinkin, asiat on tuotu esille.
Viranomaiset ja talonpojat eivät suinkaan olleet nuhteettomia, eikä puolelle tai toiselle voi mustavalkoisesti asettautua.
Laatokan Karjalan salmilaiset eivät ainoastaan runolaulaneet, vaan yrittivät vallesmannien tavoin saada mahdollisimman paljon etuisuuksia itselleen.
Vanhassa Suomessa lahjoitusmaavoudin ja nimismiehen tehtävät saattoivat olla päällekkäisiäkin, Salmissa Georg Neiglick oli verovoutina vuoteen 1824, jolloin astui nimismiehen virkaan.
G. Neiglickillä oli laivojen osakkuuksia ja hän toi tavaraa Pietarista myyden sitä Salmissa, oli siis kauppiaskin.
Nimismies vei Pietariin myös tukkeja ja puutavaraa, mistä lahjoitusmaaisännät vaativat kuolinpesältä korvausta - talonpoikia samasta syytettiin jo aikaisemmin, tukkien myynnistä lahjoitusmaametsistä.
Kreivitär Orlov oli myynyt Salmin lahjoitusmaat 1825 Feodul ja Sergei Gromov- veljeksille, pietarilaisille kauppiaille.
Orlovin aluksi Salmin Tuleman sahanhoitajana toiminut kauppias Feodor Makovkin asui Sortavalassa ja hänellä oli liiketoimia myös Salmissa 1831.
F. Makovkin oli hoitanut Orlovin maata ja sahoja Sortavala- Pitkäranta- Suojärvi- Salmi
Laatokan Karjalassa.
Liiketoimia oli monenlaisia ja talonpojat epäilivät ja syyttivät myös varakkaampia talonpoikia, lautamiehiä jne..
Elimäellä, Nastolassa ja Ilomantsissa kapinoitiin 1700- luvun lopussa samanlaisissa olosuhteissa kuin Salmissa.
Imatran Koitsanlahden kapina 1783 ja Virolahden kapina 1794.
Virolahdella Carl Kilchen ja myöhemmin 1809 Carl Bruun maanomistajina.
Ahvenkosken kartanon osti Pyhtään suurin maanomistaja Niclas Clayhills 1771.
Tilanhoitajan palkkio muodostui lahjoitusmaaisännälle tilitetyn sovitun summan ja kerättyjen verojen erotuksesta - mikä tietysti kannusti tilanhoitajia tuottavuuden ja verokertymän lisäämiseen.
Tilanhoitajat jäivät usein kiinni "verovilpistä" omistajille, jotka vaihtoivat
"verokarhujaan" usein.
Myös talonpoikia oli yhteistoiminnassa tilanhoitajien kanssa ja monet näyttävät pettäneen sitä, joka oli petettävissä - "luokattomasti."
Useinhan asia on esitetty siten, että on ollut mustavalkoisesti vain kaksi toisilleen täysin vastakkaista yhteiskuntaluokkaa.
Ei näyttäisi olleen näin, ovathan talonpojat yrittäneet aina omia etujaan ajaa.
Vanhalla ja Uudella Suomella näyttäisi tässä suhteessa olleen eroja ?
Veikko Palvo
Salmin pitäjän verokapina 1831
Salmiin oli pyydetty Viipurin läänin maaherralta 600 sotilasta ja Neiglick ja kruununvouti Hasselblad yrittivät maihinnousua Mantsinsaarelle kasakoiden tukemana kesällä 1831 verojen keräämiseksi ja häätöjen suorittamiseksi - verot jäivät keräämättä.
Kolera kärjisti jo aikaisemman "sotatilan" ja nimismies Neiglick poltettiin talonsa mukana elokuussa 1831.
Lahjoitusmaiden (Sortavala-Läskelä-Suojärvi-Salmi) edellinen - Suomen suurin sahojenomistaja - kreivitär Anna Orlov oli yrittänyt oikeudessa saada korvauksen tekemättömistä päivätöistä ja Gromov- veljekset 1825 alk. yrittivät kerätä kaikki Neiglickin kirjaamat rästit toimeenpantujen kymmenien häätöjen uhalla.
Riikka Pauliina Myllyksen Pro Gradussa 3/ 2003 mainitaan verorästien suuruudeksi 22 481 Rpl salmilaisilla kahdelta vuodelta ja toisaalta vuosittaiseksi verotuotoksi Gromoveille 401 Rpl/v (2/3 veroista, 1/3 kruunulle)
Ruokakunnan kokona monet tutkijat käyttävät 10:ntä: 6000 as./10=600
tästä seuraisi laskennallisesti n. 10 vuoden verorästit talonpojille
arvioveron ollessa n. 1 Rupla /ruokakunta.
Talonpojat ovat joka tapauksessa olleet ahdingossa.
Neiglickin perunkirjoituksessa tämän nettovarallisuudeksi jäi 4063 Rpl.
Veot olivat rästissä 2-3v:lta, Kruununvouti vaati 7156 Rpl:aa,
varakirkkoherra 1226 Rpl:aa, Gromovit 1754 Rpl:aa,
eräs lautamies (N.:n liikekumppani ilmeisesti hänkin) 4063 Ruplaa ja
15 talonpoikaa vaati á 40 - 620 Ruplaa jne.
Liiketoimia nimismiehellä ja talonpojilla on ollut monenlaisia ja niihin näyttävät osallistuneen myös kirkonmiehet ja muut kruununvirkamiehet.
Päivätyövelvollisuus - jos on suoritettu - näyttäisi monistakin yhteyksistä
tarkasteltuna olleen lähinnä "oleilua" - hyvin tehotonta lahjoitusmaaisäntien kannalta, ei ihme, että nämä aina syyttivät talonpoikia laiskoiksi.
Sahoille ja metsätöihin talonpojat on ilmeisimmin palkattu ja viljaa ja elintarvikkeita on tuotu Venäjältä ja Pietarista.
Mainittakoon vielä, ettei Salmissa 1917 - 1918 ollut juuri lainkaan erimielisyyksiä työväenliikkeen ja ns. valkoisten välillä - innokkaimmat
molemmilta puolilta lähtivät muualle tappelemaan, lähinnä Kannakselle.
Eikä heitä ollut montaakaan.
Talvisodassa Mantsi ja Lunkulansaaren pohjoisosa pysyivät sodan loppuun saakka suurelta osin salmilaisten sotilaiden ja poikien hallussa, monet kaatuivat kotipihoillaan.
Salmilaisten miestappiot olivat lukumääräisesti samansuuruiset kuin Tampereen, vain Helsingin ja Turun miestappiot olivat suuremmat.
Veikko Palvo
Kolera kärjisti jo aikaisemman "sotatilan" ja nimismies Neiglick poltettiin talonsa mukana elokuussa 1831.
Lahjoitusmaiden (Sortavala-Läskelä-Suojärvi-Salmi) edellinen - Suomen suurin sahojenomistaja - kreivitär Anna Orlov oli yrittänyt oikeudessa saada korvauksen tekemättömistä päivätöistä ja Gromov- veljekset 1825 alk. yrittivät kerätä kaikki Neiglickin kirjaamat rästit toimeenpantujen kymmenien häätöjen uhalla.
Riikka Pauliina Myllyksen Pro Gradussa 3/ 2003 mainitaan verorästien suuruudeksi 22 481 Rpl salmilaisilla kahdelta vuodelta ja toisaalta vuosittaiseksi verotuotoksi Gromoveille 401 Rpl/v (2/3 veroista, 1/3 kruunulle)
Ruokakunnan kokona monet tutkijat käyttävät 10:ntä: 6000 as./10=600
tästä seuraisi laskennallisesti n. 10 vuoden verorästit talonpojille
arvioveron ollessa n. 1 Rupla /ruokakunta.
Talonpojat ovat joka tapauksessa olleet ahdingossa.
Neiglickin perunkirjoituksessa tämän nettovarallisuudeksi jäi 4063 Rpl.
Veot olivat rästissä 2-3v:lta, Kruununvouti vaati 7156 Rpl:aa,
varakirkkoherra 1226 Rpl:aa, Gromovit 1754 Rpl:aa,
eräs lautamies (N.:n liikekumppani ilmeisesti hänkin) 4063 Ruplaa ja
15 talonpoikaa vaati á 40 - 620 Ruplaa jne.
Liiketoimia nimismiehellä ja talonpojilla on ollut monenlaisia ja niihin näyttävät osallistuneen myös kirkonmiehet ja muut kruununvirkamiehet.
Päivätyövelvollisuus - jos on suoritettu - näyttäisi monistakin yhteyksistä
tarkasteltuna olleen lähinnä "oleilua" - hyvin tehotonta lahjoitusmaaisäntien kannalta, ei ihme, että nämä aina syyttivät talonpoikia laiskoiksi.
Sahoille ja metsätöihin talonpojat on ilmeisimmin palkattu ja viljaa ja elintarvikkeita on tuotu Venäjältä ja Pietarista.
Mainittakoon vielä, ettei Salmissa 1917 - 1918 ollut juuri lainkaan erimielisyyksiä työväenliikkeen ja ns. valkoisten välillä - innokkaimmat
molemmilta puolilta lähtivät muualle tappelemaan, lähinnä Kannakselle.
Eikä heitä ollut montaakaan.
Talvisodassa Mantsi ja Lunkulansaaren pohjoisosa pysyivät sodan loppuun saakka suurelta osin salmilaisten sotilaiden ja poikien hallussa, monet kaatuivat kotipihoillaan.
Salmilaisten miestappiot olivat lukumääräisesti samansuuruiset kuin Tampereen, vain Helsingin ja Turun miestappiot olivat suuremmat.
Veikko Palvo
Rangaistukset
Salmin talonpojat kapinoivat 1800-luvulla useita kertoja. Monta kertaa piti lähettää sotaväkeä paikalle. Ruotsinkieliset virkamiehet palvelivat innokkaasti Pietarilaisia liikemiehiä siten, että sitä voi kutsua yhteiseksi riistoksi. Talonpojat yrittivät kaikki lailliset ja laittomatkin keinot saadakseen jonkulaista helpotusta laittomaan riistoon. Mutta aina he hävisivät.
Nimismiehen tappamisesta seurasi että Viipurista lähetettiin kenraali von Etterin johdolla pataljoona sotaväkeä tykkeineen Salmiin, useita kuormia käsirautoja, jotka eivät riittäneet. Lisäksi kymmeniä uusia virkamiehiä palauttamaan rauhaa ja järjestystä tuohon etäiseen ja kurjaan maankolkkaan.
Keskustelun alussa mainittu Feodor Michailoff Pantschukov kuului toiseksi pahimpaan ryhmään. Ruotsin lain mukaan toimiva Suomen senaatti antoi hänelle seur. tuomion: "Mistas högra hand, halshuggas, steglas" (eli oikea käsi poikki, sitten kaula poikki ja lopuksi ruumiin osat pylvään nokkaan opetukseksi rahvaalle.)
Keisari lievensi tuomioita niin että Feodor sai: "40 par spö, 3 slag av par, till Siberien tvångsarbete livslängd i gruvor"
Erikoisuutena mainittakoon ett taisi olla Suomessa ainoa kerta kun viralliselta taholta annettiin Salmin kielellä kuulutus rangaistuksista.
"Keisari on prostinut (antanut anteeksi) henget da duominnut dielan (työn) muka kuin tääl nygöi (alla) sanotan.
...da Feodor Michailoff Pantschukoff Ulahtosta niin kuin suurimmat pahantekijät da kudantat tapoit Jegor Ivanowischan (Neiglick) da poltit karantierin Lehonenäs, ovat armollisella Keisarilta duomitut saamaan 40 paaraa witschoi kolme raasaa (lyöntiä) paaral i sen jälles työttäväksi Sibirian ikuisen työhön wuoriloihin da ilman sieltä kärsi siel pokosanie (sovintoa)."
Pokosanie oli kirkollinen rangaistus, piti käydä kirkossa pyhäisin mutta ei saanut nauttia ehtoollista.
Nimismiehen tappamisesta seurasi että Viipurista lähetettiin kenraali von Etterin johdolla pataljoona sotaväkeä tykkeineen Salmiin, useita kuormia käsirautoja, jotka eivät riittäneet. Lisäksi kymmeniä uusia virkamiehiä palauttamaan rauhaa ja järjestystä tuohon etäiseen ja kurjaan maankolkkaan.
Keskustelun alussa mainittu Feodor Michailoff Pantschukov kuului toiseksi pahimpaan ryhmään. Ruotsin lain mukaan toimiva Suomen senaatti antoi hänelle seur. tuomion: "Mistas högra hand, halshuggas, steglas" (eli oikea käsi poikki, sitten kaula poikki ja lopuksi ruumiin osat pylvään nokkaan opetukseksi rahvaalle.)
Keisari lievensi tuomioita niin että Feodor sai: "40 par spö, 3 slag av par, till Siberien tvångsarbete livslängd i gruvor"
Erikoisuutena mainittakoon ett taisi olla Suomessa ainoa kerta kun viralliselta taholta annettiin Salmin kielellä kuulutus rangaistuksista.
"Keisari on prostinut (antanut anteeksi) henget da duominnut dielan (työn) muka kuin tääl nygöi (alla) sanotan.
...da Feodor Michailoff Pantschukoff Ulahtosta niin kuin suurimmat pahantekijät da kudantat tapoit Jegor Ivanowischan (Neiglick) da poltit karantierin Lehonenäs, ovat armollisella Keisarilta duomitut saamaan 40 paaraa witschoi kolme raasaa (lyöntiä) paaral i sen jälles työttäväksi Sibirian ikuisen työhön wuoriloihin da ilman sieltä kärsi siel pokosanie (sovintoa)."
Pokosanie oli kirkollinen rangaistus, piti käydä kirkossa pyhäisin mutta ei saanut nauttia ehtoollista.
Mantsin- ja Lunkulansaarten kapinat Salmissa
Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinssit ( = Vanha Suomi )
liitettiin Uuteen Suomeen 1812 ja 1826 keisarin lahjoitusmaaukaasissa
lahjoitusmaat luokiteltiin Ruotsin 1743 lain rälssiksi.
Suomen suuriruhtinaskunnassa noudatettiin edelleen Ruotsin 1743
ns. Yleistä lakia, kuten oli noudatettu Vanhassa Suomessakin ennen
Suomen sotaa.
Vanhassa Suomessa oli kuitenkin ollut ongelmia talonpoikien vedotessa Ruotsin lakiin ja käytäntöön ja lahjoitusmaaisäntien mukaan lahjoitusmaat olivat rinnastettavissa Ruotsin rälssiin ja vetosivat venäläiseenkin käytäntöön.
Salmissakin talonpojat ja virkamiehet olivat 1826 - 1831 jatkuvasti
"sotajalalla".
Talonpoikaissotaa lukuunottamatta talonpojat käyttivät kaikkia mahdollisia vastarintakeinoja ja käräjöintiä ja käräjiltä poisjääntiä.
Salmin Tulemanjoen saha paloi kesällä 1831 ja Gromovit syyttivät talonpoikia tuhopoltosta ja virkamiehiä tehottomuudesta, koska
talonpojat eivät olleet tulleet sammuttamaankaan, vaikka oli yritetty käskeä.
Kruununvouti Hallondbladin ja nimismies Neiglickin pääsy Mantsinsaarelle
ulosmittaamaan veroja oli estetty 1828 ja 1829.
Hakkapeliitta- lehti kirjoitti 1930-luv. otsikolla: Mantsinsaarelaiset estivät venäläisen verovoudin pääsyn saarelleen.
Joissain tietolähteissä käytetään Seloin maihinnousu- nimeä ehkä samasta tapahtumasta tai Maaliskuun 1831 veronkeruumatkasta, mikä lienee onnistunut hieman paremmin.
Maaherra Ramsay kävi Salmissa ja kuvernööri Zakrevski lähetti 5-600 sotilasta tuota 3 / 1831 veronkeruumatkaa tukemaan.
Kesällä 1831 iski kolera.
Nimismies Georg Neiglick surmattiin 31 / 8 1831 Lunkulansaaren kapinassa.
Mantsin kapina oli esillä syyskäräjillä 1831...siirtyi Turun hovioikeudelle, joka 1834 palautti jutun Salmiin.
Keskeisenä tietolähteenä Riikka Pauliina Myllyksen Kapinan tiellä gradu
3 / 2003- Joensuun yliopisto.
Talonpoika Feodor Michailov Pantschukoff´ia ei huonon kunnon ( kolera ?)
vuoksi ruoskittu, eikä kuljetettu Siperiaan - kuoli vankilassa.
Riikka Myllyksellä on työn alla "Talonpoikaisvastarinta Viipurin läänin lahjoitusmailla 1820- ja 1830- luvuilla"
ja hän on J:suu yliop. Lähde- lehden päätoimittajana ISSN 1795 - 035X
http://www.lahde.info/
----------------------------------
Lähde 2 / 2005 mm.: Historianmurros ja Neuvostoliiton olemattomuudet:
Sari Autio-Sarasmo:
-Entä kun historia lakkaa olemasta ?
Pentti Stranius:
-Muistishokki ja hallittu skitsofrenia. Olemattoman kokemisesta ja tutkimisesta Neuvostoliitossa.
----------------------------------------------------------------------
lisäys 30/3-08:
Vanhan Suomen ja Salmin talonpoikia suojelivat Ruotsin lait ja 1734 alkaen Ruotsin yleinen laki, mutta
Suomen sodan 1808 - 09 jälkeen
Venäjän tsaarin lahjoitusmaaukaasilla 1826 Salmin talonpojista tuli
lampuoteja - vuokraviljelijöitä.
Mutta
Aunuksen kuvernementissä - Venäjän puolella rajaa - asiat olivat huonommin, siellä asusteli m a a o r j i a.
M a a o r j i a omistaja saattoi tunnetusti siirrellä paikasta toiseen mielensä mukaan tai vaikkapa käyttää korttipelissä "rahana."
He
olivat asevelvollisiakin 25 vuoden palvelusajalla.
--------------------------------------------------------
Veikko Palvo
liitettiin Uuteen Suomeen 1812 ja 1826 keisarin lahjoitusmaaukaasissa
lahjoitusmaat luokiteltiin Ruotsin 1743 lain rälssiksi.
Suomen suuriruhtinaskunnassa noudatettiin edelleen Ruotsin 1743
ns. Yleistä lakia, kuten oli noudatettu Vanhassa Suomessakin ennen
Suomen sotaa.
Vanhassa Suomessa oli kuitenkin ollut ongelmia talonpoikien vedotessa Ruotsin lakiin ja käytäntöön ja lahjoitusmaaisäntien mukaan lahjoitusmaat olivat rinnastettavissa Ruotsin rälssiin ja vetosivat venäläiseenkin käytäntöön.
Salmissakin talonpojat ja virkamiehet olivat 1826 - 1831 jatkuvasti
"sotajalalla".
Talonpoikaissotaa lukuunottamatta talonpojat käyttivät kaikkia mahdollisia vastarintakeinoja ja käräjöintiä ja käräjiltä poisjääntiä.
Salmin Tulemanjoen saha paloi kesällä 1831 ja Gromovit syyttivät talonpoikia tuhopoltosta ja virkamiehiä tehottomuudesta, koska
talonpojat eivät olleet tulleet sammuttamaankaan, vaikka oli yritetty käskeä.
Kruununvouti Hallondbladin ja nimismies Neiglickin pääsy Mantsinsaarelle
ulosmittaamaan veroja oli estetty 1828 ja 1829.
Hakkapeliitta- lehti kirjoitti 1930-luv. otsikolla: Mantsinsaarelaiset estivät venäläisen verovoudin pääsyn saarelleen.
Joissain tietolähteissä käytetään Seloin maihinnousu- nimeä ehkä samasta tapahtumasta tai Maaliskuun 1831 veronkeruumatkasta, mikä lienee onnistunut hieman paremmin.
Maaherra Ramsay kävi Salmissa ja kuvernööri Zakrevski lähetti 5-600 sotilasta tuota 3 / 1831 veronkeruumatkaa tukemaan.
Kesällä 1831 iski kolera.
Nimismies Georg Neiglick surmattiin 31 / 8 1831 Lunkulansaaren kapinassa.
Mantsin kapina oli esillä syyskäräjillä 1831...siirtyi Turun hovioikeudelle, joka 1834 palautti jutun Salmiin.
Keskeisenä tietolähteenä Riikka Pauliina Myllyksen Kapinan tiellä gradu
3 / 2003- Joensuun yliopisto.
Talonpoika Feodor Michailov Pantschukoff´ia ei huonon kunnon ( kolera ?)
vuoksi ruoskittu, eikä kuljetettu Siperiaan - kuoli vankilassa.
Riikka Myllyksellä on työn alla "Talonpoikaisvastarinta Viipurin läänin lahjoitusmailla 1820- ja 1830- luvuilla"
ja hän on J:suu yliop. Lähde- lehden päätoimittajana ISSN 1795 - 035X
http://www.lahde.info/
----------------------------------
Lähde 2 / 2005 mm.: Historianmurros ja Neuvostoliiton olemattomuudet:
Sari Autio-Sarasmo:
-Entä kun historia lakkaa olemasta ?
Pentti Stranius:
-Muistishokki ja hallittu skitsofrenia. Olemattoman kokemisesta ja tutkimisesta Neuvostoliitossa.
----------------------------------------------------------------------
lisäys 30/3-08:
Vanhan Suomen ja Salmin talonpoikia suojelivat Ruotsin lait ja 1734 alkaen Ruotsin yleinen laki, mutta
Suomen sodan 1808 - 09 jälkeen
Venäjän tsaarin lahjoitusmaaukaasilla 1826 Salmin talonpojista tuli
lampuoteja - vuokraviljelijöitä.
Mutta
Aunuksen kuvernementissä - Venäjän puolella rajaa - asiat olivat huonommin, siellä asusteli m a a o r j i a.
M a a o r j i a omistaja saattoi tunnetusti siirrellä paikasta toiseen mielensä mukaan tai vaikkapa käyttää korttipelissä "rahana."
He
olivat asevelvollisiakin 25 vuoden palvelusajalla.
--------------------------------------------------------
Veikko Palvo