EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Emma-Liisa kirjoitti:
EsaH kirjoitti: Mitä tulee Emma-Liisan väheksymään sotaveteraanien halveksuntaa kohtaan 1960-luvun loppupuolelta ja 70-luvulla, niin ainakin itse olen ollut siinä käsityksessä että sitä todella tapahtui, etenkin ns. uusvasemmiston ja radikaalin nuorison piirissä.
En ole sanonut, että sellaista ei olisi tapahtunut, vaan että sitä on suuresti liioiteltu.


EsaH kirjoitti: ylioppilaat veivät veteraanien haudoille kynttilöitä.
Eivät tietenkään veteraanien (jotka olivat elossa) vaan kaatuneiden. Eivätkä kynttilöitä vaan kukkia. Miltä ne kynttilät olisivat toukokuussa näyttäneet?



Ja tässä onkin yksi asia, josta esim. Matti Klinge on päiväkirjoissaan kirjoittanut. Veteraanit olivat sotien jälkeen nuoria miehiä, jotka tuskin olisivat haluneet, että heidät olisi kohotettu jalustalle. Useimmat halusivat unohtaa sodan ja keskittyivät opiskeluun, leivän hankkiseen perheelle (tai sen perustamisessa), talon rakentamiseen jne.

Ne, jotka sotaa alvariinsa muistelivat (usein viinapäissään), valitettavasti usein pilasivat lastensa lapsuuden. Joten ei ole ihme, että pojat aikuistuttuaan tekivät irtioton isistään.

Tämä olikin helppoa, kun tutkimus juuri silloin osoitti monet vanhat käsitykset myyteiksi.
Pahoittelen huolimattomuusvirhettäni tuossa kaatuneiden - ei elävien veteraanien - muistamisessa.

Jotkut tahot ovat saattaneet liioitella, mutta kyllä olen kuullut entisten taistolaisten ja vasemmistolaisten jälkikäteen kovin pahoitelleenkin sotaveteraanien halveksumista 1970-luvulla. Yleisellä tasolla asiaa ei ole mielestäni ainakaan kovin paljon liioiteltu. UKK ja muu poliittinen johto ei asiaan (veteraanien rienaamiseen) aikoinaan erityisesti halunnut ainakaan julkisesti puuttua.

En tiedä miten paljon voi yleistää sitä, että nuorempi sukupolvi teki kapinaa sotasukupolvea vastaan - tai irtaantuivat isistään - nimenomaan sen sotamuisteluiden ja sotatraumojen vuoksi. Radikalisoitumiseen vaikuttivat muutkin tekivät, yleisen liberalismin ohella myös neuvostokommunismin houkutukset.

Jotkut käsitykset osoitettiin historiantutkimuksessa kansallismielisiksi myyteiksi, joskus tosiasiat muutettiin vastaamaan muodikkaita neuvostohistorioitsijoiden ja marxilaisia tulkintoja.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Huomenta,
EsaH kirjoitti:...sotaveteraanien halveksumista 1970-luvulla. Yleisellä tasolla asiaa ei ole mielestäni ainakaan kovin paljon liioiteltu. UKK ja muu poliittinen johto ei asiaan (veteraanien rienaamiseen) aikoinaan erityisesti halunnut ainakaan julkisesti puuttua.
Tuntematon sotilas” ei suinkaan ilmestynyt 70-luvulla vaan jo 50-luvulla. Jo silloin Taimi Havu aloitti HeSa:n kirja-arvoste­lussaan kirjan teilaamisen perustellen sitä sillä, että Linnan kirjassa rienattiin sitä kuvaa urheasta, uljaasta suomalaissoturista jota oikeisto helli ja vaali. Muusta Havua ei enää muisteta vaan hän tuli kuuluisaksi vain Väinö Linnan teokseen kohdistamistaan rienaamissyytöksistä – Linnan siivellä.
Jotkut käsitykset osoitettiin historiantutkimuksessa kansallismielisiksi myyteiksi, joskus tosiasiat muutettiin vastaamaan muodikkaita neuvostohistorioitsijoiden ja marxilaisia tulkintoja.
Häh??? - Mitä? Mitkä käsitykset??? :shock:

Että semmottii...

:-)

// Terv.
Heikki Jansson
Viimeksi muokannut Heikki Jansson, 15.01.08 07:17. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Jaahas
EsaH kirjoitti: Kriittisiä kohtia tässä mielessä olivat .... yksipuolinen USA/Vietnam-kritiikki.
Niinpä.

Törmäsin tuon luettuani seuraavaan tekstiin. Se on kirjoitettu hetimiten Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen elokuun lopulla 1968. Tämä on kaiketi sitä sen ajan muka ”yksipuolinen USA/Vietnam-kritiikki”, jota EsaH tarkoittaa. Tshekkoslovakian miehitystä koskevan kirjoituksen lopputiivistelmä kuuluu:
”Kolmekymmentä vuotta sitten eräs A. Hitler -niminen miekkonen marssitti robottinsa Tsekkoslovakiaan. Me kaikki tiedämme hyvin miten hän ja hänen ystävänsä päättivät päivänsä. Minun puolestani saavat Brezhnev ja kumppanit saada paremmankin lopun: viljelkööt he elämänsä ehtoolla puutarhojaan kansaneläkkeen turvin. Vihannekset viihtyvät vihannesten seurassa. Mutta maailman nuorison vallankumouksellinen myrsky tulee pyyhkäisemään heidät pois vallasta historian roskapönttöön. Tämä on myös ihmiskunnan elinehto.
[Ydin 8/89. Kirjoitus julkaistiin aluksi Teinilehdessä 12/1968.]”
Kirjoittaja oli vasemmistolainen radikaali, "yksipuolinen Vietnam/USA-kritisoija", silloinen valtiotieteen ylioppilas Erkki Tuomioja.

Että semmottii...

:-)

//Terv. Heikki Jansson

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Seppo Hentilä kirjoitti artikkelissaan vuonna 1998 mielestäni asiallisesti (http://www.tieteessatapahtuu.fi/985/hentila.htm):

"Ilmeisesti monet veteraanit kokevat tilanteen niin, että vasta nyt näistä asioista voi puhua vapaasti. Rintamaveteraanit ovat saaneet voimakasta sympatiaa ja arvonantoa nykynuorilta, siis edustamieni suurten ikäluokkien lapsilta. Kenraali Adolf Ehrnroothin suosio nuorten keskuudessa on minusta sinänsä ihan pikantti ja erittäin hyvin nykyaikaa kuvastava menneisyyspoliittinen ilmiö."

"Yhtäältä Suomi selvisi kylmästä sodasta paremmin kuin yksikään toinen Neuvostoliiton vaikutuspiiriin joutunut maa. Siitä ei tullut ns. kansandemokratia eli neuvostomallin mukainen kommunistinen yksipuoluediktatuuri. Päinvastoin juuri niinä vuosikymmeninä, jolloin Suomi oli Neuvostoliiton vaikutuspiirissä, se integroitui kauppapoliittisesti länteen ja siitä tuli pohjoismainen hyvinvointivaltio, jossa elintaso on yksi maailman korkeimpia.
Toisaalta Suomi oli YYA-sopimuksen sotilaallisten artiklojen vuoksi Neuvostoliiton vaikutuspiirissä tiukemmin kuin yksikään toinen länsimaa. Suomen tapaus kelpasi lännessä malliesimerkiksi siitä, kuinka suurvalta puuttuu pienen naapurinsa sisäisiin asioihin ja tämän itsenäisyydestä tulee kauko-ohjauksista ja puolinaista. Länsi-Saksassa levisi 1960-luvulla käyttöön termi Finnlandisierung, suomettuminen. Se merkitsi sananmukaisesti Suomen kaltaiseksi tulemista. Samanlaisen kehityksen katsottiin uhkaavan myös muita länsimaita, jos ne antavat kommunismille ja Neuvostoliitolle liian paljon periksi.
Vielä kipeämpi asia meille suomalaisille on suomettumisen oma, kotikutoinen puoli. Erityisen ristiriitaisia tuntoja on herättänyt presidentti Urho Kekkosen rooli. Häntä ja hänen aikakautensa muita poliittisia johtajia syytetään rähmälläänolosta Kremlin johtajien edessä ja idänsuhteiden hyväksikäytöstä omassa henkilökohtaisessa valtapelissä.
Meillä näyttää selvästi olevan paineita jonkinlaiseen YYA-kauden nationalistiseen revanssiin, siitä on jäänyt ainakin osalle suomalaisista trauma, joka vaatii käsittelyä."

"Suomettumiskeskustelu elää omaa elämäänsä, ja lähivuosina se vain kiihtyy. Tähän mennessähän Moskovan arkistoissa ei kukaan ole päässyt noottikriisiä pitemmälle. 1960- ja 1970-luku odottavat siellä iskemättöminä paljastajaansa. Uusia sensaatioita tulee esiin ja keskuudessamme elää entisiä KGB:n agentteja, jotka ovat itse siitä vielä onnellisen tietämättömiä."

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Näin ETYK syntyi 1975

Ylen verkkosivut jaksavat hämmästyttää korkeatasoisilla ja kiinnostavilla ohjelmilla. Hienoa, että ne ovat saatavilla netistä, kun radion ääreen pääseminen päiväsaikaan on usein vähän hankalaa. Tähän keskusteluun sopii mielestäni erinomaisesti tämä ohjelma ETYKistä joka siis on kuunneltavissa Ylen verkkosivujen kautta:

Näin ETYK syntyi 1975

Vallan vaiheilla 11.1.2008 klo 14:30 | Kesto 00:27:27

Suomen ulkopolitiikan huippuhetki oli vuosi 1975, jolloin Helsingissä pidettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous ETYK. Tämä oli samalla alku myöhemmin perustetulle pysyvälle kansainväliselle järjestölle ETYJ. Suomi johtaa nyt vuoden 2008 tätä monikansallista Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä. Mutta miten ETYK syntyi 1975, siitä kertoo omiin kokemuksiinsa ja laajoihin tutkimuksiinsa perustuen suurlähettiläs, valtiotieteen tohtori Markku Reimaa Vallan vaiheilla - ohjelmassa, jonka toimittaa Matti Laitinen.

http://www.yleradio1.fi/yhteiskunta/vallanvaiheilla/

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Minusta virolaistaustainen Jutta Zilliacus on kirjoittanut ihan osuvasti suomettuneisuudesta kulttuuri- , koulu- ja yliopistomaailmassa Taistolaisuuden mustassa kirjassa:

" Järkytyin niistä argumenteista joita kaikenkarvaiset uusvasemmistolaiset aina maltillisista kansandemokraateista palavasilmäisiin taistolaisiin käyttivät pohjoismaisen demokratian "mädännäisyyttä" vastaan elämöiden Leninin ja Stalinin palvonnallaan. Olisin voinut nuorille antaa anteeksi, sillä vanhempaa sukupolvea vastaan nouseminen, niin sanottu isäkapina on aina kuulunut nuorison oikeuksiin, olkoonkin että sodanjälkeisen polven olisi pitänyt tajuta millaisella hengenvaarallisella tulella he leikkivät. Suurempi ja traagisempi järkytys oli kuitenkin maamme kypsemmässä iässä olevan älyllisen parhaimmiston asettuminen kommunismin aatepalvojien eturiveihin."

"... Sellainen oli henkinen ja moraalinen ilmapiiri suomettuneessa Suomessa, eikä vielä tänä päivänäkään haluta katsoa totuutta silmiin. Jopa porvaritkin ilmaisevat huonon omantuntonsa vähättelemällä menneitten aikojen liiallista rähmällään olemistaan:" Mitä noista ajoista nyt enää puhumaan? Mehän selvisimme Neuvostoliitosta - eikö lopputulos ole tärkeämpi kuin menneet? jotkut kysyvät. Asenne viestii hyvin epädemokraattista ajattelutapaa: väliä sillä mitä aseita käyttää, kunhan päästään toivottuun tulokseen. Itse asiassa tässä toistuu kaikkien yksinvaltiaiden ja diktaattorien ajatustapa aina Stalinista Hitleriin."

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

EsaH kirjoitti: olen kuullut entisten taistolaisten ja vasemmistolaisten jälkikäteen kovin pahoitelleenkin sotaveteraanien halveksumista 1970-luvulla.
Juu, minäkin luin lehdestä, että Raija Oranen pyysi "sukupolvensa puolesta" anteeksi, kun oli esittänyt Suomen olleen syyllinen talvisotataan - ja saanut äitinsäkin uskomaan siihen (kysyä sopii, eikö äidillä ollut omia aivoja ollenkaan).

Nyt on vain niin, että pyytäköön anteeksi vain itsensä tai korkeintaan aatetoveriensa puolesta, mutta älköön sotkeko "koko sukupolveaan" tähän, sillä se on kyllä valhe. Tosin ei ehkä tarkoituksellinen; jos Oranen ei seurustellut kuin samoinajattelevien kanssa, niin mistäpä hän muustakaan tietäisi.

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

Emma-Liisa kirjoitti:Juu, minäkin luin lehdestä, että Raija Oranen pyysi "sukupolvensa puolesta" anteeksi, kun oli esittänyt Suomen olleen syyllinen talvisotataan - ja saanut äitinsäkin uskomaan siihen (kysyä sopii, eikö äidillä ollut omia aivoja ollenkaan).

Nyt on vain niin, että pyytäköön anteeksi vain itsensä tai korkeintaan aatetoveriensa puolesta, mutta älköön sotkeko "koko sukupolveaan" tähän, sillä se on kyllä valhe. Tosin ei ehkä tarkoituksellinen; jos Oranen ei seurustellut kuin samoinajattelevien kanssa, niin mistäpä hän muustakaan tietäisi.
Kyllä, olen samaa mieltä että koko Orasen sukupolvea ei tule sotkea tähän. Niiden taistolaisten tai radikaalien kohdalla, jotka menivät tällaista esittämään tai parjaamaan veteraaneja , kyse oli paitsi sukupolvikapinasta, myös ajattelemattomasta, ymmärtämättömyydestä ja marxilais-leninistisen ideologian ja historiakäsityksen sokeasta omaksumisesta.

Tarja-Tuulikki Tarsalakin pyysi anteeksi vain omasta puolestaan kaikilta niiltä, joita hän oli "edes vaikka ajatuksissani, pilkannut ja halveksinut". (Taistolaisuuden musta kirja s. 121). Näitä kaikkia olivat mm. hänen oma isänsä, sedät ja naapurin miehet, joita hän oli - omien sanojensa mukaan - haukkunut "suu vinossa" mm. sotahulluiksi.

ralf64
Viestit: 97
Liittynyt: 18.02.08 10:46

EsaH kirjoitti: Mitä tulee Suomen selviämisestä kylmästä sodasta, varmasti se oli menestystarina. Maatamme ei miehitetty, demokratia -joskin vahvasti Kekkosen hallitsema omalaatuinen sellainen - säilyi ja hyvinvointivaltio rakennettiin.
Tätä on pakko siteerata J.K. Paasiven päiväkirjasta poimitun kohdan mukaisesti:

J.K. Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa 25.10.1946 seuraavaa:

"Minua painaa tavattoman raskaasti se valheellisuuden ja moraalittomuuden ilmapiiri, jossa meidän pitää elää. Minä olen aina ottanut asiat kovin vakavalta ja raskaalta kannalta ja sen tähden on elämä nykyään minulle niin painostavaa. Pelkään että me, jotka olemme nyt mukana, tuhoamme kansamme sielun, ja se merkitsee kansalle kuolemaa. Midän pitää sietää valhetta ja petollisuutta, ilman että voimme itse totuuden sanoa...

Tahdotaan, että meidän kansamme heittäytyisi mahalleen maahan ja likaisi itsensä korkealla äänellä julistaen, että me olemme yksin syypäät, ja me olemme rikollisia, mutta kaikki muut ovat syyttömiä ja valkoisia kuin kyyhkyset. Tähän emme voi alentua, sillä juuri sen kautta me tuhoisimme kansamme sielun".

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”