EsaH kirjoitti:En kuuluta mitää itseruoskintaa, vaan avointa keskustelua. Miksi taistolaiskritiikki on sinusta sopimatonta ja vastenmielistä? Onko sinusta esim. Suur-Suomi-intoilijoiden kritisointi sopivampaa?
Taistolaisia on oli kaksi ryhmää, nuoret taistolaiset, lähinnä opiskelijoita, joista Jukka Relander joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. toteaa kirjoituksessaan ”Ulkoinen totuus ja sisäinen kokemus taistolaisessa opiskelijaliikkeessä” että
Jukka Relander kirjoitti:
Itseasiassa tyypillinen taistolainen oli ylioppilas vuosimallia 1968–72, kotoisin kaupungista tai kaupunkimaistuvasta taajamasta, eikä kotitaustaltaan juuri poikennut muista yliopiston opiskelijoista.
ja
Päinvastoin, musertavalla enemmistöllä kyseessä oli opiskeluvuosina omaksuttu ja opiskeltu käännynnäisidentiteetti, joka rakentui ennen kaikkea sille, että vanha "pikkuporvarillinen" minuus julistettiin ajastaan jälkeen jääneeksi historialliseksi hylkytavaraksi.
Toinen - tästä ryhmästä näistä - voimakkasti eroava ryhmä oli työväenliikkeen vanhakantaiset kommunistit (nk. stalinistit), yleensä vuosimallia 1925..
Oletan että tarkoitat lähinnä noita nuoria taistolaisia, jotka vuodesta noin 1970 eli nousukautta. kuollakseen vähitellen 1974-1978? Siksi puhun niissä jatkossa.
EsaH kirjoitti:
Miksi taistolaiskritiikki on sinusta sopimatonta ja vastenmielistä? Onko sinusta esim. Suur-Suomi-intoilijoiden kritisointi sopivampaa?
Minusta taistolaiskritiikki on paikallaan, muttei pidä arvostella taistolaisia väittäen totuudenvastaisesti että he olisivat muka esittäneet sellaista, mitä he eivät esittäneet. Et ole kyennyt yksilöimään ainoatakaan tapausta. Siitä kuka taistolainen olisi rienannut, milloin ja missä. Väitteesi on lisäksi epälooginen. Täällä toisessa viestissä esitetty nk. työväenlaulussa ”Ballaadi toveri Viljasesta” asia esitetään tosin kärjistetysti mutta pähkinänkuoressa yhdessä lauseessa: ”...suri vain veljiään, joita Suomen herrat tapattivat Karjalan kentillä”. Siitä ilmenee ilman erehtymisen mahdollisuutta, kuka on moitteen (EsaH:n viestissä ”rienauksen) kohteena ja kenelle sympatiat kuuluvat. Kun taistolaiset puhuivat rintamamiehistä ”joita Suomen herrat tapattivat Karjalan kentillä” niin he eivät tietenkään rienanneet sotaveteraaneja, niitä ”joita Suomen herrat tapattivat Karjalan kentillä”.
Samalla tuo lause ballaadissa palastaa mistä on oikeastaan kysymys. Esa H:n viestin taustalla on täysin eri ilmiö. Taistolaiset katsoivat että sodat 1939-1944 olivat tarpeettomia Suomen sotapoliitikkojen tekeleitä. Erimielisyys koskee siis sitä, olivatko sodat tarpeettomia ja vältettävissä toisenlaisella politiikalla ja tämä lienee taustalla. Se on arka kysymys koska se on samalla kysymys siitä olivatko ihmishenkien menetykset ja haavoittumiset vältettävissä (mikä samalla syyllistää sota-aikaisen politiikan siis Suomen ”herrat”). Siksi mielipiteet yhteiskunnassa kysymyksestä ovat voimakkaita eroavia ja jyrkkiä. Usein unohtuu lisäksi se, minkä Emma-Liisa toi erittäin hyvin esiin:
Emma-Liisa kirjoitti:
Joka tapauksessa, kyllä sotien syitä oli ihan oikein tutkia ennakkoluulottomasti. Se ei millään tavalla vähennä veteraanien kunniaa. Kun sotaan kerran oli jouduttu, piti tietysti taistella.
Kukaan, ei kerrassaan yhtään kukaan, ole ymmärtääkseni "rienannut" sotaveteraaneja
koska kenelläkään ei ole ollut siihen mitään syytä. Poikkeus ehkä vahvistaa säännön. Sotaveteraanien arvostuksesta vallitsee ja on vallinnut ymmärtääkseni maassa harvinaisen suuri yksimielisyys. Taistolaiset nimenomaan arvostelivat niitä ”sotapoliitikkoja” ja ”sotapolitiikkaa”. Tätä tulkitaan virheellisesti veteraanien merkityksen vähättelyksi. Emma-Liisan esiintuoma huomio että ”[näkemys sodan syystä] ei millään tavalla vähennä veteraanien kunniaa. Kun sotaan kerran oli jouduttu, piti tietysti taistella” on tietysti ihan oikea ja osoittaa että on virheellistä pitää syyn etsimistä vähättelynä. Voidaan jossitella, että veteraanien merkitys ei siis olisi niin suuri Suomelle jos tavoite olisi saavutettu toisenlaisella politiikalla. Se jossittelu ei auta veteraaneja - eivät he rintamalla voineet alkaa jossitellemaan. Piti sotia eikä jossitella. Mutta voin kyllä kuvitella, että joku joka ei ole havainnut tätä faktaa on saattanut suhtautua vähätellen veteraanien panoksiin ja uhrauksiin sodassa. Rienaamiseen en kuitenkaan usko.
EsaH kirjoitti:Miksi taistolaiskritiikki on sinusta sopimatonta ja vastenmielistä? Onko sinusta esim. Suur-Suomi-intoilijoiden kritisointi sopivampaa?
Suur-Suomea ajaneet alkaa minusta olla loppuunkaluttu luu eikä se minua erityisesti kiinnosta.
Minusta, hiukan ehkä liioitellen on kokemuksieni perusteella muodostunut taistolaisnuorista (ei siis perinteiset vanhakantaiset taistolaiset, vaan nuoret)sellainen käsitys, että nämä olivat arvostelukykynsä osittain menettäneitä uskovaisia idealisteja, jotka sokeasti julistivat liturgiaansa ja uskontoaan, siis esitttivät marxilais-leniniläistä dogmaattista (minusta) potaskaa. He puhuivat vallankumouksesta istuessaan yliopistojen kahviloissa tuntitolkulla (vaikka piti olla lukusalissa opiskelemassa) mutteivät he itsekään uskoneet näihin palopuheisiinsa ”vallankumouksesta”. He tykkäsivät mielenosoituksista, ne oli heistä kivoja ja joskushan niitä näytettiin jopa television uutislähetyksessä jolloin oli mahdollisuuus että itseäkin näytettiin aukomassa suutaan. Näitä kahvilavallankumouksellisia, liturgiaansa julistavia taistolaisia olisi lähinnä pitänyt kehottaa pitämään suunsa kiinni, lopettamaan uskovaisen julistamisensa ja siirtymään kahvilasta lukusaliin ja keskittymään opintoihinsa. Varttuessaan he sitten tietysti järkevöityivät ja tekivät niin, keskittyivät opintonsa. Ei kukaan viitsi olla taistolaisten kaltaisessa dogmaattisessa uskonlahkossa pitkään.
Taistolaisuudella oli merkitystä Suomessa vain 3-4 vuotta mutta koska taistolaiset – paras kuvaus olisi ehkä rääkyivät – niin äänekkäästi yhteiskunnan poliittisella näyttämöllä (esim. KOM-teatteri, Kaisa Korhonen,. Kaj Chydenius, Kristiina Halkola, Jaakko Laakso, Hannu Vuorio, Björn Wahlroos, Leif Salmen jne. jne. jne) että he olivat niin näkyviä että heidän merkitystään liioitellaan vieläkin. Mutta positiivistakin: Heidän kabaree-esityksensä toisaalta olivat hyviä, jotkut jopa loistavia ja artistit taitavia. Artistien kyvykkyys ja ennen kaikkea esitysten (siis tekstien) provokatiivisuus oletan että on merkittävä osasyy heidän näkyvyydelle julkisuudessa.
Kysyit, miksi taistolaiskritiikki on minusta sopimatonta ja vastenmielistä? Kysyn miksi Sinä sellaista arvelet? Oliko yllä esittämäni näkemys Sinusta kieltäytymistä taistolaisten kritisoimisesta. Minä puolestani nimittäin kirjoittaessani mietin, voiko noin voimakkaasti edes sanoa mutta kun kerran ajattelen niin sanon niin.. Tasapuolisuuden nimissä on todettava että toisaalta ymmärrän heitä hyvin. Lisäksi monet taistolaisista ennen (oma-aloitteista) irtisanoutumistaan taistolaisista ja marxilais-leninismistä joutuivat voittamaan itsensä päättäessään marxilais-leninismin hylkäämisestä ja sitten kamppailemaan vielä sen päätöksen tekemisen kanssa että he joutuivat julkisesti tunnustamaan olleensa väärässä. Enempi taistolaisuuden psykologian selvittäminen on mielenkiintoinen aihe mutta tässä yhteydessä off-topic.
Sinä puolestasi et yksilöi väitteitäsi vaan esität ylimalkaisen yleisen väitteen ”rienaamisesta” johon en näyttämättömänä ja epäloogisena usko ja liioittelet taistolaisuuden merkitystä väittämällä että sitä on ”vähätelty” Mitä merkittävää nuoret taistolaiset muka saivat aikaan. Nuorilla oli muistaakseni vain yksi kansanedustaja (jos Esko-Juhani Tennilää luetaan nuoreksi kaksi). Ole siis hyvä, yksilöi väitteesi, jotta keskustelu sujuisi. Minusta he nimittäin eivät saaneet aikaan juuri mitään eikä heitä siksi voi kritisoida oikein muusta kuin julkisesta rääkymisestä. Heillä ei ollut muistaakseni edes poliittista omaa ohjelmaa (ehkä tiedepolliittinen) vaan tukeutuivat SKP:n yleiseen puolueohjelmaan. Taistolaiset pitivät poliittista mekkalaa ja saivat aikaan hirveästi savua muttei tulta. He saivat ehkä aikaan joitain vähäisiä uudistuksia opiskelijapolitiikassa muttei juuri muuta. Muistaakseni korkeakouluopiskelijoiden opintotukijärjestelmä otettiin käyttöön jo ennen taistolaisuutta eivätkä taistolaiset saaneet edes siihen mitään merkittäviä muutoksia taistolaisaikana 1970-1978. Heillä oli näkyvä asema Suomen poliittisessa kulttuuri-ilmapiirissä ja heidän vaikutus siihen oli merkittävä mutta se ei tietääkseni johtanut mihinkään konkreettiseen tulokseen.
Mutta Sinullahan täytyy olla tiedossasi merkittäviä taistolaisten aikaansaannoksia. Muutenhan et voi väittää että taistolaisuutta on”vähätelty” jos et tiedä mitä he ovat aikaansaaneet Kerropa siis, odotan missä olen erehtynyt.
Minusta taistolaisuudesta on kehittynyt yksi myytti lisää Suomeen.
Sa Petteri vaan, Petskukin käy
