Sisällissotahullut

[Emma-Liisa]

olisi jääty odottelemaan asioiden korjaantumista iäisyysnäkökulmasta.

Niin että parempi oli vaarantaa oma ja muiden henki vai? Eihän tässä ollut kyse kuin parista vuodesta. Kun torpparit saivat maansa sodan jälkeen, niin kai he olisivat saaneet sen ilman sotaa. Naimisissa olevat naiset sen sijaan saivat odottaa pääsyä aviomiehen holhouksesta vuoteen 1930.

Reformitkin olisivat vuonna 1917 keväästä syksyyn kelvanneet, mutta kun niitä ei edes silloin annettu.

Mitä sitten olivat kunnallislait ja kahdeksan tunnin työaikalaki?

[nylander]

nylander kirjoitti:
Reformitkin olisivat vuonna 1917 keväästä syksyyn kelvanneet, mutta kun niitä ei edes silloin annettu.


Mitä sitten olivat kunnallislait ja kahdeksan tunnin työaikalaki?

Sanoin: keväästä syksyyn. Työväestön kannalta keskeisimmät vuoden 1917 oloissa olivat kunnallislait mm. siksi, että niistä riippui elintarvikelain täysitehoinen toteuttaminen. Koska väliaikainen hallitus Suomen porvarien myötävaikutuksella [ei näitä enää jaksaisi kerrata] kaatoi valtalain ja erimielisyys korkeimman vallan haltijasta jatkui, uusien kunnallislakien vahvistaminen lykkääntyi aina marraskuun 16. päivään. Silloin, suurlakkoviikon "paisuvassa huminassa" tilanne oli jo niin kiristynyt, että lakien jännitystä laukaiseva vaikutus jäi olemattomaksi.

[Jouko Heyno]

Reformitkin olisivat vuonna 1917 keväästä syksyyn kelvanneet, mutta kun niitä ei edes silloin annettu. Esim. Turussa ja Tampereella (kuten Jutikkala toteaa Tampereen historiassaan) porvarien vastustus kunnallisia reformeja kohtaan oli kivikova.

Tässä kannattaa muistaa, että nk. "vähäväkisten" edustajilla oli eduskunnassa ylivoimainen enemmistö (SDP + ML). 1) "Porvarit" eivät siis olisi voineet yksin estää reformeja ja 2) kunnallisreformista tai sen tekemättömyydestä päätettiin Helsingissä ja eduskunnassa, ei Turussa ja/tai Tampereella.

[Jouko Heyno]

Pari kommenttia:

eräs Suomen sisällisotaan liittyvä klisee, eli toteamus siitä että sisällissodat ovat erityisen julmia.

No Espanjan sisällisota oli julma, punaisen ja valkoisen terrorin suhdeluvut näyttäävät olevan samantapaisia kuin Suomessa. Beevor näyttää teoksessaan Taistelu Espanjasta ottavan kannan, että punaisen terrorin uhreiksi valikoitui "riistäjiä". Tämmöistä ei Suomessa juljeta sanoa, kaikki uhrit - niin punaiset kuin valkoiset - esitetään viattomina kohtaloonsa.

Espanjan sisällissodan kuolleisuusluvut vastaavat todella suunnilleen Vapaussodan - siis prosentteina. Oleellinen ero on, että Suomessa taistelut kestivät suunnilleeen 3,5 kk, Espanjassa 3,5 vuotta. Myös tilanteesta selviäminen eroaa: Suomessa järjestettiin eduskuntavaalit, joihin hävinnytkin osapuoli otti osaa, käytännössä heti sodan päätyttyä, Espanjassa taas vasta voittajan johtajan kuoleman (1975) jälkeen.

Käsittääkseni USA:n sisällissota ei ollut erityisen julma. Olisiko syynä ollut, että jälkimmäisestä puuttui luokka-elementti, joten sota käytiin tasa-arvoisten kesken - siis johtomiesten tasolla tasa-arvoisten? Jos en väärin muista, Etelää rangaistiin veroilla ja orjat vapautettiin, mutta varsin pian Etelän rikkaat valkoiset saivat asemansa takaisin ja mustat pantiin uudelleen matalaksi Ku Klux Klanin ym. avulla, mihin liittovaltio ei mitenkään puuttunut. Eli "rakenteellinen väkivalta" jatkui entisenä.

Tässä keskustelun kannalta pari tärkeää asiaa. Ensiksikin pitäisi ratkaista, oliko CSA itsenäinen valtio - vrt. Suomea koskeva keskustelu täällä ja muualla. Toiseksi kannattaa muistaa, että jos Suomen Vapaussodassa halutaan välttämättä puhua "luokkasodasta" niin USA-CSA -konflikti oli sitä vielä suuremmassa määrin. Kolmanneksi on korostettava, että mainittu sota oli äärimmäisen julma, ja USA:n etelän siviiliväestöön kohdistama terrori totaalista ja silmitöntä murhaamista ja polttamista. Tämä koskee korostetusti U.S. Grantin toimia. Lopuksi kannattaa muistaa, että sellaista sotaa ei olekaan, joka ei olisi "julma".

[Jouko Heyno]

Tässä on jätetty ottamatta huomioon koko ongelman ydin: Suomessa ei tammikuussa 1918 ollut mitään sellaista hallitusta, jonka legitimitetti olisi yleisesti tunnustettu. Maaliskuussa 1917 lähes kaikki olemassa ollutta valtaa tukeneet ns. väkivaltakoneistot olivat hajonneet, ja käytännössä Suomeenkin oli emämään tapaan syntynyt eräänlainen kaksoisvalta, avoin tilanne, jossa sosialistit nousivat ensimmäistä kertaa porvarien tasavertaisiksi haastajiksi.

Et punctum! Ja juuri tästä on kyse ja sama tilanne tietysti koski koko valtakuntaa. On uskomatonta, että tätä tosiasiaa ei suomalaisessa historiankirjoituksessa huomioida.

[henrik]

Tässä on jätetty ottamatta huomioon koko ongelman ydin: Suomessa ei tammikuussa 1918 ollut mitään sellaista hallitusta, jonka legitimitetti olisi yleisesti tunnustettu. Maaliskuussa 1917 lähes kaikki olemassa ollutta valtaa tukeneet ns. väkivaltakoneistot olivat hajonneet, ja käytännössä Suomeenkin oli emämään tapaan syntynyt eräänlainen kaksoisvalta, avoin tilanne, jossa sosialistit nousivat ensimmäistä kertaa porvarien tasavertaisiksi haastajiksi.

Et punctum! Ja juuri tästä on kyse ja sama tilanne tietysti koski koko valtakuntaa. On uskomatonta, että tätä tosiasiaa ei suomalaisessa historiankirjoituksessa huomioida.

- Pertti Haapala: Kun yhteiskunta hajosi. Suomi 1914–1920. (Edita), 1994 tai 1995.

Luin joskus 90-luvulla ja tarkat mielikuvat ovat haihtuneet, mutta käsittääkseni kirjan ydin oli aika lailla tuossa.