Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Sisällissotahullut

Käytän ylläolevassa otsikossa nimitystä sisällissota. Minulla ei ole kiinnostusta sotkeutua jälkijättöisiin väittelyihin vuoden 1918 tapahtumien nimityksestä. Käytän keskusteluavauksen sen sijaan pohdintaan siitä, supistaako viime aikojen sisällisotahulluus omalta osaltaan jo suomalaisia historiantulkintoja?

Vuoden 1989 jälkeen kiinnostus Suomen sotien 1939-1944 historiaan on kasvanut rajusti. Etenkin erilaisten populäärijulkaisujen ja julkaistujen muistelmien määrä on räjähtänyt. Kenties osin vastapainona tälle populäärikiinnostukselle, toki myös legitiimeistä tutkimusintresseistä johtuen, myös vuoden 1918 tapahtumia on tutkittu ja niistä on kirjoitettu enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Nähdäkseni on mielenkiintoista että vuoden 1918 tapahtumat alkavat jo aiheuttaa samanlaisia lieveilmiöitä historiatulkintoihin kuin vuosien 1939-1944 sodat.

Ensinnäkin, vaikuttaa siltä että useissa lehtikirjoituksissa ja julkisissa keskusteluissa molempia sotia edeltäneet vuodet nähdään vain automaattisesti sodan militaristis-verenhuuruisista silmälaseista katsoen. Samaan tapaan joka ikinen eduskuntakeskustelu kaivetaan esille vain sodan näkökulmasta katsoen, oli sitten kyse 1930-luvun budjettikeskusteluista tai 1910-luvun parlamentaarisista yhteenotoista.

Toisaalta myös sotien jälkeinen aika nähdään pitkälti vain sodan näkökulmasta. Tälläkin palstalla pohdittiin kiivaasti sitä olivatko 1960-luvun radikaalit sotaveteraanein puolella vai heitä vastaan, pohtimatta juurikaan sitä kokivatko sotaveteraanit nimenomaan veteraaniutensa tärkeimmäksi viiteryhmäkseen.

Sodista halutaan muodostaa myös yhtenäinen tarina. Pitkälti haastateltavaksi sopivien henkilöiden vuoksi vuosien 1939-1944 veteraani on ollut nuori, etulinjassa taistellut mies. Taustakuvituksena käytetään JR X:n sotureja etenemässä läpi Prääzän tulihelvetin. No, ei mitään siitä että suurimman osan armeijoita tapaan valtaosa miehistä oli huoltotehtävissä, ja 40-vuotiaan nostomiehen kokemus sodasta X:n Armeijakunnan kenttäpesulassa on kenties ollut hiukan erilainen kuin JR X:n jääkärijoukkueen jäsenen. Kotirintamanäkökohtaa voidaan tuoda esille heittämällä esiin pari kuvaa Helsingin pommituksista. Summa summarum; Rintamalla sotivat nuoret miehet ja välillä jopa kotirintama, eli Stadi sai pommeista osansa.

Vuoden 1918 osalta taas otetaan esille vain ja ainoastaan tapahtumat rintamalinjoilla ja niiden eteläpuolella. Alueella asuu nykyään Suomen väestön valtaosa mutta tilanne vuonna 1918 ei ollut samanlainen. Mutta se, mitä vaikkapa Kemissä tai Ilomantsissa tapahtui tai jäi tapahtumatta ei ole mielenkiintoista. Pelkästään lehtijuttuja lukemalla voinee saada helposti käsityksen että koko Suomen tehdastyöläiset ammuttiin lähisoille kalman keväänä 1918. Jälleen kerran kuviin valitaan nuoria miehiä ja naisia. Ilmeisesti vuoden 1918 karussa kansanterveydellisessä tilanteessa lapset ja vanhukset oli jo eliminoitu.

Yhteistä sotien käsittelylle tuntuu olevan kansainvälisten vertailukohtien hakemisen puute ja osan uhreista mainitsematta jättäminen.

Viime aikojen populäärikuvauksissa vuodesta 1918 valkoisia ei ole kaatunut, tai heidän rintamilla kaatuneensa eivät ole ketään kiinnostaneet. Nk. punaisen terrorin uhreina kuolleita sentään muistetaan jonkin verran.
Vastaavasti jatkosodan venäläisten sotavankien japanilaisvankileirejä korkeammat kuolleisuusluvut eivät kiinnosta ketään, ilmeisesti koska uhrit olivat venäläisiä ja kirjallisia lähteitä on aiheesta säilynyt sangen vähän.

Summa summarum, sodat ja niiden seuraukset kiinnostavat, mutta usein toivoisi että myös sotien ulkopuolista historiaa käsiteltäisiin jopa ko. aikakausien omista lähtökohdista käsin, ei siten että 1939 olisi viimeinen kesä tai 1920-luku sisällissodan jälkimaininkeja.

(Sisällissotahullu = Vuoden 1918 sodasta kiinnostunut. Vrt. Sotahullu = Sotahistoriasta muuten kiinnostunut tai esim. Himomurhaaja = Dekkarien lukija tai Sodomiitti = Aku Ankkojen lukija)

EsaH
Viestit: 120
Liittynyt: 27.11.06 08:56

HS:Ruotsalainen lehtimies: Suomen tunnustettava sotarikokset

HS : "Ruotsalainen lehtimies Bjarne Stenquist syyttää Suomea sisällissodan julmuuksien lakaisemisesta maton alle. Stenquist vertaa punaisiin kohdistuneita kostotoimia Francon hirmutöihin.

"Tänään tehtyinä samat teot leimattaisiin sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan. Niihin sekaantuneet sotilaalliset ja poliittiset johtajat kutsuttaisiin Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen", Stenquist kirjoittaa Helsingin Sanomille lähettämässään 18 teesissä sisällissodasta.

Stenquist paheksuu sitä, että julmuuksiin syyllistyneet armahdettiin, eikä tuota armahdusta ole vieläkään kumottu. Se on hänen mielestään "pysyvä tahra tasavallan kilvessä".

Stenquist odottaakin Suomen valtiolta virallista tunnustusta siitä, että vuonna 1918 tuhannet viattomat siviilit kuolivat valtion omien instituutioiden uhreina. Tällainen tunnustus tarjoaisi Stenquistin mukaan hyvän esimerkin Turkin ja Serbian kaltaisille maille, jotka selvittelevät parhaillaan omaa veristä historiaansa.

Bjarne Stenquist kirjoittaa kirjaa Suomen historiasta. Hän on työskennellyt mm. Svenska Dagbladetin ja Dagens Nyheterin turvallisuuspolitiikkaan erikoistuneena toimittajana."

Historioitsijat Manninen ja Tikka vastasivat mielestäni asiallisesti sunnuntain Hesarissa Stenquistin teeseihin. Silti aihe on yhä herkkä ja Stenquist saattaa hyvin saada tukeakin Suomesta.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: HS:Ruotsalainen lehtimies: Suomen tunnustettava sotariko

EsaH kirjoitti:Historioitsijat Manninen ja Tikka vastasivat mielestäni asiallisesti sunnuntain Hesarissa Stenquistin teeseihin. Silti aihe on yhä herkkä ja Stenquist saattaa hyvin saada tukeakin Suomesta.
Aihe lienee erityisen herkkä tammikuun uutisköyhyyden vuoksi. Sisällissodasta on helppo saada eri tasolla aihetta käsitteleviä juttuja ja myös asiantuntevia tutkijoita riittää haastateltaviksi.

Mieleeni tuli myös eräs Suomen sisällisotaan liittyvä klisee, eli toteamus siitä että sisällissodat ovat erityisen julmia.

Mitäs maailmalla tapahtui Tampereen taistelun aikana? Ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla käynnissä olivat Saksan Michael-offensiiviin liittyvät taistelut. Satojatuhansia nuoria miehiä tapettiin mitä mielikuvituksellisimmin menetelmin tehokkaasti pienellä alueella. Tavalliset nuoret miehet muuttuivat tappajiksi, vangiksi antautuminen oli hyvin riskipitoista sillä vangit tupattiin ampumaan. Saksaa koeteltiin liittoutuneiden nälkäsaarrolla ja Saksa kehitteli puolestaan yhä nerokkaampia lentokoneita ja tykkejä vastapuolen siviiliväestön terrorisoimiseksi. Kulttuuriväki oli mukana suuressa nuorisotapahtumassa täysin rinnoin. Kubistimaalarit keksivät naamiomaalauksen, nuoret kirjailijat ja runoilijat johtivat uhkarohkeita iskuryhmiä.

Kaikkialla sota ei ollut julmaa asemasotaa, vaan esimerkiksi liikuntasodasta nauttimaan päässeessä Serbiassa kuoli väestöstä noin 17% pääasiassa vuosien 1914-1915 aikana.

Ilmeisesti ensimmäisen maailmansodan uhrien valtaosa kuitenkin kiitti luojaansa etteivät joutuneet julman sisällissodan uhreiksi vaan pääsivät nauttimaan siististä valtioiden välisestä konfliktista.

Muuten, kun kerran venäläisvankien noin kolmeakymmentä prosenttia lähestyvä kuolleisuus oli selitettävissä kehnolla ravintotilanteella, miksi punavankien kohtalosta pidetään melua? Varsinkin kun 1918 riehui espanjantauti joka lienee ollut useiden punavankien välittömänä kuolinsyynä.

LISÄYS:

Onkohan syynä suomalaiseen käsitykseen sisällissotien erityisestä julmuudesta kaksi seikkaa? Ensinnäkin, Suomen vuosien 1939-1945 olivat yleismaailmallisesti katsottuna poikkeuksellisen selkeitä; taisteluja ei harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta käyty siviiliväestön keskuudessa, kotirintama pysyi lähes yksimielisenä (teoissa, jos ei ajatuksissa) ja siviiliväestön pommitukset olivat erittäin pieniä moniin muihin sotaakäyviin maihin verrattunat. Toisaalta 1990-luvun käsitystä sisällisodasta ovat muokanneet hyvin televisioidut Jugoslavian sodat jotka eittämättä toimittajien mielessä ovat muuttuneet Suomen vuoden 1918 todellisuudeksi.

LISÄYS 2:

Pääsikohän Suomi kuitenkin loppujen lopuksi sotaakäyvän maan osaksi erittäin vähällä ensimmäisestä maailmansodasta? Muutamia vapaaehtoisia lukuunottamatta juoksuhautoihin päädyttiin vasta keväällä 1918, myös kuolonuhrit jäivät moniin muihin maihin verrattuna aika vähäisiksi.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: HS:Ruotsalainen lehtimies: Suomen tunnustettava sotariko

Derkku kirjoitti: eräs Suomen sisällisotaan liittyvä klisee, eli toteamus siitä että sisällissodat ovat erityisen julmia.
No Espanjan sisällisota oli julma, punaisen ja valkoisen terrorin suhdeluvut näyttäävät olevan samantapaisia kuin Suomessa. Beevor näyttää teoksessaan Taistelu Espanjasta ottavan kannan, että punaisen terrorin uhreiksi valikoitui "riistäjiä". Tämmöistä ei Suomessa juljeta sanoa, kaikki uhrit - niin punaiset kuin valkoiset - esitetään viattomina kohtaloonsa.

Käsittääkseni USA:n sisällissota ei ollut erityisen julma. Olisiko syynä ollut, että jälkimmäisestä puuttui luokka-elementti, joten sota käytiin tasa-arvoisten kesken - siis johtomiesten tasolla tasa-arvoisten? Jos en väärin muista, Etelää rangaistiin veroilla ja orjat vapautettiin, mutta varsin pian Etelän rikkaat valkoiset saivat asemansa takaisin ja mustat pantiin uudelleen matalaksi Ku Klux Klanin ym. avulla, mihin liittovaltio ei mitenkään puuttunut. Eli "rakenteellinen väkivalta" jatkui entisenä.
Derkku kirjoitti: kun kerran venäläisvankien noin kolmeakymmentä prosenttia lähestyvä kuolleisuus oli selitettävissä kehnolla ravintotilanteella, miksi punavankien kohtalosta pidetään melua? Varsinkin kun 1918 riehui espanjantauti joka lienee ollut useiden punavankien välittömänä kuolinsyynä.
No eipä täällä ole venäläisten sotavankien jälkeläisiä melua pitämässä. Mutta punaisten jälkeläisiä ja etenkin muitten sukulaisten jälkeläisiä on.

On aika lailla eri asia elää pienessä kylässä tietäen, kuka sukulaisen tappoi (tai lähetti langettavan paperin) kuin vihata abstraktisti kasvotonta "vihollista".
Derkku kirjoitti: Pääsikohän Suomi kuitenkin loppujen lopuksi sotaakäyvän maan osaksi erittäin vähällä ensimmäisestä maailmansodasta? Muutamia vapaaehtoisia lukuunottamatta juoksuhautoihin päädyttiin vasta keväällä 1918, myös kuolonuhrit jäivät moniin muihin maihin verrattuna aika vähäisiksi.
Näin oli. Tilanne olisikin ollut toinen, jos suomalaisia olisi taistellut maailmansodassa ja ainakin osa olisi palannut radikalaisoituneena eli punainen puoli saanut ammattisotilaita.

Toisaalta koko sotaa tuskin olisi syttynyt, jos hallituksella olisi ollut riittävästi omia koulutettuja joukkoja, jotka olisivat pysyneet sille uskollisina.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: HS:Ruotsalainen lehtimies: Suomen tunnustettava sotariko

EsaH kirjoitti: Stenquist paheksuu sitä, että julmuuksiin syyllistyneet armahdettiin, eikä tuota armahdusta ole vieläkään kumottu. Se on hänen mielestään "pysyvä tahra tasavallan kilvessä".
Ahaa, ja mahtaako USA:n kilvessä olla pysyvä tahra mm. siviilien pommituksista? Eipä ole yleensä voittajia tuomittu, vain häviäjiä.

Poliittisesti tuskin oli muuta mahdollisuutta kuin armahdus.
EsaH kirjoitti: Stenquist odottaakin Suomen valtiolta virallista tunnustusta siitä, että vuonna 1918 tuhannet viattomat siviilit kuolivat valtion omien instituutioiden uhreina.
Eivätkö Mannerheimin julistus yhteisestä kaatuneiden muistopäivästä 1940, punaisten muistomerkit joille lasketaan virallisina päivinä seppeleet siinä kuin valkoisten ja talvi- ja jatkosodan kaatuneiden muistomerkeille, Linnan Akseli Koskelan kohoaminen kansallissankariksi ja pääministerin läsnäolo Tammisaaren muistomerkin palkastamisessa merkitse paljon enemmän kuin jokin muodollinen lausuma?

Avatar
Jouko Heyno
Viestit: 842
Liittynyt: 30.11.05 10:26

Re: HS:Ruotsalainen lehtimies: Suomen tunnustettava sotariko

Emma-Liisa kirjoitti:Näin oli. Tilanne olisikin ollut toinen, jos suomalaisia olisi taistellut maailmansodassa ja ainakin osa olisi palannut radikalaisoituneena eli punainen puoli saanut ammattisotilaita.
Tässä kannattaa muistaa, että suomalaisia toki taisteli Maailmansodassa, paitsi Saksan, Venäjänkin riveissä. Palasivat sitten alan "ammattilaisina" ja osallistuivat maan sisällissotaan bolshevikkihallinnon puolella.
Toisaalta koko sotaa tuskin olisi syttynyt, jos hallituksella olisi ollut riittävästi omia koulutettuja joukkoja, jotka olisivat pysyneet sille uskollisina.
Näin on. Mutta kun maan hallituksella ei ollut riittävästi omia uskollisia joukkoja, se kaatui lokakuun vallankkumoukseen. Sen jälkeen alkoikin sitten sisällissota, ja "loppu on historiaa".

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: HS:Ruotsalainen lehtimies: Suomen tunnustettava sotariko

Jouko Heyno kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Näin oli. Tilanne olisikin ollut toinen, jos suomalaisia olisi taistellut maailmansodassa ja ainakin osa olisi palannut radikalaisoituneena eli punainen puoli saanut ammattisotilaita.
Tässä kannattaa muistaa, että suomalaisia toki taisteli Maailmansodassa, paitsi Saksan, Venäjänkin riveissä. Palasivat sitten alan "ammattilaisina" ja osallistuivat maan sisällissotaan bolshevikkihallinnon puolella.
Tarkoitin suurempaa määrää. Venäjän puolella taisteli olla saman verran kuin Saksassa vai oliko enemmän?

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Raja 1918 kuvasi melko osuvasti sitä, miten hyvin tarkoituksin liikkeellä oleva sivistynyt nuori mies raa'istuu ja antaa summittaisia tappokäskyjä.
Tulossa on elokuva Leena Landerin romaanin Käsky pohjalta. Ainakin siitä tehty näytelmä Kansallisteatterissa oli hyvä.

Minusta tämä on juuri se tapa, jolla asiaa pitää käsitellä, tietenkin tutkimuksen lisäksi.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Toisaalta koko sotaa tuskin olisi syttynyt, jos hallituksella olisi ollut riittävästi omia koulutettuja joukkoja, jotka olisivat pysyneet sille uskollisina.
Tässä on jätetty ottamatta huomioon koko ongelman ydin: Suomessa ei tammikuussa 1918 ollut mitään sellaista hallitusta, jonka legitimitetti olisi yleisesti tunnustettu. Maaliskuussa 1917 lähes kaikki olemassa ollutta valtaa tukeneet ns. väkivaltakoneistot olivat hajonneet, ja käytännössä Suomeenkin oli emämään tapaan syntynyt eräänlainen kaksoisvalta, avoin tilanne, jossa sosialistit nousivat ensimmäistä kertaa porvarien tasavertaisiksi haastajiksi.

Lokakuun 1917 porvarit tosin saivat yhdistynein voimin käydyn repivän vaalitaistelun jälkeen niukan eduskuntaenemmistön . Mutta juuri se, että väliaikainen hallitus oli hajottanut 1916 valitun sosialistienemmistöisen enemmistön Suomen porvarien myötävaikutuksella, katkeroitti lopullisesti mielet työväenliikkeessä. Vielä lokakuun 1917 vaalien aikoihin puhuttiin laajalti myös mahdollisuudesta muodostaa "punainen senaatti" mahdollisesti saavutettavan eduskuntaenemmistön turvin. Jos kontrafaktuaalisesti ajatellaan, että tämä vaihtoehto olisikin toteutunut ja tällainen senaatti olisi julistanut työväen järjestyskaartit/punakaartit "hallituksen joukoiksi", olisikohan Suomen porvarillinen kansanosa nurisematta tyytynyt siihen?

Svinhufvudin senaatilla ei siis voinut olla riittävästi omia koulutettuja joukkoja, koska keväästä 1917 alkaen maahan oli kasvanut kahden jokseenkin tasavahvan osapuolen aseelliset järjestöt, joiden välisen kilpailun eskaloituminen sitten johti tammikuussa 1918 aseellisiin yhteenottoihin ja lopulta täysimittaiseen kansalaissotaan.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: HS:Ruotsalainen lehtimies: Suomen tunnustettava sotariko

Emma-Liisa kirjoitti:No Espanjan sisällisota oli julma, punaisen ja valkoisen terrorin suhdeluvut näyttäävät olevan samantapaisia kuin Suomessa. Beevor näyttää teoksessaan Taistelu Espanjasta ottavan kannan, että punaisen terrorin uhreiksi valikoitui "riistäjiä". Tämmöistä ei Suomessa juljeta sanoa, kaikki uhrit - niin punaiset kuin valkoiset - esitetään viattomina kohtaloonsa.
Haluamatta upota käsitesuohon ymmärtäisin sinun tarkoittavan että sodan erityinen julmuus on mitattavissa rintamatapahtumien ulkopuolisilla väkivaltaisuuksilla? Espanjan sisällissodan julmuus nostetaan toki usein populääriteoksissa esille, itselleni tulee toisaalta mieleen vertailu lähes heti sodan päättymisen jälkeen alkaneeseen toiseen maailmansotaan johon kuului jo kokonaisten kaupunkien tuhoamisia tekniikan keinoin ja kansojen hävittämisprojekteja.

Onkohan Espanjan sisällissota käsitetty erityisen julmaksi sen vuoksi että se oli paras nähtävillä oleva konflikti omana aikanaan? Toinen isompi sota oli kaukana käyty Kiinan-Japanin sota johon soveltuivat aikakautena suositut rasistiset selitysmallit. Toisaalta ensimmäisen maailmansodan länsirintaman sodankäynnissä, mikä lienee toiminut sotakirjeenvaihtajien prototyyppisotana, siviilejä vastaan kohdistuneet todistetut julmuudet olivat olleet vähäisempiä.
Emma-Liisa kirjoitti:Käsittääkseni USA:n sisällissota ei ollut erityisen julma. Olisiko syynä ollut, että jälkimmäisestä puuttui luokka-elementti, joten sota käytiin tasa-arvoisten kesken - siis johtomiesten tasolla tasa-arvoisten?


Voimakkaimpien luokka- ja ideologisten kiistojen puuttuminen lienee lisäksi syynä. Osapuolten muodostuminen tapahtui myös melko selkeästi osavaltioiden rajojen mukaan eikä yhteisöjen sisällä, nämä tulevat mieleen pikaiseltaan lisäsyinä, aihetta on varmasti tutkittu perin pohjin.
Emma-Liisa kirjoitti:On aika lailla eri asia elää pienessä kylässä tietäen, kuka sukulaisen tappoi (tai lähetti langettavan paperin) kuin vihata abstraktisti kasvotonta "vihollista".
Olet varmasti oikeassa. En toki tarkoittanut etteikö punavankien kuolinsyiden selvittäminen olisi kaikin puolin perusteltua, viittasin lähinnä kummalliseen eroon aiheisiin liittyvässä tutkimusvolyymissa.
Emma-Liisa kirjoitti:Näin oli. Tilanne olisikin ollut toinen, jos suomalaisia olisi taistellut maailmansodassa ja ainakin osa olisi palannut radikalaisoituneena eli punainen puoli saanut ammattisotilaita.
Näinpä, lisäksi ilman sisällissotaakin Suomen kohtalo olisi voinut muodostua erittäin huonoksi jos rintamalinja olisi halkonut Suomea Belgian tapaan tai poukkoillut pahimmassa tapauksessa maan yli suuntaan ja toiseen puhdistuksineen ja vastapuhdistuksineen Puolan tai Romanian tapaan. Sisällissodan kuolleiden määrä oli kaikessa kauheudessaan kuitenkin pieni verrattuna useimpien ensimmäisen maailmansodan osaanottajamaiden kuolleiden määrään.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

miksi punavankien kohtalosta pidetään melua? Varsinkin kun 1918 riehui espanjantauti joka lienee ollut useiden punavankien välittömänä kuolinsyynä.
Niinpä. Mitäpä sitä melua pitämään Suomen historian pahimmasta ihmisoikeusrikkomuksesta. Jos punavankien jonkin osan välittömänä kuolinsyynä olikin espanjantauti, niin se ei poista hallituksen vastuuta kymmenientuhansien hävinneen osapuolen ihmisten ahtamisesta piikkilankojen taakse kesällä 1918 kuolemaan tauteihin nälkään ja kurjuuteen. Sitä paitsi ravintotilanten osuus vankileirikatastrofiin oli kiistaton. Pahinta oli, että senaatin elintarvikevarastot olisivat riittäneet ehkäisemään ainakin osan nälkäkuolemista, mutta punikkien ei katsottu sitä ansaitsevan . Viimeksi mainitun tosiasian osoitti jo Rantatupa väitöskirjassaan (1979) sekä uudestaan 2000-luvulla Suomen maatalouden historiassa.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Viime aikojen populäärikuvauksissa vuodesta 1918 valkoisia ei ole kaatunut, tai heidän rintamilla kaatuneensa eivät ole ketään kiinnostaneet.
En toki tarkoittanut etteikö punavankien kuolinsyiden selvittäminen olisi kaikin puolin perusteltua, viittasin lähinnä kummalliseen eroon aiheisiin liittyvässä tutkimusvolyymissa.
Täytyy muistaa, että valkoisten sota- ja terroritappioiden osalta "tutkimusvolyymi" oli melkoisen laajaa 1920- ja 1930-luvulla, vapaussotakirjallisuuden kulta-aikana. Kun esim. Boströmin teoksessa Sankarien muisto tehtiin selkoa joka ikisestä henkensä menettäneestä valkoisesta "sankarista", niin pitäisikö nämä nyt laskea uudelleen?

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

nylander kirjoitti:Niinpä. Mitäpä sitä melua pitämään Suomen historian pahimmasta ihmisoikeusrikkomuksesta. Jos punavankien jonkin osan välittömänä kuolinsyynä olikin espanjantauti, niin se ei poista hallituksen vastuuta kymmenientuhansien hävinneen osapuolen ihmisten ahtamisesta piikkilankojen taakse kesällä 1918 kuolemaan tauteihin nälkään ja kurjuuteen.
Eiköhän Suomen historian pahin ihmisoikeusrikkomus ole ollut kylläkin venäläisten sotavankien kohtelu jatkosodan alkuvaiheissa. Itse en pitäisi punavangin elämää sen vähemmän tai enemmän arvokkaana kuin neuvostosotavanginkaan. Lisäksi neuvostosotavankeja lienee vielä elossakin. Punavankien kohtelun osalta on lisäksi helpompi keksiä tekosyitä tapahtuneelle, kuten kehno elintarviketilanne sekä kapinallisten prosessointi.
nylander kirjoitti:Täytyy muistaa, että valkoisten sota- ja terroritappioiden osalta "tutkimusvolyymi" oli melkoisen laajaa 1920- ja 1930-luvulla, vapaussotakirjallisuuden kulta-aikana. Kun esim. Boströmin teoksessa Sankarien muisto tehtiin selkoa joka ikisestä henkensä menettäneestä valkoisesta "sankarista", niin pitäisikö nämä nyt laskea uudelleen?
Ja jälleen kerran lienee syytä kaivaa jo kolmilinjainen vapaapalokunnan/työväentalon kellarista... Laittaisitko samalla tavalla punaisen "sankarin" lainausmerkkeihin? Valtaosa valkoisesta armeijastahan oli kuitenkin kutsuntojen pohjalta muodostettu. En toisaalta keksi miksi valkoisia vapaaehtoisia pitäisi sen enempää alkaa demonisoimaan kuin punaisiakaan.

Kuten huomautin, tarkoitin viime aikojen populäärikuvauksia. Henkilökohtaisesti vapaus- tai luokkasotairjallisuus ei juurikaan kiinnosta minua, sen sijaan hyvälaatuinen sisällissotakirja jossa voitaisiin kuvailla jotain muutakin kuin tapahtumia rintamalinjalla ja sen eteläpuolella voisi tarttua matkaan. Sisällissotakirjallisuuden eräs ongelma on nähdäkseni myös, että itse sota on unohtunut mehevämpien terrorijuttujen tieltä.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Derkku kirjoitti: Laittaisitko samalla tavalla punaisen "sankarin" lainausmerkkeihin?
Eipä edes oikein tule mieleen, että olisin nähnyt punaisia tituloitavan "sankareiksi" edes työväenliikkeen omassa perinteessä lukuun ottamatta kommunistista luokkasotakirjallisuutta. Päällimmäisenä häviölle ja eloon jääneiden itseymmärryksessä oli vuoden 1918 tapahtumien jälkeen käsitys syyllisyydestä "punakapinaan"ja voimakkaan häpeän leimaama tunne siitä, että oli kapinallisena asettunut "laillista" esivaltaa vastaan. Kuitenkin vuosina 1917-1918 Suomessa vallitsi kahden yhteiskuntaryhmän tasapainotilanne, jossa "laillisuuden" käsite oli hyvin epäselvä. Kuten työväenjohtaja Taavi Tainio totesi: "Ei sekään niin laillista ollut, että keisari pantiin viralta."

Valkoiset puolestaan luonnehtivat vastustajiaan seuraavasti: "kansamme sivistymättömintä ainesta", "irtolaiset", "rikolliset roistot", "hylkiöt", "röyhkeä aines", "kuona-aines", "aseistettu roskaväki", "aviottomat lapset", "huligaanit", "kasvatusta vaille jääneet". (Näistä Klemettilä , Tampereen punakaarti ja sen jäsenistö, 1976.)

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

nylander kirjoitti: Lokakuun 1917 porvarit tosin saivat yhdistynein voimin käydyn repivän vaalitaistelun jälkeen niukan eduskuntaenemmistön.
Tuosta unohtuu, että äänestysprosentti oli huomattavasti korkeampi kuin 1916, jolloin ei monien eduskunnan hajotusten jälkeen viitsitty käydä uurnilla.
nylander kirjoitti: Mutta juuri se, että väliaikainen hallitus oli hajottanut 1916 valitun sosialistienemmistöisen enemmistön Suomen porvarien myötävaikutuksella, katkeroitti lopullisesti mielet työväenliikkeessä.
Pitäisi pikemmin sanoa punakaartien piirissä. Marraskuun puoluekokouksessa radikaaleilla oli vähemmistö, eikä SDP koskaan tehnyt päätöstä vallanotosta.

Erkki Tuomioja totesi viime viikolla puhuessaan Helsingin työväenopiston Kansalaissodan kirjalliset rintamat -sarjassa, että ennen sotaa oli paljon enemmän niitä, jotka eivät sotaa halunneet, kuin sodan jälkeen, jolloin historia "kirjoitettiin uusiksi". Paikallisesti saatettiin jopa sopia, ettei sotaan mennä mukaan, mutta eihän tällaista sallittu.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”