Neuvostoliiton päämäärä Suomessa kesällä 1944

[ralf64]

Minä havaitsin Ylikankaan siteeraaman Aladar Paasosen tiedusteraportissa erään kummallisuuden. Ylikangas jätti ensimmäisen lauseen siteeraamatta, joka näkyy mm. Markku Jokisipilän kirjassa "Aseveljiä vai liittolaisia". Mikä oli tuo lause?

En muista sanatarkasti, mutta jotenkin se meni siten että Paasonen mainitsee että vihollinen on lähdössä hyökkäykseen Itä-Karjalassa. Näinhän tapahtuikin sitten seuraavana päivänä eli 20.6.44.

On aika mielenkiintoisaa, että Ylikangas jätti tuon lauseen pois kirjastaan, silä mitä ilmeisemmin hänen Paasos-korttinsa menettää tuossa ainakin osan tehostaan.

Lisäksi teoria, jossa vihollinen ei olisi suunnitellut koko maan miehittämistä ontuu. Miksi puna-armeija yritti läpimurtoja Talissa, Ihantalassa, Vuosalmella, Äyräpäässä ja Viipurinlahdella vielä tuon Viipurin valtauksen jälkeenkin? Ja miksi sitten yht'äkkiä Stalin 12.7.44 epäonnistuineiden läpimurtoyritysten jälkeen antaa määräyksen lopettaa offensiivi? Tosin Itä-Karjalassa yrittivät venäläiset vielä niinkin myöhään kuin heinäkuun lopulla läpimurtoa Ilomantsin suunnalla kärsien sitten aika nöyryyttävän tappion.

[Jouko Heyno]

Ja miksi sitten yht'äkkiä Stalin 12.7.44 epäonnistuineiden läpimurtoyritysten jälkeen antaa määräyksen lopettaa offensiivi?

Antoiko Isä Aurinkoinen todella tällaisen määräyksen? Jos sinulla on lähde, olisin kiitollinen sen saamisesta. Teen nimittäin luentoa aiheesta, enkä ole löytänyt mitään konkreettista.

[ralf64]

Rautkallio(1997), s.98-99 :
Rakas kallis toveri: Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932–1933. WSOY 1997 (yhdessä Jukka Paastelan kanssa)

Polvinen (1995) s.399-400

Noissa kirjoissa löytyy sitten lähdeviittaukset mistä tieto saatu. Mitä todennäköisemmin Neuvostoliiton arkistoista...

[Emma-Liisa]

Lisäksi teoria, jossa vihollinen ei olisi suunnitellut koko maan miehittämistä ontuu. Miksi puna-armeija yritti läpimurtoja Talissa, Ihantalassa, Vuosalmella, Äyräpäässä ja Viipurinlahdella vielä tuon Viipurin valtauksen jälkeenkin?

Logiikkasi ontuu, eihän Viipuri ollut tavoite vaan Kymijoki. Ei siis Helsinki.

[Jouko Heyno]

Lisäksi teoria, jossa vihollinen ei olisi suunnitellut koko maan miehittämistä ontuu. Miksi puna-armeija yritti läpimurtoja Talissa, Ihantalassa, Vuosalmella, Äyräpäässä ja Viipurinlahdella vielä tuon Viipurin valtauksen jälkeenkin?

Logiikkasi ontuu, eihän Viipuri ollut tavoite vaan Kymijoki. Ei siis Helsinki.

Olen aivan vakuuttunut, että kun arvostelet keskustelijoiden logiikan ontumista, sinulla on perustelu. Tarkoitatko Puna-armeijan strategista vai taktista tavoitetta? Mihin lähteeseen perustat kantasi?

[Ilmo Kekkonen]

Neuvostoliiton sotaopin mukaan taistelun tarkoitus oli aina vihollisen voimien tuhoaminen. Maastolliset tavoitteet olivat sivuseikka.

Kesän 1944 taistelujen tavoite oli siis tuhota Suomen joukot Kannaksella ja Itä-Karjalassa. Strategisena tavoitteena oli saada Suomi antautumaan. Mitä sen jälkeen tehdään, oli poliittinen ratkaisu. Jos maa miehitetään, siihen ei tarvita valiojoukkoja, vaan lähinnä NKVD:n miehiä ja linnoitusalueita.

Nyt siis torjuntataisteluilla estettiin puna-armeija saavuttamasta operatiivista tavoitettaan. Kun Suomen armeijaa ei onnistuttu tuhoamaan, jäi myös strategia toteuttamatta.
Uudeksi strategiaksi sitten omaksuttiin Suomen irroittaminen sodasta NL:n etupiiriin ja sehän onnistui. Maan miehittäminen oli tässä vaiheessa sivuseikka. Suomesta oli suurempi hyöty sotakorvausten maksajana kuin miehitysalueena. Niitä oli riittävästi muutenkin.

Ilmo Kekkonen

[Emma-Liisa]

Lisäksi teoria, jossa vihollinen ei olisi suunnitellut koko maan miehittämistä ontuu. Miksi puna-armeija yritti läpimurtoja Talissa, Ihantalassa, Vuosalmella, Äyräpäässä ja Viipurinlahdella vielä tuon Viipurin valtauksen jälkeenkin?

Logiikkasi ontuu, eihän Viipuri ollut tavoite vaan Kymijoki. Ei siis Helsinki.

Olen aivan vakuuttunut, että kun arvostelet keskustelijoiden logiikan ontumista, sinulla on perustelu. Tarkoitatko Puna-armeijan strategista vai taktista tavoitetta? Mihin lähteeseen perustat kantasi?

Olen perustelut jo edellisisssä ketjuissa selittänyt:
1) puna-armeijalle annetuissa käskyissä tavoitteena oli Kymijoki:
http://www.joensuu.fi/mekri/sotahistori ... tavoitteet
2) vielä heinäkuussa 1944 NL:n ulkoministeriö valmiateli rauhansopimusta "pikkuvihan" rauhan rajaa pitkin, joka olisi tarkoittanut 250 000 evakkoa lisää, ja 600 dollarin sotakorvauksia (Kimmo Rentola: Stalin, Mennerheim ja Suomen rauhanehdot, HAik 1/2001).

[Emma-Liisa]

Neuvostoliiton sotaopin mukaan taistelun tarkoitus oli aina vihollisen voimien tuhoaminen. Maastolliset tavoitteet olivat sivuseikka.

Kesän 1944 taistelujen tavoite oli siis tuhota Suomen joukot Kannaksella ja Itä-Karjalassa. Strategisena tavoitteena oli saada Suomi antautumaan. Mitä sen jälkeen tehdään, oli poliittinen ratkaisu. Jos maa miehitetään, siihen ei tarvita valiojoukkoja, vaan lähinnä NKVD:n miehiä ja linnoitusalueita.

Nyt siis torjuntataisteluilla estettiin puna-armeija saavuttamasta operatiivista tavoitettaan. Kun Suomen armeijaa ei onnistuttu tuhoamaan, jäi myös strategia toteuttamatta.
Uudeksi strategiaksi sitten omaksuttiin Suomen irroittaminen sodasta NL:n etupiiriin ja sehän onnistui. Maan miehittäminen oli tässä vaiheessa sivuseikka. Suomesta oli suurempi hyöty sotakorvausten maksajana kuin miehitysalueena. Niitä oli riittävästi muutenkin.

Ilmo Kekkonen

Tästä unohtuu, että vielä heinäkuussa 1944 eli hyökkäyksen pysähtymisen NL:n ulkoministeriö valmisteli rauhansopimusta pikkuvihan rajaa myöten (ks. edellä). Näyttää siltä, että Stalinilla oli toinen ja ehkä tärkeämpi syy mielenmuutokseen kuin että puna-aremija ei päässyt kuin Kymijoelle lisäjoukoilla, joita tarvittiin enemmän Saksaa vastaan: halu olla sovinnossa USA:n kanssa, joka - samoin kuin Englanti - halusi turvata puutavaran saantinsa Suomesta. Kun Puolasta oli tulossa iso erimielisyys, ei Suomesta kannattanut ruveta riitelemään. Ks. Kimmo Rentolan artikkeli, HAik 1/2001.

[Tapio Onnela]

Uudeksi strategiaksi sitten omaksuttiin Suomen irroittaminen sodasta NL:n etupiiriin ja sehän onnistui. Maan miehittäminen oli tässä vaiheessa sivuseikka. Suomesta oli suurempi hyöty sotakorvausten maksajana kuin miehitysalueena. Niitä oli riittävästi muutenkin.

Jakobson lainasi Molotovin haastattelua:

"Tämä sota ei ole samanlainen kuin aikaisemmat sodat", Stalin sanoi Titolle. "Se valta, joka miehittää tietyn alueen, tuo sinne myös oman poliittisen järjestelmänsä. Jokainen ulottaa poliittisen järjestelmänsä niin pitkälle kuin sen armeijat pääsevät." Puna-armeija pääsi Suomen suunnalla vuoden 1940 rajalle, mutta ei pitemmälle. Molotov sanoi haastattelijalle vuonna 1974: "Me olimme viisaita, kun emme liittäneet Suomea Neuvostoliittoon. Siitä olisi tullut vuotava haava – – Ihmiset siellä ovat hyvin itsepäisiä, hyvin itsepäisiä."
"Torjuntavoitto avasi tien rauhaan" Ministeri Max Jakobson Helsingin Sanomissa 3. syyskuuta 2004. Vieraskynä 17.9.2004

[Ilmo Kekkonen]

Toteutumattomiin suunnitelmiin ja jälkikäteen selittelyihin nojaaminen ei selvitä tapahtumien todellista kulkua. Se oli se, että puna-armeijan Suomen armeijan tuhoamiseen ja sitä kautta maan antautumiseen tähtäävä suurhyökkäys pysäytettiin puna-armeijallekin suurin tappioin. Se avasi tien ulos sodasta ilman antautumista ja maan miehitystä.

Stalinin joukot eivät milloinkaan päässeet Moskovan rauhan rajalle kummassakaan sodassa. Voittoisa suurvalta ei voinut siitä kuitenkaan luopua.

Totta on, että läntisinkin silmin Suomi pääsi lopultakin sodista vähällä. NL antoi mielellään kuvan, että Suomi oli antautunut ja miehitetty. Tällainen käsityshän oli lännessä historiankirjoja ja korkeita poliitikkoja myöten ainakin vielä 80-luvulla. NL sai tavallaan näin ne voitot, jotka rintamilla jäivät saavuttamatta.

On selvää, että NL olisi voinut vallata Suommen, jos se todella olisi nähty poliittisesti ja sotilaallisesti välttämättömäksi. Kalliiksi se olisi ehkä tullut NL:nkin voimavaroille. Tulee muistaa, että maan keskeiset osat olivat tuhottuja ja se oli menettänyt noin 20 miljonaa ihmistä. Rajansa oli NL:nkin sietokyvyllä.

[ralf64]

Strateginen tavoite oli tuhota Kannaksen puolustus 3-5 pv hyökkäyksen aloittamisesta. Siis viimeistään 15.6.44. Epäonnistuminen oli siten totaalinen.

Tavoite: ei enempää eikä vähempää kuin Suomen sotilaallinen ja poliittinen valloitus.

[Jouko Heyno]

Keskustelussa joko tanhallaan taitietämättymyyden takia sekoitetaan kaksi asiaa: Strategia - taito sodan voittamiseksi - Tkaktiikka - taito taistelun voittamiseksi.

Ergo: NL:n strateginen tavoite ei voinut olla menestyminen Kannaksella.

[ralf64]

Stavkan strategisen suunnitelman mukaa tavoiteet eivät olleet alueellisia vaan sotilaallis-poliittisia. Tärkein oli SUOMEN KANNAKSELLA OLLEIDEN VOIMIEN TÄYDELLINEN TUHOAMINEN 15.6.44 MENNESSÄ, jolloin suomalaiset Syväriltä ja Maaselästä siirrettävät reservit olisivat olleet auttamatta myöhässä.

Eversti Paasosen tiedusteluraportti jonka varaan sekä Ylikangas että Jokisipilä ovat sommitelleet suurta kuningasajatusta sisältää myös erään erittäin pahan arviointivirheen. NL:n Kannaksella olevat joukot ovat tuossa raportissa ilmoitettu 5-6 divisioonaa todellisuutta pienemmäksi.

[lentava kirvesmies]

Missähän voisi tutustua siihen. Stavkan strategiseen suunnitelmaan?