Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Sodan karnevalisointi

Sodan karnevalisointi

Aapo Roselius kirjoitti Helsingin Sanomissa vuoden 1918 sodan karnevalisoinnista. Hän arvosteli Helsingin Sanomissa vastikään ilmestyneen Timo Malmin ja Ari Järvelän teoksen Tampere tulessa 1918 (HS 2.3. 2008)

Roselius kritisoi kirjaa minusta osuvasti, kun hän kertoi miten häntä arvelutti teoksesta esiin nousevan sodan karnevalisointi:
Aapo Roselius kirjoitti:Miksi Tampere täytyy yhdistää Summaan, Tali-Ihantalaan ja kansalliseen paatokseen?

Taistelusta halutaan tehdä yhteinen suomalainen sankaritarina, jonka muistoa kaikkien yhteisesti tulisi vaalia ja kunnioittaa. Tästä on lyhyt matka sisällissodan karnevalisoitumiseen, josta jo valitettavasti on merkkejä.

Myös kirjan lopussa esitetty yhteenveto sisällissodan jälkeisestä kansan eheytymisestä on liiaksi yksinkertaistettu. Lukijalle saattaa jäädä jopa käsitys, että Tampereen taistelu oli myönteinen tapahtuma, jota jälkipolvet ylpeästi voivat muistella
.

Ehkä saamme vielä nähdä senkin ajan kun sisällis-sotahistorian harrastajat leikkivät Tampereen valtausta ja tästä teurastuksesta sitten tehdään Tampereelle oiva matkailuvetonaula?

Tätä sodan karnevalisointiahan on jo hyvinkin esiintynyt vaikkapa Suomen sodan tiimoilta ja varmaan tullaan lähivuosian näkemään paljon enemmänkin. Näissä moderneissa sotaleikeissä hassuihin vanhoihin univormuihin pukeutuneet tykkimiehet ammuskelevat ja sotamiehet äkseeraavat ja kaikilla on niin hauskaa. Minun on kyllä vaikea nähdä minkään ajan sodassa ja tappamisessa ainuttakaan syytä tehdä siitä jotenkin huvittavaa leikkiä.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Re: Sodan karnevalisointi

Tapio Onnela kirjoitti:Ehkä saamme vielä nähdä senkin ajan kun sisällis-sotahistorian harrastajat leikkivät Tampereen valtausta ja tästä teurastuksesta sitten tehdään Tampereelle oiva matkailuvetonaula?

Tätä sodan karnevalisointiahan on jo hyvinkin esiintynyt vaikkapa Suomen sodan tiimoilta ja varmaan tullaan lähivuosian näkemään paljon enemmänkin. Näissä moderneissa sotaleikeissä hassuihin vanhoihin univormuihin pukeutuneet tykkimiehet ammuskelevat ja sotamiehet äkseeraavat ja kaikilla on niin hauskaa. Minun on kyllä vaikea nähdä minkään ajan sodassa ja tappamisessa ainuttakaan syytä tehdä siitä jotenkin huvittavaa leikkiä.
Kansalaissota alkaa olemaan riittävän kaukana karnevalisointia varten, viimeisetkin silminnäkijät alkavat olla siirtyneitä manan majoille ja jopa silminnäkijöiden kanssa aktiivisessa vuorovaikutuksessa olleet ovat jo harvinaisuuksia. Kaukaisia konflikteja tarkastellaan pikemminkin aikakauden eräänä ilmentymänä kuin inhimillisenä tragediana.

Harvemmalle tulee mieleen lähteä piknikille ydinohjussiiloille, sen sijaan vaikkapa Raaseporin linna tai Suomenlinna tuo tuskin sen kummempia ajatuksia mieleen kuin mikä tahansa muu käyntikohde. Toisaalta Dachau on paikkakunnalleen merkittävä tulonlähde.

Ehkä kansalaissota on nykyihmiselle helpoin sota karnevalisoitavaksi. Talvi, jatko- ja Lapin sodat olivat rintamalinjoiltaan selkeitä ja sopivat helpommin heroiisiksi konflikteiksi jotka on mahdollisia kuvata välttämättömyyksiksi. Epäsankarilliset osiot on lakaistu maton alle.

Kansalaissota on myös riittävän kaukana ettei se aiheuta todellisia intohimoja, vaan sitä voi käyttää helposti pasifistisen kahden minuutin vihan kohteena. Harvahan mielessään pohtii menneisyyden konflikteja niiden omista lähtökohdista käsin, sen sijaan konflikteista on näppärä poimia ne osiot jotka sopivat omaan maailmankuvaan. Jos lähtökohdaksi on valinnut sodan mielettömyyden sopii kansalaissota tähän tarkoitukseen mainiosti, kansalaissodassahan molemmat osapuolet olivat hyvin perustein väärässä ja suorittivat käsittämättömiä hirmutekoja.

Kansalaissota tulee nykyihmiselle helpommin mieleen kuin muut Suomen 1900-luvun sodat vaikkapa Lähi-Idän rintamalinjattomia konflikteja tarkasteltaessa. Kansalaissota antaa meille mahdollisuuden olla osa kansakuntien Euroopan ohella kansanmurhien Eurooppaa, osa yhteistä eurooppalaista perintöä johon on kuulunut toisinajattelijoiden listiminen. Tämä aspekti on kuitenkin vielä laajemmin tarkastelematta, yleensä kansalaissodan kuvauksissa ohitetaan pohdiskelu siitä mitä muualla Euroopassa samaan aikaan tapahtui.

(Itse odottelen Koiramäki -sarjaan osaa Koiramäen Kansalaissota.)

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Jopahan Tapio Onnela rupesi moralisoimaan. Esim. Englannissahan on hyvin tavallista, että heidän vanhoista taisteluista järjestetään näytöksiä. Sama juttu Ranskassa Napoleonin sodista ja Amerikassa erilaiset sisällissotakerhot ovat hyvinkin yleisiä. Pietarin seudulla on kerhoja, jotka esittävät NKVD:n osastoja näytöksissä.

Aapo Roseliusta en tunne, eikä taida olla syytäkään. Niin ja Tapio, luepa Niall Fergusonin kirjan Julma sota luku jossa käsitellään taistelemisen motiiveja yksilötasolla. Siis se ei-sadankomitealainen luku.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Trilisser kirjoitti:Jopahan Tapio Onnela rupesi moralisoimaan.
En keksi edelleenkään yhtään hyvää syytä sille miksi sodasta pitäisi tehdä jotain pikkupoikien leikkejä, joiden kautta unohtuu ja häviää se mikä sodassa on olennaisinta: tappaminen ja kärsimys.

ile
Viestit: 93
Liittynyt: 23.09.06 17:40

En ole lukenut Tapio Onnelan siteeramaa artikkelia saatika siinä arvosteltua kirjaa. Kommentoin siten ainoastaan tähänastista keskustelua, en em. artikkelia tai kirjaa.

1) Minkä tahansa sodan karnevalisointi on toki tappamisen sievistelyä.

Toisaalta karnevalisoinnin kautta syntyvä julkisuus on väline saattaa ihmiset tietoisiksi historiasta. Sotaleikit ovat toki paljon pehmennetympi versio alkuperäisestä kuin esim. keskiaikamarkkinat. Molemmissa kuitenkin tutustutaan historiaan osallistumisen kautta.

Omalta osaltani voin kertoa, että toiseen maailmansotaan liittyvät sotaleikit ja -pelit olivat itselleni arkipäivää, kun olin lapsi. Äiti kielsi aseleikit sisällä, mutta isä veisti puukiväärin mökillä. Teininä luin kiinnostuneena sodan historiaa, ja tajusin hiljalleen, kuinka hirveää sota oikeasti oli.

Sotaleikit ja sodan karnevalisointi eivät minun tapauksessani johtaneet "porttiteorian" kaltaisella tavalla asioiden vähättelyyn. Päinvastoin, minusta tuli historioitsija.

2) Populaari historia sisältää nähdäkseni aina karnevalisoinnin.

Vasta jos poliittinen koneisto, ajatteleva ja kirjoittava kansanosa ja "kansallisesta muistista huolehtivat historioitsijat" juuttuvat yhteen näkökulmaan - vasta jos keskustelu tulkinnoista lakkaa - popularisoinnin sisältämä yksinkertaistus muuttuu vakavaksi ongelmaksi.

Populaarit teokset sisällissodan taisteluista saattavat lisätä yleisön mielenkiintoa sisällissotaa kohtaan. Koska sisällissota-tutkimusten ja nettiaineistojen saatavuus on tällä hetkellä hyvä ja paranemaan päin, kiinnostunut yleisö löytänee melko helposti vakavampihenkistä pureskeltavaa sisällissodan tiimoilta.

Populaarit yleistykset ja yksipuolinen tarkastelu voivat nähdäkseni johtaa yhtä hyvin lisääntyneeseen historialliseen tietoisuuteen. Lukevaa, kiinnostunutta, osallistuvaa yleisöä ei kannata aliarvioida.

3) Onko tätä tutkittu?

Onko meillä objektiivisia lukuja perustelemaan, onko yksipuolinen sotatapahtumien popularisointi lisännyt vai vähentänyt sotien hirveyden ymmärtämistä?

-ile

ile
Viestit: 93
Liittynyt: 23.09.06 17:40

Summamutikassa tekemäni haun ensimmäiseksi osumaksi tuli tämä Savon Sanomien arvostelu "Tampere tulessa 1918" -teoksesta. Mielestäni arvostelun ensimmäiset pari kappaletta viittaavat siihen, että oli kirjan tyyli karnevalisoiva tai ei, yleisö voi kokea kirjan ansiokkaaksi ja helposti lähestyttäväksi nimenomaan sodan karmeuden kuvaajana. Lisäksi kirja on arvostelijan kirjoittajan mielestä tervetullut keskustelunavaus.
Jorma Tuomi-Nikula kirjoitti:Viimeinkin on tehty hyvä kansantajuinen tietokirja vuoden 1918 taisteluista Tampereella. Oli jo aikakin. Taistelujen päättymisestä tulee kohta kuluneeksi 90 vuotta.

Punaisten ja valkoisten ottelu Tampereen omistuksesta jätti kaupunkiin niin pahat arvet, että vielä 1998 ei voitu järjestää taistelun uhrien yhteistä muistotilaisuutta. Tampereen museokeskus Vapriikki rohkenee vasta tänä vuonna järjestää sotaa käsittelevän perusteellisen näyttelyn. Tähän saakka taistelut on museossa kuitattu seinällisellä puukkoja.
Huomautan vielä, etten ole itse lukenut kirjaa tai Roseliuksen arvostelua. Kommentoin siis edelleen pelkästään "historian karnevalisoinnin" tai "popuaarin yleistyksen" arvoa tai arvottomuutta. (Ja nuo lainaukset viittaavat omaan edelliseen viestiini, en ole laittamassa niitä kenenkään muun suuhun.)

-ile

Trilisser
Viestit: 502
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Tapio Onnela kirjoitti:
Trilisser kirjoitti:Jopahan Tapio Onnela rupesi moralisoimaan.
En keksi edelleenkään yhtään hyvää syytä sille miksi sodasta pitäisi tehdä jotain pikkupoikien leikkejä, joiden kautta unohtuu ja häviää se mikä sodassa on olennaisinta: tappaminen ja kärsimys.
Lue kuitenkin se Fergusonin kirja. de Tocquevillen mukaan keskiajan aateli piti metsästystä ja sodankäyntiä ainoina todellisina miesten toiminnan arvoisina kohteina.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Tapio Onnela kirjoitti:En keksi edelleenkään yhtään hyvää syytä sille miksi sodasta pitäisi tehdä jotain pikkupoikien leikkejä, joiden kautta unohtuu ja häviää se mikä sodassa on olennaisinta: tappaminen ja kärsimys.
Tappamisen ja kärsimyksen muistaminen on erittäin tärkeää, mutta mielestäni noin yksipuolinen näkökulma - niin karmealta kuin tämä saattaa kuulostaa - on armottoman anakronistinen ja tyhmistää sotiin osallistujia tarpeettomasti.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Trilisser kirjoitti:de Tocquevillen mukaan keskiajan aateli piti metsästystä ja sodankäyntiä ainoina todellisina miesten toiminnan arvoisina kohteina.
Keskiajalla aateli teki muutakin kivaa: mietti onko naisella sielu, pitääkö rotta haastaa tuhotöistään oikeuteen ja käytti kidutusta oikeudenkäynneissä. Pitäisikö näistäkin ottaa oppia?
Derkku kirjoitti:mielestäni noin yksipuolinen näkökulma - niin karmealta kuin tämä saattaa kuulostaa - on armottoman anakronistinen ja tyhmistää sotiin osallistujia tarpeettomasti.
Asiat tietysti hyvin harvoin ovat selkeitä ja yksinkertaisesti jaettavissa mustiin ja valkoisiin asioihin. Tämäkään asia ei minusta ole yksiselitteisen selkeä. Mihin pitäisi vetää raja "karnevaalin", mauttomien sotaleikkien ja kärsimyksillä rahastamisen ja toisaalta aidon muistamisen, historian ja kunnioituksen välillä?

Se kuitenkin lienee selvää, että ne jotka itse joutuivat tilanteeseen, jossa heidän oli pakko kuolemanvaarassa tappaa toisia ihmisiä aika harvoin kiinnostuvat niistä sotaleikeistä, joita nuoremmat miehet niin mielellään tuntuvat järjestävän.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Tapio Onnela kirjoitti:Asiat tietysti hyvin harvoin ovat selkeitä ja yksinkertaisesti jaettavissa mustiin ja valkoisiin asioihin. Tämäkään asia ei minusta ole yksiselitteisen selkeä. Mihin pitäisi vetää raja "karnevaalin", mauttomien sotaleikkien ja kärsimyksillä rahastamisen ja toisaalta aidon muistamisen, historian ja kunnioituksen välillä?
Hyvä maku on toki, kuten sanaparista tulee esille, makukysymys. Mikä arvo pitäisi antaa toisaalta ymmärrykselle? Nähdäkseni ongelmana on että nykypäivän ihmisen on vaikea käsittää taistelun ja kamppailun viehätystä. Nk. ennallistamistapahtumat voivat kenties auttaa ymmärtämään paremmin tätä ihmismielen pimeää puolta ilman että pitäisi henkilökohtaisesti osallistua vaikkapa mellakointiin.

Toisaalta mainitsemaasi Suomen sotien taistelujen ennallistamiseen liittynee roolipeliharrastuksen tapainen käsityöharrastus jossa perehdytään mm. aikakauden asusteisiin ja varustukseen.
Tapio Onnela kirjoitti:Se kuitenkin lienee selvää, että ne jotka itse joutuivat tilanteeseen, jossa heidän oli pakko kuolemanvaarassa tappaa toisia ihmisiä aika harvoin kiinnostuvat niistä sotaleikeistä, joita nuoremmat miehet niin mielellään tuntuvat järjestävän.
Varmastikin useat ihmiset haluaisivat uskoa näin, mutta onko asiasta tutkimusta? En sinänsä ihmettelisi jos asia olisi näin, mutta esimerkkinä päinvastaisesta mm. hävittäjälentäjäveteraanit ovat usein osallistuneet Suomessa lentopeliharrastajien tilaisuuksiin. Sotaveteraanit olivat ja ovat erittäin heterogeeninen joukko, en menisi sanomaan noin voimakkaasti suuntaan tai toiseen. Jokainen sotakokemus on ollut täysin erilainen, samoin kuin sen kokija.

Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 20:42
Paikkakunta: Turku

Derkku kirjoitti:Nähdäkseni ongelmana on että nykypäivän ihmisen on vaikea käsittää taistelun ja kamppailun viehätystä. Nk. ennallistamistapahtumat voivat kenties auttaa ymmärtämään paremmin tätä ihmismielen pimeää puolta ilman että pitäisi henkilökohtaisesti osallistua vaikkapa mellakointiin.
Kun mukaan otetaan todellista kuoleman pelkoa, pelkoa ja osittain täydellistä tietämättömyyttä omista rakkaistaan ja heidän kohtaloistaan, raiskataan matkalla muutama ihminen (ikään ja sukupuoleen katsomatta) ja pistetään muutama menettämään mielenterveytensä lopullisesti. Tässä vain osa todellisesta sotatilanteesta. Haluaisin nähdä kuinka viehättävää sodan leikkiminen on silloin, kun leikitäänkin ihan sitä oikeaa sotaa. Vaikea ymmärtää miksi mitään sotaa pitää ihannoida ja leikkiä. Kyllä menneisyydestä löytyy tapahtumia ja mielenkiintoisia aiheita roolipelaajille temmellettäväksi ilman, että tehdään inhimillisistä tragedioista sirkushuvia kansalle.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Tapio Onnela kirjoitti:Mihin pitäisi vetää raja "karnevaalin", mauttomien sotaleikkien ja kärsimyksillä rahastamisen ja toisaalta aidon muistamisen, historian ja kunnioituksen välillä?
Vaikea kysymys vastattavaksi yleispätevästi, sillä löytyy varmaan miljoonia yksilöllisiä vastauksia yksittäisistä tapauksista. Itse tyydyn siihen. Myönnän etten tunne yhtään "karnevaalia" Suomesta enkä kyllä muualtakaan.

Jollain tavalla historian kärsimyksiä on käsiteltävä käymättä itse kärsimystä realistisesti läpi.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Annastiina Mäkilä kirjoitti:Kun mukaan otetaan todellista kuoleman pelkoa, pelkoa ja osittain täydellistä tietämättömyyttä omista rakkaistaan ja heidän kohtaloistaan, raiskataan matkalla muutama ihminen (ikään ja sukupuoleen katsomatta) ja pistetään muutama menettämään mielenterveytensä lopullisesti. Tässä vain osa todellisesta sotatilanteesta. Haluaisin nähdä kuinka viehättävää sodan leikkiminen on silloin, kun leikitäänkin ihan sitä oikeaa sotaa. Vaikea ymmärtää miksi mitään sotaa pitää ihannoida ja leikkiä. Kyllä menneisyydestä löytyy tapahtumia ja mielenkiintoisia aiheita roolipelaajille temmellettäväksi ilman, että tehdään inhimillisistä tragedioista sirkushuvia kansalle.
Asia herättää selkeästi voimakkaasti tunteita, en nyt pitäisi jotain taisteluennallistajaa (joihin en itse kuulu) sen hassumpana kun murhia ihannoivia dekkariharrastajia, kannibalistisia kauhuelokuvaharrastajia tai jotain kirvesmurhaajia fanittavaa larppaajaa joka kantaa viikinkiasussa sotakirvestään.

Ymmärtämisellä, hyväksymisellä ja ihannoinnilla lienee kuitenkin vissi ero?
Kaikki mainitsemasi ilmiöt ovat osa sotien kauheaa todellisuutta, mutta siitä huolimatta kun torveen täräytetään on iso joukko nuoria ja vanhoja valmiit lähtemään sotimaan ja iso osa jopa kokee tehtävänsä arvokkaaksi, tärkeäksi ja jännittäväksi myös jälkikäteen. Nähdäkseni historiantuntemuksen eräänä tärkeimmistä tehtävistä on ymmärtää menneisyyden toimijoiden motiiveja ja tuntemuksia. Se ei tarkoita niiden hyväksymistä tai ihannoimmista.

On myös mielenkiintoista havaita että väkivalta on sitä sosiaalisesti hyväksytympää mitä kauempana se on. Kiinnostusta vaikkapa samuraielämään voi selittää kiinnostuksella kaukaisiin kulttuureihin ja historiaan ja samuraikypärän replikalla lienee oma koristearvonsa. Sen sijaan itsemurhapommiliivin replikaa koriste-esineenä käyttävää saatettaisiin katsoa hieman kieroon vaikka kyse on myös oman aikansa huipputeknologiasta ja käsityötaidon mestarinäytteestä joka tulee vieraasta kulttuurista.

Toisaalta myös kunnioitus menneisyyden ihmisiä kohtaan uupuu mitä kauemmaksi mennään. Museoissa saatetaan pitää esillä 1600-luvulla kuolleiden ihmisten luurankoja, sen sijaan harvemmalla tulisi mieleen tuoda vaikkapa bosnialaisesta joukkohaudasta esiin kaivettu raato näytille.

Suurin osa suomalaisistakin sotaveteraaneista lienee muuten viettänyt sotansa laukaustakaan vihollista kohti ampumatta. Viime vuosina äänessä ovat olleet vain ne nuoret jotka aikoinaan olivat etulinjassa.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Derkku kirjoitti:
Tapio Onnela kirjoitti:Se kuitenkin lienee selvää, että ne jotka itse joutuivat tilanteeseen, jossa heidän oli pakko kuolemanvaarassa tappaa toisia ihmisiä aika harvoin kiinnostuvat niistä sotaleikeistä, joita nuoremmat miehet niin mielellään tuntuvat järjestävän.
Varmastikin useat ihmiset haluaisivat uskoa näin, mutta onko asiasta tutkimusta?
En ole nähnyt tutkimuksia, eikä varmaan haastateltaviakaan enää montaa jäljellä olisi. Käsitykseni perustuvat ainoastaan niihin kokemuksiin joita itse olen saanut jututtaessani omaan sukuuni kuuluneita ja muitakin sotaan joutuneita. Yhdenkään en kuullut koskaan sanoneen, että olipa jännää.

Arkihavaintojeni mukaan nämä sotaleikit ovat yleistyneet sitä mukaa kun oikeasta sodasta näillä tienoilla on kulunut jo kohtuullisen pitkä aika ja ne jotka oikeasti tästä jotain kokemusperäisesti voivat kertoa alkavat huveta.

Mutta kuten totesit: "Ymmärtämisellä, hyväksymisellä ja ihannoinnilla lienee kuitenkin vissi ero?" Joskus vain olisi hyvä muistuttaa siitä millaisilla asioilla leikitään kun leikitään sotaaa.

Derkku
Viestit: 325
Liittynyt: 26.09.07 01:12

Tapio Onnela kirjoitti:Arkihavaintojeni mukaan nämä sotaleikit ovat yleistyneet sitä mukaa kun oikeasta sodasta näillä tienoilla on kulunut jo kohtuullisen pitkä aika ja ne jotka oikeasti tästä jotain kokemusperäisesti voivat kertoa alkavat huveta.
Kyseessä on nähdäkseni pikemminkin suomalainen erikoistapaus kylmän sodan asenneilmaston vuoksi, monet ilmiöistä jotka olivat voimissaan vaikkapa Iso-Britanniassa 1950-luvulla (veteraanien nostaminen jalustalle jne.) tulivat Suomeen oikeastaan vasta 1990-luvulla.

Ehkäpä sellaista osallistujan suhtautumistapaa sotaan on vaikeampaa ymmärtää joka ei sovi omaan ennakkoasenteeseen? Jopa useat ensimmäisen maailmansodan veteraanit ovat todenneet haastatteluissa sodan olleen nimenomaisesti jännittävää, lisäksi löytyyhän meillä kotoperäisiä esimerkkejä jopa jonkinasteisista psykopaateista kuten Lauri Törnistä jne.
Tapio Onnela kirjoitti:Mutta kuten totesit: "Ymmärtämisellä, hyväksymisellä ja ihannoinnilla lienee kuitenkin vissi ero?" Joskus vain olisi hyvä muistuttaa siitä millaisilla asioilla leikitään kun leikitään sotaaa.
Toki, mikä koskee myös erilaisia keskiaikatapahtumia jne. Vaikkapa keskiajan romantisointiin suhtaudutaan kylläkin jostain ihmeen syystä hyväksyvämmin.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”