Derkku kirjoitti:Mikäli halutaan pohtia näitä sota-aikaisia entä jos -pohdintoja, nähdäkseni olisi mielenkiintoisinta vuoden 1941 kannalta pohtia sitä kuinka järkevää oli yrittää saavuttaa nk. kolmen kannaksen rajoja? Vanhojen rajojen saavuttaminen oli järkevä tavoite puolustuksellisista ja kansantaloudellisista syistä.
Sen sijaan Laatokan pohjoispuolisissa hyökkäystaisteluissa vanhan rajan taakse Suomi kärsi erittäin merkittävät henkilötappiot, vuoden 1940 rajat olisivat olleet puolustettavissa kuten jo talvisodan aikana ja myöhemmin käytännössä 1944 näkyi, lisäksi hyökkäyksen jatkaminen antoi hyvän tekosyyn Iso-Britannian sodanjulistukselle.
Saavuttiko Suomi mitään etenemisellä Syvärille ja Karhumäkeen?
Neuvostoliiton painostettua Suomen rauhattoman välirauhan aikana Saksan aseveljeksi, näyttäisi siltä ettei Suomella ollut vaihtoehtoja myöskään 1941 ennen Neuvostoliiton pysäyttämää Saksan hyökkäystä
joulukuussa 1941.
Karjalan Armeija aloitti hyökkäyksen Laatokan Karjalaan 10 / 7 kaksi (2) viikkoa
Barbarossan 22 / 6 -41 alun jälkeen ja Paavo Talvelan IV AK saavutti
vanhan rajan / Tuulosjoen linjan 24 / 7 1941.
Ja
käskettiin pysähtyä puolustusasemiin yli kuukaudeksi.
Saksa painosti hyökkäyksen jatkamista Syvärille koko ajan - kuukauden,
IV AK:n ollessa puolustusasemissa.
"Karjalan Armeijan 28 / 8 1941 neuvottelussa - Heinrichs, Hägglund, Talvela - Heinrichs halusi edetä Prääsään ja sitä kautta Petroskoin valtausta.
Marsalkka soitti kesken neuvottelun sanoen mm. ettei hyökkäyksellä ole niin kiirettä."
(P.Talvela sotapäiväkirja 6/-41 - 1/-42, Sampo Ahto,
isbn 951 - 26 - 1221 - 6 , s. 444. )
Kannaksella Mainila vallattiin 1 / 9 -41 ja 3 / 9 1941 käynnistyi uudelleen Karjalan armeijan hyökkäys Syvärille - 15 / 9 -41 ja
Petroskoihin 24 / 9 -41.
Saksalaiset valloittivat Pähkinänlinnan 8 / 9 ja Tihvinän 8 / 11 , mutta
joutuivat vetäytymään 9 / 12 1941 Tihvinästä.
( Leningradiin jäi huoltoreitti Laatokan kautta )
Suomen armeija valloitti Karhumäen 6 / 12 ja ryhmittyi puolustukseen ja vanhempia ikäluokkia alettiin kotiuttaa.
Tuntematon Sotilas antaa vaikutelman Suomen hyökkäyksestä heti Barbarossan alkaessa ja keskeytyksittä Syvärille ja Petroskoihin.
"Kolpakkostrategiaa:"
Neuvostoliiton painostettua Suomen Saksan aseveljeksi Suomen johto seurasi tarkkaan Barbarossan etenemistä ja hyökkäystä oli jatkettava kunnes Neuvostoliitto torjui Saksan etenemisen 12 / 1941.
Ja
suomalaista heimoa oli Syvärin lisäksi Äänislinnankin suunnalla.
Tai oli ainakin ollut.
Neuvostoliitto oli jättänyt evakuoimatta "hyödyttömät suut" -
naiset, lapset ja vanhukset - Neuvosto- Karjalan miehet olivat
puna- armeijassa.
"Saavuttiko Suomi mitään etenemisellä Syvärille ja Karhumäkeen"
kolpakkostrategina
voisi sanoa, ettei se näyttäisi yksinomaan sotilaallisista syistä ( Saksa )
olleen mahdollista jättää tekemättä.
Siis
olisiko syksyllä 1941 ollut mahdollista sanoa Hitlerin Saksalle: "Nyt olemme saaneet riittävästi apua Neuvostoliiton painostusta vastaan"
lisäys: Huomaan kirjoittavani agressiivisesti, itselläni se on kapinointia
YYA- aikana vakiintunutta "historiaa" vastaan.
Suomi oli hyökkääjä, Suomi halusi liittoutua Hitlerin kanssa, Suomella olisi ollut muitakin mahdollisuuksia, Sotakorvauksetkin olivat hyödyllisiä luodessaan Suomen telakkateollisuuden jne.
Veikko Palvo
