Historiantutkimuksen rahoitus ja tulevaisuus

[Toni Selkala]

Nyt ovat taineet mennä puurot ja vellit sekaisin, missäähän ei ole sanottu, että yliopistojen olisi pakko siirtyä säätiömalliin tai että tämän säätiömallisen rahoituksen tulisi tulla nimenomaan yrityksiltä. Esimerkkinä keskustelussa on tuotu esiin vaikkapa Helsingin yliopiston säätiö sekä Åbo Akademin säätiö, joista molemmat varmaankin vaalisivat myös humanismin perinteitä. Onkin syytä erottaa toisistaan puheet yliopistojen perusrahoituksesta ja puheet säätiömallilla yliopistoille kerättävästä lisärahoituksesta.

Haluaisin mielelläni nähdä tuon esityksen, jossa mainitaan, ettei rahoitus ole jakaantumassa tasan yliopistojen käsken (poislukien uusi innovaatio-yliopisto). On myös varsin nurinkurista verrata Suomen kalleinta akateemista koulutusta (lääketiede) yhtään mihinkään muuhun. Siten voisit yhtä hyvin verrata yhteiskuntatieteellistä tai luonnontieteellistä alaa ja lääketiedettä ja päätyä samaan kuin mihin päädyt humanismin osalta. Myös syy lääketieteellisen koulutuksen kalleuteen on varsin ilmeinen, mutten näe syytä keskustella siitä tässä. Mikäli siis on olemassa valtion tavoiteohjelma, jossa mainitaan, että kasvava perusrahoitus tullaan suuntaamaan yksinomaan muille kuin humanistisille aloille, haluaisin mielelläni moisen nähdä.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

P.S. Voisitko ystävällisesti ilmoittaa mitkä 'a'-kirjaimella alkavat vierassanat kelpaavat käytettäväksi yleiskielisessä kirjoituksessa. Absurdi selvästikin on enemmän suomea kuin agenda tai arbitraarinen. Jos olisin rivo kirjoittaisin tämän kantansi olevan eräästä toisesta a-alkuisesta sivistyssanasta.

[Toni Selkala]

Keskustelu aiheesta jatkuu, tällä kertaa eduskunnassa välikysymyksen muodossa, jonka SDP:n eduskuntaryhmä on jättänyt hallitukselle. Samalla myös yliopistojen henkilökunnan huoli rahoituksen tasa-arvoisuudesta kasvaa, uutisoi Helsingin Sanomat. Edelleenkään toki keskustelu ei ole tiedekunta- tai oppiainekohtaista vaan tuntuu pohjaavan huoleen rahan tasaisesta jakautumisesta yliopistojen välillä.

Aiheesta HS:n verkkosivuilla koskien henkilöstön huolta sekä SDP:n välikysymystä.

[Jyrki Ilva]

Yleissivistävän koulutuksen kohtalosta Politiikka-lehdessä

Petri Koikkalainen analysoi Politiikka-lehden numeron 1/2008 pääkirjoituksessa
Koulutus ja tutkimus vuosina 2007-2012 -kehittämissuunnitelman
linjauksia. Hän osoittaa, että siinä esitettyjen supistusten kohteeksi joutuvat
yliopistotasolla erityisesti sellaiset yleissivistävät alat, joihin ei liity
selkeitä ammattikuntaidentiteettejä. Rakenteellisilla ja laskentateknisillä
perusteilla tehtyihin linjauksiin sisältyy kuitenkin sellaisia poliittisia
arvovalintoja, joista tulisi käydä avointa julkista keskustelua.

Koikkalaisen nelisivuinen artikkeli on luettavissa Elektra-palvelussa
(huom. rajattu käyttöoikeus!):

Petri Koikkalainen: Vähentääkö uusi tiedepolitiikka yleissivistävää
yliopistokoulutusta? (Politiikka 50:1, s. 5-8, 2008.)
http://elektra.helsinki.fi/se/p/politii ... hentaa.pdf

Kokosin Elektra-rajoitteisten lukijoiden iloksi Koikkalaisen kirjoituksen
keskeisiä pointteja seuraavaan blogi-merkintään:

Uusi tiedepolitiikka uhkaa yleissivistystä? (Kotimaiset lehdet, 27.4.2008)
http://lehdet.wordpress.com/2008/04/27/ ... ivistysta/

Lisäksi myös Hannu Salmi on julkaissut omassa blogissaan Turun
Sanomissa ilmestyneen kirjoituksensa, joka käsittelee samaa aihepiiriä:

Hannu Salmi: Kuihtuva kulttuuri (Turun Sanomat, 20.4.2008)
http://hannusalmi.blogspot.com/2008/04/ ... tuuri.html

[Jouko Heyno]

Olen aiheeseen liittyen nähnyt suunnitelman, jossa historianalan opettajankoulutukseen otettavien määrää laskettaisiin tuntuvasti. Ja ihan syystä.

Mikähän on tuo "syy" olisi? Ruotsissa historian ja yhteiskuntaopin opetusta on laajennettu jopa ammattikouluihin, joten tarve siellä on lisääntymässä, ei vähenemässä. Historianopettajien määrän "tarve" on poliittinen päätös, ei "taloudellinen realiteetti". Tämä nyt on niitä ensimmäisiä asioita, joka historiantutkijan ja -opettajan tulisi ymmärtää.

Tarkoitatko että Suomessa tulisi kouluttaa historianopettajia jotta he voisivat hakea töitä Ruotsista? Historian laitokset eivät tee päätöksiä opetusvirkojen määristä kunnissa. Ajatus opetusvirkojen määrän kasvattamisesta on kaunis, mutta realismia lienee sovittaa esimerkiksi opettajiksi koulutettavien määrä olemassa olevien virkojen, ei toiveissa olevien virkojen määrään.

Tätä esittivät koulutuspoliittisena ohjelmanaan nk. Yleisdemokraatit jo 70-luvulla. Kumoamisperuste on nyt aivan sama kuin silloin: Koulutus kestää (mihin tahansa ammattiin) X vuotta, eikä kenelläkään ole tietoa, mikä on tarve silloin. Jos koulutus mitoitetaan nykytarpeen (virkojen) mukaan, ja virkoja lisätään, mistä saadaan tekijät? Jos taas virkoja vähennetään, mitä tehdään "ylimäärälle"? Sen sijaan, jos koulutetaan ne, jotka koulutusta haluavat, on koulutus oikein kohdennettu. Koulutusmäärien ja kuvitellun "tarpeen" (kenen tarve?) yhdistäminen on perusteetonta.

[Jouko Heyno]

Voisitko ystävällisesti ilmoittaa mitkä 'a'-kirjaimella alkavat vierassanat kelpaavat käytettäväksi yleiskielisessä kirjoituksessa. Absurdi selvästikin on enemmän suomea kuin agenda tai arbitraarinen. Jos olisin rivo kirjoittaisin tämän kantansi olevan eräästä toisesta a-alkuisesta sivistyssanasta.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta "absurdista" - olen joutunut käyttämään sitä, koska ylläpito ei hyväksy "mielipuolinen" -termiä, joka on sanan suora suomennos, kutsuen viestejä silloin riidan haastamiseksi yms. "Absurdi" on siis ollut kaunistelua. Moista syytä en sinun viesteihisi pysty yhdistämään, mutta jos olen väärässä, kerro. Ergo: Relevantin diskurssin kontinuiteetin ja komprehensibiliteetin garantoiminen emergoituu posulatiivisesti meliorisimmin arbitroimalla agendansa primaaristi prekursorisesti ja realisoimalla delegoitava substanssi futurisesti ja kontinuatiivisesti suomeksi. Tämä ihan vain siksi, että täällä perään kuulutettu "tavallinen lukija" (ks. keskustelua arvosteluista) ymmärtäisi.