Historiantutkimuksen rahoitus ja tulevaisuus

[Jouko Heyno]

Lehtitietojen mukaan tuleva yliopistouudistus ja rationalisointi, "innovaatioyliopistoiden luominen", tulee iskemään etenkin humanistisiin aineisiin ja erityisesti historiantutkimukseen rahoituksen merkittävänä leikkaamisena.

Historia ja erityisesti sen metodi on kuitenkin tärkein aine, mitä koulujärjestelmässämme opetetaan. Olen toisaalla todennut, että

1) kuka tahansa insinöörinplanttu osaa rakentaa auton

2) tarvitaan humanisti kertomaan, mitä autolla pitäisi tehdä, sillä moinen ei kuulu insinööritieteisiin ja

3) tarvitaan historiantutkija kertomaan, missä ajettiin viimeksi päin puuta, jottei sama toistuisi.

Miksi laaja historiantutkijoiden ja -harrastajien kenttä kuitenkin on koko asiasta hiljaa?

[Derkku]

Lehtitietojen mukaan tuleva yliopistouudistus ja rationalisointi, "innovaatioyliopistoiden luominen", tulee iskemään etenkin humanistisiin aineisiin ja erityisesti historiantutkimukseen rahoituksen merkittävänä leikkaamisena.

En sinänsä ihmettelisi jos näin kävisi, mutta mikä on lähde sen puolesta että humanististen aineiden ja erityisesti historiantutkimuksen rahoitus tulisi kärsimään? Historia kuitenkin lienee humanististen tieteiden osalta parhaimmassa asemassa julkisuuskuvaltaan.

Gallup-kysely aiheesta pitäisikö rahoitusta lisätä lienee turhanaikainen, on sinänsä helppo vaatia rahoitusta jostain lähteestä mille tahansa asialle ja omasta puolestani historiantutkimus on ala jonka rahoitusta tulisi lisätä. Nähdäkseni olisi kuitenkin hedelmällistä - joskin repivää - pohtia käytetäänkö nyt saatavilla olevaa suppeaa rahoitusta parhaalla mahdollisella tavalla.

Historia ja erityisesti sen metodi on kuitenkin tärkein aine, mitä koulujärjestelmässämme opetetaan.

Oman aseman korottaminen sopinee hyvin juhlapuheisiin, mutta realistista lienee olettaa että moisella keskusteluasenteella historiantutkimuksen ja opetuksen asema ei parannu.

[Toni Selkala]

Tänään aiheesta kirjoittaa Helsingin Sanomien Mielipide-sivuilla opetusministeri Sari Sarkomaa. Hän painottaa puheenvuorossaan perusrahoituksen turvaamista huolimatta tulevista muutoksista. Se, että yliopistoille tarjotaan mahdollisuutta hankkia osa rahoituksestaan ulkopuolelta entistä paremmin ehdoin ei lie keneltäkään pois. Toki huolestusta herättää kirjoituksessa kohta: "Yliopistojen vuosittainen perusrahoituksen taso ratkaistaan aina kunkin vuoden budjettia laadittaessa." Tämän voidaan tulkita tarkoittavan, että akateeminen pätkätyöllisyys jatkuu hamaan tulevaisuuteen, minkä ei voida katsoa olevan kenenkään etujen mukaista. Tuntuu kuitenkin, että monesti akateemisilla on tapana torailla keskenään sen sijaan, että pyrittäisiin yhdessä muuttamaan asioita kohden parempaa, ehkä tämäkin asia olisi korjattavissa, mikäli kaikki yliopistot ja laitokset olisivat kannan takana.

Yhtä kaikki, on yliopistojen omassa päätäntävallassa, nyt ja tulevaisuudessa, haluavatko ne karsia vai lisätä humanististen aineiden opetusta. Samoin on laita paljon puhutun perustutkimuksen osalta. Itse en ainakaan näe syytä siihen, miksi tulisi pyrkiä määrän kasvattamiseen tilanteessa, jossa jo nykyisin monet ovat vailla työtä omalta alaltaan. Ehkä olisi aika panostaa määrän sijasta laatuun, niin pahalta kuin se kuulostaakin. Uusi rahoitusmalli tuo mukanaan, ainakin teoriassa, lisää rahaa yliopistoille -- sen ei voida sanoa olevan huono uutinen. Toki tämän rahan voi väittää keskittyvän pääkaupunkiseudulle, mutta se lienee vain esityksen mustamaalaamista. Ei raha yksin Helsingissä kasva. Voisin kuvitella, että esimerkiksi Turussa Åbo Akademin -säätiö harkitsee miten se tulee tulevaisuudessa toimimaan osana Akademin rahoitusta.

Itse näkisin tulevat muutokset enemmänkin mahdollisuutena kuin uhkana humanismille. Mikäli humanistit kaivautuvat entistä syvemmälle poteroihinsa ja haluavat välttää aitoa keskustelua sen kansan kanssa, joka vapaata tiedettä kuitenkin lopulta rahoittaa, kuten niin osuvasti Turun yliopiston päärakennuksen seinässä lukee, on kiistatonta, että rahoitus tulee lakkaamaan. Niin kauan kuin humanistit eivät kykene selittämään tavalliselle ihmiselle niitä syitä miksi humanistiset aineet ovat merkittäviä nyt ja tulevaisuudessa, niin kauan rahoitus on vaakalaudalle. Ei loistelias historia yksin riitä takaamaan rahoitusta, eikä sen tule niin ollakaan. On absurdia, että yliopistolla kilvan puhutaan tehokkuudesta ja taloudellisuudesta samaan aikaan kun monet professorit nauttivat eläkeviran eduista ja tuon taivaallista välittävät oman tieteensä edistämisestä.

Ehkä yliopistoväen tulisi jo vihdoin viimein herätä äänekkäämmin puhumaan muunkin kuin määrän puolesta. Viime aikainen keskustelu väitöskirjojen tasosta ja tuottamisen mallista ainakin osoittaa, että halua aitoon muutokseen on olemassa. Onhan järjetöntä, että tuotamme suuren määrän tohtoreita, mutta valmistuttuaan heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin joka a) lähteä ulkomaille, b) toivoa onnenkantamoista ja paikkaa yliopistolla tai c) mennä töihin, joissa koulutuksesta ei suoranaisesti ole hyötyä. Eikö kuitenkin olisi järkevämpää keskittyä jo olemassaolevien resurssien avulla toiminnan kehittämiseen sen sijaan, että vaadimme koko ajan lisää vain, jotta voisimme kouluttaa lisää tarpeettomia tohtoreita? Ei nyt voi ainakaan suoranaisesti sanoa, että kaikki rahan perässä juokseminen olisi tehnyt yliopistolle yksistään hyvää. Voisinkin kokoavasti todeta, että muutoksen joita yliopistolaitos tarvitsee on tultava yliopiston sisältä, ei ulkoa käsin rahoituksen sanelemana. On epärehellisyyttä soimata muita siitä, mikä itse pitäisi hoitaa.

[Tapio Onnela]

Lehtitietojen mukaan tuleva yliopistouudistus ja rationalisointi, "innovaatioyliopistoiden luominen", tulee iskemään etenkin humanistisiin aineisiin ja erityisesti historiantutkimukseen rahoituksen merkittävänä leikkaamisena.

Voisitko hiemän täsmentää:
1. Mitkä lehtitiedot, missä?
2. Kuka näin sanoi, missä?

[Starikku]

1) kuka tahansa insinöörinplanttu osaa rakentaa auton
2) tarvitaan humanisti kertomaan, mitä autolla pitäisi tehdä, sillä moinen ei kuulu insinööritieteisiin ja
3) tarvitaan historiantutkija kertomaan, missä ajettiin viimeksi päin puuta, jottei sama toistuisi.

1) Insinöörikunnan puolesta kiitän Jouko Heynoa ammattikuntamme arvostamisesta! Itse en ole ihan varma että jokainen insinööriplanttu osaisi rakentaa auton.
2) Vuosikymmeniä autoilua harrastaneena odotan malttamattomana Humanistin selvitystä mitä autolla pitäisi tehdä.
3) Odotan myös että Historiantutkija kertoo mikä auto-onnettomuuksiin on syynä.

Olen pienestä pitäen tykännyt historiasta. Vieläkin muistan Kreikan jumalat: Zeus, Hera, Poseidon... Samoin Rooman vastaavat: Jupiter, Juno, Neptunus... Suomen historiasta muistan elävästi Vänrikki Stoolin tarinat. Urhoolliset suomalaiset hakkapeliitat puolustivat aikoinaan isänmaatamme Saksassa ja levittivät sinne oikeaa kristinuskoa.

Kesti kauan ennenkuin tajusin tämän virallisen kouluhistorian olevan kokoelma ruotsalaismielisten kirjoittamia satuja. Näistä saduista poikkeava oikeampi tieto on tullut lehtien ja yksittäisten tutkijoiden kirjoituksista. Virallinen historia ei tutki eikä kirjoita kansalaissodasta, hyökkäyksistä Venäjälle 1919, ei Itä-Karjalan karjalaisen väestön kielen ja uskonnon muuttamisyrityksistä oikeaksi jatkosodan aikana, ei 1600-luvun uskonvainoista, ei suomalaisten riistosta Ruotsinvallan aikana.

Siksi ehdotankin että yliopistotasolla historian tutkiminen ja opettaminen lopetettaisiin tarpeettomana. Kaikkihan on jo kirjoitettu, jos jotain uusia tietoja tulee niin varmaan ruotsalaiset tutkijat sen meille kertovat. Jokainen koululainen osaa etsiä Wikipediasta uusimman tiedon.

Insinööritieteissä metodina on pitäytyä fysiikan lakeihin, tosiasioihin, tutkia ja testata kaikki teoriat ja kokeilla niitä. Toisin sanoen käyttää tieteellistä metodia. Mikähän se Heynon mainitsema historian metodi on, joka on koulun tärkein aine?

Historiaa harrastava insinöörinplanttu

[Derkku]

Voisinkin kokoavasti todeta, että muutoksen joita yliopistolaitos tarvitsee on tultava yliopiston sisältä, ei ulkoa käsin rahoituksen sanelemana. On epärehellisyyttä soimata muita siitä, mikä itse pitäisi hoitaa.

En usko että tutkimusta siitä kuinka monelle historia-alan perustutkinnolle ja jatkotutkinnolle on käytännössä kysyntää esimerkiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana on koskaan tehty. Lääkäriliitto ja monet muut akateemiset ammattijärjestöt lobbaavat aktiivisesti oman alansa työvoimatilanteen tasapainon puolesta, humanistit ovat ilmeisesti jo niin alistuneita asemaansa että parempaa ei viitsitä edes toivoa. Kokoavina voimina toimimaan kykenevä yliopistojen henkilökunta ei puutu asiaan, sillä uhkana voisi olla oman aseman heikentyminen mahdollisessa uudelleenorganisoinnissa.

[Tapio Onnela]

Niin kauan kuin humanistit eivät kykene selittämään tavalliselle ihmiselle niitä syitä miksi humanistiset aineet ovat merkittäviä nyt ja tulevaisuudessa, niin kauan rahoitus on vaakalaudalle. Ei loistelias historia yksin riitä takaamaan rahoitusta, eikä sen tule niin ollakaan.

Olen tässä Tonin kanssa paljolti samaa mieltä.
Olisin silti kiinnostunut kuulemaan missä nimenomaan humanisteja ja erityisesti historiaa on uhattu leikkauksilla?

Eräs syy tuohon hiljaisuuteen lienee se, että niiden joiden pitäisi pitää asiasta meteliä kaikki aika ja voimavarat valuvat joko päivittäiseen opetustyön hoitamisen, akateemisen meritoitumisen hankkimiseen ja sitten varsinkin viime vuosina yhä uusiin ja jatkuvasti paisuvien hallinnollisten toimien hoitamiseen. Näihin UPJ- prosesseihin, auditointeihin ja työajan kirjaamisjärjestelmiin ja selvittelyihin yms... perehtymisessä kuluu yliopistoissa jatkuvasti yhä enemmän aikaa.

[Klaus Lindgren]

Starikku on aivan oikeassa siinä, että historiantutkimuksen anti auton käytölle ja liikenneonnettomuuksien estämiselle on melkoisen olematonta – itsekin autoilen aika ajoin, eikä siihen ole minun historianopinnoistani ja -tutkimisistani kyllä mitään hyötyä. Insinöörit ovat paljon parempia noiden asioiden tuntijoita.

Sen sijaan Starikun luettelo siitä, mitä "virallisessa" (mitähän sekin on?) historiassa ei tutkita, ei ollenkaan pidä paikkaansa. Kaikkia noita Starikun mainitsemia asioita tutkitaan kovastikin paljon, mikä on helppo havaita vaikka vain kirjakaupassa käväisemällä. Edelleen on turha kuvitella, että kaikki olisi jo kirjoitettu ja kaikki olisi jo tiedossa. Ei, emme todellakaan tiedä kaikkea menneisyydestä, emmekä tule koskaan tietämäänkään. Siltä osin tutkimukselle riittää kyllä perusteita.

[Jouko Heyno]

Lehtitietojen mukaan tuleva yliopistouudistus ja rationalisointi, "innovaatioyliopistoiden luominen", tulee iskemään etenkin humanistisiin aineisiin ja erityisesti historiantutkimukseen rahoituksen merkittävänä leikkaamisena.

En sinänsä ihmettelisi jos näin kävisi, mutta mikä on lähde sen puolesta että humanististen aineiden ja erityisesti historiantutkimuksen rahoitus tulisi kärsimään? Historia kuitenkin lienee humanististen tieteiden osalta parhaimmassa asemassa julkisuuskuvaltaan.

Valitettavasti kyse ei ole julkisuuskuvasta, vaan suunnitellusta rahoitusrakenteesta. Julkisessa keskustelussa on rahapulasta kärisvän valtiovallan pelatajaksi kaavailty yrityselämää ja sitä, että valtion rahoitus sidottaisiin yritysten antamaan tukeen. Näin lie selvää, että nk. "kovat" alat saisivat lisää rahaa ja hymanismi - ja ennen kaikkeaä historia, jota ei voi välittömästi muuttaa suureksi rahaksi - jäisi kärsijäksi. Aiheestä oon tietodusvälineissä ja mm. eduskunnassa keskusteltu jo puolisen vuotta. Viimeisin silmiini osunut kirjoitus asiassa oli Hesarissa 26.3. Mielipide -osastolla.

Yhtä kaikki, on yliopistojen omassa päätäntävallassa, nyt ja tulevaisuudessa, haluavatko ne karsia vai lisätä humanististen aineiden opetusta. Samoin on laita paljon puhutun perustutkimuksen osalta. Itse en ainakaan näe syytä siihen, miksi tulisi pyrkiä määrän kasvattamiseen tilanteessa, jossa jo nykyisin monet ovat vailla työtä omalta alaltaan.

Asia ei suinkaan ole yliopistojen omassa päätösvallassa, sillä jos rahaa ei ole, on pakko karsia. Mitä tulee opiskelun ja työelämän suhteeseen, on merkillistä, että siitä ei suuremmin julkisuudessa keskustella; siis onko koulutus olemassa vain talouselämää varten? Tosiasia on, että Suomen ainoat kansantaloudelliset voimavarat ovat laaja kansansivistys ja massiiviset tulonsiirrot. Huippukoulutus on taatusti tehokkaampaa esim. matemaattisilla aloilla Intiassa, mutta enpä ole kiinnostunut vaihtamaan siihen yhteiskuntamalliin. Ongelma korkeakoulutettujen "turhassa" koulutuksessa on aivan sama kuin vaikkapa peruskoulun "turhien" aineiden kohdalla.

[Jouko Heyno]

1) kuka tahansa insinöörinplanttu osaa rakentaa auton
2) tarvitaan humanisti kertomaan, mitä autolla pitäisi tehdä, sillä moinen ei kuulu insinööritieteisiin ja
3) tarvitaan historiantutkija kertomaan, missä ajettiin viimeksi päin puuta, jottei sama toistuisi.

1) Insinöörikunnan puolesta kiitän Jouko Heynoa ammattikuntamme arvostamisesta! Itse en ole ihan varma että jokainen insinööriplanttu osaisi rakentaa auton.
2) Vuosikymmeniä autoilua harrastaneena odotan malttamattomana Humanistin selvitystä mitä autolla pitäisi tehdä.
3) Odotan myös että Historiantutkija kertoo mikä auto-onnettomuuksiin on syynä.

Eipä kestä! Kyse ei suinkaan ole arvostuksen puutteesta, vaan koulutuksen sisällöstä. Kakkoseen voi tietysti todeta, että se, joka kertoo, mitä autolla pitäisi tehdä, vaikkapa kuljettaa ihmisiä paikasta toiseen on humanisti. Insinööri voi toki olla myös humanisti, mutta insinöörikoulutukseenhan moinen ei kuulu. Ja historiantutkimus todella useinkin kertoo syyn auto-onnettomuuksiin -ei toki aina - mutta siitähän en puhunutkaan.

Olen pienestä pitäen tykännyt historiasta. Vieläkin muistan Kreikan jumalat: Zeus, Hera, Poseidon... Samoin Rooman vastaavat: Jupiter, Juno, Neptunus... Suomen historiasta muistan elävästi Vänrikki Stoolin tarinat. Urhoolliset suomalaiset hakkapeliitat puolustivat aikoinaan isänmaatamme Saksassa ja levittivät sinne oikeaa kristinuskoa.

Kesti kauan ennenkuin tajusin tämän virallisen kouluhistorian olevan kokoelma ruotsalaismielisten kirjoittamia satuja. Näistä saduista poikkeava oikeampi tieto on tullut lehtien ja yksittäisten tutkijoiden kirjoituksista. Virallinen historia ei tutki eikä kirjoita kansalaissodasta, hyökkäyksistä Venäjälle 1919, ei Itä-Karjalan karjalaisen väestön kielen ja uskonnon muuttamisyrityksistä oikeaksi jatkosodan aikana, ei 1600-luvun uskonvainoista, ei suomalaisten riistosta Ruotsinvallan aikana.

Siksi ehdotankin että yliopistotasolla historian tutkiminen ja opettaminen lopetettaisiin tarpeettomana. Kaikkihan on jo kirjoitettu, jos jotain uusia tietoja tulee niin varmaan ruotsalaiset tutkijat sen meille kertovat. Jokainen koululainen osaa etsiä Wikipediasta uusimman tiedon.

Insinööritieteissä metodina on pitäytyä fysiikan lakeihin, tosiasioihin, tutkia ja testata kaikki teoriat ja kokeilla niitä. Toisin sanoen käyttää tieteellistä metodia. Mikähän se Heynon mainitsema historian metodi on, joka on koulun tärkein aine?

Historiaa harrastava insinöörinplanttu

Historian perusmetodi on tietysti ennen kaikkea sisäinen lähdekritiikki, tutkimuskysymyksen rajaus ja materiaalin kerääminen ja sen relevanssin pähkäily suhteessa tutkimuskysymykseen. Tämän koulun tärkeimmän opetuksen hallitseminen paljastaisi mm. että kreikkalaiset myytit eivät ruotsalaismielisten kirjoittamia, että Vänrikki Stoolin tarinat eivät kerro hakkapeliitoista ja että hakkapeliitat eivät levittäneet Saksaan minkäänlaista uskontoa. Mitä taas tulee siihen, että "kaikki on jo kirjoitettu", niin fysiikassa se toki pitää paikkansa, ja kaikki teoriat on jopa testattu ja kokeiltukin. Historiassa sen sijaan löytyy uutta harva se päivä.

[Jouko Heyno]

Starikku on aivan oikeassa siinä, että historiantutkimuksen anti auton käytölle ja liikenneonnettomuuksien estämiselle on melkoisen olematonta – itsekin autoilen aika ajoin, eikä siihen ole minun historianopinnoistani ja -tutkimisistani kyllä mitään hyötyä. Insinöörit ovat paljon parempia noiden asioiden tuntijoita.

Valitettavan yleinen nykyisin tällainen "minä" -lähtökohta. Tosiasia on kuitenkin, ettei kyse ole siitä, miten Sinun historianopinnoistasi ja -tutkimuksista on ollut autonkäytölle tai liikenneonnettomuuksien estämiselle antia. Muitakin historian metodia käyttäviä on, ja heidän tutkimustensa ansiosta liikenne on sinullekin turvallisempaa. Tyypillisiä esimerkkejä tästä ovat esim. nopeusrajoitukset ja liikennevalo ja niiden käyttö.

[Jouko Heyno]

Voisinkin kokoavasti todeta, että muutoksen joita yliopistolaitos tarvitsee on tultava yliopiston sisältä, ei ulkoa käsin rahoituksen sanelemana. On epärehellisyyttä soimata muita siitä, mikä itse pitäisi hoitaa.

En usko että tutkimusta siitä kuinka monelle historia-alan perustutkinnolle ja jatkotutkinnolle on käytännössä kysyntää esimerkiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana on koskaan tehty. Lääkäriliitto ja monet muut akateemiset ammattijärjestöt lobbaavat aktiivisesti oman alansa työvoimatilanteen tasapainon puolesta, humanistit ovat ilmeisesti jo niin alistuneita asemaansa että parempaa ei viitsitä edes toivoa. Kokoavina voimina toimimaan kykenevä yliopistojen henkilökunta ei puutu asiaan, sillä uhkana voisi olla oman aseman heikentyminen mahdollisessa uudelleenorganisoinnissa.

Tässä koko ongelman ydin: lääketieteellinen, oikeusopillinen jne. koulutus on ammattiin johtavaa - "humanismi" ei ole ammatti. Ja tuo "tasapaino" on nimen omaan taloudellista, ei tarpeen mukaista; lääkäreitä on tarpeeksi sitten, kun hoitamatta jääneitä ei ole, juristeja tarpeeksi sitten, kun sellaista ei enää tarvitse palkata, jos ei halua.

[Derkku]

Tässä koko ongelman ydin: lääketieteellinen, oikeusopillinen jne. koulutus on ammattiin johtavaa - "humanismi" ei ole ammatti.

Useimmilla humanisteilla lienee materialistisia haaveita vaikkapa perheen perustamisesta, teollisuustyöläisen elintasosta sekä työn tuomasta merkityksellisyydestä elämälleen. Miten historia-alan työvoiman liikatarjonta parantaa historiantutkimusta tai historiatietoisuutta?

[Annastiina Mäkilä]

Poistin yhden Heynon kommentin ja pyydän häntä muutoinkin pysymään asiassa.

Foorumin sääntöjä muistin virkistykseksi:

Agricolan keskustelufoorumeilla ovat kiellettyjä:
1. Puheenvuorot, jotka menevät selvästi asian ohi.
2. Riidan haastaminen ja toisten kirjoittajien nälviminen.

[Tapio Onnela]

Ahaa, kyse on siis ollut mielipidesivuilla esitetyistä käsityksistä. Asiasta on kyllä olemassa ministeriössä suunnitelmiakin ja esimerkiksi koulutuspaikkoja koskevassa suunnitelmassa, aloituspaikkoja ollaan vähentämässä historian osalta seuraavasti:

Historia ja arkeologia Yliopisto 280 <–340
Lähde:
KOULUTUS JA TUTKIMUS VUOSINA 2007–2012 (PDF)
Kehittämissuunnitelma
5.12. 2007 kehittämis- suunnitelman vuosille 2007–2012.