Demokratia???

[Jouko Heyno]

Historiantutkimuksessa ja sen soveltamisessa nykyoloihin tärmää lähes päivittäin mainintaa "demokratiasta", sen leviämisestä ja levittämisestä. Olisi mielenkiintoista lukea, miten termi määrittyy, mitä reunaehtoja tulee konkreettisesti täyttää, jotta voitaisiin puhua "demokratiasta"; ihan vain esimerkkinä ongelman merkittävyydestä

1) entiset "kansandemokratiat"
2) kehitysmaiden "demokratiat"
3) USA
4) Iso-Britannia
5) Pohjoismaat
&) demokraattisesti valitut diktaattorit

[skrjabin]

Eikö tuo liene jo tuo listasikin osoittanut, ettei ole mahdollista määritellä mitään yleisiä reunaehtoja ko. sanan käytölle. Mutta termin historiasta ja eri varianteista on toki tutkimusta hyllymetreittäin. John Dunnin Democracy: A History on yksi aika tuore esitys, joskin suppea. Eri malleista hieman varhaisempi opus on David Heldin Models of Democracy. Demokratia taitaa olla termin "politiikka" tavoin sellainen määritelmiä karkuun juokseva termi.

[Jouko Heyno]

Eikö tuo liene jo tuo listasikin osoittanut, ettei ole mahdollista määritellä mitään yleisiä reunaehtoja ko. sanan käytölle. Mutta termin historiasta ja eri varianteista on toki tutkimusta hyllymetreittäin. John Dunnin Democracy: A History on yksi aika tuore esitys, joskin suppea. Eri malleista hieman varhaisempi opus on David Heldin Models of Democracy. Demokratia taitaa olla termin "politiikka" tavoin sellainen määritelmiä karkuun juokseva termi.

Juuri siksi ajattelinkin, että asiasta olisi hyvä lukea näkemyksiä ja määritelmiä. On nimittäin niin, että jos "demokratiaa" ei voi tutkimuksessa mitenkään määritellä, sitä ei myöskään voi tutkia.

[skrjabin]

Voihan sitä tutkia, nimittäin niitä määritelmiä.

[Jouko Heyno]

Voihan sitä tutkia, nimittäin niitä määritelmiä.

No, joo, mutta "demokratian määritelmän" tutkiminen on aivan eri asia kuin "demoratian" tutkiminen.

[Annastiina Mäkilä]

Eiköhän kaiken tutkimuksen perusta ole se, että ensin pysähdytään määrittelemään omassa tutkimuksessa käytetyt keskeiset termit. Ja nimenomaan aina kyseisen työn kannalta, eli kuinka tietyt termit ymmärretään juuri kyseessä olevassa tutkimuksessa. Esimerkiksi tuota demokratia-termiä ei voi, kuten Heyno itse mainitsi, määritellä tyhjentävästi ja kattavasti tarkoittamaan yhtä ja tiettyä asiaa. Tästä syystä jos haluaa tehdä tutkimuksen, jossa demokratia-termi on oleellisesti mukana, täytyy tehdä lukijoille selväksi miten tutkija omassa työssään demokratian määrittelee.

Demokratiahan ei todellakaan ole ainoa tällainen häilyvän monimerkityksellinen termi - itse asiassa kaikki termit vaihtelevat sisältöään niin ajan kuin kulttuurinkin mukaan. Ja juuri tästä syystä on tärkeää, että kaikessa tutkimuksessa sen keskeisten termien sisältö tehdään mahdollisimman selväksi myös lukijalle.

Yst. terv.
Annastiina

[Jouko Heyno]

Eiköhän kaiken tutkimuksen perusta ole se, että ensin pysähdytään määrittelemään omassa tutkimuksessa käytetyt keskeiset termit. Ja nimenomaan aina kyseisen työn kannalta, eli kuinka tietyt termit ymmärretään juuri kyseessä olevassa tutkimuksessa. Esimerkiksi tuota demokratia-termiä ei voi, kuten Heyno itse mainitsi, määritellä tyhjentävästi ja kattavasti tarkoittamaan yhtä ja tiettyä asiaa. Tästä syystä jos haluaa tehdä tutkimuksen, jossa demokratia-termi on oleellisesti mukana, täytyy tehdä lukijoille selväksi miten tutkija omassa työssään demokratian määrittelee.

Demokratiahan ei todellakaan ole ainoa tällainen häilyvän monimerkityksellinen termi - itse asiassa kaikki termit vaihtelevat sisältöään niin ajan kuin kulttuurinkin mukaan. Ja juuri tästä syystä on tärkeää, että kaikessa tutkimuksessa sen keskeisten termien sisältö tehdään mahdollisimman selväksi myös lukijalle.

Yst. terv.
Annastiina

Juuri näin. Mutta ongelmaksi tulee se, että jos jokainen määrittelee termin itse ja erilailla, tutkimuksia ei voi vertailla, eivätkä ne voi "keskustella". Juuri siksi haluaisin aiheesta aitoa keskustelua; miten Sinä esimerkiksi määrittelet "demokratian", mitkä ovat demokratian reunaehdot, ne "välttämättömät ja riittävät"?[/i]

[Toni Selkala]

Tutkimusta ei estä se, että käsite ei ole rajoiltaan selvä. Mikäli näin olisi, ei ensimmäistäkään tutkimusta voitaisi suorittaa. Onkin tutkijan itsensä määriteltävissä mitä hän omassa työssään keskeisimmillä käsitteillään tarkoittaa. Yksinomaan tällä tävoin hän voi varmistaa sen, että yhtä lailla tutkijalle itselleen kuin tutkimuksen lukijalle on selvää mitä käsitteillä tarkoitetaan.

Käsitteiden binäärinen luonne oikeina tai väärinä kuuluu länsimaisessa ajattelussa pitkään vallinneeseen traditioon, joka pohjautui Aristoteleen ajatuksiin. Aristotelisessa mallissa käsitteet ovat sekä arbitraarisia että binäärisiä. Käsitys käsitteistä ei kuitenkaan tunnu noudattavan tällaista selvärajaisuutta. Tästä johtuen, wittgensteinilaista ajattelua seuraten, 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa niin psykologit kuin kielitieteilijätkin lähtivät kehittämään uutta mallia käsitteistä.

Tätä ns. prototyyppimallia seuraten kielen käsitteiden rajat eivät ole selvärajaiset vaan häilyvät. Wittgenstein käyttää esimerkkinä pelejä ja leikkejä, Eleanor Rosch esimerkiksi huonekaluja ja William Labov astioita. Kaikille heille on kuitenkin yhteistä, että käsitteillä on jokin keskeinen sisältö, jota kaikki siihen samaistettavat käsitteet heijastelevat enemmän tai vähemmän. Näin käsitteistä tulee reunoiltaan sumeat. Binäärinen joko-tai asetelma vaihtuu probabilistiseen asteittaisuuteen.

Käsitteiden arbitraarisuutta vastaan taas ensimmäisen varteenotettavan teorian esittävät Black ja Kay tutkimuksessaan väri-käsitteistä. Heidän käyttämänsä metodi oli kuitenkin varsin heikko, joten kannan tueksi tarvittiin myöhempiä todisteita. Myös värien osalta prototyyppisen ja ei-arbitraarisen luonteen osoitti varsin kiistattomasti Eleanor Rosch. Näin ns. Sapirin ja Whorfin heikko hypoteesi tuli rahtusen todennäköisemmäksi ja se on varmaan osittain kognitiviisen kielitieteen myöhempien tutkimusten kautta nousemassa takaisin tutkimuksen valtavirtaan.

Kooten voidaan siis todeta, että käsitys käsitteiden absolutiasta perustuu aristoteeliseen käsitejärjestelmään, joka on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Siten kulttuurisesti ja sosiaalisesti määrittyvät käsitteet onkin parempi vain pyrkiä määrittelemään mahdollisimman tarkasti omassa työssään; vain näin voidaan välttää käsitteiden sumeus.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[skrjabin]

Noin niin kuin sivuhuomiona noihin hyviin pohdintoihin; termin tulkinnoille on mielenkiintoista, miten pohjaksi noin jokseenkin aina otetaan Ateenan demokratia, vaikka se malli, jolle länsimainen systeemi yleensä pohjaa, on aika kaukana siitä ja heijastelee pikemminkin 1700-luvun vallankumousten ajatuksia, jossa demokratiaan liittyy tasa-arvokin ja ylipäätään kokonaisidea yhteiskunnasta. Ehkei se J.L. Talmonin teesikään liberaalisesta (poliittinen) ja totalitaarisesta (yhteiskunnallinen) demokratiamallista ole niinkään vanhentunut. Jonkinlaisena jakolinjana voisi nähdä vaikkapa erottelun Sparta vs. Ateena. Mutta tämä taisi mennä hieman jo ohi aiheen.

[Jouko Heyno]

Tutkimusta ei estä se, että käsite ei ole rajoiltaan selvä. Mikäli näin olisi, ei ensimmäistäkään tutkimusta voitaisi suorittaa. Onkin tutkijan itsensä määriteltävissä mitä hän omassa työssään keskeisimmillä käsitteillään tarkoittaa. Yksinomaan tällä tävoin hän voi varmistaa sen, että yhtä lailla tutkijalle itselleen kuin tutkimuksen lukijalle on selvää mitä käsitteillä tarkoitetaan.

Aivan väärin. Ilman käsitteitten selviä rajoja tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä. Vaiykka käsitteet määrittelisi "tutkija itse", ne kuitenkin täytyy määritellä, ja nimen omaan selvästi.

Käsitteiden binäärinen luonne oikeina tai väärinä kuuluu länsimaisessa ajattelussa pitkään vallinneeseen traditioon, joka pohjautui Aristoteleen ajatuksiin. Aristotelisessa mallissa käsitteet ovat sekä arbitraarisia että binäärisiä. Käsitys käsitteistä ei kuitenkaan tunnu noudattavan tällaista selvärajaisuutta. Tästä johtuen, wittgensteinilaista ajattelua seuraten, 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa niin psykologit kuin kielitieteilijätkin lähtivät kehittämään uutta mallia käsitteistä.

Tätä ns. prototyyppimallia seuraten kielen käsitteiden rajat eivät ole selvärajaiset vaan häilyvät. Wittgenstein käyttää esimerkkinä pelejä ja leikkejä, Eleanor Rosch esimerkiksi huonekaluja ja William Labov astioita. Kaikille heille on kuitenkin yhteistä, että käsitteillä on jokin keskeinen sisältö, jota kaikki siihen samaistettavat käsitteet heijastelevat enemmän tai vähemmän. Näin käsitteistä tulee reunoiltaan sumeat. Binäärinen joko-tai asetelma vaihtuu probabilistiseen asteittaisuuteen.

Käsitteiden - kuten kaiken muunkin määrittelyn - kohdalla on kyse vaaditusta tarkkuudesta, matematiikka parhaana esimerkkinä. Se, mistä em. filosofit puhuivat, on eri asia kuin tässä käsiteltävä.

Käsitteiden arbitraarisuutta vastaan taas ensimmäisen varteenotettavan teorian esittävät Black ja Kay tutkimuksessaan väri-käsitteistä. Heidän käyttämänsä metodi oli kuitenkin varsin heikko, joten kannan tueksi tarvittiin myöhempiä todisteita. Myös värien osalta prototyyppisen ja ei-arbitraarisen luonteen osoitti varsin kiistattomasti Eleanor Rosch. Näin ns. Sapirin ja Whorfin heikko hypoteesi tuli rahtusen todennäköisemmäksi ja se on varmaan osittain kognitiviisen kielitieteen myöhempien tutkimusten kautta nousemassa takaisin tutkimuksen valtavirtaan.

Kooten voidaan siis todeta, että käsitys käsitteiden absolutiasta perustuu aristoteeliseen käsitejärjestelmään, joka on saanut osakseen voimakasta kritiikkiä viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Siten kulttuurisesti ja sosiaalisesti määrittyvät käsitteet onkin parempi vain pyrkiä määrittelemään mahdollisimman tarkasti omassa työssään; vain näin voidaan välttää käsitteiden sumeus.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

Taas väärin: Juuri esittämäsi johtaa sumeuteen, sillä keskeistä ei ole käsitteiden, vaan informaation sumeus/epäsumeus ja mainitsemani vaadittu tarkkkuustaso. Toki, jos irroittaudutaan todellisuudesta, voidaan filosofoida ihan mitä vain. Käsitteiden "arbitraarisuudessa" Ari oli oikeassa, ja jos kirjoittaisit selvää suomea, asia olisi päivänselvää. "Arbitraarisuus" ei kuitenkaan tarkoita epäterkkuutta tai moninaisuutta. Syy on selvä, ja osa kielen perusluonnetta:

Kieli perustuu "yhteisölliseen sopimiseen" jossa kieliyhteisön jäsenille kullakin sanalla on vaaditun tasoisella tarkkuudella yhteinen merkitys. Jos vaikkapa minulle "lintu" on höyhenpeitteinen eliö, joka yleensä kykenee lentämään ja sinulle mineraalimöykky, joka esiintyy veden alla, en voi keskustella kanssasi eräiden lintulajien vuosittaismuutosta Suomesta Afrikkaan. Jos määrittelemme kaikki sanat joka kerta erikseen, emme muuta pysty tekemäänkään.

Mikä muuten on Sinun määritelmäsi termille "demokratia"; mitkä reunaehdot sen tulee täyttää? Toisin sanoen, kun tutkit vaikkapa demokratian leviämistä, mitä oikein tutkit? Kysyn ihan vain, että tulisi keskusteltua myös itse aiheesta.

[Toni Selkala]

Voisin kuvitella, että Kreikan kaupunkivaltioiden synnyttämä demokratia on monelle koulukirjoista tuttu ja siksi toimii perustana demokratia-käsitteelle. Tokihan voidaan sanoa, että nykyinen demokratia on "enemmän" demokratiaa kun tuon aikainen, mutta yhtä kaikki demokratiasta kai sana-sanaisesti on molemmissa kyse. Olisi varmaankin kiinnostavaa pyrkiä selvittämään sitä, miten me tavalliset ihmiset tavallisissa demokratioissamme näemme demokratian. En usko, että suomalainen jakaa näkemystään ruotsalaisen kanssa vaikka järjestelmämme ovat teoreettisessa mielessä hyvin samankaltaiset.

Sinänsä hauska huomio on nimenomaan Ranskan suureen vallankumoukseen viittaaminen; siellähän ei kuitenkaan naisille oikeutta äänestää suotu vaan se on vasta paljon myöhemmän kehityksen tulosta. Kuitenkin monet pitävät nimenomaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta sekä Ranskan vallankumousta merkkipylväinä demokratialle, vaikkei kukaan voisi kuvitellakaan näinä päivinä demokratiaa ilman yleistä ja yhtenäistä äänioikeutta. Eräässä mielessä voitaisiin kai ajatella, että utilitaristien ajatelmat tehokkaammasta yhteiskunnasta toimivat esiinmarssina naisten äänioikeudelle, niin perverssiltä kuin se kuulostaakin. Naisten tarve työvoimana ajoi eittämättä osaltaan eteenpäin naisten vaatimusta muutoinkin tasa-arvoiseen kohteluun. Toki sitä näinä tekstiviestikohujen päivinä aina välillä toivoo, ettei kenellekään meistä olisi suotu oikeutta äänestää.

Ja koska Jouko Heyno oli ehtinyt kirjoittamaan kirjoituksensa tässä vastaamiseni välissä niin lisään seuraavat rivit. On varsinainen kehäpäätelmä todeta jonkin olevan tutkijan määrittelemää ja samalla selvärajaista. Eihän meidän olisi ensinkään tarve määritellä käyttämiämme sanoja, mikäli ne olisivat selviä. Jos kissa on aina kissa, ei kissaa tarvitse uudelleen määritellä. Mitä tulee matematiikan tai ylipäätään luonnontieteiden vaatimukseen tarkkuudesta sitä voidaan pitää varsin heikosti yhteismitallisena ihmistieteiden tapaan tarkastella maailmaa. Siinä missä numerolla 2 viitataan monesti kahteen erilliseen, havaittavaan objektiin ei samanlaista absoluuttista määritelmää kyetä tarjoamaan vaikkapa nyt keskusteluna olevalla demokratian käsitteelle ilman merkittävää negatiivista ja/tai positiivista rajaamista. Toki voisin esittää argumentin siitä, vastoin Bertrand Russelin kantaa, että 2 + 2 ei aina välttämättä ole 4, onhan myös lukujan takana yksinkertainen sopimus, ei totuus.

Pahoitteluni sanan arbitraarinen käytöstä mikäli se aiheutti lukijoille harmaita hiuksia. Tarkoitin tällä Ferdinand de Saussuren esittämää kantaa siitä, että merkeillä (ts. sanoilla) ja merkityksillä (ts. havaittavilla objekteilla jne.) ei ole minkäänlaista suhdetta, vaan että sanat määrittyvät sattumanvaraisesti, arbitraarisesti. Nyt kun olemme päässeet tämän ongelman yli voin vain toistaa kantani siitä, ettei käsitteiltä voida poistaa niiden monimerkityksellisyyttä, valitettavasti. Toki tutkijan tulee rajata käsitteensä mahdollisimman tarkoin, mutta ei edes näin toimien voida rajata ulkopuolelle mahdollisuutta väärinkäsityksiin. Tästä on tieteessä tarjottavissa lukemattomia esimerkkejä, joissa näennäisesti samaa teoriaa tukevat tieteilijät ovat käytännössä tulkinneet sanat päinvastaisella tavalla. Koska jokaisen lauseen, tai miksei sanankin, tulkinta riippuu viime kädessä siitä mitkä ovat tulkitsijan tiedolliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset lähtökohdat suhteessa viestin kirjoittajaan. Siksi arbitraarinen oli minulle omalla tavallaan selvärajainen.

Viimeiseksi siitä demokratian käsitteestä. Demokratialla tarkoitan järjestelmää, jossa kansalla on valta valita. Tämän jälkeen kaikki lisämääreet kuvaavat jo omia arvotuksiani siitä millaisena pidän ideaalin demokratian, eräässä mielessä "keskeisemmän" demokratian omassa demokratian käsitteen kentässäni. Se ei kuitenkaan tarkoita, että poissulkisin demokratioiden piiristä vaikkapa valtiot, joissa naiset eivät saa äänestää ja siksi kutsun esim. Yhdysvaltoja 1800-luvulla demokratiaksi enkä pidä Suomea vuonna 1906 demokratiana vaikka täällä naisilla oikeus äänestää olikin.Täten siis määritelmäni demokratiasta voidaan hajoittaa lukemattomiin osiin, jotka tarjoavat lisämääreitä niin kansalle kuin vallallekin, muttei niistä mikään ole välttämätön edellytys vaan ne muodostavat yhdessä eräänlaisen matriisin, jossa erilaiset arvostukset saavat arvoja siitä riippuen miten keskeisenä demokratialle pidän kulloistakin käsitystä.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[skrjabin]

Vielä tuosta sivujuonteesta sen verran, että Ranskassa naiset vaativat kaikkien miesten erioikeuksien kumoamista, vedoten nimenomaisesti vallankumouksen henkeen. Alla naisten vaatimus vuodelta 1789, joka jätettiin käsittelemättä kansalliskokouksessa.

http://chnm.gmu.edu/revolution/d/629/

Tuohon varsinaiseen aiheeseen minulla ei enempiä ole annettavana, mutta hieman ihmetyttää se, missä Heyno näkee niin suuren ongelman. Onko määrittely sitten ollut joissain tapauksissa niin ongelmallista, jotain esimerkkiä kenties?

[lentava kirvesmies]

Koska käsitettä demokratia käytetään paljon, etenkin poliittisena lyömäaseena.
Väitellään etenkin demokratian määrästä tyyliin. Meillä on enemmän demokratiaa, kuin teillä. Tai maa N on demokraattisempi, kuin maa Z. Tai jopa niinkin, että maassa N vallitsee demokratia, kun taas maassa Z sitä ei ole lainkaan.

Niin ei olisi ollenkaan pahitteeksi, selventää sen merkitystä, jotta puhuisimme samasta asiasta, kun puhumme demokratiasta.

Pitää kehittää demokratiamittari !

Tässä yksi ehdotus. Oletetaan kaikkien ihmisten olevan, ainakin lähes saman kaltaisia ja haluavan ja arvostavan samoja asioita.
Siis, demokratiaa voi mitata sillä, miten yhtäläinen tai erilainen on ihmisten elintaso tai laatu yhteisössä.

[Annastiina Mäkilä]

[- -] Oletetaan kaikkien ihmisten olevan, ainakin lähes saman kaltaisia ja haluavan ja arvostavan samoja asioita.
Siis, demokratiaa voi mitata sillä, miten yhtäläinen tai erilainen on ihmisten elintaso tai laatu yhteisössä.

Jos todella olisi niin, että ihmiset haluaisivat ja arvostaisivat samoja asioita, niin eihän meillä olisi koskaan mitään ongelmia tässä maailmassa! Realiteetti kuitenkin on, että homogeenista yhteiskuntaa ei ole olemassa. Vaikka kuinka pienestä yhteiskunnasta olisi kysymys, me ihmiset vain olemme erilaisia.

Kuten yllä mainittiinkin jo, demokratia pelkistettynä tarkoittaa yhteiskunnan kaikkien jäsenten vapautta valita asioita. Yleensä se tapahtunee äänestämällä. Ideaalisessa demokratiassa varmaan kaikki saisivat äänestää kaikista tärkeimmistä asioista. Näinhän ei tietenkään tapahdu nykyisissä valtioissa vaan äänestämisen hoitaa yhteiskunnan jäsenten valitsemat edustajat.

Demokratia ei ole kaikille yhteiskunnan jäsenille tasapuolinen. Demokratia on aina niin sanottua enemmistön demokratiaa, eli suosii yhteiskunnan suurimpia ryhmiä.

Ihmisten elintaso tai elämänlaatu ei sinällään liity mitenkään demokratiaan. Jos enemmistö ihmisistä on sitä mieltä, että vähemmistön kuuluu nähdä nälkää, niin demokraattisesti päättämällä tämä on aivan oikein.

Voin toki olla väärässä, mutta minä olen käsittänyt demokratian yhdeksi yhteiskuntafilosofian esittämäksi malliksi hoitaa yhteiskunnan asioista päättäminen. Demokratiaan per se ei siis kuulu ideologioita tms. Usein kuitenkin kun puhutaan demokratiasta, sisällytetään siihen paljon muutakin kuin sen välineellinen muoto. Siksi, kuten jo aiemmin mainitsin, on minusta tärkeää määritellä termi aina tapauskohtaisesti.

Yst. terv.
Annastiina

[lentava kirvesmies]

Niin, en minäkään oleta ihmisten olevan täysin samankaltaisia, vaan lähes saman kaltaisia ja haluavan jotakuinkin samanlaisia asioita.

Mutta voisiko mahdollisesti sitä tasa-arvoisuutta, käyttää jonkinlaisena mittarina osoittamaan demokratian määrää ja laatua.
Voidaanhan kuitenkin olettaa esimerkiksi, että se aliravitsemukseen nääntyvä Intialaisraukka, ei ole itse halunnut kohtaloaan, niin erilaisia emme toki ole, vaan se on jonkun/joidenkin muiden tahto. Eikä välttämättä edes enemmistön.


Kun kuitenkin kaikkialla maailmassa, keskustelu siitä mitä on demokratia, jatkuu kihkeänä, niin varmaankin olisi hyödyllistä, määritellä demokratia tarkemmin, jotta puhuisimme edes samasta asiasta.