Arkeologisen kulttuurin ja puhutun kielen yhdistämisestä on täällä(kin) taitettu peistä. Kuten olen aiemmin todennut, niiden erottaminen on mielipuolista; kieli on vain osa kulttuuria, ei mikään kulttuurista irrallaan oleva rakennelma. On kestämätöntä kuvitella, että esimerkiksi tuhannen vuoden ajan samaa kielimuotoa käyttänyt väestö olisi muilta osin selkeästi ja pysyvästi jakautunut alueellisesti eri kulttuuripiireihin. Tällaisesta ei voida osoittaa yhtään esimerkkiä. On yhtä kestämätöntä, että samaa materiaalista kulttuuria elänneet ihmiset olisivat jakautuneet alueellisesti ja pysyvästi vaikkapa tuon tuhannen vuoden ajan erikielisiin, ymmärrysjatkumon katkaiseviin ryhmiin.
Suomalais-ugrilainen kielikunta on yhdistetty - perustellusti - kuoppa-kampakeraamiseen kulttuurikompleksiin. Tuon kulttuurikompleksi on melko yhtenäinen, ja sen levikki on laaja. Asiasta tekemäni analyysi ( http://www.geocities.com/joukoheyno/arkeolog.doc )
Kommentit ja keskustelu tervetulleita - myös kritiikki ja keskustelu mahdollisista virheistä.
PS: Jos joku tietää, miten kuvaa voi pienentää tai jos kohtuullistajat osaavat sen tehdä, niin olkaatten ystävälliset ja jeesatkaatten.
Nuorakeramiikka (kelt) ja kuoppa-kampakeramiikka (sin ?)