Hei taas,
Pistän vastapalloa Heynolle vähän paremmin varustautuneena.
En halua viedä nykyaikaista rasismin käsitettä sellaisiin historiallisiin aikoihin ja paikkoihin, joissa nykyaikainen rasismin käsite ei mielestäni päde. Olen valmis käyttämään käsitettä silloin kun se pätee, myös ajanjaksoina jolloin aikalaisten käyttämässä kielessä ei ollut termiä ”rasismi”.
Tapio Onnelan viestiketjun ensimmäisessä viestissä esittämä toteamus, että ”[1600- ja 1700-lukujen] saksalaisperäinen virkamiehistö ei tietenkään voinut olla
rasistinen, koska rasistinen ideologiakin on peräisin vasta 1800-luvulta” on mielestäni täysin oikein. Kuten Annastiina Mäkilä totesi, meillä on olemassa käsite
syrjintä, jota voimme käyttää tilanteissa, joissa emme voi historiallisin perustein puhua
rasismista. Olen esim. ilman muuta valmis toteamaan, että 1600- ja 1700-lukujen saksalaisperäinen virkamiehistö
syrji suomalaisia, liiviläisiä, lättiläisiä, semgalleja, virolaisia jne. – aivan samalla tavalla kuin Baltian saksalainen aatelisto
syrji näitä maaorjien asemaan pakottamiaan vallattujen alueiden väestöjä.
Syrjintä ei kuitenkaan perustunut
rasistisille lähtökohdille. Jotta meidän ei tässä yhteydessä tarvitsisi taittaa peistä siitä, mitä se rasismi oikein on, lienee syytä toistaa tässä rasismin määritelmä.
Rasismi toimintana on ennen kaikkea sellaista toimintaa, jonka ”tietoisena päämääränä tai seurauksena on henkilön tai ryhmän ihmisoikeuksien kieltäminen tai vaarantuminen ryhmän todellisten tai kuviteltujen etnisten tai rodullisten ominaisuuksien tähden”.
Siten siis
Vetehinen on aivan oikeassa pitäessään juutalaisiin tai romaneihin kohdistuvaa syrjintää rasismina. Kyseessähän on todellisiin tai kuviteltuihin etnisiin tai rodullisiin ominaisuuksiin kohdistuva tavallisten ihmisten oikeuksien kieltäminen.
Lähde: Outi Lepola & Susan Villa (toim.):
Syrjintä Suomessa 2006. Ihmisoikeusliitto ry, 2007. S. 112.
Kirjan nettiversio: http://www.ihmisoikeusliitto.fi/Syrjinta.pdf
Ihan pätevää tekstiä rasismista löytyy Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi
Kirjoittajat jatkavat samalla sivulla (alleviivaus minun):
Rasistisella toiminnalla on kaksi eri päätyyppiä: ”perinteiselle rasismille” on tyypillistä alistaminen, kulttuurirasismille poissulkeminen. Kolmas rasismin muoto on rasismi olosuhteena. Erilaiset käytännöt, toiminnot ja yhteiskunnalliset rakenteet voivat tuottaa eriarvoisuutta, jonka perusteella ryhmät voivat jäädä tiettyjen etujen ulkopuolelle tai muuten joutua huonompaan asemaan. Puhuttaessa rasismista olosuhteena, tai institutionaalisesta rasismista, on kuitenkin syytä huomata, että kaikki syrjintä ei ole rasismia. On eri asia kieltää vaikkapa äänestäminen iän kuin ihonvärin perusteella.
Tämän määritelmän kanssa lähdin lukemaan
Balthasar Russowin Liivinmaan kronikkaa (Suomentanut ja toimittanut Timo Reko, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Gummerrus: Jyväskylä 2004). Teos on täynnä itse paikallissyntyisen,
undeutschin, Russowin kommentteja aateliston talonpoikia kohtaan harjoittamasta sorrosta, joten
syrjintä on aivan ilmeistä, ja sen kieltäminen olisi historiallisen tilanteen kieltämistä tai vääristelyä.
Sen sijaan en havainnut
rasismiin viittaavia elementtejä Russowin selostuksessa (ja elämänkokemuksesssa).
Sortava aatelisto ja kaupunkien ylempi porvaristo olivat lähes täysin saksalaisia, kun taas talonpojat ja kaupunkien alempisäätyiset olivat lähinnä virolaisia, pienenä vähemmistönä ennen kaikkea kaupungeissa ruotsin- ja suomenkieliset. Siitä huolimatta Russowin syrjinnän analyysissä esiin nousevat uskonto, sääty ja kotiseutu. Hän ei liitä esim. virolaisiin mitään sellaisia etnisiä (kieli, kulttuuri) tai rodullisia (ulkomuoto) ominaisuuksia, joiden perusteella saksalaiset heitä alistaisivat. Kaikki olivat kristittyjä, eikä eri kieltä puhuvien ulkomuotoon kiinnitetä mitään huomiota. Kaksi- tai kolmikielisyys oli arkipäivää.
Alistamisen syynä on Russowilla sääty-yhteiskunta, ja ennen kaikkea saksalaisen ylimystön kilvoittelu rikkauksilla ja piittaamattomuus kristillisestä vastuuntunnosta. Mutta vastaavalla tavallahan kaikkien sääty-yhteiskuntien yläluokkaiset ovat syrjineet ja jopa nimitelleet alempisäätyisiä maamoukiksi tms. Kaikki maailman alhaissäätyiset ovat olleet sosiaalisesti alempiosaisen, syrjityn, asemassa Liivinmaan talonpoikien lailla. Kun Liivinmaan aikalaisdiskurssista puuttuvat etniset tai rodulliset syrjinnän ja sorron perustelut, en näe Liivinmaan talonpoikien syrjintää sen enempää rasistisena kuin englantilaisten, ranskalaisten, saksalaisten tai venäläisten maaorjien syrjimistä – tai suomalaisen rakennetyöttömän hanslankarin syrjimistä.
Russowin oma elämäntarina osoittaa, kuinka kristitty, vauras ja kotiseudullaan kunnon kansalaisena tunnettu henkilö pystyi Baltiassa nousemaan etnisestä taustastaan huolimatta sääty-yhteiskunnan tikkaita ylöspäin, aivan huipun tuntumaan. Russowin tapauksessa virolaisen hevoskuskin
undeutschista pojasta tuli kirkonmies, joka sai kolmannessa avioliitossaan puolisokseen saksalaisen raatimies-pormestarin tyttären.
Olisiko tällainen säätyliikkuvuus voinut olla virolaisille mahdollista, jos saksalaiset olisivat suhtautuneet heihin rasistisesti?
Tuon
deutsch/undeutsch määritelmän olemassaolo on kuitenkin hyvin mielenkiintoista. Mitä termeillä on käytännössä tarkkaan ottaen tarkoitettu, ja ovatko termien käyttäjät pystyneet itse vetämään selkeästi määritellyn rajan näiden kahden välillä? Jos kysymys on ollut kielisyydestä, määritelmä ei ole voinut olla sitova. Kielen on voinut opetella – ja monet opettelivat saksaa, koska se oli Itämeren
lingua franca 1900-luvun alkupuolelle saakka – joten jako kielisyyden perusteella ei ollut ”rodun” kaltainen pysyvä leima. Se on kuitenkin luultavasti muistettu parin sukupolven ajan, koska sääty-yhteiskunnissa on aina suhtauduttu nuivasti tai valvovasti alemmasta säädystä tuleviin "uusiin miehiin" ja sukuihin.
[Baltian kaupunkien sosiaalistruktuurista, ks. esim.
P. Dollinger: Die Hanse, 1998, ss. 174–175.
P. Johansen & H. von Mühlen: Deutsch und Undeutsch im mittelalterlichen und frühneuzeitlichen Reval, 1973, antanee perinpohjaisen vastauksen, mutta ei ole nyt käsillä.]
Kun foorumilla ei ole mielekästä kirjoittaa täyspitkiä esseitä tai artikkeleita, lopetan tähän. On mahdollista, että sydän- ja myöhäiskeskiajalle painottuva, Balthasar Russowiin ja hansatutkimukseen nojaava keissini ei riitä 1600- ja 1700-lukujen Baltian ja Suomen tilanteen selittämiseksi. Olen ilman muuta valmis myöntämään rasismin olemassaolon 1600- ja 1700-luvun Itämerellä, jos joku pystyy lähteitä käyttämällä ja tarkalla käsitteenmäärittelyllä toteamaan, että täällä on tuolloin löydettävissä nykykäsittein rasismiksi määriteltävä ilmiö.
Ennen kuin joku näin tekee, pidän omaa kantaani paremmin perusteltuna ja siis tieteellisesti oikeampana. Heh.
-ile
Mitä rotulevottomuuksia syntyykään luterilaisten ja kreikkalaiskatolilaisten rotujen välillä maassa. 
