Kenelle muinaisjäännökset kuuluvat?

[Annastiina Mäkilä]

Kreikan arkeologinen kansallismuseo.

Hei!

Aika ajoin törmää kirjoituksiin, joissa pohditaan kenelle muinaisjäännökset kuuluvat. Esimerkiksi Egypti taitaa kaipailla kotiin maasta osin luvattomastikin vietyjä vuosituhansia vanhoja esineitä. Jokin aika sitten luin Ateenassa avatusta näyttelystä, jossa esitellään erityisen laajaa kokoelmaa muinaisen Egyptin kulttuurin tuotoksia ja kyseessä olivat siis Kreikan arkeologisen museon omat kokoelmat. (Ateenan kansallismuseo - egyptinäyttely; The Canadian Press: Athens museum to show its priceless Egyptian collection for first time) En nyt siis halua millään muotoa epäillä juuri Kreikkaa mistään - lukemani uutinen ja laaja kokoelma vain saivat pohtimaan muinaisjäännösten kohtaloita laajemminkin: Ketkä ne alunperin ovat esiin kaivaneet tai jostain löytäneet? Millä oikeudella ne on otettu mukaan, minne ne on viety, kenelle myyty tai annettu? Mitä on pidetty arvokkaana ja milloin? Eiväthän museotkaan kovin vanha idea ole, joten ei kai arkisemmilla muinaisjäänteillä ole vielä kauhean kauaa ole voitu kauppaa tehdä - ehkä muutaman vuosisadan?

Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä asiasta paremmin tietäviltä. Sinänsä näistä asioista taitaa jo jokaisessa valtiossa olla oma lainsäädäntönsä. Mutta kuinka oikeudenmukaisina niitä voidaan pitää, esimerkiksi aikoinaan osin varastettujen kokoelmien kohdalla? Vai onko järkevintä ajatella, että säilököön se, joka siihen parhaiten kykenee ja jolta eniten liikenee resursseja? Entä pitäisikö yhä rehottavaan laittomaan kaupankäyntiin muinaisjäänteillä puuttua tehokkaammin ja kenen asia se olisi?

Annastiina

[Annastiina Mäkilä]

Sattuipa, että juuri tänään törmäsin kahteen uutiseen, joissa puhutaan juuri muinaisjäännösten varkauksista. Toisessa ei ehkä niin kiinnostavassa uutisessa kerrotaan yhdysvaltalaisesta museon työntekijästä, joka tyttärensä kanssa oli varastanut noin 70 esinettä museosta, jossa hän työskenteli (AP: Yakama museum curator sentenced for artifact thefts.) Paljon edellistä kiinnostavampi oli uutinen, jossa kerrottiin kuinka yhdysvaltalaisissa museoissa on kyllästytty omien työtekijöiden tekemiin laittomuuksiin. Viime viikon keskiviikkona yhdysvaltalaisten museon johtajien järjestö Association of Art Museum Directors julkaisi museoiden työntekijöille ohjeistuksen, jossa käsiteltiin muun muassa sitä, mitä esineitä museoon on yleensä lupa hankkia. (Jupitermedia Corporate Info: Association of Art Museum Directors Asks Members to Stop Stealing, 6.6.2008; ks. linkit.) Ohjeissa kerrotaan muun muassa, mistä voi epäillä että esine on mahdollisesti varastettu tai laittomasti kaivettu esiin ja salakuljetettu ulos maasta. Ohjeistuksen yksi päätavoitteista on kuivuttaa kokoon muinaisjäänteiden varastaminen arkeologisilta kaivauksilta tai yleensäkin mistään ja niillä tehtävä kauppa.

Viime vuosina ainakin New Yorkissa sijaitseva Metropolitan Museum, Bostonin Museum of Fine Arts ja Kalifornian J. Paul Getty -museo ovat sitoutuneet palauttamaan Italiaan esineet, jotka Italian hallitus katsoo varastetun heidän alueeltaan.

Ohjeistuksen kokonaisuudessaan voi lukea täältä: NEW REPORT ON ACQUISITION OFARCHAEOLOGICAL MATERIALS AND ANCIENT ARTISSUED BY ASSOCIATION OF ART MUSEUM DIRECTORS.

[Annastiina Mäkilä]

Jälleen törmäsin aiheeseen liittyvään uutiseen. Tällä kertaa oli kyse toisen maailmansodan aikana laittomasti hankituista esineistä, jotka olivat päätyneet kahteen Iso-Britannialaiseen museoon.

Telegraph: Porcelain in British museums 'looted by Nazis', 12.6.2008

Kyseessä on kaksi 1700-luvulta peräisin olevaa hyvin arvokasta posliiniesinettä, joiden vaiheita on nyt saatu jäljitettyä ja jotka on todettu olevan varastettua omaisuutta. Toinen esineistä on British museumin kokoelmissa oleva varhaista wieniläistä posliinitaidetta edustava arvokas astia. Toisen maailmansodan aikana posliiniastia kuului juutalaiselle liikemiehelle. Gestapo pakotti tämän vuonna 1938 myymään laajan posliinikokoelmansa. Nyt liikemiehen sisarentytär vaati astiaa itselleen.

Iso-Britannia ei kuitenkaan aio tai edes voi luovuttaa astiaa, sillä maassa tuli vuonna 1963 voimaan laki, joka kieltää luovuttamasta mitään British museumin kokoelmiin kuuluvaa omaisuutta pois - oli sen historia sitten mikä tahansa (the British Museum Act). Sen sijaan Ison-Britannian valtio maksaa asianomaiselle 18 000 puntaa hyvän tahdon eleenä. Ison-Britannian kulttuuriministeri Margaret Hodge ei halua moittia British museumin toimia. Museo hankki posliiniesineen kokoelmiinsa vuonna 1939 hyvässä uskossa. Nykyään kaikkien esineiden alkuperä tutkitaan tarkasti, mutta tuolloin tarkempi tutkiminen ei ollut käytäntönä.

Edellä mainitussa uutisessa mainittiin myös, että lakia on useampaan kertaan harkittu muutettavan, mutta näin ei kuitenkaan ainakaan vielä vähään aikaan tehdä.

Edelleen minua tämänkaltaisiin uutisiin liittyen kiinnostaa teidän mielipiteenne: Kenelle museoissa säilytettävät esineet tulisi kuulua? Ovatko keskenään kovasti eroavat maakohtaiset ja nähtävästi myös museokohtaiset lait se järkevin vaihtoehto? Vai tulisiko esineiden kuulua sille, joka siitä parhaiten maksaa? Vai eikö tärkeintä olisi, että esineet ylipäätään saadaan säilöttyä? Eivätkö museot vastaa tähän paremmin kuin yksityiskokoelmat? Entä minkä valtion museoihin esineet kuuluvat? Sinne, mihin esine on ajautunut vai sinne mistä se on ajautunut?