Sodanjälkeiset "puhdistukset" Suomessa?

[Emma-Liisa]

Ihmetyttää, mitä ihmeen pahaa siinä oli, että Ylessä oli töissä myös *myös* vasemmistolaisia? Miksi vain vasemmistolaiset koettiin poliittisiksi, mutta oikeistolaiset eivät sitä olleet? Eiköhän vastaus ole, että olisi haluttu kuunnella vain yhdenlaisia mielipiteitä - niitä, joiden kanssa oltiin samaa mieltä. Ja kun vielä tuolloin (melkein) jokainen luki oman puolueensa aviisia, ei ihme että ennakkoluulot muita kohtaan olivat suuret.

Eiköhän vastaus ole se, ettei haluttu kuulla vankilasta ja turvasäilöstä vapautuneiden kommunistien mielipiteitä ?
Kommunistien, jotka olivat olleet ja olivat äskeisen vihollisen puolella Suomea vastaan.

Eiköhän radion saanut silloinkin kiinni, jos ei jotain ohjelmaa halunnut kuunnella? Silti olisi kannattanut muistaa, että varsin huomattava kansanosa (neljännes äänestäjistä) halusi kuulla noita mielipiteitä. Sitä oikeutta kannattaa sellainen, joka kannattaa demokratiaa.

[Ciccio]

Siis toteat Hella Wuolijoen YLEn ohjelmat tehdyiksi - vain - 25 %:lle Suomen kansasta, näiden sivistämiseksi ja ohjaamiseksi uudelle ulkopoliittiselle suunnalle tai ainakin heidän poliittisten mielipiteidensä lujittamiseksi.
Kansasta 75 % sivuutettiin ohjelmapolitiikassa , onko se demokratiaa ?

Veikko Palvo

[ekyto]

Ja koska nuorempien tutkijoiden uralla eteneminen riippui vanhemmista tutkijoista, ei ole vaikea arvata, miksi eräiden tutkijoiden sodanaikaita toimintaa (esim. kallojen mittailuun Itä-Karjalassa) ei ole tutkittu.

Jos tutkittavat ovat vapaaehtoisia eikä tuloksia käytetä ketään vastaan tai kenenkään puolesta ja tulokset ilmoitetaan rehellisesti, niin minusta kallojen mittailu ei ole sen tuomittavampaa kuin vaikka ahventen tai männynkäpyjen mittailu.

[Ciccio]

Ei liene suuriakaan mielipide- eroja siitä kumman osapuolen vaikutuspiirissä puolueeton Suomi oli kylmän sodan aikana ?

Unohtuu kepeästi, että yliopistoa ei mitenkään "puhdistettu" sodan jälkeen". Myöhemmin suuri osa professoreista oli entisiä AKS:läisiä.
Sen sijaan että latelet perusteettomia väitteitä, voisit kertoa esimerkiksi, mitkä osat vaikka Tuomo Polvisen tutkimustuloksista ovat mielestäsi vääriä?

RADIKAALIT ja EHEYTTÄJÄT 1930-luvulla:
Valkoiset voittivat sisällissodan vain puolittain, punaisten radikaali johto siirtyi Neuvosto_Venäjälle ja perusti 8/1918 Moskovassa SKP:n alkaen valmistella kostoa. Mutta Suomessa lapuanliike paradoksaalisesti pakoitti sosiaalidemokraatit ja kokoomuksen nostamaan demokratian itseisarvoksi.
Ja demokratian perusideahan on vastavuoroisuus, samojen pelisääntöjen tulee koske voitettuja ja voittajia ja siten kummankaan osapuolen eheyttäjät eivät voineet hyväksyä vastapuolen radikaaleja: SKP:tä ja IKL:ää. Tämä mahdollisti punamultahallituksen synnyn 1937.

Nimim. Emma-Liisa, AKS:n kasvatit näyttäisivät tosiaan nousseet asemiinsa vasta sodan 1939- 1944 jälkeen: Urho Kekkonen, 1934 KOK:n puheenjohtajaksi tullut J.K.Paasikivi (KOK:sta oli 14 edustajaa irtaantunut omaksi IKL:n eduskuntaryhmäksi 7/1933 vaalien jälkeen)

Professoreista 1966 ( 360 ) näyttää 104 olleen entisiä AKS:läisiä + 5 yliopistojen ja korkeakoulujen rehtoria. Kirkon 9:stä piispasta 7 oli ollut AKS:läisiä. (Alapuro 1973, 179)

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

AKS:n kasvatit näyttäisivät tosiaan nousseet asemiinsa vasta sodan
1939- 1944 jälkeen: Urho Kekkonen, 1934 KOK:n puheenjohtajaksi tullut J.K.Paasikivi

Eihän Paasikivi voinut olla AKS:n kasvatti, sillä hän opiskeli jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kekkonenkin oli vain puolittain, sillä hän erosi AKS:sta Mäntsälän kapinan jälkeen.

Ja luonnollisesti AKS:n kasvatit nousivat vasta asemiin sodan jälkeen, koska vasta silloin he olivat 30-40-vuotiaita. Kekkonen toki jo sisäministeri ennen sotaa.

Suomenkielisistä miesylioppilaista kuului AKS:ään niin suuri osa, ettei heidän suuri osuutensa sodan jälkeen ole iso yllätys.

[Ciccio]

Itseltäni huolimatonta, J.K.Paasikivestä tuli lapuanliikkeen jälkimainingeissa 1937 Kokoomuksen puheenjohtaja, ei Juho Kusti ollut AKS:n kasvatteja.
Cajanderin punamultahallitus ( V.Tanner valtionvarainministerinä) vaihtui heti Neuvostoliiton hyökätessä Rytin hallitukseen, jossa V.Tanner oli ulkoministerinä.

NKP ei koskaan antanut Tannerille anteeksi tämän voittoa Suomen työväenliikkeessä, mutta NKP ei myöskään katsonut mahdolliseksi
vuoden 1918 punaisen radikaalin, Terijoen hallituksen pääministerin
O.V.Kuusisen lähettämistä Suomeen 1939- 1944 sodan jälkeen.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

NKP ei myöskään katsonut mahdolliseksi
vuoden 1918 punaisen radikaalin, Terijoen hallituksen pääministerin
O.V.Kuusisen lähettämistä Suomeen 1939- 1944 sodan jälkeen.

Eikös se ollut niin, että Kuusinen oli tulossa ainakin vieraaksi SKP:n juhlille, mutta ei saanut viisumia (= Suomen viranomaiset pyysivät yksityisesti että NL vetää viisumianomuksen pois, ettei sitä tarvitse virallisesti hylätä).

[Ciccio]

Sodan 1939 - 1944 jälkeen SKP hartaasti yritti saada O.W.Kuusista Suomeen puoluetta johtamaan ja myöhemmin puoluekokouksia juhlistamaan.
NKP ei katsonut Kuusisen Suomeen tuloa hyödylliseksi.
Ja
olihan Otto Willellä Moskovassa muutakin tekemistä, 1957 Kuusisesta tuli NKP:n ytimen,
NKP:n poliittisen toimikunnan täysjäsen.
Hrustsev antoi Kuusisen tehtäväksi muotoilla NKP:n ideologia uuteen uskoon.
O.W.Kuusisen tukiryhmään kuului mm. Aleksei Beljakov, joka 1970 oli 6 kk:tta NL:n H:gin
suurlähettiläänä.

Terijoen quisling-hallituksen päämies Kuusinen oli ja pysyi sota- ajan sukupolvelle "Suomen syöjänä."

---------------------------------------------------------------------------------
Eikö voisi jo todeta Suomen Vapaussodan 1918 olleen osa Venäjän bolshevikkivallankaappausta ja sitä seurannutta sisällissotaa ?
Sosiaalidemokraattisen
puolueen menshevikit Väinö Tannerin johdolla kannattivat demokratiaa ja Suomen itsenäisyyttä,
mistä oli kyse myös 1939 - 1944 sodassa, jälkimmäisessä Vapaussodassa.
--------------------------------------------------------------------------------


ASS:n, Kiilan ja Mauri Ryömän vaikutus oli suurimmillaan 1940, jolloin nämä perustivat Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran, SNS 1.:n.

Hiljaisemmin 1940 perustettiin kommunistien Työläisrintamamiehet- järjestö, johon kuuluivat mm. Aarne Saarinen ja Arvo Turtiainen.

SKP korosti 1944 jälkeen kommunistien vankilasankaruutta ja yritti rakentaa myyttiä Suomen vastarintaliikkeestä.
Talvisodan jälkeen spontaanisti syntynyttä "asevelikommunismiä" ei siten 1944
jälkeen voinut olla. SKP eroitti monia kommunistejä, SKP:lle erityisesti Talvisota oli tabu, mutta SKP näyttäisi alkaneen rakoilla jo Talvisodan seurauksena ?

Veikko Palvo