Halosen puhe Tammisaaressa

[Emma-Liisa]

Hän myös teki Neuvostoliiton kanssa erillisrauhan, mihin saksalaisten kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti Ryti ei ryhtynyt.

Ylikangas väittää, että Ryti ja hallitus olisivat tehneet rauhan jo juhannuksena, mutta Mannerheim muuttikin mielensä.

[Ciccio]

Venäjän maaliskuun 1917 vallankumous tuli yllätyksenä ja bolshevikkivallankaappaus lokakuussa johti radikaalit punaiset Suomessakin
vallanottoon ja sisällissotaan, joka tuli yllätyksenä valkoisillekin -
ei tullutkaan *yhteistä* vapaussotaa Venäjän vallasta.

Radikaalit valkoiset nationalistit käänsivät vihan idän ryssiin, joita edustivat Suomenkin kommunistit, radikaalien punaisten Moskovassa perustaman SKP:n edustajat ja perilliset, jotka halusivat kostoa ja revanssia.

Molempien osapuolten enemmistölle sisällissota oli odottamaton ja kammottava kokemus, johon vain ajauduttiin.
Maltilliset sosiaalidemokraatit ryhmittyivät demokratian taakse, radikaalien punaisten jatkaessa 1920-luvulla vallankumouslinjalla.
Pula- ajan molempien puolien
radikaalien toiminta sai aikaan jonkinlaisen yhteiskuntasovunkin ja
Neuvostoliiton hyökätessä 1939 loputkin sosiaalidemokraatit joutuivat myöntämään kommunistipelon olleen aiheellista.

Harvalukuinen kommunistijoukko ei enää sodan jälkeen 1944 saanut riittävää kannatusta, ei edes Stalinin kannatusta, vallankumoukselle.
SKP yritti taas jakaa Suomea punaisiin ja valkoisiin.

Punainen traditio on väljähtäneenä elossa ja mm. Tammisaaressa
yhtyvät 1918 ja sen jälkeiset tapahtumat:
Tammisaaren 1918 vankileiri ja kommunistien vankila 1923 - 1940.

Veikko Palvo

[Derkku]

Mutta minusta alkeellinenkin pieteetti sanoo, että jos katsoo olevan valkoisen puolen henkinen perillinen niin pysyy poissa tuollaisesta tilaisuudesta.

Vuodesta 1918 on kulunut 90 vuotta. Oheinen kuva Verdunista on vuodelta 1984, 68 vuotta taistelujen jälkeen. Ensimmäisen maailmansodan länsirintamaan verrattuna kansalaissota oli amatöörien kahakka verisyyden kannalta.

[Derkku]

Joskus 1970-luvulla julistettiin "valkoinen totuus" 1918 tapahtumista aikansa eläneeksi, nyt samaa voisi sanoa myös "punaisesta totuudesta." Vapaussodasta oltiin jo päästy sovintoon, mutta nyt punainen osapuoli on aktiivisin 1918 jaon muistelemisessa nk. voittajapuolen ollessa hiljaa.

Totta, nähdäkseni puheissa olisi ryhdikästä tuoda esille puhdistusten lisäksi myös kapina. Sisällissota oli Suomen politiikan historian onnettomin munaus puolin ja toisin.

[Heikki Jansson]

Mutta minusta alkeellinenkin pieteetti sanoo, että jos katsoo olevan valkoisen puolen henkinen perillinen niin pysyy poissa tuollaisesta tilaisuudesta.

Vuodesta 1918 on kulunut 90 vuotta. Oheinen kuva Verdunista on vuodelta 1984, 68 vuotta taistelujen jälkeen. Ensimmäisen maailmansodan länsirintamaan verrattuna kansalaissota oli amatöörien kahakka verisyyden kannalta.

Kenen kanssa kysymyksessä oleva tilaisuus olisii pitänyt järjestää? Toisaalta olisi paikalla ollut punaisten henkiset perilliset, toisaalta kuka?

Kenen kanssa juutalaisten pitäisi järjestää tilaisuuksia näiden kunnioittaessa keskitysleireillä kuolleiden muistoa. Pitäisikö murhatun perhe kutsua murhaaja hautajaisiin?

Eikö keskitysleirillä kuolleille saisi järjestää muistotilaisuutta kutsumatta sinne - niin ketä? Pyydän yksilöimään kenet pitäisi kutsua?

Mitä tekemistä esim. valkoisten henkisillä perillisillä olisi siellä? Hehän olisivat ulkopuolisia, eihän asia heille mitenkään kuulu. Saahan sitä järjestää muistotilaisuuksia kuka vaan.



Terv.
// Heikki Jansson

[Derkku]

Kenen kanssa kysymyksessä oleva tilaisuus olisii pitänyt järjestää? Toisaalta olisi paikalla ollut punaisten henkiset perilliset, toisaalta kuka?

Punaisten johdon henkisiä perillisiä - aseelliseen vallankumoukseen ja väkivaltaisiin puhdistuksiin uskovia - tuskin lienee nyky-Suomessa sen enempää kuin valkoisten johdon henkisiä perillisiä. Tuskinpa kukaan nykysossu tai edes vasuri hyväksyy vuoden 1918 punaisten keinoja, vaikka ymmärrystä niihin johtaneeseen tilanteeseen saattaakin löytyä.

Sodissa kuolee ihmisiä, sisällissodassa monet tappokeinot vaikuttavat erityisen julmilta kulttuurisen läheisyyden, kenties jopa henkilökohtaisen tuttavuuden vuoksi. Minä vaan ihmettelen että jos Ranskan ja Saksan tapaisten maiden johto, huolimatta 75 konfliktin vuodesta joiden aikana tapettujen ihmisten määrä puolin ja toisin nousi tähtitieteellisiin lukuihin, pystyy yhdessä osoittamaan menneille kaatuneille kunniaa ja pyrkivät suuntaamaan kohti tulevaisuutta, miksi tämä ei onnistuisi Suomessa?

Lisäksi tulisi ottaa huomioon että sisällissodasta kärsimään joutuneista nuorimmat orvotkin ovat jo lähes 90-vuotiaita, eli osallisiakin on elossa melko vähän. Turha tehdä sisällissodasta mitään Kosovo Poljea.

Holokausti painii kyllä ihan omassa sarjassaan Suomen sisällissotaan verrattuna, en pidä sitä kovin korrektina esimerkkinä.

[Heikki Jansson]

Minä vaan ihmettelen että jos Ranskan ja Saksan tapaisten maiden johto, huolimatta 75 konfliktin vuodesta joiden aikana tapettujen ihmisten määrä puolin ja toisin nousi tähtitieteellisiin lukuihin, pystyy yhdessä osoittamaan menneille kaatuneille kunniaa ja pyrkivät suuntaamaan kohti tulevaisuutta, miksi tämä ei onnistuisi Suomessa?

Kysymyksessä oli T a m m i s a a r e n leirillä kaatuneista. Siellä ei tiettävästi ole kaatunut valkoisia, eikä leirillä ollut valkoisia. Mikseivät tammisaarelaiset saisi järjestää muistojuhliaan? Onko muistojuhlien järjestäminen kortilla, vai. Vai olisiko tammisaarelaisten tullut hankkia itselleen vaihtamalla tai muulla tavalla omia valkoisia tapahtumien uhreja, joiden muistoa kunnioittaa, tasapuolisuuden nimissä? Höpinää!

Toistan kysymykseni, kenen olisi tullut edustaa jotain toista osapuolta? Olen jo kiistänyt, että toista osapuolta edes olisi olemassa. Kuka se voisi olla?

Ei minulla ole hitustakaan sitä vastaan, että järjestetään yhteisia tilaisuuksia eikä liioin sitä vastaan, että järjestetään muistojuhlia sodassa kaatuneiden valkoisten tai murhattujen valkoisten muiston kunnioittamiseksi. En toisaalta näe aihetta vääntää väkisin ja keinotekoisesti sinne paikalle jotakuta jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä yksinomaan sen vuoksi, että tapahtumista on kulunut 90 vuotta ja joku haluaa osoittaa kuinka erinomaisen anteeksiantava tämä joku on.

Tilaisuuteen oli kuten sanoin vapaa pääsy. Senkun se tuli ken halusi. Asiasta ei pidä tehdä suuren luokan numeroa. Itselläni ei ole koko asiasta mitään intohimoja, suuntaan jos toiseen. (ja, sivumennen sanoen, en tiennyt koko tilaisuudesta yhtään mitään ennen kuin luin että jokin sellainen oli järjestetty tästä viestiketjusta ja aloin ottamaan selvää asiasta pari päivää sitten).

Se ei ollut kostotilaisuus kuten jo sanoin, vaan tammisaarelaisten järjestämä muistotilaisuus Tammisaaren leirillä kuolleille. Sellainen varmaan järjestettäisiin myös valkoisille uhreille, mutta kun sellaisia siellä ei ole. Elleivät tammisaarelaiset sitä tilaisuutta järjestäisi se jäisi järjestämättä, niinkuin jäikin, kunnes tammisaarelaiset ryhtyivät aktiivisiksi 1978. Sen jälkeen he ovatkin vapaana kansalaistyönä huolehtineet siitä. Rahat on saatu, kuten kansalaistössä yleensä, myyjäisistä yms.

Olisiko parempi, että Tammisaaren leirillä (ja haudoilla) ei järjestettäisi lainkaan muistotilaisuutta? Sitäkö toivot? Kiittäisit tammisaarelaisia mielummin kuin arvostelisit yksipuolisuudesta.


Terv.
//Heikki Jansson

[nylander]

nylander kirjoitti:
Mielestäni sitaatti Waldenilta paljastaa kansalaissodan suurstrategisen rationaalisuuden: tuhota työväestö poliittisena luokkana.


Ei millään pahalla, mutta tuollainen päättely ei kelpaa. Jos aiot todistaa moista, esitä dokumentti ajalta ennen 28.1.1918.

Waldenin puheenvuoro ei tietenkään ole jäänne itse kansalaissodan aikaisesta toiminnasta. Olen kuitenkin ymmärtänyt niin, ettei kertovia lähteiden todistusvoimaakaan voi kokonaan jäävätä historiantutkimuksessa. (Eikö esim. jatkosotaan johtaneen poliittisen kehityksen rekonstruoiminen ole tapahtunut paljolti juuri kertovien lähteiden varassa?

Walden oli 1918 tärkeällä näkölalapaikalla: valloitettujen alueiden haltuunotosta vastaavan organisaation päällikkönä. (En voi tarkastaa asiaa, koska olen tällä hetkellä lähdekirjojen ulottumattomissa.) Mitä syytä hänellä olisi ollut v. 1929 puhua muunneltua totuutta hermeettisen luotettavassa seurassa (Mannerheim, Walden, haastattelija Kai Donner)?

[Ciccio]

Valkoiset voittivat sisällissodan vain osittain, radikaali punaisten johto pakeni
Kansankomissaarien neuvoston Venäjälle - perusti elokuussa 1918 SKP:n -
ja
alkoi valmistella kostoa ja uutta vallankumousta.

Venäjällä riehui sisällissota, eikä Neuvostoliittoa ja lokakuun suurta vallankumousta SKP:n perustamisaikaan elokuussa 1918 vielä ollut olemassa, vain maaliskuun 1917
vallankumous Venäjällä ja bolshevikkivallankaappaus lokakuussa.

Suomessa jako eheyttäjiin ja radikaaleihin ei koskenut kommunisteja.

Valkoisen puolen eheyttäjät halusivat sallia punaisen puolen demokraattisen toiminnan, jos
nämä luopuivat aseelliseen vallankumoukseen pyrkimisestä ja
hyväsyivät demokraattiset pelisäännöt.

Punaisella puolella oli sama jakava kysymys, suhde demokratiaan.
Eheyttäjät pitivät vallankumousyritystä erehdyksenä, mutta punaiset radikaalit, kommunistit, eivät.

Sodanjälkeinen kommunismi oli radikaaleille valkoisille yksiselitteisesti
Venäjällä päämajaansa pitävän SKP:n ja sen Suomessa toimivien jäsenten maanpetturuutta.

Vasemman ja oikean laidan rauhoittuminen 1930- luvulla sai aikaan
punaisten ja valkoisten eheyttäjien yhteistyön ja punamultahallituksen synnyn 1937.

Neuvostoliiton hyökkäys ja Kuusisen quisling-hallitus 1939 osoittivat
SKP:n Suomen vastaisen toiminnan osalle Suomen kommunisteistakin.

Mitenkähän poliittiset traditiot muovautuivat 1939- 1944 sotaan mennessä ja
muuttuivat sen jälkeen ?

Veikko Palvo




[/quote]

[Ciccio]

Väkivaltaisten seurausten annettin sitten tunnetusti jatkua vankileirikatastrofina

...josta vastuun kantoi Paasikiven senaatti. Tiettyä tarkoituksenmukaisuutta näkyy siinä, ettei Paasikiven nimeä ole lainkaan vedetty esiin. Ilmeisesti hän ei herätä intohimoja toisin kuin Mannerheim. Tai sitten halutaan yhä suojella YYA-politiikan luojaa?

Luonnollisesti taustalla oli se, että yleinen mielipide oli vahvasti politiikan takana, jopa niin että julkisesti eri mieltä oleminen oli itselle vaarallista. Mannerheimin ex-lanko joutui hipsimään Ruotsiin.

Tarton rauhahan solmittiin vasta 1920 ja silloinkin Venäjällä oli edelleen sisällissota.
Paasikiven senaatti ( 27 / 5 - 27 / 11 1918 ) ehti säätää yhdistymis-, paino- ja kokoontumisvapautta rajoittaneen lain, joka oli voimassa 6 / 1919 saakka.
Kuningashankekin kaatui.
Ingmanin hallitus jatkoi 27 / 11 - 18 ja tynkäeduskunnassa istui satakunta edustajaa, mm. puolet SDP:n edustajista oli paennut.

Suomessakin sotatila jatkui Tarton rauhaan asti ja Leninin Kansankomissaarien neuvostoa ei enää sitonut Brest-Litovskin sopimus, koska sen takeena ollut Saksa oli romahtanut.

Oliko tuossa *sotatilassa* selvyys siitä, ettei Kansankomissaarien neuvosto uhkaa Suomea ?
Tai valkoisten venäläisten kenraalien yritykset länsiliittoutuneitten tukemana, Englanti ja USA:kin vetäytyivät Muurmannista ja Arkangelista pois vasta 1919 syksyllä.
Eikä
tainnut Mannerheimkaan vielä ollut oppinut demokraattisia menettelytapoja, hänethän syrjäytettiin 1930-luvun alkupuolelle saakka ?

Punavangit vapautettiin *ennen* Tarton rauhansopimusta.
------------------------------------------------------------------

Varhaisen YYA-ehdotuksen teki
http://www.mannerheim.fi/11_pres/e_yya.htm
mukaan Valvontakomission Zhdanov presidentti Mannerheimille, myöhemminhän Stalin
saneli YYA-sopimuksen.

Maalisvaaleissa 1945 valtaosa kansasta äänesti sota- aikana hallitusvastuussa olleita puolueita.
SKP:n vankilasta 1944 vapautuneiden toimintaa, NL:ssä valtaosa suomalaiskommunisteistä
oli tuhottu, joten sieltä ei kovinkaan monia ollut Suomeen lähetettävissä, mm.:
http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/ju ... tien/2.htm
Mikä
osuus radikaaleilla punaisilla= kommunisteillä ja heidän jälkeläisillään ja kommunistisellä
1918 poliittisella traditiolla on ollut 1939 - 1944 sodan jälkeisissä tapahtumissa ?
-------------------------------------------------------------------------------------
Turun Sanomat, 10/5 2005 Moskova :
"Presidentti Halosen mukaan voitonpäivien juhlassa ilmapiiri oli sovinnollinen ja tunnelma oli hänen mielestään mukava."

Ja presidentti Halonen jatkoi Suomen tiedoitusvälineille:
"Toivoisin, että historia auttaisi meitä ymmärtämään toinen toisiamme kuin että siihen jumiuduttaisiin."

Veikko Palvo