Kääntämättömät Latinat

[Martti Kujansuu]

Aika paljon on vielä kääntämättä suomeksi. Kaikki kirjat kirjoitettu alunperin latinaksi ja rajana on vuosi 476 jKr.

Vielä kun saisi jonkun kääntämään nuo kaikki!

Tuntematon
Appendix Vergiliana
De Bello Africo
De Bello Alexandrino
De Bello Hispaniensis
Rhetorica ad Herennium

Augustus
Res gestae Divi Augusti

Celsus
De Medicina

Columella
De Re Rustica
De Arboribus

Flaccus
Argonautica

Florus
Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo

Frontinus
De aquaeductu
Strategemata

Gellius
Noctes Atticae

Lucanus
Pharsalia

Manilius
Astronomica

Maximus
Factorum ac dictorum memorabilium

Nepos
Excellentium Imperatorum Vitae

Paterculus
Res Gestae Divi Augusti

Piso
Laus Pisonis

Plinius (vanhempi)
Naturalis Historia

Quintilianus
Institutiones oratoriae

Rufus
Historiae Alexandri Magni

Tibullus
Albii Tibvlli Aliorvmqve Elegiae

Varro
Rerum rusticarum

Vitruvius
De architectura

... sekä monia erillisiä tekstinpätkiä näytelmäkirjailijoilta.

[Toni Selkala]

Kirjoja on suunnaton määrä kääntämättä suomeksi eikä tilanne ainakaan lähitulevaisuudessa ole paranemaan päin. Latinan osalta tilannetta varmaankin vielä heikentää entisestään se, että harva enää opiskelee klassisia kieliä. Siksi onkin varmaan parempi (lähi)tulevaisuudessa turvautua kyseisten teosten englanninkielisiin versioihin tai muulle ns. suurelle kielelle tehtyyn käännökseen. Sama kääntämättömyys valitettavasti riivaa useita monien tieteenalojen perusteoksiakin. Koska kuitenkin näiden perusteosten teorioista kirjoitetaan myös suomeksi syntyy paikoin hauska, paikoin tuskastuttava käsitteiden sekamelska.

Kysymys kai pitäisikin esittää: Kuka on valmis maksamaan käännöksistä? Monen käännetyn kirjan, eritoten tiedekirjan osalta markkinat eivät ole riittävän suuria, jotta kirjoja kannattaisi taloudellisesti kääntää. Erilaiset valtiolta ja säätiöiltä saatavat tuet eivät missään nimessä ole riittäviä, joten ehkä tulevaisuudessa kääntäminen jääkin esimerkiksi erilaisten Internet-yhteisöjen harteille. Miten näiden yhteisöjen kääntämisen laatua ja asiantuntemusta voidaan tarkkailla muodostaa oman ongelmansa. Eihän huonosti käännetyllä teoksella oikein tee mitään, sillä sen suomennettu sisältö voi olla epäselvyydessään monesti hankalampi hahmottaa kuin vieraan kielen rakenne.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[Martti Kujansuu]

Kysymys kai pitäisikin esittää: Kuka on valmis maksamaan käännöksistä? Monen käännetyn kirjan, eritoten tiedekirjan osalta markkinat eivät ole riittävän suuria, jotta kirjoja kannattaisi taloudellisesti kääntää.

Isoista julkaisijoista Helsingin Yliopiston kustantamo Gaudeamus on julkaissut ainakin kaksi käännöstä latinasta 2000-luvulla. WSOY myös kaksi, Tammi kaksi sekä Otava yhden. Lisäksi pienemmillä julkaisijoilla (esim. Kirja kerrallaan) on tusinan verran käännöksiä.

[Annastiina Mäkilä]

Aika paljon on vielä kääntämättä suomeksi.

Hei!

Foorumilla on ennenkin pohdittu tämäntyyppistä aihetta otsikon Mitä kustantajat suomentavat alla. Keskustelusäie löytyy täältä.

Ystävällisin terveisin,
Annastiina

[ile]

Mieleen tulee Juhani Sarsilan kääntämä Filosofian lohdutus (Boëthius), jonka Vastapaino julkaisi 2001. Käännöksen esipuheessa Sarsila purkaa juuri tätä latinankielisten teosten kääntämisen perustuskaa: "Hain turhaan käännös- ja selitysapurahaa eri säätiöiltä ja rahastoilta."

-ile

[Toni Selkala]

Tuen määrä ei todellakaan Suomessa päätä huimaa. En tiedä kaikkia tahoja, jotka suomentamista tukevat, mutta esimerkiksi FILI:n käännöstuet näyttävät olevan 85 000 euroa vuodessa ja tämä jakaantuu kauno- ja tiedekirjallisuuden kesken. Jos esimerkkinä pitää vaikkapa 300 - 400 sivuista teosta on helppo ymmärtää, ettei tällainen käännösapuraha vielä kovin pitkälle riitä. Tästä syystä monet käännökset näyttävätkin olevan enemmän asiasta kiinnostuneet tietelijän "harrastustoimintaa" kuin varsinainen tulonlähde. Varmaankin pitkälti samasta syystä johtuu myös erilaisten artikkelien kääntämisen suosio: On paljon helpompi kääntää 15 sivua ja löytää sille aikaa kuin kääntää 300 sivua.

Toinen asia on varmasti se miten tieteilijän tunnettuisuus vaikuttaa käännösapurahan saamiseen. Voisin kuvitella, että erilaiset säätiöt tukisivat helpommin hanketta, jossa käännöksen alla on teos, jonka monet jo entuudestaan tuntevat. Näin Aristoteles ja Platon kääntyvät suomeksi loisteliaina laitoksina, mutta jo vaikkapa Tuomas Akvinolaiselta ei edes pääteos ole kokonaan suomennettu vain vaan valikoiden. Kun tämän kaiken lisäksi vielä ottaa huomioon nykyisin tieteen olevan varsin pitkälti yhdellä kielellä kirjoitettua, jota kaikkien oletetaan hallitsevan, voi kääntäminen näyttäytyä "turhana" hankkeena. Ehkä tässä olisi sarkaa kääntäjille oman työnsä arvostuksen esiintuojina.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä