nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

EsaH kirjoitti:Ilta-Sanomat on koonnut nettisivuillaanJörn Donnerin suomettumisen ajan selvitysvaatimusten yhteydessä melko kattavan listan merkittävistä neuvostokriittisistä kirjoista, joita ei julkaistu tai suomennettu (Näin me miellytimme Neuvostoliittoa: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1565977). Ei mikään ihme, että näistä aiheista naapurin pelko näkyi myös koulukirjoissa.
Tämä ei suoranaisesti liity kouluopetukseen, mutta silti tekee mieleni todeta, että paljon todella jätettiin julkaisematta, puolin ja toisin.

Milloin esimerkiksi pelkästään suomen kielellä lukevalle yleisölle alkoi tihkua tietoja kolmannen valtakunnan Wehrmachtin (ei pelkästään Waffen-SS:n) Puolassa, Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Iso-Venäjälle toimeenpanemista kansanmurhista. Toisen maailmansodan jälkeen pelkästään suomea lukevat olivat vuosikymmeniä sellaisten "perusteosten" kuin ent. natsikenraali Tippelskirchin Toisen maailmansodan historian ja Paul Carellin vastaavien kirjojen sisältämien tietojen varassa. Mainitsemassani suhteessa ne olivat kovin vaiteliaita.

Kysyä voidaan myös, mikä suomalaisen kustannuspolitiikan kummajainen oli se, että Goldhagenin maailmansensaatio Hitler´s willing executioners: ordinary Germans and the Holocaust vielä 1990-luvulla jätettiin suomentamatta. Niin että: puolin ja toisin.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Täytynee yhtyä Nylanderiin siinä, että Saksan armeijan osuudesta joukkomurhiin itärintamalla ei ole suomeksi tietoa. Mutta samahan koskee kaikkia muita uhreja kuin juutalaisia, esim. romaneja.

Noin yleisesti voi todeta, että kustantamiseen vaikuttavat monet muutkin syyt kuin haluttomuus kertoa joistakin asioista. Ihan yksinkertaisesti sekin että Suomen markkinat ovat vain puolet siitä mitä Ruotsin, joten suomeksi ei kannata kustantaa kaikkea mitä ruotsiksi. Monet tärkeätkin kirjat jäävät mediassa huomiotta, mikä vaikuttaa menekkiin. Samoin kuin sekin, että kirjojen hinnat ovat varsin kalliita, että englanninkielisen pokkarina Akateemisesta puoleen hintaan, ja Amazonista vielä halvemmalla.

Jussi Hanska

nylnader kirjoitti:Kysyä voidaan myös, mikä suomalaisen kustannuspolitiikan kummajainen oli se, että Goldhagenin maailmansensaatio Hitler´s willing executioners: ordinary Germans and the Holocaust vielä 1990-luvulla jätettiin suomentamatta. Niin että: puolin ja toisin.
Enpä oikein jaksa uskoa, että natsien rikoksista olisi Suomessa vaiettu itsesensuurin vuoksi. Melkeinpä luulen, että kyseessä on kustantajan taloudellinen ratkaisu. Olisiko Goldhagen pyytänyt hieman liikaa oikeuksista suhteessa Suomen markkinoihin? Kiinnostava kirja sinänsä ja harmi, ettei sitä ole suomeksi saatavilla (toki Goldhagen joissakin kohdissa liioittelee, yleistää ja vetää mutkat suoriksi, mutta monessa suhteessa myös nostaa esiin hyviä kysymyksiä).

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Jussi Hanska kirjoitti: Enpä oikein jaksa uskoa, että natsien rikoksista olisi Suomessa vaiettu itsesensuurin vuoksi.
Pikemmin päinvastoin: Holokaust-muistelmia ilmestyy jatkuvasti. Toki on ilmestynyt myös runsaasti kuvauksia saksalaisista sodassa. Käsittääkseni esim. pakolaisten kohtalo merellä 1944-5 oli Suomessa tunnettu jo ennen kuin Günther Grass aiheen popularisoi.

Luonnollisesti tarjonta on yksipuolinen, mutta minkäs teet jos yleisön kiinnostus on yksipuolista. Saksaan näyttää erikoistuneen Ajatus kirjat. Vähemmän populaarieja aiheita on kiitettävästi tarjonnut Like, jonka tarjonta on ollut moniarvoista (NL:sta esim. Göran Karlssonin Vaino ja vaikeneminen ja Moshe Lewinin Neuvostoliiton vuosisata, Suomesta esim. sodanaikaiset vankileirimuistelmat - tekijä ei nyt muistu mieleen).

PS. Pitäisikö aiheesta perustaa uusi ketju?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

Jussi Hanska kirjoitti:Enpä oikein jaksa uskoa, että natsien rikoksista olisi Suomessa vaiettu itsesensuurin vuoksi. Melkeinpä luulen, että kyseessä on kustantajan taloudellinen ratkaisu. Olisiko Goldhagen pyytänyt hieman liikaa oikeuksista suhteessa Suomen markkinoihin?
Palaan vielä elokuiseen aiheeseen.

Minä puolestani en ainoastaan usko vaan olen vakuuttunut siitä, että pitkälti sodanjälkeisiin vuosikymmeniin suurten suomalaisten kirjankustantajien kustannuspolitiikkaa ohjasivat paljolti lämpimät tunnesiteet entiseen ns. aseveljeen, jonka edustajien mainetta ei uudessa ulkopoliittisessa tilanteessakaan haluttu misssään nimessä loukata. Nimenomaan Saksan armeijan toimet itärintamalla haluttiin esittää kylläkin armottoman kovana mutta pohjimmiltaan rehtinä sotilaallisena koitoksena kahden periaatteessa tasaväkisen vastustajan välillä.

Kuten jo kesällä mainitsin, suomalaisen sotahistoriaa harrastavan yleisön perusteos oli WSOY:n kustantama Tippelskirchin neliosainen Toisen maailmansodan historia. Kirjoittaja oli tunnettu natsikenraali ja teksti sen mukaista.

Gummerus puolestaan julkaisi jo 1960-luvulla suomeksi Paul Carellin nimellä Saksan idänhyökkäyksen kuvauksen Marssi Venäjälle - Barbarossa-suunnitelma sekä sen jatkoksi niteen Poltettu maa - taistelut Volgan ja Veikselin välillä. Myös näissä kirjoissa näkökulma oli täysin saksalainen ja sota kuvattiin herooisena kamppailuna, joka kääntyi tragediaksi. Kirjat eivät sisällä ainuttakaan mainintaa saksalaisten tekemistä sotarikoksista. Liioin kirjailijasta, tästä Paul Carellista, ei annettu mitään tietoja. Huomattakoon, että Gummerus otti uusintapainokset näistä Carellin kirjoista vielä vuosina 2003 - 2005.

Asia ajankohtaistui mielessäni, kun nyt ole lukenut ranskaksi kirjoittavan anglosaksin Jonathan Littellin vuona 2008 suomennettua suurromaania Hyväntahtoiset. Kirja on mielestäni loisteliaasti kirjoitettu, entisen SS-upseerin fiktiivinen muistelmateos (Le Nouvel Observateur: "uusi Sota ja rauha"). Lainaan romaanista ei-fiktiivisen katkelman:

"Esimerkiksi Paul Carrel [nimiasussa tuntuu olevan horjuvuutta], tuo viime vuosina [romaanin tapahtuma-aikana] mainetta riittänyt kirjailija. Satuin nimittäin tuntemaan tämän Herr Carrellin Unkarissa, kun hänen nimensä oli vielä Paul Carl Schmidt, ja hän kirjoitti ministeri von Ribbentropin alaisena niin kuin todella ajatteli, ja se oli mitä vaikuttavinta, ponnekasta proosaa: Juutalaisasiassa ei ole kyse ihmisyydestä tai uskonnosta, vaan pelkästään poliittisesta hygieniasta Nyt kunnianarvoisa Herr Carrell-Schmidt on onnistunut vaativassa tehtävässä julkaista neljä mautonta nidettä Neuvostoliiton vastaisesta sodasta mainitsematta kertaakaan sanaa juutalainen."

Jos siis, kuten oletan, kyse on yhdestä ja samaisesta Paul Carellista, voitaneen suomalaisiin 1960-luvun (ja ehkä myöhempiinkin?) kirjankustantajiin viitaten todeta kuten muinaisessa pankkimainoksessa: Siellä aina ystävä.

Jyrki Ilva
Viestit: 340
Liittynyt: 30.11.05 15:04
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

nylander kirjoitti:Jos siis, kuten oletan, kyse on yhdestä ja samaisesta Paul Carellista, voitaneen suomalaisiin 1960-luvun (ja ehkä myöhempiinkin?) kirjankustantajiin viitaten todeta kuten muinaisessa pankkimainoksessa: Siellä aina ystävä.
Google-haussa "Paul Carell" tulee ensimmäisenä tuloksena Wikipedia-artikkeli,
josta käy ilmi, että kyseessä on todellakin sama henkilö:

http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Carell

Jälkimmäinen opus on arvioitu myös Agricolassa:

Juha Vahe: Sotahistoriaa nimimerkin takaa (19.8.2006)
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- ... hp?id=1064

Toisaalta esim. WSOY suomensi toki jo 1950-luvulla Theodor Plievierin ehkä vähän syyttä suottakin unohdettuja historiallisia romaaneja ("Stalingrad", "Moskova" ja "Berliini"), joita ei voi syyttää ainakaan natsisympatioista...

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

nylander kirjoitti: Minä puolestani en ainoastaan usko vaan olen vakuuttunut siitä, että pitkälti sodanjälkeisiin vuosikymmeniin suurten suomalaisten kirjankustantajien kustannuspolitiikkaa ohjasivat paljolti lämpimät tunnesiteet entiseen ns. aseveljeen, jonka edustajien mainetta ei uudessa ulkopoliittisessa tilanteessakaan haluttu misssään nimessä loukata. Nimenomaan Saksan armeijan toimet itärintamalla haluttiin esittää kylläkin armottoman kovana mutta pohjimmiltaan rehtinä sotilaallisena koitoksena kahden periaatteessa tasaväkisen vastustajan välillä.


Saattaapa olla noinkin. Toisaalta vaikutti sekin, että NL:lainen kielenkäyttö oli suomalaisille vieras, ja anglosaksit eivät kai itärintamasta paljon kirjoitelleet. Salisburyn teos Leningradin piirityksestä kuitenkin käännettiin 60-luvun lopussa, jolloin Rintalakin kirjoitti Leningradin kohtalonsinfonian.

Matti Klinge mainitsee päiväkirjassaan, että 50-luvun loppuun asti monet asiat, jotka nyt esitetään uusina paljastuksina (kuten "Gustloffin" upottaminen josta Grass kirjoitti romaaninsa Ravunkäyntiä), olivat Suomessa yleisesti tunnettuja. Sen jälkeen sai vallan voittajien historiankirjoitus. Ehkä kuitenkin enemmän anglosaksisessa muodossa, sitähän edusti populaarikultturi jonka vaikutusta ei sovi vähätellä.
nylander kirjoitti: WSOY:n kustantama Tippelskirchin neliosainen Toisen maailmansodan historia. Kirjoittaja oli tunnettu natsikenraali ja teksti sen mukaista.
Mistä on tieto, että Tippelskirch olisi ollut kansallissosialistisen puolueen jäsen? Tai SS-kenraali? En ole sellaista mistään löytänyt. Jollei ollut, niin "natsikenraali" ei ole oike sana.

Yleensä von-alkuisilla oli harvemmin natsisympatioitakaan, pikemmin päinvastoin. Tippelskirch näyttää olleen tiedustelutehtävissä, jossa oli useita oppositiomielisiä.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

Emma-Liisa kirjoitti:Matti Klinge mainitsee päiväkirjassaan, että 50-luvun loppuun asti monet asiat, jotka nyt esitetään uusina paljastuksina (kuten "Gustloffin" upottaminen josta Grass kirjoitti romaaninsa Ravunkäyntiä), olivat Suomessa yleisesti tunnettuja.
Klinge on eri yhteyksissä kiitellyt Cajus Bekkerin vuonna 1960 suomeksi ilmestynyttä teosta Itämeri ja Suomenlahti 1944 - 1945, jossa kerrotaan myös risteilijä Wilhelm Gustloffin katastrofista Itämerellä tammikuun 1945 lopussa. Bekkerin kirja on jälleen yksi esimerkki kirjasta, jossa näkökulma on täysin saksalaiskeskeinen, etten sanoisi kansallissosialistisen Saksan loppukamppailua ihannoiva. Näitä siis julkaistiin todella paljon 1960-luvulle asti, mikä osaltaan todistanee, että Suomen eliitin henkisessä asennoitumisessa toisen maailmansodan lopputulos ei merkinnyt juuri minkäänlaista murrosta.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Matti Klinge mainitsee päiväkirjassaan, että 50-luvun loppuun asti monet asiat, jotka nyt esitetään uusina paljastuksina (kuten "Gustloffin" upottaminen josta Grass kirjoitti romaaninsa Ravunkäyntiä), olivat Suomessa yleisesti tunnettuja.
Klinge on eri yhteyksissä kiitellyt Cajus Bekkerin vuonna 1960 suomeksi ilmestynyttä teosta Itämeri ja Suomenlahti 1944 - 1945, jossa kerrotaan myös risteilijä Wilhelm Gustloffin katastrofista Itämerellä tammikuun 1945 lopussa. Bekkerin kirja on jälleen yksi esimerkki kirjasta, jossa näkökulma on täysin saksalaiskeskeinen, etten sanoisi kansallissosialistisen Saksan loppukamppailua ihannoiva.
Jos vastakkain ovat Saksa ja NL ja lähteet saksalaiset, niin kirja on tietysti saksalaiskeskeinen. En ole kirjaa lukenut, mutta en oikein ymmärrä, miten meritaistelujen kuvaus voisi olla erityisen "ideologista". Oman puolen urheuden ihannointi lienee yleismaailmallista, oli kyseessä sitten mikä maa tahansa. Samaten vastapuolen julmuuden ja raakuuden kauhistelu silloinkin, kun kyseessä on "normaali" sotatoimi (joka toki on sekin aina julmaa ja raakaa).

Günter Grass ei kumpaankaan sorru. Kiinnostava kirja.

Viimeinen Taisto
Viestit: 23
Liittynyt: 22.10.08 22:00

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

"Kolmannen valtakunna nousu ja tuho", kirjoittaja William L Shirer, oli käännetty suomeksi jo 60-luvulla. Kattava perusteos natsi-Saksan vaiheista sisältäen mielestäni ihan riittävän yksityiskohtaisia kuvauksia Einsatzkommandojoukkojen toimista ja tuhoamisleireistä.
Käsitykseni mukaan teos oli hyvinkin tunnettu ja tunnustettu, joten hieman oudoksun Nylanderin aloitusta.

ollijii
Viestit: 98
Liittynyt: 30.11.05 09:54
Paikkakunta: Korpilahti
Viesti: Kotisivu

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

Shirerin eeposta Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho markkinoitiin hyvin näkyvästi 60-luvulla. Itse tulin käyttäneeksi ylioppilaslahjaksi saamani kirjakaupan lahjakortin em. kirjojen ostoon keväällä 1965.

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

Monesti historialliset käsitykset leviävät enemmän kirjallisuuden ja filmien kuin tutkmusten takia, jo siksikin että edellisissä ovat tunteet mukana.

Jossakin amerikkalaisessa sotaromaanissa, josta tehtiin elokuvakin (Alastomat ja kuolleet?), muistan oikein sympaattisen saksalaisen upseerin. Tarkoitus oli käsittääkseni näyttää, että rintamasotilailla oli maasta riippumatta samanlaista ja ristiriita olikin jokaisen maan sisällä (kotirintama porsasteli).

Myös englantilaisen Forsythin jännäri Odessan miehet perustui siihen, että armeijan sotilaat olivat hyviä mutta SS-miehet pahoja. Sankari sai olla ylpeä isästöön, jonka SS-mies surmasi.

Eli sellainen oli käsitys silloin. Uusia tutkimuksia, että armeijakin oli sekaantunut Holokaustiin, taisi tulla Saksassa 80-luvulla, mutta Suomessa asiaan kai kiinnitettiin yleisemmin (esim. Hesarissa) huomiota vasta myöhemmin, kun kirjoja oli englanniksi.

Myöskään NL ei korostanut juutalaisia uhreja. Muistan, että Babi Jarissa ei 80-luvulla opas kertonnut, että uhrit olivat juutalaisia (Jevtushenkon runo oli tosin jo 60-luvulta).

Viimeinen Taisto
Viestit: 23
Liittynyt: 22.10.08 22:00

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

ollijii kirjoitti:Shirerin eeposta Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho markkinoitiin hyvin näkyvästi 60-luvulla. Itse tulin käyttäneeksi ylioppilaslahjaksi saamani kirjakaupan lahjakortin em. kirjojen ostoon keväällä 1965.
No olisit paljon huonommankin sijoituksen voinut tehdä... ;-)
Itse löysin teoksen kirjastosta 70-luvulla, kun korkkarit jossain vaiheessa alkoivat tuntua lapsellisilta ja "syvällisempi" kiinnostus 2. maailmansodan tapahtumiin sai alkunsa. Tuli lainattua useampaankin kertaan, koska muita vaihtoehtoja ei paljon ollut (Gestaposta oli joku lyhyempi teos, en muista nimeä). Shirerin teksti taitaa vieläkin olla kelvollista perustietoa, en ainakaan itse ole nähnyt isompaa negatiivista kritiikkiä siihen suuntaan.

Kulunut sanonta "voittaja kirjoittaa historian" pätee mielestäni erittäin selvästi siihen mitä on julkaistu sinä aikana mistä itselläni on jonkunlainen käsitys. Saksan pahat teot on käyty läpi juurta jaksain, vaikka aina jotain uutta yksityiskohtaista tietoakin tulee esille. Tämä sinänsä täydentää kuvaa edelleen, mutta ei muuta peruslähtökohtaa natsi-Saksan pahuudesta.

Suurin muutos viimeisen vuosikymmenen aikana tuntuu olevan että voittajavaltojen toimia punnitaan kriittisemmin, esimerkkeinä vaikka Saksan kaupunkien pommittaminen, atomipommien todellinen(?) välttämättömyys, partisaaniuhrit Suomessa j n e. Edellä mainitusta Gustloffista luin ensi kertaa 2000-luvulla, samoin joukkoraiskausten laajuudesta Itä-Pommerissa ja Berliinissä. Tätä taustaa vasten tuntui yllättävältä se tietyissä piireissä kiivaskin itseruoskinta johtuen Valpon yhteistyöstä natsi-Saksan kätyreiden kanssa Pohjois-Suomessa...

Emma-Liisa
Viestit: 4991
Liittynyt: 30.01.07 17:25

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

Viimeinen Taisto kirjoitti: Kulunut sanonta "voittaja kirjoittaa historian" pätee mielestäni erittäin selvästi siihen mitä on julkaistu sinä aikana mistä itselläni on jonkunlainen käsitys. Saksan pahat teot on käyty läpi juurta jaksain, vaikka aina jotain uutta yksityiskohtaista tietoakin tulee esille. Tämä sinänsä täydentää kuvaa edelleen, mutta ei muuta peruslähtökohtaa natsi-Saksan pahuudesta.
Käsittääkseni kyse ei ole ollut mistään yksityiskohdista vaan perustavista tulkinnoista: "natsit" on alusta alkaen leimattu pahoiksi, mutta siitä mikä oli muiden osuus, ovat tulkinnat aika tavalla muuttuneet, samoin siitä oliko natsi-Saksa poikkeusaika Saksan historiassa vai johdonmukainen seuraus ja huipennus.

Toisaalta, vielä Eichmannin oikeudenkäynnissä syyttäjä lähti siitä, että Holokaust oli suunniteltu jo alusta alkaen, vaikka näin ei ollut. Siemen toki oli olemassa, mutta oli myös vaihtoehtoja (mm. Madagaskar-suunnitelma).
Viimeinen Taisto kirjoitti: Suurin muutos viimeisen vuosikymmenen aikana tuntuu olevan että voittajavaltojen toimia punnitaan kriittisemmin, esimerkkeinä vaikka Saksan kaupunkien pommittaminen, atomipommien todellinen(?) välttämättömyys, partisaaniuhrit Suomessa j n e. Edellä mainitusta Gustloffista luin ensi kertaa 2000-luvulla, samoin joukkoraiskausten laajuudesta Itä-Pommerissa ja Berliinissä.
Ehkä tässä on ollut muutaman vuosikymmenen tauko. Kuten Klingen päiväkirjoista käy ilmi, vanhempien ikäluokkien suomalaiset kyllä tiesivät nämä asiat.
Sitä Klinge ei mainitse, että kaunokirjallisuudessa niitä on myöhemminkin käsitelty (Vonnegut, Uris).

Toisaalta joskus rinnastamisessa mennään liian pitkälle. En hyväksy puna-armeijan kostoa, mutta täytyy muistaa, että sitä ei olisi tapahtunut, ellei Saksa olisi hyökännyt NL:oon. Ennen kaikkea Holokaust ei liittynyt sotaan mitenkään (= sillä ei saavutettu yhtään mitään, pikemmin menetettiin työvoimaa jota olisi tarvittu).

Ciccio
Viestit: 918
Liittynyt: 13.12.06 23:36
Paikkakunta: Ruotsinpyhtää

Re: Historiateosten suomentamisen ongelmista ja puutteista

Emma-Liisa kirjoitti:Monesti historialliset käsitykset leviävät enemmän kirjallisuuden ja filmien kuin tutkmusten takia, jo siksikin että edellisissä ovat tunteet mukana.
Jossakin amerikkalaisessa sotaromaanissa, josta tehtiin elokuvakin (Alastomat ja kuolleet?), muistan oikein sympaattisen saksalaisen upseerin. Tarkoitus oli käsittääkseni näyttää, että rintamasotilailla oli maasta riippumatta samanlaista ja ristiriita olikin jokaisen maan sisällä (kotirintama porsasteli).

Myös englantilaisen Forsythin jännäri Odessan miehet perustui siihen, että armeijan sotilaat olivat hyviä mutta SS-miehet pahoja. Sankari sai olla ylpeä isästöön, jonka SS-mies surmasi.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Onko Gynther Grass sotarikollinen?
Danzigissa syntynyt G.Grass palveli sodassa Waffen-SS:n 10. Panssaridivisioonassa panssarivaunun miehistössä tykin lataajana.
Waffen-SS:n sotilaat on yleisesti yksiselitteisesti esitetty sotarikollisina.
Gynther Grassin Danzig-trilogia käännettiin suomeksi 1960-luvulla ja teokset saivat kriitikoilta ylistävät arvosanat.
Ravunkäyntiä-teos on sekin arvostettu. Kertoo Kuurinmaalta ( jossa komentajana oli kenr.ev. Lothar Rendulic - Lapissa aiemmin ) lähteneestä Wilhelm Gustloff-aluksesta, jonka upotti Turusta lähtenyt Aleksandr Marineskon S-13, joka upotti myöskin
Gen. Steuben aluksen.
Kuolleita wikin mukaan: Gustloff n. 9343, Steuben n. 4500 ihmistä. ( esim.Titanic 1503, Lusitania 1198)
-----------------
Olisiko Nobel-kirjailija Gynther Grassin teoksia suomennettu jo 1960-luvulla jos
olisi ollut tiedossa hänen olevan entinen SS-sotilas?
Olisiko hän saanut Nobel-palkintoakaan?
Mutta onko hänen kirjoittamiensa teosten arvo ja arvostus muuttunut enää nyt, vaikka menneisyys onkin tiedossa, 1960-luvulla SS-menneisyys olisi luultavastikin vaikuttanut?
Gdansk avaa tänä vuonna ( 2009 ) Gynther Grass- museon.

Veikko Palvo

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”