Nato-jäsenyys konfliktien estäjänä?

[Ciccio]

Aleksanteri-instituutin Mikko Palokorpi oli 10/8 -08 HS:n toimittaja
Meri Valkaman haastattelussa. Mikko Palokorpi sanoi: "Jos Georgia olisi Nato-jäsen ja *jos* Suomi olisi samaan aikaan Nato-jäsen ja *jos* Georgia pyytäisi apua *jos* se olisi Nato- jäsen, Venäjän naapurimaana Suomi olisi erittäin suurten valintojen edessä.

Miksi kannanotto Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä vastaan
Muilta osin nähdäkseni asiallisissa vastauksissa HS:n haastattelussa.
Jos Georgia olisi Nato-jäsen, 26 itsenäistä puolustusliitto Naton jäsenmaata
olisivat velvollisia auttamaan sitä.

Nato-Viro on jossain määrin samankaltaisessa tilanteessa kuin Georgia,
mutta Viro on Nato-jäsen ja Nato-jäsenmaat ovat 5 art. sitoutuneet auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsentään, hyökkäys kohdistuisi 26 valtiota vastaan.

Yhteenkään Nato-jäsenmaahan ei ole koskaan hyökätty.

Aleksanteri-instituutin Tapani Vaahtoranta 20/10 2006: Venäjä menee väärään suuntaan:
http://www.upi.fiia.fi/fin/julkaisut/pu ... _suuntaan/
on nähdäkseni kokonaisuudessaan asiallinen arvio - Georgian suunnaltakin.
Veikko Palvo

[lentava kirvesmies]

Ciccio kirjoitti "yhteenkään Nato-jäsenmaahan, ei ole koskaan hyökätty".

Mitenkä on hyvät historijoitsijat, onko historia osoittanut, liittoutumisen johonkin sotilasliittoon estäneen, hyökkäyksen kohteeksi joutumisen, tai yleensäkin osallistumisen sotatoimiin?
Pahaa pelkään nyt tässä Georgia/Gruusia tapauksessa. Jos sekä Suomi että Georgia olisivat Nato-jäsenmaita, niin käytännössä olisimme nyt sotatilassa venäjän kanssa. olisimmeko?
Vielä toinenkin kysymys georgian suhteen.
Jos Georgia olisikin Naton jäsen, niin mitä sellaista apua Nato olisi antanut siinä tapauksessa, mitä se ei nyt jo ole antanut?
Mitä historia tietää kertoa tästä, elikkä onko historia osoittanut, onko käytännössä eroa sillä, jos kaksi maata on ystävyys, tai riippuvuus-suhteessa toisiinsa, niin muuttuuko käytännössä jokin allekirjoittamalla joku sopimus?

[Ciccio]

Molemminpuolinen varma tuho ydinasein ylläpiti kylmän sodan etupiirivyöhykkeitä Euroopassa.
NL yritti Kuuban kriisissä ja euro-ohjuskriisissä muuttaa ydinasepelotteiden tasapainoa.
Kylmää sotaa käytiin ideologisella rintamalla ja kolmansien osapuolten kautta Neuvostoliiton ollessa hyökkääjä maailmanvallankumousoppeineen ja
aseviennillä opin toteuttamiseksi.

Varsovan liitto hyökkäävällä sotilasdoktriinillaan ( mm. Gruppa Finlanjia ) ja
puolustusliitto Nato tavanomaisilla aseillaan tasapainottivat rauhan ja etupiirijaon säilymistä Euroopassa.

Harmaan vyöhykkeen Suomi YYA-sopimuksineen kuului Itäiseen liittoon, mutta Suomen kylmän sodan aikainen puolueettomuusjulistus on yhä
siinä määrin muistissa, että tiedot Suomen kuulumisesta Lännen sot.doktriinissa vihollisalueeseen ylittävät median uutiskynnyksen.

Ilman puolustusliitto Natoa YYA-puolueettomuus ei olisi ollut mahdollista, mutta Suomi suomettui jatkuvasti yhä enemmän.
Onneksi Neuvostoliitto romahti.

Mikä uhkaa maailman toiseksi suurinta ydinasemahtia Venäjää siinä määrin, että se on Kremlin lausuntojen perusteella uhka mm. Balttialle ?
Ja
eikö rauhaa turvaa edelleenkin puolustusliitto NATO ?

Onko puolueeton EU- Suomi Euroopan yhteisön harmaata vyöhykettä ?

Veikko Palvo

[ekyto]

Molemminpuolinen varma tuho ydinasein ylläpiti kylmän sodan etupiirivyöhykkeitä Euroopassa.
NL yritti Kuuban kriisissä ja euro-ohjuskriisissä muuttaa ydinasepelotteiden tasapainoa.
Kylmää sotaa käytiin ideologisella rintamalla ja kolmansien osapuolten kautta Neuvostoliiton ollessa hyökkääjä maailmanvallankumousoppeineen ja
aseviennillä opin toteuttamiseksi.

Eikö USA ollut samalla tavoin hyökkääjä kapitalismioppeineen ja omine käsityksineen demokratiasta, ja vei myös sekä aseita että joukkoja oppien toteuttamiseksi ja ylläpitääkseen omia nukkehallituksiaan ympäri maailman?

[Ciccio]

Molemminpuolinen varma tuho ydinasein ylläpiti kylmän sodan etupiirivyöhykkeitä Euroopassa.
NL yritti Kuuban kriisissä ja euro-ohjuskriisissä muuttaa ydinasepelotteiden tasapainoa.
Kylmää sotaa käytiin ideologisella rintamalla ja kolmansien osapuolten kautta Neuvostoliiton ollessa hyökkääjä maailmanvallankumousoppeineen ja
aseviennillä opin toteuttamiseksi.

Eikö USA ollut samalla tavoin hyökkääjä kapitalismioppeineen ja omine käsityksineen demokratiasta, ja vei myös sekä aseita että joukkoja oppien toteuttamiseksi ja ylläpitääkseen omia nukkehallituksiaan ympäri maailman?

Nähdäkseni Länsi ja USA olivat puolustuskannalla - hyökkäävässäkin puolustuksessa -
Neuvostoliiton maailmanvallankumousoppia vastaan.
Sosialistisesta ideologia- ja aseviennistä venäläisine neuvonantajineen ei ole paljoa jäljellä.

YK:n Korean sota lienee ollut ensimmäinen suurempi yhteenotto hyökkäävää kommunismia vastaan. Pohjois-Koreassa ovat nähtävillä kommunismin saavutukset ja
Etelä- Koreassa kapitalismin.

Arabisosialismin keskus Afrikassa oli Egypti ja sen 1952 vallankaappauksen johtaja
Abdel Nasser ja sosialismia edelleenvientiin osin "nasserisminakin".
Mutta Anwar Sadat Jom Kippur-sodan rauhan jälkeen vaihtoi puolta ja Kylmän sodan
kirjoittamattoman lain mukaisesti se sai vastapuolen, Lännen ja USA:n tuen - jota se saa yhä tänäkin päivänä.

Esim. Afrikan Sarvessa Neuvostoliiton aseilla käyty maailmanvallankumouksellisuus ajautui
ristiriitaiseen tilanteeseen.
Mengistu Haile Mariam nousi Etiopiassa valtaan 1974 - keisari Haile Selassie murhattiin -
ja Etiopiassa käynnistyi kommunismiin siirtyminen ja *punainen terrorikin*1977- 1979.
Somaliassa
valtaan noussut islamsosialisti Siad Barre yritti 1977 vallata Etiopialta Ogadenin alueen.
Neuvostoliitto havaitsi tukevansa keskenään taistelevia sosialistimaita ja katsoi edullisimmaksi lopettaa avun Somalialle. Etiopiaan lähetettiin n. 20 000 kuubalaissotilastakin. (Angolassa oli n. 40 000 kuubalaista, Kuuba "maksoi" NL:n apua Castrolle)
Somalia hävisi - myös kartalta valtiona - Siad Barre pakeni 1991 ja jäljelle jäi keskenään taistelevia sotaherrojen klaaneja.
Vasta- ja voittajapuolen Mengistukin joutui 1991 pakenemaan Zimbabween.

Sosialismin hyökkäystä Afrikkaankin johdettiin, tuettiin ja aseistettiin Neuvostoliitosta, jonka romahtamisen jälkeen sosialistihallitukset ovat kaatuilleet jäätyään vaille NL:n tukea.

Mm. Angolassa marxilainen MPLA voitti sissisodan 1975, mutta ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin vasta 1992.

Näyttäisi siltä, että Afrikassa vallitsee maailmanvallankumousoppien jäljiltä lähinnä köyhyys ja orastavaa demokratiakin - vapaasti.

Veikko Palvo

[ekyto]

YK:n Korean sota lienee ollut ensimmäinen suurempi yhteenotto hyökkäävää kommunismia vastaan. Pohjois-Koreassa ovat nähtävillä kommunismin saavutukset ja Etelä- Koreassa kapitalismin.

On helppoa olla jälkiviisas ja ajatella, että tarkoitus pyhittää keinot. Korean, Vietnamin ym. sisällissodat olivat paikallisten välisiä konflikteja, joihin ulkovallat sekaantuivat paikallisten osapuolten suostumuksella. Samanlainen oli Suomen sisällissota. Minusta lopputuloksen lisäksi tärkeää olisi kansojen oikeus tehdä omia ratkaisujaan, vääriäkin, ilman survaltojen sekaantumista asiaan. Näin ei ollut esimerkiksi Suomen Talvisodassa, missä Neuvostoliitto oma-aloitteisesti yritti pakottaa omaa järjestelmäänsä, sekä USA:n hyökkäys Irakiin, missä USA yrittää pakottaa Irakilaisille omia oppejaan. On surkuhupaista katsella, kuinka USA yrittää asevoimin SANELLA ja PAKOTTAA käsitystään DEMOKRATIASTA JA VAPAUDESTA muille valtioille. Keinot ja tavoitteet kuulostavat todella ristiriitaisilta.

USA:kin on aikoinaan tukenut aika epämääräisiä henkilöitä ja hallituksia, silloin kun se on uskonut siitä olevan itselleen hyötyä. Saddam Hussein sodassa Irania vastaan, Osama bin Laden Afghanistanissa Neuvostoliittoa vastaan, Stalin toisessa maailmansodassa, Batista Kuubassa, ym.

Lisäksi Pohjois-Korean ja Kuuban tapaisten maiden vaikeudet ja köyhyys johtuvat paljolti myös USA:n harjoittamista talouspakotteista. Kiina lienee ainoa kommunistimaa, joka ei viime aikoina ole ollut liiemmin pakotteiden kohteena, eikä sillä niin huonosti näytä menevän, kun vertaa aikaan ennen vallankumousta.

[ekyto]

On surkuhupaista katsella, kuinka USA yrittää asevoimin SANELLA ja PAKOTTAA käsitystään DEMOKRATIASTA JA VAPAUDESTA muille valtioille. Keinot ja tavoitteet kuulostavat todella ristiriitaisilta.

Tuli tuosta mieleeni vanha vitsi Churchillistä, Hitleristä ja Stalinista, jotka yrittivät saada kissan syömään sinappia. Churchill sanoi, että hän saa sen syömään vapaaehtoisesti. Churchill maanitteli pitkään kissaa syömään, mutta kissa ei susostunut syömään. Hitler sanoi, että hän pakottaa sen syömään. Hitler yritti väkisin tunkea sinappia kissan suuhun, mutta kissa väisteli ja raapi, eikä syönyt. Stalin otti sinappia ja levitti sitä kissan takapuoleen. Takapuolta alkoi kirvellä, ja kissa alkoi nuolla sinappia pois. Stalin hymyili tyytyväisenä ja sanoi: "Vapaaehtoinen pakko".

[Ciccio]

Ekyto kirjoitti: "On surkuhupaisaa katsella, kuinka USA yrittää asevoimin sanella ja pakottaa käsitystään demokratiasta ja vapaudesta muille valtioille.
Keinot ja tavoitteet kuulostavat todella ristiriitaisilta."

Kirjoitin alussa ettei yhteenkään Nato-maahan ole koskaan hyökätty.
Ei olekaan, mutta WTC-terrori- isku 9/11 Manhattanille käynnisti terrorismin vastaisen sodan, jonka vaikutukset ulottuivat Suomeenkin asti.

Nato hyökkäsi YK:n valtuutuksin Afganistaniin ja myöhemmin käynnistyi
YK:n rauhanturvaoperaatio Afganistanissa, Suomikin on osallisena.
Afganistanin unikkopellot kukoistavat jälleen.
Oletettavasti huumeiden vastaisen sodan aloittamisen aiheuttamasta konfliktista syytettäisiin USA:ta.

Hyökkäysaie Irakiin jakoi Nato-maidenkin mielipiteet, vaikka kaikki kannattivatkin sitä. Mutta varsinaiseen USA:n ja Englannin johtamaan hyökkäykseen osallistui vain neljä muuta Nato-maata ja sodanjälkeiseen miehitykseen kuusinkertainen määrä noin 50:n valtion liittoumasta.

YK:n turvallisuusneuvoston jäsen Venäjä ei ollut hyökkäyksiä vastaan, sille
tsetseenien nimittäminen terroristeiksi sopi lisäksi hyvin.
Meilläkin Irak-kysymys välillisesti johti hallituksen vaihdokseen.
USAssakin yleinen mielipide kannatti hyökkäyksiä.

Miehitysaikana alkoivat myöskin sissi-/terrori-iskut, sekä jonkinasteinen sisällissota sunnien ja shiiojen välillä.
Terroristi- iskut Irakissa ovat vähentyneet huomattavasti ja maailmanlaajuinen
terrorismin vastainen sota näyttäisi olleen tuloksellista ?

On paradoksaalista katsella demokratian sanelemista aseiden turvin Irakissa, maassa jossa näytettäisiin tarvittavan kaadetun Saddam Husseinin Baath-puolueen kaltaista diktatuuria.
Mutta
diktatuuria ei tietenkään voi perustaa uudelleen ja siten lähinnä USA ja Englanti näyttäisivät olevan umpikujassa.
USA on alusta alkaen ja koko ajan puhunut Irakin miehityksen määräaikaisuudesta.

Propagandamielessä jotkut sanovat ettei Irakia olisi vallattukaan, jollei sillä
olisi suuria öljyvaroja, vaikkakaan näiltä tahoilta imperialistiseksi nimetty
USA ei olekaan aikoinaan aloittanut edes Kanadan tai Meksikon valloittamisella.
Toisessa maailmansodassa täydellisesti lyödyt ja miehitetyt (länsi-)Saksan ja Japaninkin USA auttoi taloudellisiksi suurvalloiksi.

Olisiko USAn maailmanrauhan ja öljynhinnan kannalta edullisinta vetäytyä sekasortoisesta Irakista pikaisesti jättäen shiiat ja sunnit taistelemaan keskenään ?
Valtatyhjiöt ovat historiassa yleensä täyttyneet, käyttäisikö vaikkapa Iran Venäjän tukemana tilaisuutta hyväkseen ?

Veikko Palvo

[Ciccio]

Molemminpuolinen varma tuho ydinasein ylläpiti kylmän sodan etupiirivyöhykkeitä Euroopassa.
NL yritti Kuuban kriisissä ja euro-ohjuskriisissä muuttaa ydinasepelotteiden tasapainoa. Kylmää sotaa käytiin ideologisella rintamalla ja kolmansien osapuolten kautta Neuvostoliiton ollessa hyökkääjä maailmanvallankumousoppeineen ja aseviennillä opin toteuttamiseksi.

Eikö USA ollut samalla tavoin hyökkääjä kapitalismioppeineen ja omine käsityksineen demokratiasta, ja vei myös sekä aseita että joukkoja oppien toteuttamiseksi ja ylläpitääkseen omia nukkehallituksiaan ympäri maailman?

Varsovan liitto http://fi.wikipedia.org/wiki/Varsovan_liitto
virallisesti: "Sopimus Ystävyydestä, Yhteistyöstä ja keskinäisestä Avunannosta."

Varsovan liitolla oli wikin mukaan hyökkäävä "kahden iskun doktriini" keski-Eurooppaan, mm. Tanskan salmet NL halusi saada nopeasti valvontaansa turvatakseen Itämeren laivastonsa pääsyn Atlantille.
Murmanskin ja Kuolan tukikohta- alueen turvaamiseksi Neuvostoliitolla oli samoin hyökkäyssuunnitelma Kalottialueelle.

YYA- Suomi perusti Lapin lennoston ja Sodankylän jääkäriprikaatin Lappia puolustamaan. Ketä vastaan? Varsovan liiton hyökkäystäkö, vai myöskin Natoa vastaan ? Molempia vastaan samanaikaisesti! YYA-sopimus oli Suomen siihen pakoittaneelle Neuvostoliitolle sotilaallinen sopimus, vaikka Suomessa käytettiin nimitystä YYA-puolueettomuussopimus.

Onko kalottialueen sotilaallinen merkitys muuttunut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ?

Veikko Palvo

[Tapio Onnela]

Näyttäisi siltä, että Afrikassa vallitsee maailmanvallankumousoppien jäljiltä lähinnä köyhyys ja orastavaa demokratiakin - vapaasti.
Veikko Palvo

Entäs ensin Belgian ryöstämässä ja sittemmin Yhdysvaltojen avulla vallassa pysytelleen Mobuton Kongossa? Kyllä minä luulen, että ryöstökapitalismi teki ja tekee edelleen vähintään yhtä pahaa jälkeä Afrikassa.

[Toni Selkala]

Valtion ja yritykset erottavat toisistaan globaalissa politiikassa nykyään lähinnä vastuun realisoituminen. Siinä missä valtiojohdon vastuu mitataan monissa valtioissa säännöllisin väliajoin tapahtuvissa äänestyksissä voi yritys jatkaa toimintaansa aika lailla niin kauan kun sen osakekohtainen tulos vastaa sijoittajien asettamia tavoitteita. Siten kapitalismin toteutumisen parhaita foorumeja eivät ole enää yövartijavaltiot minimalistisine interventioineen vaan investointipankkien pönkittämät suuryritykset joiden toimintaan ei (oman) vapauden rajoittaminen kuulu.

Onkin surkuhupaisaa valtioiden järjestää kauppasaartoja mikäli niiden alueella toimivat yritykset de facto toteuttavat kyseistä kaupaa. Viime aikoina paljon mediatilaa ovat saanet ns. veritimantit, joiden kauppa rehottaa huolimatta kielloista viedä timantteja pois useista Afrikan maista. Yrityksen eettinen vastuu realisoituukin vasta, mikäli toiminnasta jäädään kiinni ja tällöinkin kaikesta voidaan aina syyttää alihankkijoita. Valta toki on nykyään laajemmalla joukolla ihmisiä, mutta mikäli tältä ihmisjoukolta puuttuu halu vaikuttaa ei tilanne suuremmin poikkea bi-polaarisesta suurvalta-asetelmasta.

Suomessakin on aivan viime vuosina nähty esimerkkejä yritysten harjoittamasta erikoisesta eettisestä toiminnasta. Allekirjoittaneen mielestä oudoin oli tapahtumaketju, joka liittyi lapsityövoiman käyttöön Uzbekistanin puuvillapelloilla. Tässäkin välikätenä toimi toisessa maassa (Virossa) sijainnut yritys, jolta suomalaiset yhtiöt ostivat tuotteita. Kun lapsityövoimaepäilyt nousivat julkisuuteen suurin osa yhtiöistä lopetti tuotteiden ostamisen. Näin näennäisesti kiistettiin yhteys myytyjen tuotteiden ja lapsityövoiman välillä. Lopultakaan lasten oikeuksilla ei siten ollut merkitystä vaan yrityksen julkisuuskuvalla (ja sitä kautta osakekurssilla). Oikea eettinen toiminta olisi ollut yhteistyössä toimia tilanteen parantamiseksi, vaikka tällainen olisikin eittämättä näyttänyt huonolta uutisissa.

Tästä varmaankin päästään siihen miten sama media, joka suomii yrityksiä epäeettisyydestä on pääasiallinen syy toiminnan jatkumiseen omalla pintapuolisella uutisoinnillaan. Ehkä siksi Veikko Palvon kysymys siitä suojaako sotilaallinen liittoutuminen sodalta olisi parempi muuttaa muotoon suojaako kaupallinen liittoutuminen sodalta. Lopultakin, rahalle yhteiskunnallinen vakaus on ihannetila - saavutetaan se sitten demokratialla tai diktaturialla. Jos vakauden vielä voi yhdistää vähäisiin oikeuksiin, jolloin tuotannon kustannukset eivät nouse liikaa ollaan globalisaation ytimessä: Kansainvälistyneen maailman heilahteluja määrittää kansainvälinen kauppapolitiikka, jossa etuja tavoittelevat valtioiden suojista globaalisti toimivat yritykset. Viime kädessä politiikan suunnan päättää kuluttaja. Kliseisesti siten äänestämme joka päivä kuluttamisellamme vallitsevan järjestelmän puolesta. Suomi liekin suojassa niin kauan kuin jaksamme kuluttaa, sillä kukas nyt lypsävän lehmän tappaisi.

Ystävällisin terveisin,
Toni Selkälä

[Starikku]

Eräs meppi kerran havainnollisti tätä asiaa näin: Jos esim. Natomaahan Eestiin hyökätään, yhdenkään Natomaan ei tarvitse julistaa sotaa hyökkääjälle. Natomaan Tanskan parlamentti keskustelee miten voisi tukea Eestiä, humanitääristä apua, aseiden vientiä tms. Samoin Norjan ja Italian ja muiden Natomaiden parlamentit.
Nyt tilanne on samanlainen kuin 1939, jolloin Turvallisuusneuvosto neuvotteli Suomen jouduttua hyökkäyksen kohteeksi. Silloin Englanti ja Ranska päättivät lähettää joukkoja Suomen avuksi - kun sota oli jo lopuillaan. Yksikään maa ei julistanut sotaa hyökkääjälle, paitsi Tsetsenia.

Naton kannattajat eivät saisi vihjailla niin, että yhden jouduttua hyökkäyksen kohteeksi, kaikki muut Natomaat julistavat sodan hyökkääjälle. Sehän ei ole totta. Mielestäni mitään todellisia turvatakuita ei ole olemassa.

Sopimuksen pitäisi olla sellainen että yhden maan jouduttua hyökkäyksen kohteeksi, kaikki Natomaat käynnistävät automaattisesti välittömästi aseellisen vastaiskun! Mielestäni vain tällaisella sopimuksella olisi ennalta ehkäisevä vaikutus.

[Ciccio]

Näyttäisi siltä, että Afrikassa vallitsee maailmanvallankumousoppien jäljiltä lähinnä köyhyys ja orastavaa demokratiakin - vapaasti.
Veikko Palvo

Entäs ensin Belgian ryöstämässä ja sittemmin Yhdysvaltojen avulla vallassa pysytelleen Mobuton Kongossa? Kyllä minä luulen, että ryöstökapitalismi teki ja tekee edelleen vähintään yhtä pahaa jälkeä Afrikassa.

Patrice Emery Lumumba perusti 1958 Belgian Kongon Kansallisen liikkeen, MNC-puolueen,
joka sai vaalivoiton 1960 Kongon itsenäistyttyä.
Pääministerinä ( 67 päivää ) P. Lumumba nimitti MNC-puolueen jäsenen eversti
Joseph Désiré Mobutun armeijan komentajaksi.
Kongossa vallitsi kaaos ja sisällissota, Katangan ja etelä-Kasain maakunnat olivat kapinassa.

Suomi tunnusti Kongon tasavallan 8/ 1960 ja diplomaattisuhteet solmittiin 22/3 1967, nykyään 2008 Suomen Tansanian suurlähettiläs on akreditoitu Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Kongon tasavallassa Suomella ei ole edustusta 2008.

Pääministeri P.Lumumba pyysi YK:n tukea / Dag Hammarskjöld ja
pyysi tukea Neuvostoliitolta, joka muutti Moskovaan 1960 perustetun Kansojen ystävyyden yliopiston nimeksi 1961 Lumumban yliopisto.

Patrice Lumumba pyysi tukea Neuvostoliitosta, joka oli Kylmän sodan aikana saanut jo
sillanpääaseman Egyptissä ja nasserismissä.

Mobutun vallankaappauksen jälkeen presidentti Kasavubu erotti Lumumban, joka luovutettiin kapinalliseen Katangan maakuntaan, jossa Patrice Lumumba teloitettiin
Belgian 2001 tutkimusraportin mukaan 17/1 1961 klo 19.40 - 19.43 Elisabethvillessä.
Mobutu pysyi vallassa Kylmän sodan ajan, kaikkiaan 30 vuotta Lännen tukemana.

Lumumban teloitus ja tutkimusraportti olivat esillä Belgian parlamentissä 2/ 2002:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/1805546.stm

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto käytti Lumumban kohtaloa täysin mitoin hyväkseen
Afrikan propagandassaan ja ideologisessa aselähetyksillään tukemassaan hyökkäyksessään Afrikkaan.
Kuuban armeijasta kolmasosa - n. 60 000 sotilasta - oli jatkuvasti Afrikassa taistelemassa
Kylmän sodan aikana, NL:n apu Castrolle oli maksettava, sikarit eivät riittäneet maksuksi.

Veikko Palvo

[Ciccio]

Millaisin perustein YYA- Suomi valitsi kehitysmaatuen kohdemaat ?

Hallituksen päätöksellä 12 / 1972 kohdemaiksi kehitysmaa- avun saajina nimettiin:
1. Ensijaisesti: sosialistiset Tansania ja Sambia, Allenden Chile, Nigeria ja
pohjois-Vietnam.
2. Kehityspua myös: Tunisialle, Perulle, Kuuballe, Etiopialle ja Kenialle.

Etiopian marxilainen diktaattori Mengistu Haile Mariam käytti Etiopian
bkt:stä 60- 70 %:a sotilasmenoihin, Mengistu tuomittiin 1977- 1978
"punaisesta terrorista", kansanmurhasta vankeuteen, pakeni Zimbabween 1991.
Allenden Chilelle Suomi myönsi kehitysluottoa 1973.

Pohjois-Vietnam käynnisti voitettuaan Vietnamin sodan ja valloitettuaan etelä-Vietnamin 1975 saman vuosikymmenen lopulla hyökkäyksen Kambodzaan.
Sosialistiset talousuudistukset romahduttivat Vietnamin talouden, seurauksena oli mm. venepakolaisia.

Suomi tunnusti pohjois-Vietnamin 1972 ja Suomen osuus Pha Rungin (Haipfong) telakan rakentamisesta 1979 - 1991 oli 46 miljoonaa €:a.

Suomen kehitysapukohdemaa Kuuballa oli 1970-luvulla jatkuvasti Afrikassa 60 000 sotilasta.

YYA- Suomella näyttäisi olleen poliittisideologiset perusteet kehitysapunsa kohdemaiden valinnassa ?

"Kehitysapu ei takaa kehitystä":
Franfurter Allgemeine Zeitung 2005, Winand von Betersdorff,
Onko Afrikka pelastettavissa ?
Suomen suurlähetystö Tokio 1/7 2005, kansainvälinen verkkolehtikatsaus
www.finland.or.jp
"Ruanda, Mosambik ja Tansania ovat saaneet kehitysapua 80 %:a BKT:stään, mutta ovat köyhempiä kuin aikaisemmin."
"Historian opetus on, että köyhyys vähenee vasta kun maa ryhtyy omiin toimiin."
"Kuusi maata,
Brasilia, Kiina, Intia, Thaimaa ja Mauritius ovat onnistuneet kuluvan vuosikymmenen aikana nousemaan ja yksi asia on niille yhteistä:
Ne ovat nousseet ilman kehitysapua."

Kehitysaputyöhön näytettäisiin ryhdytyn YYA-aikana optimistisesti ja
myöskin poliittisideologisin perustein ?

Veikko Palvo

[Ilmo Kekkonen]

Starikku oli perusteellisesti väärillä jäljillä Naton turvatakuista. Samoin siteerattu meppi. Nato-sopimuksen 5.§ mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan. On olemassa yhteiset suunnitelmat toiminnasta kunkin maan avuksi. Perusratkaiut käytännön toimista tehdään jo uhkatilanteessa. Niitä johtaa Naton neuvosto ja asianomainen sotilaallinen johtoporras. Jokaisen jäsenmaan omin nokkineen toteuttama "aseellinen vastaisku" on tietysti järjetön asia. Nopein aseellinen teho on USA:N ilmavoimilla, jotka pystyvät välittömään iskuun, missä tahansa Euroopassa.

Se neuvottelupuuha käydään varmasti EU:n jäsenmaissa, niissäkin, jotka eivät kuulu Natoon, kuten Suomessa ja Ruotsissa.

Vertaus vuoteen 1939 on täysin virheellinen. Kansainliitolla ei ollut mitään sotilaallista organisaatiota. Se pystyi vain erottamaan NL:n jäsenyydestään, kuten aiemmin Saksan, Italian ja Japanin. USA ei edes ollut jäsen.