SKP perustaminen Moskovassa 90v.

[Emma-Liisa]

Nyt on vain niin, että SDP ei ennen vuotta 1918 ollut suinkaan reformistinen (bernsteinilainen) vaan harjoitti luokkataistelua kautskylaisessa mielessä eli ei ryhtynyt yhteistoimintaan porvariston kanssa.

Esittänet lähdeviittauksesi. Millä perusteella katsot, että kommunistinen ryhmittymä neuvostoliitossa - eikä erityisesti Jukka ja Eino Rahja - eivät katsoneet, että SDP:n virhe ei ollut ollut ajautuminen reformistiseen politiikkaan vaan ajautuminen kaytskyläiselle linjalle (jos nyt sitä tarkoitat?)..

Eron tekeminen Bernsteinin ja Kautskyn välille sen mukaan, mikä oli suhtautuminen yhteistyhän porvariston kanssa on liiallista yksinkertaistamista. Eroja (ja yhtäläisyyksiä) oli lukuisia, jotkut periaatteellisia, jotkut eivät.

Toni TT

Katso Osmo Jussila: Nationalismi ja vallankumous suomalais-venäläisissä suhteisssa.

En tarkoittanut sitä, mitä mieltä SKP 1918 oli, vaan sitä tosiasiaa että SDP ei suinkaan ollut ennen vuotta 1918 reformistinen. Kautskylainen vallankumouskäsitys vain oli erilainen kuin leniläinen. Edellisen mukaan vallankumous tulee lainmukaisella varmuudella, Leninin mukaan vallankumous tehdään. Eron selittää hyvin SDP:n vankka asema Suomessa ja se että se näytti ajan myötä vain paranevan. Venäjällä taas kehitys olisi ilman Leninin asiaan puuttumista mennyt ihan toisene suuntaan, kun kapitalismikin oli varsin kehittymätln ja porvarillinen vallankumous tekemättä.

Muistelen, että SDP Juha Siltalan mukaan valitsi parlamentaarisen tien lopullisesti vasta lapualaisvuosina, jolloin "porvarillinen laillisuus" alkoi näyttää suojalta ei-parlamentaarista painostusta vastaan.

[tsadilainen]

Varsinkin Stalin pilasi viimeksi mainitun katsomalla, että tosiasiassa pientenkin tilojen omistajat olivat ”kulakkeja”.

Höpsis. Stalinin linja oli yksi yhteen tuon lainatun SKP:n linjan kanssa: 'kaikki maa' on yhtä kuin kaikki maa, ei pelkästään suuret maaomaisuudet. Tehottomien ja köyhien talonpoikien suosinta tehokkaiden ja vauraiden kustannuksella olisi ollut vielä järjettömämpää maatalouspolitiikkaa kuin kollektivisointi, jossa pyrittiin nimenomaan luomaan tehokkaita ja kannattavia suurtiloja.

[Emma-Liisa]

kun SKP:tä ei edes perustettu Moskovassa 1918 vaan SKP perustettiin Helsingissä 1944 jolloin kommunistien toiminta Suomessa sallittiin - sitä ennen toimi Neuvostoliitossa senniminen epävirallinen ryhmä)

Ei se mikään epävirallinen ollut, vaan nimenomaan virallinen. Sillä oli keskuskomitea ja se oli Kominternin jäsen. Sitä paitsi SKP:n vaakunassa on nimenomaan vuosi 1918. Ja vuonna 1968 piti viettää 40-vuotisjuhlia, mutta ne peruttiin Tshekkoslovakian miehityksen vuoksi.

Suomessa "virallinen" tarkoittaa Suomen valtiovallan virallisten elinten tunnustamaa. !918 perustettu epävirallinen organisaatio oli nimeltään "Suomalaisten kommunistinen puolue". Mitä tekemistä Kominternilla on tämän kanssa?

Toni TT

Tietysti sitä ettei Komintern mitään epävirallisia järjestöjä jäsenikseen hyväksynyt.

1918 perustettiin Suomalainen Kommunistinen Puolue ja 1920 nimi muutettiin Suomen Kommunistinen Puolueeksi.

[Ciccio]

Turvasäilössä olleilla, käpykaartilaisilla, maan alla ja sodassakin olleilla kommunisteilla ei ollut yhteyttä keskenään ennen 19/9 1944 välirauhaa
ja
välirauhansopimus -44 oli ainoa asiakirja, joka määritteli Suomen aseman,
eikä Stalin laskenut rauhaa SKP:n varaan - SKP oli varalla Neuvostoliitolle.

NL:n SKP:n rivit olivat Stalinin puhdistuksissa harventuneet, Suomeen saatettiin Porkkalan kautta lähettää vain n. 300 kommunistiä.
Myös Ryömäläis-SKP:n rivit olivat harventuneet rintamalle puna-armeijan Itä-karjalais- ja emigranttikommunistien joukko-osaston kohdalle lähetetyn ErP 21/ Mustan nuolen 289:n ryömäläisen joukosta kolmasosan loikatessa hetimmiten 5/9- 25/9 1941 vihollisen puolelle - eikä heidän peräänsä ammuttu. (mm.Yrjö Leino oli paennut maan alle ErP21:stä koottaessa)

Välirauhan 1940 aikana toimineen SN-Seuran toiminta elpyi Suomessa nopeimmin 1944 syksyllä, mikä oli ongelmallista NL- SKP:lle, jolle
1918 periaateohjelman mukainen päämäärä oli neuvostojärjestelmän pystyttäminen Suomeen.

Valvontakomission Zhdanovkin oli SKP:lle ongelmallinen estäessään sotakorvaustoimituksia haittaavia lakkoja ja Zhdanov mm. sanoi
2/2 1945 J.K.Paasikivelle: "on noudatettava laillisia muotoja."

SKP ajautui lisäksi ponnella toimintaansa käynnistäessään 1944 syksyllä kassakriisiin, eikä Valvontakomission Zhdanov kommunistien sitä kysyessä
luvannut Neuvostoliiton taloudellista apua.

Vaaleissa 17-18/3 1945 SKP-SKDL osoittautui omaksi pettymyksekseen
vain toiseksi suurimmaksi puolueeksi ja
1-2/8 1948 putosi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi Suomessa.

SKP:llä oli 1944 syksyllä 1918 periaateohjelma vallankumouksesta ja
lisäksi NL-SKP:n ja Ryömäläis-SKP:n valtataistelu oli Suomen poliittisten sisäpiirien tiedossa jo lokakuussa 1944.

Veikko Palvo

[TTT]

En tarkoittanut sitä, mitä mieltä SKP 1918 oli, vaan sitä tosiasiaa että SDP ei suinkaan ollut ennen vuotta 1918 reformistinen. Kautskylainen vallankumouskäsitys vain oli erilainen...

Kysymys oli siitä, että paenneet kommunistijohtajat ja eritoten Jukka Rahja oli sitä mieltä, että vallankumous epäonnistui koska oli syyllistytty reformismiin eikä ollut valittu selkeästi vallankumouksen tietä, eli, kuten nimimerkki Nylander asian ilmaisi, ”oli kysymys kuuluisasta SKP:n nahanluonnnista”. Sitä mikä sinun käsityksesi tätä nykyä on asiasta, on siis aiheen kannalta täysin yhdentekevää. Ethän sinä ollut läsnä päättämässä kommunistien julkilausumasta Moskovassa 1918 sentään!

Toni TT

[TTT]

Varsinkin Stalin pilasi viimeksi mainitun katsomalla, että tosiasiassa pientenkin tilojen omistajat olivat ”kulakkeja”.

Höpsis. Stalinin linja oli yksi yhteen tuon lainatun SKP:n linjan kanssa: 'kaikki maa' on yhtä kuin kaikki maa, ei pelkästään suuret maaomaisuudet.

Ks. esim. http://en.wikipedia.org/wiki/Kulak ja
http://en.wikipedia.org/wiki/Collectivi ... viet_Union
maatilojen sosialisoimisesta Neuvostoliitossa NEP:n päätyttyä 1929 jälkeen. Kollektivisointi, kolhoosien perustaminen on tietenkin eri asia (jossa kohdassa kirjoitin epätarkasti). Usein kolhooseihin liityttiin myös vapaaehtoisesti. Käsite kulakki oli epäselvä ja sitä sai tulkita paikallisten kriteerien mukaan. Hyvän yksilökuvauksen NL:n kulakkivainoista löytyy Toivo Pekkasen ”Inkerin romaani”-kirjasta, joka kuvaan inkeriläisen kylän väitettyä ”kulakkia” ja tämän kohtaloita.

Toni TT

[TTT]

Tietysti sitä ettei Komintern mitään epävirallisia järjestöjä jäsenikseen hyväksynyt.

1918 perustettiin Suomalainen Kommunistinen Puolue ja 1920 nimi muutettiin Suomen Kommunistinen Puolueeksi.

Jaa'a? Ekyto kaipasi tarkkaa sitaattia epäillen tekstin aitoutta eikä minusta ilmoitus, että ”Liite on SKP;n perustamisasiakirjojen mukanana Moskovassa” ole silloin oikein paikallaan kun ei edes väitetä, että kirjoittaja olisi käynyt Moskovassa tutustumassa arkistoihin. On vaikea ymmärtää miten SKP:n jäsenyys Kominternissa liittyy tähän.

Sinäkin näyit epäilevän tekstin aitoutta kohdassa, jossa Nylander oikaisi virheesi. Nylanderhan myös tarkensi, että teksti ”löytyy painettuna useasta lähdekirjasta: esim. Ilkka Hakalehdon väitöskirjasta, Olavi Borgin 1960-luvulla julkaisemasta teoksesta Suomen puolueet ja puolueohjelmat tai vaikkapa kirjasta Suomen historian dokumentteja 2.”. Se näkyi tyydyttävän sinua ja se samalla myös ratkaisi Ekyton esiinnostattaman kysymyksen: teksti on ilmeisesti aito ja oikein siteerattu (niinkuin arvelin).

Toni TT.

[nylander]

Kysymys oli siitä, että paenneet kommunistijohtajat ja eritoten Jukka Rahja oli sitä mieltä, että vallankumous epäonnistui koska oli syyllistytty reformismiin eikä ollut valittu selkeästi vallankumouksen tietä, eli, kuten nimimerkki Nylander asian ilmaisi, ”oli kysymys kuuluisasta SKP:n nahanluonnnista”.

Tarkentaisin vielä pienen mutta merkitsevän eron: Pietarin suomenkieliset bolshevikit (kuten Jukka ja Eino Rahja, A. Taimi ja hänen veljensä A. Vasten, A.V. Sotman ym.) olivat mitä olivat. Eivät he mitään nahanluontia tarvinneet. (Nahanluonti-termi lienee tullut suomalaiseen poliittishistorialliseen kielenkäyttöön 1950-luvulla Arvo Poika Tuomisen muistelmista.)

Sen sijaan Suomen vanhan työväenpuolueen Neuvosto-Venäjälle paenneet johtajat (Manner, Kuusinen, Sirola ym.) joutuivat jo olosuhteiden pakosta käymään läpi kovan henkisen mankelin. Olihan ideologi Kuusinen vielä kesäkuussa 1917 SDP:n puoluekokouksessa julistanut Helsingin työväentalon A-salissa näin:

Minä olisin puolestani aika lailla revisionistisella kannalla nyt...Mutta ei se mitään haittaa, että tulee näkökanta jyrkemmäksi kuin todellisuus. Niin meillä on aina ollut tässä puolueessa...Meillä on ollut luokkataistelu sellaisena dogmina...että olisipa vaan joku uskaltanut sitä vastaan puhua, niin se olisi puolueen toimesta tuomittu. Mutta kyllä me olemme uskaltaneet käytännössä toimia sitä vastaan.

[Emma-Liisa]

Sitä mikä sinun käsityksesi tätä nykyä on asiasta, on siis aiheen kannalta täysin yhdentekevää. Ethän sinä ollut läsnä päättämässä kommunistien julkilausumasta Moskovassa 1918 sentään!

Kyse ei ole minun käsityksestäni, vaan siitä että mikä oli SDP:n käsitys ennen vuotta 1918 sellaisista käsitteistä kuin "reformismi". Sitä ei SKP:n jälkikäteistulkinta voi muuksi muuttaa.